Syksyistä taidetta koululta
Koulun syyslukukausi on saatu jo hyvään vauhtiin. Vähitellen luokkien seinät ja nykyisin myös entiset liitutaulut ovat alkaneet täyttyä iloisen värisistä oppilaiden kuvaamataidontöistä. Liitutaulut ovat päässeet oppilastöiden taustaksi, sillä viime kesän aikana saimme luokkiin ”älytaulut” korvaamaan perinteiset liitutaulut.
Moni sai syksyn urheilukilpailuista mitalin, mutta 1-2 luokkalaisista jokainen sai oman mitalin, kun se tehtiin itse. Myös mitalilajin sai itse päättää. Ympäristötiedossa 1-2 luokkalaiset tutkivat mm. erilaisia ötököitä ja tekivät pieniä luontoretkiä koulun pihalle. Kuvistunnilla sitten tehtiin reilunkokoiset suurennuslasit ja niiden alle erilaisia ötököitä. Myös syksynsatoa on kuvattu; puolukoita ja näin hyvänä omenasyksynä peräti kottikärrillinen omenoita! Myös 3-4 luokkalaiset ovat kuvanneet omenoita; tällä kertaa puussa ja puun juurelle pudonneita punaposkisia syksyn herkkuja. Komeat auringonkukat on askarreltu ja hämähäkit verkkoineen on toteutettu vahaliidun ja vesivärin ”yhteistyönä”. Sienimetsän kärpässienet puolestaan hehkuvat voimakasta, vahvaa väritystä. 5-6 luokkalaiset ovat tutkineet ihmiskättä tarkasti ja pyrkineet kuvaamaan käden ja sormet erilaisiin asentoihin. Elävillä, koulunpihalta haetuilla kasveilla on painettu loppukesän, osittain jo ruskeitasävyjä, saaneita heinikoita.
Vuokko Väänänen
Auringonkukkia (3-4 luokka)
Hämähäkkejä verkoissaan (3-4 luokka)
Kasveilla painettuja (5-6 luokka)
Mitaleja (1-2 luokka)
Oma käsi (5-6 luokka)
Omppuja kottikärrillinen (1-2 luokka)
Omppupuita (3-4 luokka)
Puolukkametsää (1-2 luokka)
Sienimetsää (3-4 luokka)
Ötököitä suurennuslasin alla (1-2 luokka)
Ihania, taitavia töitä! Kiitos Vuokko, opettajat ja ennen kaikkea tietysti itse taiteilijat! Mieluisaa katseltavaa, joka herättää minussa suloisia ja vähän haikeuteenkin sekoittuvia muistoja.
Upeaa taidetta, kun muistelee omaa koulunsa aloittamista ja sitä mitä silloin teimme ( yli 60 vuotta sitten ) niin tässä on menty opetuksessa kovasti eteen päin. Lapsilla on mielikuvitusta ja siihen liittyvää käden taitoa kun vain siihen annetaan tilaisuus.
Päivi, olet onnellinen eläkeläinen, kun voit iloita entisen koulusi nykytasosta. Mitenkähän korkealle Värtsilän koulu voisikaan sijoittua kansainvälisessä vertailussa! Riippuu varmaankin myös mittareista! Minun mittareillani Vuokon kirjoituksen ja kuvien antama mielikuva on hyvin korkealla.
Kauneuden ja luovuuden ihmisiä tarvitaan tulevaisuudessa entistä enemmän. Ja tietysti – valitettavasti – myös niitä, jotka taitavat rakentaa patoja merenpintojen nousun uhkia vastaan. Mutta sellaisenkin taidon takana pitää olla suuri rakkaus kauneuteen, muuhunkin kauneuteen kuin setelin kuviointiin.
Ajattelee Värtsilän (Uudenkylän) koulun muinoinen ujo oppilas, Ierikka
Hämähäkki on aika taitava kutomaan.
Upeita töitä ! Voisiko näitä ”Meijjän koulu”-kirjoituksia linkittää Tohmajärven kunnan sivuille ? Olisi mukava Värtsilän koulun osiossa nähdä miten aktiivista toimintaa täällä meillä on…
Kaikki ovat upeita töitä, mutta erityisesti huomioni kiintyi 5-6 luokan kasvipainannan ruskeaan, omaperäiseen työhön.
Todella hienoja luomuksia.
Tuo suurennuslasi- on ideana suurenmoinen. Voisi piirtää vaikkapa minkä tahansa kuvitellun ”ötökän silmän” ja ja sen ympärille suurennuslasin kehyksen. Ja se on siinä. Kukapa voisi väittää, ettei se ole oikea ötökän silmä.
Kyllä tuossa on kivoja ideoita. Jos olisin vielä open toimessa,
pyytäisin lupaa käyttää ideoita omassa työssäni. Ope on ollut tosi
luovalla päällä, kun on saanut lapset taiteilemaan noin kivasti.
Ilo on katsella näitä taidokkaasti tehtyjä töitä,
joissa luovuutta on käytetty runsaasti.
Saanen tässä mainita, että oma lapsenlapseni(12) on
myynyt itse tekemiään perhoja Lieksan hämärän kaupan
illassa. Rahat menevät retkirahastoon. Toivottavasti
perhojen ostajia lykästää. Nuoren perhojen tekijän
esivanhempia on asunut Tohmajärvellä aikanaan.
Sienimetsäpiirustukset ovat niin kovin nostalgisia. Kärpässieniä ja tatteja piirrettiin joka syksy 50-luvulla.
Toinen kestoaihe silloin oli pihlajanoksa, jossa kypsät marjat ja ruskan värjäämät lehdet. Eikä niitä tarvinnut ulkomuistista piirtää. Opettajanpöydällä oli ”elävät mallit”