Luokkatapaaminen

 

Kauniina kesälauantaina 10. elokuuta kokoontui Tohmajärven koulukeskukselle n. 20 hengen ryhmä meitä kolmen vuosikymmenen takaisia lukiolaisia tapaamaan toisiaan yhteisesti koulun jälkeen ensimmäistä kertaa. Ryhmä koostui Tohmajärven lukion 3A ja 3B luokkalaisista eli abiturienteista lv. 1982-83. Vahvuutemmehan oli silloin selkeästi yli kolmekymmentä, mutta kaikkia ei kutsu ollut tavoittanut tai ylivoimaisten yhteensattumien vuoksi paikalle tulo vain ei kerta kaikkiaan onnistunut. Mukana olivat kuitenkin myös muutamien oppilaiden puolisot.

Hei! Mitä sinulle kuuluu.

Hei! Mitä sinulle kuuluu?

Tapaaminen alkoi kellon tullessa puolipäivään tietenkin jo koulun pihamaalla; tervehdittiin, halattiin ja vaihdettiin kuulumisia. Vuodet olivat luonnollisesti lyöneet itse kullekin ”leimoja passiin” (vrt n. 20 v. – n. 50 v.), mutta hyvin tunnettiin toisemme; vähintäänkin pienten vinkkien myötä.

Opettajat Yrjö Sahama, Inari (Inni) Salminen sekä Kari Valkeapää.

Opettajat Yrjö Sahama, Inari (Inni) Salminen sekä Kari Valkeapää.

Paikalla oli myös silloisista opettajistamme Yrjö Sahama ja Inari (”Inni”) Salminen sekä esittelytehtäviin lupautunut koulukeskuksen nykyinen rehtori Arto Juntunen. Hänen johdollaan siirryimme auditorioon Maiju Lassila – saliin, jossa saimme tietoiskun koulun nykytilasta.

Ohjelma jatkui kiertokävelyllä sekä yläkoulun että lukion luokissa ym. toimitiloissa. Paljon on niissäkin uudistusta ja muutosta tapahtunut, mutta iloksemme löysimme jopa piirtoheittimen; esittelyn alussa meille vakuuteltiin, että kyseistä museokapinetta ei täällä talossa enää ole.

Mainitun parituntisen jälkeen kohteenamme oli Kaurilan kylätalo. Sinne mennessämme viivähdimme hetken Kirkkoniemen hautausmaalla, jossa laskimme kukat Ari Laakkosen haudalle. Vaikea sairaus uuvutti pääkaupunkiseudulla lainvartijana toimineen Arin – yhden meistä – viime vuonna, inhimillisesti katsoen aivan liian varhain. Lyhyen hartaushetken haudalla pitänyt toinen luokanvalvojamme, historian opettaja ja pappi Yrjö Sahama lohdutti meitä vakuuttamalla, että Kaikkivaltias Jumala mittaa aikaa jokaiselle juuri sen verran kuin on tarpeellista. Tässä yhteydessä mainittakoon, että ajasta iäisyyteen ovat siirtyneet jo myös rehtorimme Väinö Kontkanen ja englannin kielen opettajamme Pirkko Kirjavainen sekä biologian ja maantiedon lehtori Ference Bayer.

Kaurilan kylätalolla meidät otti vastaan Ellilän Hovin emäntä Pirkko Löppönen. Aluksi nautimme hyvät kukkoskahvit ja pidimme esittelykierroksen itsestämme. Jokainen sai kertoa, mitä elämässä on aikojen varrella tapahtunut. Jotakin jatkokoulutusta oli tietysti käyty; kuka enemmän, kuka vähemmän. Töitä ja tehtäviä tuntui jokaiselle löytyneen; opiskelun ja työn myötä olivat joillekin tulleet ulkomaatkin tutuiksi. Useimmat ansaitsevat jokapäiväisen leipänsä jonkinasteisessa opetustyössä eli koulusta ei ole oikeasti päästy ollenkaan eroon. Edustettuina olivat myös ainakin atk-insinöörin, kirjastovirkailijan, koulunkäyntiavustajan, kunnanjohtajan, maanviljelijän, lähihoitajan, osastosihteerin, pankinjohtajan, rakennusmestarin, sotilaan ja tulkin ammatit. Perheitä on perustettu ja omaa elämää rakennettu; myötä- ja vastoinkäymisiä – kaikkea, mitä elämän kirjoon kuuluu.

Kahvihetken jälkeen tutustuimme sota-aikaiseen valokuvanäyttelyyn ja koulumuseoon. Saman katon alla oli sekä 70 vuoden takaista riipaisevaa kuvamateriaalia että toisaalta elämän jatkumisesta ja ihmisten tulevaisuudenuskosta kertovaa esineistöä. Tämä vierailu herätti meissä monenlaisia ajatuksia ja herkkiäkin hetkiä.

Aika tuntui kuluvan kuin siivillä. Kello 17 maissa oli aika siirtyä yhteisen päivän viimeiseen osioon, päivällisruokailuun Ravintola Wäkään (meidän aikaiseen Tetritupaan, välillä Marinkanakin tunnettuun). Tarjolla oli erinomainen buffet-ateria jälkiruokakahvin ja suklaakakun kera. Wäkässä seuraamme liittyi vielä yksi pariskunta ja myös toinen luokanvalvojamme Kari Valkeapää. Vapaan seurustelun myötä ilta joutui turhan nopeasti, itse kutakin odottivat omat velvollisuudet joten pöytä alkoi pikkuhiljaa tyhjetä. Viimeiset poistuimme paikalta hieman klo 20 jälkeen. Takana oli tosi mukava päivä – päivä, joka jätti oikeasti haikean olon ja jota olisi voinut jatkaa vaikka kuinka kauan. Pohdimme ruokaillessamme, milloin olisi syytä kokoontua uudelleen? Seuraava 30- vuotiskausi arvioitiin liian pitkäksi väliksi, joten päädyimme vuoteen 2018 eli viiden vuoden päähän.

Yhteiskuva

Yhteiskuva.

Kiitokset kokoonkutsujille Tuija Ilvoselle ja Kirsi Levanojalle kärsivällisestä uurastuksesta, kiitos Juntusen Artolle ja Löppösen Pirkolle, kiitos Innille, Karille ja Yrjölle, kiitos Haapaharjun Samille esikuntineen ja kiitos tietysti kaikille mukana olleille ikimuistoisesta päivästä!

Kuinka tämä tapahtuma liittyy erityisellä tavalla Värtsilään? Värtsiläiset ylioppilaat ovat miltei poikkeuksetta käyneet lukion Tohmajärvellä ja mainittuna keväänä v. 1983 kirjoituksiin osallistui täältä peräti kuusi (6) opiskelijaa; mainittakoon heidät aivan nimeltä: Tuija Hyttinen (nyk. Ilvonen), Merja Olenius, Tuomo Tarvainen, Vuokko Väänänen, isänsä ammatin myötä lukioaikana Värtsilässä asunut Saila Huuskonen ja allekirjoittanut. Viisi ensinmainittua läpäisi kirjoitukset, Sailalla peräti kuusi laudaturia. Minä olen ainakin toistaiseksi erinäisten syiden summana edelleen abiturientti. Mainittakoon vielä, että me kaikki Sailaa lukuunottamatta kävimme alakoulun Patsolassa, tosin Vuokko pari ensimmäistä vuotta siitä Kenraalinkylässä.

Tohmajärven lukion ylioppilaat v. 1983

Tohmajärven lukion ylioppilaat v. 1983

Voisikohan minustakin vielä tulla ylioppilas? Todennäköistä se ei liene, mutta kuitenkin mahdollista niin kauan kuin elonpäiviä ja terveyttä piisaa. Myönnän, että asia vaivaa minua jonkin verran silloin tällöin; olisihan siinä mielenkiintoinen haaste, mutta seuraavaankaan tapaamiseemme mennessä en uskalla sitä luvata!

Jussi Raerinne

Kuvat: Vuokko Väänänen

Share

11 comments for “Luokkatapaaminen

  1. Sakari H
    25.8.2013 at 7:12

    Onnittelut vuoden 1983 ylioppilaille ja melkein. On miellyttävää lukea samoja kouluja kolunneena tämän tyyppisiä syntymäkotiseudun muisteluksia. Jussille vielä ylimääräinen ruusu.

  2. Sakari H
    25.8.2013 at 7:13

    Vuokolle myös. Ja menköön kaikille. Kiitos.

  3. Vuokko
    25.8.2013 at 7:53

    Viimeinen 30 vuoden takainen ylioppilaskuva ei ole minun kuvaamani. Silloin ei vielä tullut sählättyä kameran kanssa.

  4. Erkki Lintunen
    25.8.2013 at 11:00

    Luokkakousten lisäksi kokoontuvat myös entiset riparilaiset. Minulla on sellainen tapaaminen 27.8. klo 14 Joensuun Carelicumissa. Olemme kokoontuneet jo aikaisemminkin, kerran myös Värtsilässä, vaikka rippikoulua kävimme Joensuun Keskikoulun oppilaina Anselmi Pärnäsen komennossa.

    Teologisen tiedekunnan vuoden 1958 kurssikaverit kokoontuvat Turussa 16-17.9. Eikä se ole ensimmäinen kerta. Nyt en taida päästä mukaan.

    Onkohan siitä pari vuotta, kun Joensuun Lyseon vuoden 1957 ylioppilaat kokoontuivat entisen lyseon pihalla ja Vanhassa Jokelassa. Nipin napin tunsimme toisiamme. Mutta olimme onneksi oppineet ajoissa, ettei kysyvä tieltä eksy ja nimensä muistaa ainakin sen haltija.

    Kun rippikoulukaverit kokoontuivat Värtsilässä, he ojensivat minulle kukkapuskan, jonka lehdille oli kiinnitetty seteleitä. Ostin niillä Raamatun kirkon raamattuhyllylle muistoksi siitä, että tässä kirkossa alkoi se elämänkatsomus, joka johti vastaukseen ”tahdon”, kun konfirmaatiossa Joensuun kirkossa rovasti Pärnänen kysyi: ”Tahdotteko Jumalan armon avulla osoittaa tämän uskon elämässänne?” Vuosien varrella on saanut alleviivauksen kohta: ”Jumalan armon avulla”.

    Vielä on tullut täksi syksyksi sellainenkin kutsu, joka kokoaa 1960- ja 70-lukujen kirkon nuorisotyön johtajia Partaharjulle. Taitaa jäädä käymättä. Ei kerkiä joka paikkaan.

    Lemin Osuuspankin 100-vuotisjuhlakin jää osaltani viettämättä, mikä harmittaa suunnattomasti. Olisi mukava tavata 70- ja 80-lukujen vaiheilta silloisia vastuunkantajia, lainan tarvitsijoita, talon rakentajia, opintolainan anojia jne. Silloin rahalla oli vielä ihmisen kasvot.

    Ierikka

  5. 25.8.2013 at 11:17

    Jussi Raerinne on tavoittanut selkeässä
    kirjoituksessaan juuri sen tunnelman mikä
    näissä vuosien jälkeen tapahtuvissa luokka-
    tapaamisissa vallitsee.

    Joskus ne hiipuvat muutaman tapaamiskerran jälkeen
    pois kuin itsestään, mutta tiedän tapauksia, että
    entisten luokkatovereiden harveneva joukko
    kokoontuu säännöllisesti vuosikymmenestä toiseen.

  6. Unto Kortelainen
    25.8.2013 at 14:54

    Meillä, Joensuun lyseosta 1951 kirjoittaneilla, on syyskuun puolivälissä jo kymmenes luokkakokous, vaikka aloitimme tapaamiset vasta 1981. Lisäksi Joensuun ympäristössä asuvat olemme jo usean vuoden kokoontuneet säännölliselle kuukausilounaalle syys – toukokuun välisenä aikana.

  7. Mirja Pusa
    25.8.2013 at 16:24

    en muista olenko jossain kertonut, että olin vastuullinen järjestäjä kauppaopiston luokkakokouksessa Joensuussa. Valmistumisesta oli silloin kulunut jo melkein 30 vuotta eli 29.
    Luokkakaverit saivat minut houkuteltua tehtävään. Nytkin vielä kyselevät, mutta en suostu. Siihen kyllä valittiin aikoinaan
    Joensuussa asuva Matti, mutta ei ole kuulunut mitään.
    Olemmeko liian iäkkäitä – ehken.
    Olihan se ihan kiva touhuta silloin.
    Mirja Sisko

  8. Kirsi Levanoja
    25.8.2013 at 21:04

    Kiitokset Jussille ja Vuokolle tästä reportaasista – siitä välittyy kivasti se tunnelma, joka jäi päällimmäiseksi tästä luokkatapaamisesta. Tuo päivä oli todella mukava ja mieleenpainuva. Kiitokset myös Uutisalasimessa julkaistusta kiitoksesta. Taisit Jussi olla senkin takana? Jälleennäkemisen iki-ihanassa toivossa
    Kirsi Levanoja

  9. Jussi Raerinne
    26.8.2013 at 9:30

    Alasimessa olleet kiitokset eivät ole minun käsialaani, vaikka tietysti yhdyn niihin sataprosenttisesti. En todellakaan tiedä, kuka on mainitun tekstin takana enkä edes ollut huomannut sitä ennen Kirsin mainintaa.

  10. Vuokko
    26.8.2013 at 20:54

    Tunnustan tekoni. Laitoin kiitokset Uutisalasimeen. Kiitosilmoitus oli lehdessä yllättävän pieni, mutta se ei missään suhteessa kiitosten määrään ja laatuun.

  11. Heini
    28.8.2013 at 22:44

    Kiitos jutusta. Olipas mukava lukea tapaamispäivän kulusta ja tunnelmista. Toivon, että seuraavaan tapaamiseen minullakin on mahdollisuus osallistua. Leppoisaa syksyä toivotellen…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *