Hoitokalastusta Sääperillä

Nuottayrittäjät Rantasalmelta

Nuottayrittäjät Rantasalmelta

Viiden vuoden tauon jälkeen päästiin jälleen Sääperiltä hoitopyynnin merkeissä nuottamaan järveä rehevöittävää roskakalaa. Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen myötävaikutuksella Uusikylän-Patsolan Osakaskunta toteutti hoitonuottauksen maanantaina ja tiistaina. Aurinko siivitti työntekoa, sää oli mitä ihanteellisin.

Rahaa tämän vuoden hoitotoimiin oli varattu 5 000kg kalamäärää varten. Ensimmäisenä päivänä järvestä nousi ylös 2 300kg pääasiassa pientä lahnanpatsia. Nuottaus toteutettiin Hiienvaaran syvänteiden päältä. Toisen päivän nuottasaalis oli 3 100kg koostuen pääasiassa järven pohjoisrannan särjistä ja pikkuahvenista. Nuottaan eksyi myös melkoinen määrä haukea sekä komeita ahvenen vonkaleita. Antaisiko tämä taas uutta uskoa kalastusharrastuksen elpymiseen Sääperissä.

Poikkeuksena viiden vuoden takaiseen nuottaukseen jolloin kalaa nostettiin peräti 40 000kg, ei kuhan poikasia enää tällä kertaa nuotasta löytynyt yhtään. Tämä toikin vahvistuksen epäilyille että kuha on lopullisesti Sääperistä kadonnut.

3100 kg Sääperin pikkukalaa.

3100 kg Sääperin pikkukalaa.

Nuottauksen toteutti Rantasalmelainen yritys Vendace Ky joka ammattikalastaa Haukivedellä. Tarmo Tolvanen kertoo että hoitonuottausta yrittäjäpariskunta tekee kautta Suomen, seuraava matka suuntautuukin aina Saloon saakka.

Nuotan mukana Sääperin pohjasta nousi runsain määrin vanhojen turojen rankoja, näyttipä nuottaporukan kaikulaite myös mielenkiintoista kerrottavaa Sääperin pohjasta – paikka paikoin pohjaa peittää lähes viisi metrinen liejukerros! Tarmo Tolvasen mukana nuottaamassa olivat yhtiökumppaninsa Tarja Lötjönen sekä Uusikylän-Patsolan osakaskunnan puheenjohtaja Teemu Koljonen.

Osakaskunnan puheenjohtaja Teemu Koljonen ja lähes kilon Sääperin ahven.

Osakaskunnan puheenjohtaja Teemu Koljonen ja lähes kilon Sääperin ahven.

Share

37 comments for “Hoitokalastusta Sääperillä

  1. 28.8.2013 at 8:13

    Vankkaa kala-asioiden hoitoa Sääperillä!

    En ole asiantuntija näissä asioissa, mutta
    toivoisin, että kalastusosakaskunnat pitäisivät
    huolta myös Kaustajärven kunnosta tarpeen
    vaatiessa.

    Kovin on Kaustajärvikin ”turautunut” viime vuosina,
    varsinkin matalimmista lahdistaan.

  2. Jussi Raerinne
    28.8.2013 at 10:46

    Kiitos Eero-Matille jutun teosta. Itsekin kävin molempina päivinä saalista katsomassa. Kuhia ei tosiaan enää näkynyt, mutta ei myöskään kiiskiä eikä salakoita. Lahna näyttää olevan niin pientä, että petokalat saavat toivottavasti niistä jonkinlaisen otteen.

    Nuottaus olisi tehokas keino myöskin Kaustan lahnoille, kallistahan homma kieltämättä on (n.1€/kg); saisiko siihenkin joltain taholta apurahaa?

  3. Erkki Lintunen
    28.8.2013 at 10:55

    Tiedonhaluiselle tietoa: mihin ne kalat joutuvat?

    Ierikka

  4. Jussi Raerinne
    28.8.2013 at 12:12

    Tämänkertainen n. 5400 kg:n satsi meni haaskatarpeiksi; kettujen ja supikoirien houkuttimeksi ohuehkolla maakerroksella peitettyyn kuoppaan. Aikaisempien nuottausten saaliista kävi valtaosan hakemassa ilomantsilainen kettutarhuri.

    Hoitopyynnissähän petokalat pääsääntöisesti vapautetaan jatkamaan arvokasta puhdistustyötä. Rantaan tuodaan vain suuret (yli 5 kg:n) hauet, pikkuahvenet ja kaikki särkikala koosta riippumatta. Suuria lahnoja on päätynyt ruokakaloiksi, pienempää silppiä on mm. käytetty raakana tai keitettynä kotieläinten ruoaksi. Itse keitin tänä aamuna 10 kg kanoille.

    Vesistön rehevöitymisen kulkuhan on suurin piirtein seuraavanlainen: Ylitiheä kalakanta (erityisesti särjet, lahnat ja salakat) syö suuren määrän vedessä olevaa eläinplanktonia. Kun se vähenee, kasviplankton lisääntyy. Kalat pöyhivät ravintoa etsiessään pohjasedimenttiä ja luonnollisesti myös ulostavat; näin vapautuu ravinteita veteen. Vesi samenee ja vesikasvit käyttävät ravinnetilanteen nopeasti hyödykseen. Kasvillisuuden suojissa taas onnistuu mainittujen kalojen kutu erinomaisesti ja näin kierre jatkuu ja kertautuu. Yksi kalatonni sisältää n. 7 kg fosforia ja 25 kg typpeä eli järeillä toimilla suoritettu hoitokalastus on oikeasti tehokas keino hidastaa rehevöitymistä, etenkin silloin kun lisäksi vielä voidaan estää ravinteiden pääsyä veteen ulkopuolelta.

    Miksi tähän tilanteeseen sitten on tultu niin sisä- kuin myös rannikkovesissä? Tärkeimmät syyt lienevät ulkopuoliset ravinnepäästöt ja nykyinen liian valikoiva kalastaminen.

  5. Alpoaatos
    28.8.2013 at 12:59

    Sieltä olisi voinut saada patakukkotarpeet edullisesti.

  6. Erkki Lintunen
    28.8.2013 at 13:03

    Lemillä kunnanvaltuusto käsitteli joskus 1980-luvulla kirkonkylän kupeessa olevan Lahnajärven kohtaloa, jos muutaman kilometrin päässä muhivan suon ojitus olisi toteutettu, niin että olisi kaivettu viemärioja Lahnajärveen. Saimme asiasta ympäristöviranomaisten selvityksen, joka vilisi sanoja, joiden sisällöstä ei meinannut saada selvää. Tein paljon työtä ”suomentaakseni” tekstin selkokielelle.

    Suon kuivattaminen oli aiheuttanut Lahnajärven rantojen ruohottumista ja pohjan kasvua. Syntyisi itseään ruokkiva typen ja hapen vuorovaikutus. Tein päättäjäkavereille kysymyksen, kumpi painaa kunnallisen suunnittelun vaa´assa enemmän, kirkonkylän kaavoitus järven rannalle houkuttimena kaunis rantamaisema vai muutamien hehtaareiden lisämaa suon laidoilla viljelykäyttöön.

    Vaikka en siinä vaiheessa enää ollutkaan paikkakunnan papinvirassa, eräs valtuutettu tokaisi, ettei meillä onneksi pappeja pelätä. Hän edusti omaa ryhmääni, jossa jäin yksin.

    En enää muista, miten lopulta asian edelleen hoitaminen tapahtui. Mutta viemäriojaa ei ole kuitenkaan kaivettu.

    Jälestä päin olen ihaillut monet kerrat kauniisti kasvaneen kirkonkylän maisemaa puhtaan järven rannalla.

    Samasta järvestä isäni Lemillä vähän aikaa asuneena pyydysti isoja muikkuja, joita eivät vakiasukkaat olleet siitä ennen saaneet. Hän vei niitä kalastusta harrastaneelle ja paikkakunnalle eläkepäiviään viettäneelle rovastille, joka oli ollut ihmeissään.

    Sääperiinhän ei virtaa suovettä, jos olen oikein ymmärtänyt. Kukkolammesta tulisi kirkasta vettä. Mutta ei sitä kuivattaa saa. Miten sitten on veden johtamisen laita Jänisjokeen? Läpivirtaaminen kai olisi hyväksi? Kaustajärveen valuu suovettä, mutta järvi lähettää jatkuvasti ”liikavetensä” Venäjälle.

    Tässä nyt kyselen uteliaisuuttani. Sääperi ja Kaustajärvi ovat Värtsilälle tärkeitä kalavesiä.
    Uudenkylän lampi jäänee lintujen pesimäalueeksi?

    Ierikka

  7. Eero-Matti
    28.8.2013 at 14:04

    Eilen sattumoisin tuli YLE Puheella juttua hoitokalastuksesta, käyttivät termiä ”poistokalastus”. ELY-keskusten rahat kuulemma tähän ovat loppumassa, ainakin Lounais-Suomessa.

    Poistokalastus on synnyttänyt pienimuotoista uutta elinkeinotoimintaa. Rehun hinta on noussut, roskakalaa myydään hyvään hintaan minkkitarhoille.

    Pohjanmaalainen kalanjalostus yritys ostaa lahnat, jauhaa ja myy massan edelleen Etelä-Suomeen missä niistä jalostetaan suurkeittiöpuolelle kalapihvejä.

  8. irene peuhkurinen
    28.8.2013 at 14:13

    Isolta -Pirtajärven rannalta on tienteon yhteydessä jouduttu poistamaan 6 m:n mutakerrosja täyttämään kovalla maalla.

  9. Erkki Lintunen
    28.8.2013 at 17:05

    Äiti valmisti särkikaloista kalasäilykettä, joka oli erittäin maukasta. Meidänkin huushollissa – silloin pappilassa – sitä tehtiin kerran. Mutta ei sittemmin, kun oli suuritöistä ja kiirettä riitti meille molemmille ruokakunnassa.

    Olen kuitenkin ruumaillut, että joku jolla on aikaa ja halua ja tyhjiä pieniä lasipurkkeja, voisi kehitellä särkituotteen. Mutta ensin on kirjoitettava valmistusohjee. Joku varmaankin tietää sen??? Ei se nimittäin ollut äidin keksintö.

    Särkisäilykettä myytäisiin kirkolla myyjäisissä, ja tulot annettaisiin kirkon maalauskustannuksiin. Muistettaisiin sillä tavoin Pietaria, jolle kalliolle Jeesus perusti seurakuntansa.

    Siis kuka nostaa särkisaaliin? Purkkeja ei kannata panna lasikeräykseen eikä siis ostaa. Kuka purkittaa särkisäilykkeet? Milloin myyjäiset pidetään?

    Ierikka

  10. Alpoaatos
    28.8.2013 at 17:43

    Vaikuttaa siltä, että Sääperin rehevöityminen on laitettu pikkukalojen syyksi. Onhan se hyvä kun syyllinen on löytynyt. Minusta aika iso syy on siinä kun 50-luvulla pyrittiin estämään veden vaihtuminen Sääperissä niin tehokkaasti kuin suinkin. Kukkopuron lähdevedet ja muut valumavedet laitettiin väkisin virtaamaan ohi Sääperin suoraan Jänisjokeen ja patoamalla erotettiin Sääperi Jänisjoesta. Hölmölöisten hommia, sanon minä. Sääperistä on tullut eräänlainen saostusallas.

  11. Eero-Matti
    28.8.2013 at 21:26

    Olen pakastanut ELY-keskuksen elohopeatutkimukseen kalanäytteitä elokuun ajan Jänisjoesta; haukia, ahvenia sekä kuhia.

    Laitoin eilen pakkaseen myös näytepaloja Sääperin hauista ja ahvenista, toivottavasti tutkivat samalla myös ne.

  12. Jussi Raerinne
    28.8.2013 at 22:06

    Kuinkahan tätä nyt oikein selittäisi. Tarkasti ottaen kaikki rehevöityminen ja muutkin (negatiiviset) ympäristömuutokset ovat aikojen saatossa tavalla tai toisella ihmisen aiheuttamia. Mitä veden vaihtumiseen tulee, se ei sinänsä ole Sääperissä mikään erityinen ongelma. Kevättalvella kun Jänisjoen vedenpinta on eittäin alhaalla, Sääperistä virtaa Haponojan pumppulaitteiston läpi jokeen runsaasti vettä. Tämä poistuva vesimäärä korvautuu kevään mittaan luonnollisesti valuma-alueen sulamisvesillä. Muistelen kuulleeni joskus asiantuntija-arvion, että koko Sääperin vesimäärä vaihtuu kerran neljässä vuodessa, kun taas suurempien järvien vastaava kierto voi olla kahdeksankin vuotta.

    Mainitut valumavedet sisältävät tietenkin viljelys- ja metsämailta liuenneita ravinteita. Sääperi on eristetty niin Jänisjoen kuin myös laskupurojen vapaasta yhteydestä 1960-luvun lopulla. Maanviljelyyn saatu laskennallinen tulvista vapaa hyötyalue on ollut n. 130 ha eli samansuuruinen kuin nykyinen säännöstelty vesipinta-ala. Mainittu hyöty on ollut erityisesti silloiselle, miksei tietysti nykyisellekin Värtsilän maanviljelytaloudelle merkittävä. Siinä mielessä ei voida puhua mistään hölmöläisen hommasta. Nykyisinhän tällaista ei tietenkään tehtäisi eikä tehdä, koska näiden operaatioiden tietyt ympäristöhaitat ovat selkeästi konkretisoituneet.

    Kuntaliitosrahan turvin toteutettiin Sääperin kunnostushanke. Toimin koko hankkeen ajan hanketyöryhmän puheenjohtajana, joten jouduin perehtymään ja tahdoinkin perehtyä asiaan aikaa ja voimia säästämättä. Hankkeen pääkohdat olivat lisävesien johtaminen, hoitokalastus ja venepaikkojen rakentaminen. Joku voi ihmetellä, miksi listassa ei ole vesikasvien niittoa. Sen haitat ovat yleensä hyötyjä suuremmat erityisesti vesistöissä, jossa esiintyy järvi- eli vesiruttoa (sitkeä sammal, jonka kasvu kiihtyy pätkiksi pilkottaessa).
    Lisävesiä johdetaan tarvittaessa aikaisemmin mainitun vapaan virtauksen aikana pintavalutuskenttiä myöten Kukkolammen- ja Onkilammenpuroon rakennettujen ns. settipatolaitteiden kautta. Käytännössä asiaa hoitaa Sääperin pengerrysyhtiö. Hoitokalastus toteutettiin (42 000 kg) ja rakennettiin länsipäähän veneidenpitopaikka ruoppaamalla ns. Haapo-oja (ei siis Haponoja) sekä Hiidenvaaraan venevalkama ja grillikatos. Jatkumona hankkeelle oli vielä Outokummun Sysmäjärven ja Sääperin yhteinen lintuvesien kunnostushanke, jonka yhteydessä mm. Lösönlahdelle kaivettiin talvityönä vesilintulammikoita ja pystytettiin Hopeakallion lintutorni.

    Sääperi on rehevöitymisasteeltaan ns. sisäkuormitteinen järvi. Kuten aiemmassa kommentissani selvitin, ulkopuolelta valumien muodossa tuleva haitta on nykyisin selkeästi vähäinen verrattuna kalastorakenteen vinoutumisen aiheuttamaan ongelmaan. Mielenkiintoinen pointti on tietysti se, että hyvät lintuvedet ovat syntyneet rehevöitymisen vaikutuksesta; tätä ei vain oikein uskalleta aina julkisesti tunnustaa!

    Jos Sääperi on pilattu mainituilla vuosikymmenten takaisilla toimilla, niin minkä selityksen sitten tarjoamme esim. Suur-Onkamon pahoinvointiin? Mainittu järvi on sinileväesiintymiensä puolesta selkeä Pohjois-Karjalan ykkönen ja jopa koko valtakunnassakin kärkisijoilla. Järviruokoa ym. rutsua kasvaa rannoilla riesaksi asti vaikka tietäkseni siellä ei ole vesien kulkua ihmeemmin rajoiteltu. Sääperillä nuottauksen suorittaneella Vendace Ky:llä on Onkamolla pitkäaikainen kestotyömaa eli todellinen urakka; kalaa poistetaan yli 200 000 kg (luit aivan oikein, kaksisataa tonnia)! Miksi näin mittava hoitopyynti suoritetaan, jos siitä ei ole odotettavissa mainittavaa hyötyä?

    Uudenkylänlampihan käsiteltiin vastaavalla tavalla, mutta sen hyödyt ovat olleet ja ovat etenkin nykyisin vähäiset. Alue ei sovellu kunnolla juuri minkäänlaiseen virkistyskäyttöön. Lammen ojitusyhtiö onkin laatinut ELY-keskuksen kanssa suunnitelman entisen varsinaisen lampialueen länsiosan (Kalliontien puoleisesta) pengertämisestä, jolloin säännöstelypato lammen ja joen väliltä voitaisiin poistaa. Operaation hinta vain muodostuu niin korkeaksi, että vaadittua puolikastakaan ei pystytä paikallisesti ainakaan tällä hetkellä rahoittamaan.

    Kommentille tulee pituutta rajunlaisesti, mutta vielä kalasäilykkeistä sen verran, että reseptejä kyllä Värtsilästä löytyy. Itsekin olen purkittanut kaikenlaista kalaa sekä pelti- että lasipurkkeihin. Voisi kai siitä jotakin laajempaakin kehitellä, mutta kaikki työ vaatii tietysti tekijänsä!

  13. Erkki Jormanainen
    29.8.2013 at 8:26

    Jos ei ihmisten vesistötouhuissa ole ollut paljon mieltä, niin eipä ole kilometrin pituisissa kommenteissakaan, kun lehti samaan aikaan potee juttupulaa. Edellinen kommentti olisi voitu ihan hyvin julkaista omana juttunaan mielipidekirjoitteluun tarkoitetussa Näkövinkkeli -osastossa. Mutta pääasia tietysti, että mielipiteitä esitetään.

  14. Erkki Lintunen
    29.8.2013 at 9:33

    Kiitos, Jussi, erinomaisesta selvityksestä! On hyvä, että täällä on ihan omasta takaa tuollaista asiantuntemusta ja -harrastusta.

    Olisi kyllä hienoa, jos Uudenkylänlammen ja Jänisjoen välille voitaisiin paulauttaa luonnollinen ojayhteys. Mutta ukkini isän kaivamaa ja isäni sittemmin puretun navetan kivillä umpeen peittämää rinnakkaista ojaa ei saa avata uudelleen. Levätkööt kivet rauhassa. Merkkikivi on kappelini alttarissa. Se oli navettaan johtaneen oven vieressä ja muistuttaa nyt aamuista ja illoista, jolloin loma-aikoina kävelin sen ohi auttamaan äitiä lypsypuuhissa.

    Ierikka

  15. Alpoaatos
    30.8.2013 at 12:09

    Nykyisin tiedetään paljon syistä ja seurauksista. Silloin kun päätettiin Uudenkylänlammen ja Sääperin toimenpiteistä niin tuskin muita tavoitteita oli mielessä kuin peltomaan lisäys. En tiedä tuliko mieleenkään mahdollisia ikäviä seurauksia.

    Johtuipa Sääperin rehevöityminen mistä syystä tahansa niin niillä eväillähän sitä on nyt mentävä eteenpäin mitkä on käytettävissä. Tuo pikkukalojen nuottaus on hieno homma.

    Minä pyysin aikoinaan kalaa siitä nykyisen lintulavan kohdalta. Siihen sopi metrin korkuinen särkiverkko mukavasti.

  16. Eero-Matti
    30.8.2013 at 20:51

    Olen yksinkertaisuudessani miettinyt sitä miksi Sääperi ei ole antanut isoa haukea (6kg–>) enää lähes 15 vuoteen vaikka tuota syötävää niille olisi ollut pilvin pimein?

    500g-2kg haukea sen sijaan tulee koko ajan, olipa pyyntiväline sitten mikä tahansa!

    Vartion rannassa oli aikoinaan vanha venevaja jonka seiniä komistivat Lehikoisen Jussin ja muidenkin pyytämien suurhaukien leuoista koostuva komea rivistö.

    Aktiivisena vapaa-ajankalastajana en kuitenkaan ole Sääperistä 5,6kg haukea suurempaa otusta veneeseeni saanut.

    Tuosta hoitokalastuksesta ja sen vaikutuksesta; viiden vuoden takainen suurtyhjäys (40000kg roskakalaa) näkyi merkittävästi mm. veden kirkastumisessa, oliko hoitopyynnillä myös vaikutusta ruttakasvin merkittävään vähenemiseen, sitä en tiedä? Kasvista oli muutama vuosi sitten muodostumassa jo melkoinen ongelma.

  17. Eero-Matti
    30.8.2013 at 23:46

    Jos niin Onkilammen- kuin Kukkolammenpuro ohjattaisiin takaisin Sääperiin ja sitä kautta jokeen, olisi tämä kaiketi paras lääke järven kunnostukseen…

    En asiaa oikein ymmärrä koska en siihen ole millään lailla koskaan perehtynyt. Mutta eikö purojen virtausta ja Sääperin korkeutta silti voisi kontrolloida vaikka vanhat purouomat palautettaisiin läpivirtauksineen entisille sijoilleen?

    Viisammat valistakoon minua?

  18. Alpoaatos
    31.8.2013 at 8:41

    Aivan niin, Eero-Matti. Noita ajatuksia on heitetty esiin meidän vähemmän viisaiden kesken silloin tällöin. Luulisi, että Sääperin vedenkorkeus olisi hallittavissa padolla ja pumpuilla vaikka valumavesiä ei ojalla estettäisikään.

    Jos oletetaan, että Kukkolammen, Onkilammen tai ylipäänsä sieltä jostain Sääperin yläpuolelta valuisi hirveästi ei toivottua töhnää niin ei kai meillä olisi oikeutta ohjata sitä suoraan jokeen ja Jänisjärveenkään.

    Tuo isojen haukien puuttuminen onkin mielenkiitoinen asia. Jospa se onkin hyvä merkki. Eli nyt hauet pyydetään pois jo aikanaan. Vuosia sitten sanoivat Sääperin kalojen olevan niin pahanmakuisia, ettei niitä huolittu ruokakaloiksi eikä sen vuoksi pyydetty. Nythän maku- tai hajuhaittoja ei Sääperin kaloissa liene.

  19. Erkki Jormanainen
    31.8.2013 at 9:56

    Ehdin parina keväänä jäitten aikaan pyytää haukia iskukoukuilla Sääperistä erään paikkakuntalaisen kaverina. Päivittäin kuukauden ajan kävimme kokemassa pyydykset. Haukia tuli tolkuttomasti, juuri noita Eero-Matin mainitseman kokoisia.

    Olen tottunut kirkasvetisen Pyhäjärven kalan makuun, joten kuivailin haukia uunissa pojan koirille. Vähän nätvetellen niille kelpasi, vaikka tavallisesti kuivattu kala on koirien herkkua.

    Sellainen mielikuva jäi, että varsinkin pohjoispuolen matalaa osaa vaivasi kevättalvella melkoinen happikato. Vesikasveja siellä oli pohjassa niin paljon, etteivät koukut kunnolla sekaan mahtuneet. Se ei voi olla vaikuttamatta koko järveen.

  20. Eero-Matti
    31.8.2013 at 17:52

    Tulipa hyvä mieli kun katsoin juuri ikkunastani ulos, näpyttelin samaan aikaan koneelle, yksinäinen soutumies nosti juuri hauen tumpin virvelistään veneeseen!

    Samojen heinikoiden viereen laitoin omat ahvenverkkoni aamulla.

    Kesän viimeisten lämpimien päivien myötä painuvat Sääperin isot ahvenköriläät taas takaisin syvään, pilkkimiesten ja -naisten ulottumattomiin…

  21. Jussi Raerinne
    31.8.2013 at 22:52

    Saa nähdä, tuleeko tästä kilometrin pituinen kommentti mutta sallittakoon muutama vastaus / kannanotto:
    Tuo haukien koko on mielenkiintoinen asia. Olen itse kalastanut Sääperillä enemmän tai vähemmän innokkaasti koulupojasta eli 1970-luvun loppupuolelta asti sekä kesällä että talvella. Yleensäkin saaliskalojen, mutta erityisesti haukien runsaus ja samalla keskimääräinen koko on vaihdellut selkeästi eri vuosina tai paremminkin usean vuoden jaksoissa. Luulen, että siihen vaikuttaa eniten kudussa syntyvien vuosiluokkien runsaus, joka taas on riippuvainen ainakin säätilasta / vedenkorkeudesta.
    Silloin, kun jotakin lajia, tässä tapauksessa haukia on paljon, koko jää pienemmäksi ja päinvastoin.
    Toisekseen, etenkin pienvesissä geneettisillä tekijöillä voi olla ainakin jossain määrin merkitystä haukienkin kasvuun; ”verenvaihto” voisi olla hyväksi. Ahventen kohdalla tästä on aivan maallikkojenkin tekemiä kokeita / havaintoja, joissa kahden eri lammen pikkuahvenia on istutettu ristikkäin ja saatu molempien lampien ahventen kasvukäyrät vuosien saatossa selkeästi nousuun.

    Edellisessä Sääperin hoitopyynnissä reilu puolenkymmentä vuotta sitten saatiin suuriakin haukia: suurin 11 kg, pari kappaletta 8 – 9 kg ja useita 5 – 7 kg kaloja. Nämä kaikki oikeasti poistettiin, koska suuri hauki valikoi mieluummin suuria saaliskaloja (esim. kuhia ja toisia haukia) eikä näin ollen ”kurita” pikkukalakantaa toivotulla tavalla. Tämäkin voi tosin johtaa edellä mainittuun geeniongelmaan, koska valtakunnallisten ja ulkomaistenkin kalastotutkimusten mukaan suurten emohaukien hyvät kasvutekijät voivat periytyä myös niiden poikasille.
    Omat saalishaukeni Sääperissä ovat suurimmillaan olleet painoltaan 4 – 6 kg, paria uistimenriistäjää emme ole kerinneet veteen punnitsemaan. Atraimella löin Lösönlahdella kerran vielä näölleen suurempaa, mutta karkuun se pääsi muutamaa rupea rikkaampana; lyönti kopsahti liikaa kallon puolelle eikä uponnut.

    Purojen vapaa läpivirtaus Sääperin kautta Haponojaa myöten Jänisjokeen on teknisesti täysin mahdollista ympäri vuoden. Pumppauksen sähkölaskuille vain pitäisi löytyä varmat maksumiehet; pengerrysyhtiön osakkaat eivät siihen ymmärrettävästi pysty, nykyisillä energian hinnoilla se on tosi arvokasta hommaa. Vapaan virtauksen aikana varhain keväällä tätä systeemiä käytetään, niin kuin aiemmassa kommentissani selitin.

    Sääperin kalojen makuhaitat ovat olleet kestopuheenaihe kymmenien vuosien ajan. En tiedä, mistä nämä tarinat ovat peräisin; itse en ole koskaan makuvirheitä havainnut. En silloinkaan, kun vedenlaatu oli huomattavasti heikompi kuin mitä se on nyt. Sehän on selvää, että kalojen makuvivahde on erilainen eri vesistöissä riippuen mm. karuudesta tai rehevyydestä ja vuodenajasta yms., mutta paha maku ja suoranainen syömäkelvottomuus ovat mielestäni käsittämättömiä väitteitä. Kiistelemään en toki aio asiasta ryhtyä, tulkoon tässä(kin) jokainen uskollaan autuaaksi!

    Parasta hoitoa Sääperille, niin kuin pääsääntöisesti muillekin Värtsilän alikalastetuille vesille olisi voimakas, VALIKOIMATON pyynti. Alpo kyseli Kukkolampijutun yhteydessä ulkokuntalaisten kalastusmahdollisuuksista; emme ole kateellisia, vaan myymme Itähuolinnan kautta samat kalastusoikeudet sekä omille että vieraille.
    Tervetuloa kalaan!

  22. Eero-Matti
    31.8.2013 at 22:53

    Sääperin kala on aivan syöntikelpoista ja kestää vertailun! Nämä puheet syömäkelvottomuudesta ovat takavuosien peruja jolloin järven tila tosiaan ei ollut samaa mitä nykyisin.

    Minä, kuin moni toimestani kylällämme sekä neljä koiraani herkuttelevat niin Sääperin hauella, ahvenella kuin lahnallakin – viime vuonna peräti kuhalla ja vielä hengissä olemme …

  23. Eero-Matti
    31.8.2013 at 23:08

    Jussi kun olet asioista perillä, olisiko sinulla tietoa tuohon ruttakasviin, ensin sen räjähdysmäiseen kasvuun ja sitten sen selkeään vähenemiseen?

    Toinen mikä mieltäni painaa… onko ruutanaongelmaan mitään lääkkeitä? Nythän poistonuottaus ei käynyt niitä alueita joissa ruutana elää.

    On kiusallista verkkopyynnille varsinkin matalassa vedessä silloin kun esim. kiloinen ruutana menee 50mm verkkoon, niitä voi olla jopa kymmeniä yhdessä verkossa joka on sitten entinen pyydys. Kalliiksi tulee harrastus!

  24. Jussi Raerinne
    1.9.2013 at 0:33

    Olen itsekin havainnut järvi-eli vesiruton esiintymisrunsauden vaihtelut Sääperissä. Mikä kaikki siihen vaikuttaa, jää osin arvailun varaan. Joskus olin tekevinäni ja joku muukin oli tehnyt saman huomion, että vedenpinnan jäädessä jo alkutalvesta normaalia alemmaksi ja samana talvena olleet tosi kovat pakkaset jäädyttivät ruttokasvuston. Jäiden lähdettyä keväällä tuulet hoitivat lopun ja järvi oli ainakin Haponojan- ja Lösönlahdelta jopa useiden vuosien ajan varsin puhdas. Näkösyvyyden paraneminen eli veden kirkastuminen kaiketi vaikuttaa kasvustoon virkistävästi, mutta toisaalta taas kirkastumisen aiheuttava ravinteiden väheneminen vaikuttaa juuri päinvastoin.

    Kinkkinen kasvi, kuka tuota osaisi selittää? Kalkkipitoinen, runsaasti fosforia sisältävä vesi lienee sille mieleisintä. Kasvin pilkkominen veteen ei missään tapauksessa ole viisasta, kasvu vain kiihtyy. Kokonaisia kasvilauttoja voi tietysti yrittää mättää rannalle kuivumaan. Siitä on havaintoja, että jopa nuutunut, esim. kalanpyydyksen mukana kulkeutunut ruttoverso voi lähteä uudessa paikassa kasvamaan.
    Kalat eivät näytä ruttoa vierastavan, jopa päinvastoin; sen seasta vain on hankala, jopa mahdoton kalastaa.

    Ruutanan kanssa kamppaileminen on myös aika toivottoman tuntuista puuhaa. Tehokas katiska- ja mieluummin paunettipyynti oikeaan aikaan ruohikkolahdissa olisi epäilemättä melko toimivakin ratkaisu, mutta on työlästä hommaa. Kymmenhenkisen talkooporukan pitäisi sitoutua suuren pyydysmäärän kanssa vähintään viikkojen ajaksi kauneimman kevätkesän aikaan.

    Nuotta ei ruutanoita kerää; edellisessä hoitopyynnissä taidettiin saada yksi kala. Matalassa vedessä on hankala nuotata ja rantaluhtaan ei joka tapauksessa mainitun pyydyksen kanssa ole mitään asiaa. Petokalat keräävät tietysti osansa, mutta muuta ruokaa on varmaan helpompi pyydystää. Sääperin ruutanat ovat muuten erään tiedon mukaan lähtöisin Hiidenlammesta (Pienen Hiidenvaaran takana oleva kosteikko), joka on eristetty Jänisjoesta ja kuivatettu niinikään 1960-luvulla. Jänisjoessakin mainittua kalaa jonkin verran esiintyy, yleensä pienikokoisena mutta joskus olen saanut kookkaammankin yksilön.

  25. Alpoaatos
    1.9.2013 at 8:40

    Tehoaisikohan tuohon Järviruttoon pakastaminen? Eli jos pitäisi jonkun alueen lumettomana linkoamalla lumet pois. Sitten pitäisi tilata kova pakkastalvi, että se kohta jäätyy pohjaan asti.

    Ainakin Järviruoko kärsii jäätymisestä ja ilmeisesti monet muutkin pohjassa kasvavat kasvit. Wikipedian mukaan Järviruttohan ei kasva pohjassa vaan on varsinainen ”vesikasvi”.

  26. Kalevi Tikka
    1.9.2013 at 10:45

    Ruutana on ääriolosuhteiden kala ja on huono kilpailija elintilasta siellä missä elinolosuhteet ovat muille kaloille kelvolliset. Riittävä petokalakanta pitää ruutanat kurissa. Asukkaat tulisi saada kalastamaan Sääperissä enemmän.

    Kaustajärvestä sai 1980 luvulla sormenpituista ahventa ja särkikalaa. 1990 luvun alussa sinne istutetiin haukea ja pikkuhiljaa koko järven kalakannan rakenne muuttui. Nyt sieltä saa läpykkä lahnan lisäksi kookasta ahventa ja isoakin haukea.

  27. Eero-Matti
    1.9.2013 at 12:37

    Kävin juuri verkoilla ja ”ahvenkarnevaalit” Vartion edustan matalassa jatkuvat! Komeita körmyjä tuli taas pannulle laitettavaksi!

    Piiroisen Valtsu oli samaan aikaan ongella ja turisimme hetken järven ongelmasta – hän jos kuka tietää järven tilan kalastellessaan Sääperissä lähes päivittäin, kaikkina vuodenaikoina!

    Mm. tässäkin viestiketjussa peräänkuulutettua aktiivista, kaikkien kalalajien kalastusta ei kovin enää innosta suorittaa. Suomessa halpa 30 metrinen verkko maksaa n. 15€ ja rajan takana kalakaupassa 60 metrinen n. 12€.

    Varsinkin matalassa pyytäessä, usein yhden yön jäljiltä verkko on täynnä isoa ruutanaa – kalaa ei verkkoa juuri repimättä irti siitä saa ja näin verkko on usein entinen pyydys.

    Verkkoharrastukselle kohtuuttomasti hintaa eikä tämä meitä vähiä Sääperin verkkopyytäjiä enää innosta tehostamaan pyyntiä!

  28. siltainssi
    1.9.2013 at 22:36

    Hyvää oli,sain eilen Sääperin erakolta 3 ahventa yhteispaino 1,39 kg.Fileerasin kalat enkä kuivannut niitä vaan paistoin oikeassa voissa ja söin.

  29. Erkki Jormanainen
    2.9.2013 at 8:31

    Jos ahvenia saa paljon,kuten Sääperiltä, ne kannattaa säilöä mieluummin kuivaamalla kuin pakastamalla, mikäli omistaa puu-uunin. Niistä tehty keitto on melkein parasta mitä tiedän. Kuivaaminen lisää ja korostaa kalan hienoa makua.

  30. Erkki Lintunen
    2.9.2013 at 9:04

    Mielenkiintoinen neuvo kalakeitoksi! Mutta miten ne ahvenet käsitellään ennen kuivattamista? Ja miten käy ruotojen? Otetaanko ne pois syödessä vai pehmenevätkö ne kuivattamisen ja keittämisen aikana syömäkuntoon?

    Ierikka

  31. Ilmari
    2.9.2013 at 10:10

    Kalojen kuivaaminen oli myös kesäaikaan yleinen tapa myös minun
    lapsuudessani ei sähköjä ei tietysti pakastimiakaan. Äiti kuivasi
    niitä kun tuli enemmän saalista erikoisesti keväällä kun mm salakka
    oli kudullaan ja ahvenia tuli myös runsaammin.Kalat perattiin ja
    suolaa joukkoon sitten leivinuuniin ruodot kyllä pehmenivät siinä
    samalla.Säilytys kuivassa paikassa esim: paperipussissa,joista tuli maittava keitto. Vanha sanonta sanoo oli jopa herrojen herkku.
    On myös muutamilla paikkakunnilla nimetty perinne ruuaksi.

  32. Alpoaatos
    2.9.2013 at 10:16

    EJ:ltä hyvä neuvo. Erkin neuvoa kannattaa uskoa. Hyvä lähtökohta kuivatukseen lienee se, että kuivattaa silloin kun ilman kosteuspitoisuus on pieni, eli keväällä, ennen kärpäsiä. Pieni suolaus riittää tai ei välttämättä suolaa ollenkaan.

    Jos kuivattaa vain ulkona niin tuloksena on mukavan sitkeää kalaa. Näinhän kuivatetaan poronlihat.

    Kun sitten halutaan kuivattaa OIKEIN kuivaksi, eli mennään tuohon EJ:n reseptiin, niin jatketaan ulkona kuivattujen kalojen kuivatusta mieluiten puuuunissa. Sähköuunikin käy ja kiertoilma on eduksi.

    Parhaan aromin minä olen saanut kuivattamalla savustuspöntössä ILMAN SAVUJA. Silloin kaloihin tulee halstratun kalan mieto aromi.

    Värtsissä on useita juttuja kuivasta kalasta.
    Tässä yksi niistä:

    http://www.vartsi.net/2012/02/08/kisukeitto/

  33. Erkki Jormanainen
    2.9.2013 at 10:18

    Kyseessä on vanha ohje ajalta, jolloin pakastimia ja jääkaappeja ei tunnettu. Lapsuudessani kaloja säilöttiin paperisäkkiin talven varalle kuivattamalla. Ne suomustettiin ja perattiin ensin tavalliseen tapaan. Ruodot irtaantuvat keitettäessä ja usei pehmenevätkin syötäväksi. Ohjeita keiton valmistamiseen löytynee ainakin karjalaisista keittokirjoista ”kizukeiton” tai kapakalan nimellä, ja voi löytyä netistäkin.

    Pieniä määriä ei tietysti kannata kuivailemaan ruveta, ellei sitten kokeilumielessä laita mietoon uunin jälkilämpöön yöksi tai pitemmäksikin ajaksi. Peltiä kannattaa pitää hieman auki, että ilma virtaisi.

    Tuoreena ahven on aivan herkullista tavalla, jonka Siltainssi esitteli.

    PS. Kommentin kirjoitettuani huomasin, että samaan aikaan oli tullut pari muutakin asiaa hyvin valaisevaa kirjoitusta.

  34. Eero-Matti
    4.9.2013 at 21:53

    Hajuhaitoista… Vaikka olin jo päättänyt jo kauan sitten viimeistään karmaisevan YLE norjan lohi -dokumentin jälkeen toisin, ostin kuitenkin n. kk sitten paikallisesta marketista paketin norjan lohta. Ajattelin savustaa…

    Toin paketin kotiin ja avasin sen – tuoksu oli kammottava, vaikka ”myyntipäivää” kalapaketissa oli jäljellä vielä useita!!!

    Ihmettelen miksi kotimainen järvikala ei edes täällä maalla kelpaa? Ahven, hauki, siika, kuha, lahna, made… Muikkua onneksi vielä ostetaan!

    Jos näillä kaloilla olisi AITOA kysyntää, olisi niitä myös esim. Tohmajärven markettien tiskissä jatkuvasti myynnissä.

    Silti olen ilokseni huomannut että paikkakunnan toinen, yksityinen marketkauppias tarjoaa muikun lisäksi kotimaista järvikalaa, ainakin silloin tällöin.

    Toki kylillä (onneksi) on vielä hiipuva joukko kotitarvekalastajia jotka myös tyydyttävät järvikalan tarpeet silloin tällöin myös lähipiirissään, meillä Värtsilässä tosin nämäkin pyytäjät ovat jo vähissä.

    Minulta saa kalaa kun halukkuutensa siihen ilmoittaa… Ylimääräisiä useimmiten jaen lähipiiriini ja koirille keitän lahnanpatsit, särjet ja ruutanat. Rohkeasti voit ottaa yhteyttä jos kotipöytään useimmiten pahalle haisevan, antibiooteilla kyllästetyn lohen sijaan kaipaisit joskus haukea, ahventa tai lahnaa!

    Ainahan kalaa ei tule, enkä sitä aina pyydäkään! Siiat niin kuin kuhatkin ovat niin harvinaista saalista että ne menevät yleensä allekirjoittaneen herkutteluun!

  35. jussi p:nen
    25.2.2018 at 15:57

    ilmanen ajatus:josku pohjalika vaivaa,voisi banaaniporata imuputki syvänteesen ja imeä muta silläviisiin—-kuljettaa aines pelloille—metsiin—kompostin aineeksi,useampi pumppauspaikka,imetään kuin lietelanta,välttyy raskaammalta samenemiselta…….eiku bolibompa har man tänkt?

  36. jussi p:nen
    25.2.2018 at 15:59

    ilmanen ajatus:josku pohjalika vaivaa,voisi banaaniporata imuputki syvänteesen ja imeä muta silläviisiin—-kuljettaa aines pelloille—metsiin—kompostin aineeksi,useampi pumppauspaikka,imetään kuin lietelanta,välttyy raskaammalta samenemiselta…….eiku bolibompa har man tänkt?kuusamossa nuotanneet vesiruttoa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *