Paikallisten herkkujen reseptejä

Värtsin juttuja ja kommentteja lukiessa tuli mieleeni, että voisiko ruokareseptit, erilaisten herkkujen valmistusohjeet ja erityisesti perinteiset paikallisten ruokien valmistusniksit laittaa omaan kategoriaansa Värtsin sivuilla?

Monen monia maukkaita vinkkejä on jo kerrottu sivuilla, mutta ne ovat usein jonkun jutun yhteydessä ja vähän vaikeasti myöhemmin etsittävissä. Jos ”reseptit” olisivat samassa osastossa, ne löytäisi helpommin.

Jos ohjeita tulisi enemmänkin, niitä voisi myöhemmin jaotella sopivasti, esim. riista, kalat, laatikot, jälkiruoat, makeat leivonnaiset, ”suolaiset” leivonnaiset, piirakat jne. Näin täydentyisi Värtsilässä valmistettujen ruokien ja perinneherkkujen kokonaisuus.

Siitä vaan jokainen miettimään ja kirjoittamaan reseptejä muistiin…

Mitähän hyvää karpaloista voisi tehdä (kiisseliä, kenties) Mitä muuta..? Kuva: Vuokko Väänänen

Mitähän hyvää karpaloista voisi tehdä (kiisseliä, kenties) Mitä muuta..? Kuva: Vuokko Väänänen

Tässä yksi paikallinen perinneruoka resepti:

*******************************************************
Kaalinlehtirieska

1 l piimää
1/2 kg rikottuja ohrasuurimoita
4 kpl kaalin ulkolehtiä

1. Liota ohrasuurimoita yön yli. Mausta taikina suolalla.
2. Levitä taikinaa kaalinlehdille sentin paksuudelta. Paista rieskat arinauunin kuumalla arinalla. Sähköuunissa lämmön pitää olla 300 astetta ja paksu pelti pitää kuumentaa etukäteen.

Paistamisen aikana rieskat palavat reunoilta. Pääasia on, että rieskat ovat alta kypsiä. Rieskat syödään voin kanssa.

Reseptin lähde: Suomen pitäjäruoat kirja, Jaakko Kolmonen

*******************************************************

Share

7 comments for “Paikallisten herkkujen reseptejä

  1. Kalevi Tikka
    3.10.2013 at 9:42

    Kaalinlehtirieska kun tätä ohjetta luin Kolmosen kirjasta oli ensimmäinen toteamus sellainen, jotta eipä ole tuttu ohje. Meillä kotona einäin tehty enkä muista naapureissakaan samanlaista tehdyn. Mutta jos ei minulle tuttu niin varmaankin toisten kylien ihmisille se lienee ollut aivan arkipäiväistä ruokaa vai kuinka?

  2. Erkki Lintunen
    3.10.2013 at 9:56

    Hyvä, Vuokko, esityksesi on oiva ratkaisu yhteen Värtsilä-strategian tavoitteeseen. Se pitäisi nyt ehdottomasti panna käytäntöön. Voisitko hoitaa tätä Eiran ja Sepon apuna? Tietysti voit! Kiitos!!!

    Sääperin Erakko on ”amattikulinaristi”. Siinä ainakin kalaruokien mestari. Ja Värtsilässähän on kala-apajia, jos ei suuria, niin ainakin monia pieniä. Olisi harrastajille puuhaa, jos ei ihan ammattiin asti.

    Siis alasimen vierelle kalan perkauslauta!!!

    Potaattipappi

  3. Maija- Liisa
    3.10.2013 at 10:25

    Minulla on tapana syödä karpalot pakastimesta otettuna
    puolijäisinä sellaisenaan. Sokerilla tai ilman.

    Joskus käytän niitä puolukoiden asemesta puolukkapiirakassa.

  4. Alpoaatos
    3.10.2013 at 10:39

    Oikein kannatettava ajatus. Sitä on saatettu jo esittääkin ainakin epäsuorasti.

    Mieleen tulee asiasta tämmöiset aatokset:
    Aikaisemmin lähetettyjen reseptien suhteen pitäisi mielestäni tehdä niin, että kuka tietää lähettäneensä reseptin niin pitäisi lähettää uudelleen ”omana juttunaan” jolloin se olisi ohjattavissa oikeaan kategoriaan. Muuten kommennttien seasta on lähes mahdotonta poimia reseptejä.

    Uusien reseptien sehteen pitäisi varmaan menetellä samoin; eli kun kirjoittaa kommentiksi hyvän reseptin niin lähettäisi sen reseptin MYÖS eri juttuna toimitukselle.

  5. Erkki Lintunen
    3.10.2013 at 10:41

    Entäs karpalot jäätelön päällä? utelee Lökälammen suon erakko.

  6. Sääperin Erakko
    6.10.2013 at 10:26

    Ns. perinneruokien pitäjärajat ovat nykyisin kovin hämärtyneet, on toki muutamia vakiintuneita herkkuja jotka voidaan kohdistaa tiettyyn pitäjään, mainittakoon täälläkin kovasti palstatilaa saanut Lemin Särä.

    Gastronomiaan intohimoisesti suhtautuvana vaalisinkin pikemmin alueellisten perinnekeittiöiden säilymistä ja reseptiikan tuleville sukupolville siirtämistä. Keittotaitojen vaalimista ja perinneherkkujen esiintuomista niin perhe-, kuin muissa tilaisuuksissa.

    Olen ollut mukana (lähinnä kuunteluoppilaana) keskusteluissa joissa on puntaroitu sitä mikä voisi olla Värtsilän perinneruoka tai mitä ne erityisesti ovat olleet.

    Olisikin mukava kuulla lisää mietteitä tästä asiasta! Mitä perinneherkkuja niin vanhassa Värtsilässä kuin sotien jälkeisinä vuosikymmeninä on kylillämme tarjoiltu?

    Vuokko teki mukavan avauksen ylläolevalla jutullaan myös reseptien talteen keräämiseksi.

  7. Erkki Lintunen
    15.9.2014 at 17:06

    Kaivelin vanhoja juttuja. Löysin kirjoitusten Kategoriat ja sieltä 3.10.2013 Reseptit ja resepteistä tähän palautetut pohdiskelut, jotka päättyivät 6.3.2013!!!!!!!

    On aika palata asiaan, kun on nukuttu melkein vuoden yli.

    Olen vakavissani kiinnostunut Värtsilästä myös ruokakulttuurin merkeissä. Olen mm. ehdottanut, että pidettäisiin kurssi, jonka avulla löydettäisiin pihlajanmarjoista aikaan saatu valmiste. Jos hanke onnistuu, niin sille annettaan tuotenimike: ”WÄRTSILÄN BIHLAJA” tai jotain sinne päin.

    Tässä ei nyt tarvitse ryhtyä tyrmäämään ehdotustani kyselemällä, mistä löytyy yrittäjä, mistä rahoitus, mistä makkinoija. Ei sinne päinkään, vaan mistäpä sitä tietää, jos vaikka myöhemmin…

    Toimintasuunnitelma on seuraavanlainen:

    (1) Ensimmäisen pakkasen jälkeen ilmoitetaan, että (silloin ja silloin) kokoonnutaan seurakuntakotiin (saliin ja keittiöön ja tarvittaessa myös käytöstä poistettuun päiväkerhohuoneeseen)
    (2) Saavutaan paikalle mukana pakkasen esivalmistamia pihlajanmarjoja sekä tyhjiä, puhtaita, käytöstä poistettuja, kannellisia lasipurkkeja.
    (3) Kerrotaan toinen toisillensa, mitä pihlajanmarjoista kukin on aikaisemmin tehnyt. Myös netistä löytyy reseptejä. Jotta asia lähtisi hallitusti etenemään, valitaan yksi tai kaksi hilloaihetta. Myöhemmin voidaan valmistaa myös pullotettavia tuotteita.
    (4) Valmistetaan hillo(t) ja purkitetaan. Liimataan kansiin etiketti, jonka paikallinen taiteilija on suunnitellut ja nörtti tieto-ja monistuskoneella valmistanut. Purkin kylkeen Värtsilä-logo. Liimattavat etiketit voi laittaa, jos niin sovitaan myös päinvastaisesti toisiin paikkoihin. MUTTA ei eri tavalla eri purkkeihin eli lähdetään jatkamaan yksituumaisesti toinen toistaan kiitellen.
    (5) Pidetään myyjäiset, joihin erotetaan osa valmistetuista herkuista. Tulot yhteisesti sovittuun kohteeseen.
    (6) Jos hanke onnistuu, niin pian toinen kokoontuminen. Silloin tuotetut hillot – purkkejahan kyllä löytyy ja Luoja on kattanut metsät ja pihan laidat täyteen pihlajanmarjoja – silloin – Luojan kiitokseksi – myydään hillot Värtsilän kirkon maalauskuluihin. Jos näin tapahtuu, niin silloin Värtsilä-logon tilalle liimataan kirkosta tehty logo. On jo olemassa.
    (7) Viime mainittuihin myyjäisiin voi valmistaa WÄRTSILÄN BIHLAJAA myös kodeissa. Ja tietysti myös omiin kellareihin.

    Ideani on vapaasti käytettävissä ja kehiteltävissä. Itse en kuitenkaan pääse tällä kertaa mukaan, kun makaan silloin maha umpeen ommeltuna muualla kuin Kaustajärvellä.

    Korostan lopuksi tältä paikalta: WÄRTSILÄN BIHLAJA on vain tahdosta kiinni. Menestys on taattu!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *