Karhunpeijaiset

Värtsin lukijat ovat päässeet verkkolehden kautta mukaan paikkakunnan karhujahtiin jo pariinkin otteeseen. Kaikin puolin erinomaisesti onnistunut metsästys tuotti peräti ennätykselliset kolme kaatoa; siksi oli vielä syytä juhlaan peijaisten merkeissä!

En itse metsästä karhua enkä muutakaan suurriistaa, mutta metsästysseuran puheenjohtajan ominaisuudessa sain vaimoni kanssa kutsun mainittuihin pitoihin Riistamajalle syyskuisena lauantai-iltana. Pidot eivät juuri tuosta voi parantua; karhumiehet olivat oikeasti panneet parastaan ja laatineet upeaa suuhunpantavaa luonnollisesti pääosin juhlan kohteesta eli karhusta.

Karhua pöydän täydeltä

Karhua pöydän täydeltä

Tarjolla oli niin palvattua karhua kuin jauhelihamurekettakin sekä aladobia (sylttyä) ja mausteliemessä kypsennettyjä sisäelimiä; sydäntä, maksaa ja munuaista. Menuun kuului tietysti muutakin kuin lihaa, pöydästä löytyi mm. keitettyä perunaa, ruskeaa kastiketta, puolukkasurvosta, tuoresalaattia sekä valkosipuli-porkkanasalaattia ja tietenkin monenlaista juomista, jälkiruokana täytekakkukahvit. Illan ja yön hämärtyessä saunomisen lomassa paistoimme vielä takassa peuranlihamakkaraa. Kaikki eväs oli erinomaisen hyvää, kiitokset vielä näin jälkikäteenkin.

Myös täytekakkujen koristelu oli...

Myös täytekakkujen koristelu oli…

...illan teeman mukainen!

…illan teeman mukainen!

Seurustelussa kului aikaa useita tunteja aina huomisen puolelle asti; mitään taikauskoisia aineksia ei iltaan sisältynyt, mutta mm. jahtitapahtumia käytiin yksityiskohtaisestikin läpi. Hyvin onnistunut jahti on tietenkin monen tekijän summa pientä tuurintynkää vähättelemättä, mutta erityisen ratkaisevaan asemaan tuntui nousseen kaksi osa-aluetta; entistä käytäntöä selkeästi tiiviimpi eri seurueiden yhteistyö sekä todella erinomainen koiratyöskentely.

Kun ajattelee karhua riistaeläimenä ja sen asemaa suomalaisessa eränkäyntikulttuurissa, niin varsin mielenkiintoinen muutos on melko lyhyen ajan kuluessa, vain muutaman vuosikymmenen aikana tapahtunut niin kyseiseen eläimeen kohdistuvissa asenteissa kuin myös lainsäädännössä. Entisaikojen käytännössä täysin lainsuojattomasta henkipatosta on tullut suden ohella miltei tiukimmin kontrolloitu metsästyksen kohde. Metsän kuninkaalle on annettu kuninkaan oikeudet; sen metsästystä säädellään erittäin tarkoin pykälin sekä laissa että asetuksissa. Kasvaneen karhukannan ja rajallisten pyyntikiintiöiden seurauksena elokuussa alkava jahti käydään etenkin itärajan kunnissa kilpajuoksun lailla läpi yleensä jopa muutamassa päivässä. Koko valtakunnan ensimmäinen lupakarhu muuten kaadettiin aikanaan juuri täällä Värtsilässä.

Karhusta ei ole nykyisin sanottavaa vaaraa kotieläimille, koska karja on siirretty metsälaitumilta pelloille ja betonibunkkereihin. Ihmisen kanssa vakavia ja vähemmän vakavia törmäyksiä sattuu kyllä vuosittain, mutta käsittääkseni ne olisivat suurimmalta osalta vältettävissä ihan heinäntekojärjen käytöllä! Omat lapseni kokivat ainutlaatuisen elämyksen tänä kesänä heinäkuisella kalaretkellä Tuupovaarassa, kun karhu oli tullut uimaan samaan lampeen, missä he kalastivat! Annoin heille puhelimessa neuvon jatkaa kalastamista kaikessa rauhassa, mutta valppaana ja näin tapahtuikin; iltamyöhällä he kotiutuivat runsaan saaliin kanssa yhtä – ei aivan jokapäiväistä – kokemusta rikkaampana!

Onnistunut jahti poikii valitettavasti myös asiattomia lieveilmiöitä. Maakuntalehtemme Karjalainen julkaisi tämän kuun alussa pyyntihaaskoja käsittelevän kirjoituksen, jossa varsin rohkeasti annettiin ymmärtää Värtsilän karhujahtien perustuvan ravintohoukuttimien hyödyntämiseen. Asiasta ei oltu millään tavoin ennakkoon yhteydessä metsästyksen johtajiin tai minuun, vaan jostain käsittämättömästä syystä laitettiin juttu jakoon ja näin mustamaalattiin metsästäjien toiminta. Otin henkilökohtaisesti yhteyttä toimittajaan ja kyseenalaistin hänen tapansa toimia. Vakuutin hänelle, että Värtsilässä ei todellakaan ole ainuttakaan karhunpyyntihaaskaa ja että seurueemme karhujahti kestää taatusti päivänvalon. Pyysin ja velvoitin häntä oikaisemaan perättömät tarinat, mutta näin ei ole ainakaan vielä lupauksesta huolimatta jostakin syystä tapahtunut.

Jussi Raerinne

Share

6 comments for “Karhunpeijaiset

  1. Sääperin Erakko
    25.9.2013 at 7:34

    Ikävä oli tämä Karjalaisen kirjoitus koska sillä ei ollut mitään tekemistä paikallisen karhujahdin kanssa! Juttua lukiessa sensijaan saattoi saada toisenlaisen kuvan.

    Kiitos Jussille että toit jutun muodossa myös peijaisperinnettä niihin liittyvine herkkuineen esiin, edessä on vielä hirvijahti ja peijaiset tietenkin.

  2. Erkki Lintunen
    25.9.2013 at 8:32

    Värtsilässä – huomaa: Värtsilässä – on ”ammattitaitoisia” metsästäjiä, kalastajia, riistanhoitajia – ja niinkuin kuvista näkee myös pitojen laittajia! Pitäkää, pojat, media ajantasalla. Ei anneta sen pilata tätä mainetta.

    Unohtaa ei pidä myöskään lintuharrastuksen korkeaa tasoa Värtsilässä.

    Täällä lähellä luontoa – sen sisällä – on tärkeää, että on hyvä luontosuhde. Sitä voi katsella paljailla silmillä, kiikarilla ja myös tähtäimen yli pitkin piippua. Idealismi ja realismi elävät rinnakkain, sopuisasti, keskenään. Siihen Värtsilä kuin luotu!

    Ierikka

  3. Maija- Liisa
    25.9.2013 at 9:45

    Korealta näyttää peijaispöytä!

    Itse en ole koskaan ollut karhunpeijaisissa, hirven kylläkin.
    Majavan lihaa olen muutaman kerran syönyt, jopa itse laitoin ne paistit. Majava maistuu valmiissa paistissa erehdyttävästi
    naudanlihalta.

    Äskettäisellä Lapin matkallani sikäläinen saamelainen sanoi
    ketunlihan menevän täysin karhunlihana. Se keskustelu käynnistyi
    majan seinällä olevan karhuntaljan vuoksi. Mies mainitsi
    heillä toimivan silmä silmästä- lait, eli jos suurpeto vie
    poron, lähtee peto perässä, näin ymmärsin sitä lakia tulkita.

  4. Liisa Lukkarinen
    25.9.2013 at 9:57

    Vanhaan hyvään aikaan, kun Joensuussa oli vielä laulujuhlat, oli eräänä kesänä ohjelmassa karhunpeijaiset. Ne pidettiin Kontiolahden kotiseutukeskuksessa siinä navetan puolella. Siellä tarjottiin peijaisruokaa ja noudatettiin vanhoja peijaistapoja.
    Ohjelmaa oli runsaasti, mitkä kaikki eivät kuuluneet varsinaisiin karhunpeijaisiin. Ruoan jälkeen vietiin Höytiäisen rantapuuhun karhun kallo koko joukolla. Näin lienee joskus tehtykin. Oli ihan mielenkiintoista olla mukana pidoissa. Saattoi olla Teistä useampikin mukana.

  5. Pera Keränen
    25.9.2013 at 10:17

    Olen myös syönyt majavaa, on yllättävän maukasta paistissa. Mitä tulee lapin silmä silmästä lakiin, näkyy toimivan edelleen.Pantasusi vei jonkun poron kesällä Nattasten läheltä,sudesta ei enää havaintoja 15.8.2013 jälkeen, (liekö tapettu.)

  6. Mirja Pusa
    25.9.2013 at 19:30

    Harmi, ettei Joensuussa ole enää laulujuhlia
    MirjaSisko

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *