Alaskan poika Värtsilässä

On aika kertoa ”Värtsin väelle” meidän vaihto-oppilaastamme, alaskalaisesta Stephenistä. Alaska tuo helposti mieleen jotain hyvin pohjoista, kylmää ja luonnon armoilla elettävää elämää. Kuitenkin Stephenin kotikaupunki Anchorage on mitä modernein ja edistyksellisin kaupunki, jossa asuu noin 300 000 ihmistä. Toki Alaskasta löytyy sitten kyllä niitäkin seutuja, joissa voi mittailla voimiaan ankarien luonnon olosuhteiden kanssa.

Stephen Hannun kanssa retkeilemässä

Stephen Hannun kanssa retkeilemässä

Stephenin perheeseen kuuluvat äiti, isä, 13 – vuotias veli ja vielä pikkuinen viisivuotias sisko. Koko perhe rakastaa hiihtämistä ja muutenkin luonnossa liikkumista. Vaihtarimme saapui elokuussa Suomeen hiihtovarusteiden kanssa, ja nyt hän odottaa innokkaasti hiihtokauden alkamista. Monet säästä ennustavat ovat tietääkseni lupailleetkin varhaista lumen tuloa.

Suksien lisäksi Stephen toi suureksi iloksemme viulunsakin. Musiikki on hänen perheensä toinen yhteinen harrastus, ja vanhemmille se on myös ammatti, sillä heillä on soitinliike, jossa myös korjataan instrumentteja. Saimme järjestettyä Stephenille soittotunnit Keski-Karjalan Musiikkiopistosta, ja Kiteen Rotary-klubi osallistuu ystävällisesti kustannuksiin. Kyllä on mukava kuunnella viulun soittoa täällä kotona!

Kouluvuoden ensimmäinen jakso Tohmajärven lukiossa alkaa olla onnellisesti lopuillaan. Stephenin mukaan erityisesti filosofian, historian, kuvaamataidon ja ysiluokkien valinnaisaineista napatun teknisen työn opiskelu on ollut varsin antoisaa. Tohmajärven koulu saa vaihtariltamme paljon kiitosta. Hän on kokenut opettajien ja oppilaiden välit mutkattomiksi, ja ilmainen kouluruoka on jotain, mistä hän todella iloitsee.

Yksi opiskelemisen osa – alue on suomen kieli, sillä vaihto – oppilaita kehotetaan lempeästi, mutta painokkaasti panostamaan paikallisen kielen oppimiseen. Stepheniltäkin hoituu jo moni asia suomeksi ja taito karttuu koko ajan. Vaihtovuoden lopulla on mahdollisuus osallistua kielikokeeseen.

Kyselin Stepheniltä ”plussia ja miinuksia” näiltä ensimmäisiltä Suomen viikoilta. Suurin miinus oli se, että kaikki tutuiksi tulleet vaihtarikaverit asuvat kovin kaukana. Onneksi marras – ja joulukuun vaihteessa on kaikkien vaihto – oppilaiden yhteinen Lapin matka. Porukka menee silloin viikoksi monille tohmajärveläisille leirikoululaisille tuttuun Harrinnivaan.

Plussia oli taas lämmin ja kotoisa vastaanotto täällä Patsolan mäellä, maukas ruoka sekä hyvät mahdollisuudet paneutua soittoharrastukseen.

Stephen asuu meillä vuoden loppuun. Sen jälkeen hän saa vielä kaksi isäntäperhettä Tohmajärvellä. Minä itse odotan ilolla yhteistä jouluamme. Juuri nyt ajattelen, miten mukava on ottaa Stephen mukaan seuraamaan, kun Värtsilässä metsän väelle julistetaan joulurauha.

Ps. Stephen soittaa Kitee – salissa Rotarien 30- vuotisjuhlakonsertissa 29.9. klo 18.00. Tervetuloa kuuntelemaan häntä ja laulutaiteilijoita, jotka ovat Maria Suuronen ja Jorma Koponen. Kaikki kolme esiintyvät Tuula Tiaisen säestäminä.

Päivi Kivivuori

 

 

 

21 comments for “Alaskan poika Värtsilässä

  1. Olen seuraillut näitä vaihto-oppilas
    asioita vuodesta toiseen mielenkiinnolla,
    olihan aihe ajankohtainen omassakin perheessämme
    kahdeksankymmentäluvun puolivälissä.

    Aamun tv-uutisissa kerrottiin Ruoveden vaihtari-
    toiminnasta, valitettavasti näin siitä vain
    väläyksen.

    Toivottavasti Stephen pääsee kokeilemaan suksiaankin
    Suomen talvisessa luonnossa.

  2. Toivotan antoisaa opiskeluvuotta Stephenille Suomessa!

    Pälkjärveläinen enoni, jouduttuaan jättämään pysyvästi
    kotinsa, muutti vaimonsa kanssa Kanadan kautta Amerikkaan.
    He viipyivät siellä neljäkymmentä vuotta. Muutto tapahtui
    50- luvulla, jolloin yhteydet eivät olleet vielä niin
    helpot kuin nykyään. Atlanti täytyi ylittää laivalla.

  3. Palasimme juuri lähes viikon mittaiselta reissulta. Kiva oli heti kuulla tuoreita uutisia lähinaapurista. Jaksaisitkohan, Päivi, kirjoittaa myös omasta vaihtaristasi? Miten hänellä menee? Kaikkea hyvää niin Stephenille kuin Konstalle!

  4. Mukava lukea noita Konstan kuulumisia. Aikamoisessa kielikoulussa nuorimies siellä on. Ontariossa saattaa olla myös Pohjois-Karjalan siirtolaisten jälkeläisiä. Rummukaisen Oton Aina (tai Aino)siskokin on muuttanut sinne noin sata vuotta sitten. Minkä nimisiä lienevät hänen jälkeläisensä. Ei ole tietoa.

    Toivottelen kaikkea hyvää Stephenille ja nykyiselle kotiväelle. Ainakin Lapin matkalla luulisi olevan lunta ihan hiihtokeliksi asti.

  5. Hyvää kerrontaa! Kiitos Konstalle kuulumisista ja rattoisia päiviä sinne valtameren taa!

  6. Minun ukkini äitini isä teki elämäntyönsä New Yorkissa. Äitini perhe asui Öllölän korvessa joen rannassa pienessä mökissä. Ukkini elätti perhettään sieltäkäsin laittamalla rahaa senaikaisen Wärtsiläyhtymän konttoriin. Pankkeja ei ollut yksityisen pieneläjän saatavana. Äitini lähti siitä mökistä 14-vuotiaana piiaksi Kaustajärvelle. Talo mihin hän tuli on tänäkinpäivänä olemassa. Meidän sukupolvella on vielä tarinoita istutettujen peltojentakaa. Niissä soljuaa yksilöntarina ja senaikaisen yhteiskunnan vaikutus hänen tarinaan.

  7. Meillä oli vaihto-oppilaana Tokiosta 16-vuotias Makiko. Makiko oli reipas tyttö. Hän halusi oppia hiihtämään ja laskettelemaan. Hän myös osallistui perheen päivänaskareihin. Halusi myös oppia sujuvasti puhua suomea. Minä opetin hänelle suomea ja muut vahvistivat hänen englanninkielen taitoaan.
    Siteet muodostuivat vahvoisi, koska Makiko pyysi omiin häihinsä myöhemmin.
    Olimme hänen häissään ja koimme uuden ulottuvuuden japanilaiseen yhteiskuntaan. Opimme myös liikkumaan maailman suurimassa kaupungissa omatoimisesti. Siellä toimii logiikka ja se sopii minulle.

  8. Juttelin juuri Konstan kanssa, skype-aikaa kun eletään. Poika oli innolla valmistautumassa oman alueensa Rotary-nuorten yhteiseen viikonloppuun. Konsta tulee olemaan kansainvälisessä porukassa ainut suomalainen. – Nämä ensimmäiset kuukaudet ovat tarjonneet paljon hienoja elämyksiä, uusia ihmisiä ja kohtaamisia. Kaikki ei ole ollut ihan siloista, ”elämänkoulu – osastollakin” poika on ollut. Kaikesta hän on kuitenkin selvinnyt, kun tukena ovat olleet luotettavat Rotaryt. – Konsta lähetti Värtsin lukijoille terveisiä ja sanoi, että on mukava kirjoittaa blogia, kun tietää, että on lukijoita.

  9. Kiitoksia Päivi. Terveiset tulivat tännekin.
    Kyllä Konstan blogia luetaan. Kirjoittelehan taas kun joutoaikaa ilmenee !

  10. Olitkos Irene ihan ulkomailla asti?
    Onnet Heinille.
    Pusat

  11. Tämä kommenttini kiinnostaa ehkä eniten Pusan väkeä, mutta ansaitsee tulla kerrotuksi julkisestikin. Tänään venäjänopettaja – kollegani Aila kertoi matkakuulumisia valtameren takaa. Hän oli viettänyt pari viikkoa Yhdysvalloissa. Lieköhän ollut San Fransiscossa jonkun nähtävyyden äärellä Aila jutustelemassa suomalaisen seurueensa kanssa. Porukan luokse oli tullut hymyilevä mies, jonkun toisen turistiryhmän bussikuski. Mies oli tervehtinyt hyvällä suomenkielellä ja kertonut olleensa kolmisenkymmentä vuotta sitten Rotary-vaihto-oppilaana Tohmajärvellä. Ällistys oli ollut melkoinen, kun Aila oli kertonut työskentelevänsä juuri Tohmajärvellä. Mies oli muistanut täkäläisistä opettajista Pipsaksi kutsutun lehtorin. – Mirja ja Seppo, eikös se mainio vaihtaripoika – Bruce olekin bussikuski ammatiltaan? Veikkaisin, että Aila tapasi juuri hänet.

  12. Päivi, kiitos terveisistä. Bussikuski on todellakin saattanut olla Bruke. Muutama vuosi taapäin oli muuan joensuulainen rouva ollut turistimatkalla Bruken kyydissä. Kuljettajan kielitaito oli ollut silloinkin suomalaisille suuri yllätys.

  13. Maailma taitaa olla pieni nykyään. Äiti-Maija oli saanut Brukelta terveiset juuri tämän joensuulaisen rouvan välityksellä pari vuotta sitten. Hienoa, että Bruke on jaksanut pitää kielitaitoansa yllä. Tosin muistan vieläkin hyvin hänen lukion kevätjuhlassa aikoinaan pitämänsä puheen loppuosan, ”jiäkuapin piällä on puolkylymii kualkiäryleitä”, puhtaalla murteella lausuttuna:)

  14. Brukehan se suomea puhuva bussikuski oli. Kysyin asiaa ja vastauksen sain. Näin Bruke kirjoitti:

    ”Kylla se on totta. Olin San Fransiscolla paikkalla kuin huomasiin suomalaista porukka puhumassa lahempana sitten puhuin heijan kanssa. Pari oli Tohmajarvelta.”

    Yllättävän hyvää kieltä kun muistaa, että Bruken vaihtarivuodesta on aikaa mennyt kymmeniä vuosia. Ääkkösten puuttuminen menee englantilaisen näppäimistön piikkiin.

    Pari päivää tuon vastauksen jälkeen skypetettiin vähän muistakin kuulumisista. Terveiset Värtsin lukijoille.

  15. Kiitos, Seppo! Mukava kertoa huomenna Ailalle, kun tapaamme venäjän opetuksen merkeissä.

  16. Terve Värtsilä ja Uusi Värtsilä ja Tohmajärvi,
    Kylla olin työssä San Franciscoilla bussikuskiksi omani ryhmänin kanssa. Aina kuntellen jos on suomalaista porukka miun ympari juttalimassa suomea koska haluaisin puhua viela suomea. Silloin San franciscolla se tapahtui että olivat Suomalaista porukka. Noh, tietusti puhuin heidän kanssa. Mitten ylätyys oli että he sanoivat pari hengilötää tuulivat Tohmajärvilta-Värtsilästa!! Valitettavasti en muistunut kaikkien tuttujan nimet mutta tiesiin että kuin Tohmajärvi ja Värtsilä ovat niin pienia paikka se oli pakko että joku tunntee joku toiseen ihminen. Kyllä maanpallo on pieni.
    Se oli melkein 30v sitten kuin saapuin Värtsilään vaihtooppillaan vuoden ja kyllä ei oli helppoa ensiksi mutta oon onnellinen että pystyin vaikeaan aika lapi. Ongelma oli vain että en osanut suomea. Kyllä me tietamme että ei ole helppo kieli puhua mutta Kareilialaiset ovat kiva ja ¨juttelilaisia¨ etta oon varma että Stephan oppi kunnossa suomea hyviin. Lukiossa, miulla oli oppettan nimelta Irma Liukku kuka tunnin jolla toisella päivällä auttoi minua oppia suomea. Se oli kuin omani Suomentunnti missä mie luin Finnish For Foreigners ja Suomea Suomikisi. Sitten pakkoisin kaverijani puhua miulle vain suomiksi paitsi jos olisimme Englannintunnilla. Ja kotona, Pusalla, Kareisella ja Aaltosella juttelisimme iltaruoka pöytään ympäri, sanakirjani lähempana. Ne olivät lempia aikaa minulle kuin jos se olisi ollut eilen.
    Oon palannut takaisiin Suomeen 5 kertta nyt ja toivon käydää viela joskus. Se oli yhen paras vuosi elemässani mutta sehän on varma että se oli koska Kareilialaiset ja asukkaitaa Tohmajärven Värsilään ympäri ovat niin kiva ja ystävällisempi. Oon varma että Stephanilla on mahtava vuosi edellansa.
    Sanon terveisia kaikkille sekä että tervesia Tohmajärven Rotari Klubbillekin. Kuin oon töissä, mie kysyin matkustajoilta Kuka ovat Rotarilaiset ja mie kiitään heista olla antaneet miulle unohtumaton vuoden vaihto-oppilas ohjelmassa.
    Sydammelisesti tervesia

    Bruke Howes.

  17. KIITOS BRUKE! Tämäpä oli yllätys, että kirjoitit Värtsiin. Onhan siitä joskus ollut puhettakin. Oikein mukava, että teit sen nyt. Tulethan taas joskus harjoittamaan tätä meijän murrettakin. Muistelen sinun kertoneen, että kun olit Karkun opistolla opastamassa uusia rotarivaihtoon tulijoita sinua moitittiin (kiellettiin) murteen puhumisesta. Tiällä suattais olla lämpimmiiki kualkiäryleitä sinnuu uottelemassa.

  18. Mukavaa kuulla Brukestakin. Hienoa että muistat meitä täällä vietetyn ajan vuoksi ja näin Värtsin kautta kuulemme sinusta. Me kirjastotädit olemme hyvämuistista (?) porukkaa ja kiva on ollut tavata myös Stephen. Toivottavasti hänellekin jää mukava muisto täällä vietettävästä ajasta. Konstan blogihan on tietysti ihan päivittäin tarkistettava juttu.

  19. Kiva yllätys, Bruke! Muistan, että kun olit vaihto-oppilaana Värtsilässä, kävit kertomassa alakoulussa Kanadasta. Meidän vanhin poika oli silloin ensimmäisellä luokalla ja muistan, kuinka innoissaan hän kotona kertoi, että Kanadan lipussa on hieno vaahteran lehti. Nyt meidän nuorimmainen on Kanadassa ja iloitsee kovasti elämästä siellä. – Oikein lämpimät terveiset sinulle myös siltä Ailalta, jonka tapasit San Fransiscossa.

  20. @Bruke!
    Sinuun on varmaan tarttunut annos suomalaista sisuakin täällä ollessasi. On kyllä mahtava näyte tuo kirjeesi meille. Siinä olisi esimerkkiä monelle maahanmuuttajalle, jotka valittavat suomenkielen vaikeutta.

    Hyvää jatkoa Bruke!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *