Ikääntyminen

Kuva: Pentti Pakarinen

Kuva: Pentti Pakarinen

Kyllä kuulen kutsumisen
luokse Luojani luotetun
Varoitukseks ´ vaivat laadit,
taudit totutellakseni
ajatukseen aikamoiseen.
Vaikka valmisna oliskin,
sitkeästi silti toivoo
päästä päähän huomispäivän.
Vuosi vielä vieriköhön!
Isot on ilot edessä,
rupeamat riemulliset
täällä luomakunnassasi,
maallisissa maisemissa:

Soutelen sinivesillä,
vaikka rustot ruskajavat,
kanssa kalakaverini
saaden sintit saaliiksemme.

Pidän paljon pilvistäsi,
mustistakin möykkylöistä
kultareunaisin kehyksin.
Niitä katson niskat naksuin,
päätä pyörtyvää pidellen.

Maass´ on marjat makeaiset,
kumarrukseen kutsuvaiset.
Köykin, koukin, kompastelen
selkävaivat seuranani.

Koukkusormin kolottavin
vielä väsään villaisia
tytöilleni töppösiä,
lapsenlapsille lapaset.
Puikoin paitoja pakerran.

Moni kaunis kirjan kansi
salaisuudet sisällänsä
lukijansa lumoaapi
pakkasien paukkuessa,
tuiman tuiskun tuivertaissa.

Ystäväni ympärilläin,
kaikki kauniit kumppanini
tavata niin tahtoisin
jutun juurta juohutellen.
Muistellaan taas mennehiä,
pannaan paljon paremmaksi
nykymaailman menoa.

Irene Peuhkurinen

Kuva: Pentti Pakarinen

Kuva: Pentti Pakarinen

Share

28 comments for “Ikääntyminen

  1. 17.10.2013 at 9:24

    …”Moni kaunis kirjan kansi, salaisuudet sisällänsä”….
    runoilee Irene.

    Syysiltojen pimetessä lukuhalut heräävät.
    Huomasin, että Tove Janssonistakin on ilmestynyt
    uusi elämänkerta. Nyt vain menomonot lähi-
    kirjastoihin aarteita etsimään!

    Kirjaterapia tekee hyvää myös ikääntyvälle.

  2. Pentti Pakarinen
    17.10.2013 at 10:10

    Aurinko se aina jaksaa
    eikä sille tartte maksaa.
    Työnantajakaan ei YT:llä uhkaa
    palkatta hän jaksaa raataa.
    Illalla se näyttää kuvan
    todellisen väri loiston.
    Filmi pyörii pikku hiljaa
    värit vaihtuu upeimillaan.
    Eikä siinä pyssyt pauku
    huomenna on uusi kuva.
    P.P.

  3. Martti Törrönen
    17.10.2013 at 11:45

    Hyvin kuvasit kalevalaisittin nivelten niksumiset kuin rustojen rutinat.
    Sitä se vanheneminen on. Toivossa kuitenkin eletään.
    Lämpimin terveisin

    Masa

  4. Erkki Lintunen
    17.10.2013 at 12:14

    Mitenkäs se sananparsi menikään: Kun nuorena täyttää viis ja nolla, on vanhana lysti olla.

    Viime yönä kuutamolla
    mieli oli ihan nolla.
    Pääni painoin veden alle,
    sitä ihmetteli kai nalle,
    ellei ollut jo mennyt pesään
    nukkumaan taas uuteen kesään.
    Jossain koira kyllä haukkuu,
    turhaan pyssy siellä paukkuu,
    nalle nukkuu aivan hiljaa,
    hirvet syövät metsän viljaa.
    Minä tässä mietiskelen,
    sängyn päällä kieriskelen.
    Lasken mielessäni lampaita,
    kirskuttelen harvenneita hampaita.
    Ei se ikä ole niin ikävä asia,
    kun on vieressä pöydällä rasia
    ja siinä pyöreitä pillereitä,
    niinkuin metsän onkaloissa hillereitä.
    Jatkuu tästä vielä tarina,
    vaan sen peittää nyt jo unen narina.

    Kaustajärven erakko

  5. Maija- Liisa
    17.10.2013 at 14:59

    Tänään on molemmissa teksteissä, Irenen ja Alpon, niin
    oivalliset tunnelmat, ihan tässä itsekin herkistyn.

    Onnistuin muutama päivä sitten saamaan useita runokirjoja
    alennuksella muutaman euron hintaisina.

  6. Kalevi Tikka
    18.10.2013 at 9:51

    Ihan mielenkiinnosta kysyn Ireneltä hapankaalin tilanteen, joko valmista ja kellarissa ja tuliko ”suunmakuista” syötävää.

  7. Alpoaatos
    18.10.2013 at 11:18

    Olenkin ajatellut, että missä ne runot viipyy.. Kevätkiireet alkavat jo hellittää ja alkaisi olla aikaa kuunnella sielunsa syövereitä olisiko sieltä mitä tulossa.

    Kiitos Irenelle hienosta tuotteesta. Se näyttää lähteneen aika syväistä syövereistä. Sitä piti melkein silmät märkänä lukea muutamaan kertaan. Mukavia oli toistenkin runoilijoitten tuotteet. Minulta nyt ei irtoa mitään henkevää.

  8. Mirja Pusa
    18.10.2013 at 18:14

    Vaikka Irene kävi tänään meillä en osannut juohutella jutun juurta.
    Sen sijaan epäonnistuin kahvin keitossa. Keitin työnsi kahvin pöydälle.Sellaista mulle sattuu aika useinkin – Arvaa keljuttiko.
    Eihän se Irene olis edes halunnut juoda. Ensi kerralla en edes yritä keittää – Paljon käy vieraita ”ovella” kurkkaamassa.
    Joittenkin ihmisten kanssa onnistunkin – tervetuloa vaan, jos uskallat. Alpoaatos uskalsi kerran – olipa mukava tavata meillä
    En kerro miksi.MirjaSisko

  9. irene peuhkurinen
    18.10.2013 at 19:56

    Mukava oli Mirjan kanssa rupatella ilman kahviakin. Se olisikin pitänyt lähes väkisin juoda juuri syödyn ateria päälle.
    Kaleville: kylla tuli ihan käypästä kaalia. On jo herkuteltu muun ruoan lisukkeena, kas näin: Paistetaan pannulla (ei ruskisteta), lorautetaan hiukan hunajaa joukkoon. Hämmennellään. A, vot!

  10. irene peuhkurinen
    19.10.2013 at 9:25

    Unohtui tuosta lisukkeen ohjeesta, että paras haudutusrasva on neitsytöljy. Tulipa laitettua tuo venäjän sana tuohon edellisen kommentin loppuun.Onko se yhdyssana vai mikä? Mitä se tarkoittaa? Voisiko joku kieltä osaava selittää!

  11. Erkki Jormanainen
    19.10.2013 at 10:07

    Venäjän sanako se onkin, oon aina luullut, että karjalaa. Lapsuuskylässäni Hoilolassa sanottiin usein a vot. Kai se tarkoitti ”oikein hyvä” tai jotain vastaavaa. Toinen sanonta oli ”niin vet”, voisi tarkoittaa ”oliko se näin”. Vahinko on, että nuo monet omaleimaiset rajakarjalaiset sanonnat ovat mielessä hämärtyneet. Tuskin enää ymmärtäisin paljonkaan, jos kylän utelias starikka tulisi vastaan ja alkaisi kaikenlaista udella tuntemattomalta vastaantulijalta. Semmoista välitöntä oli meininki kotikylässä vielä 1950-luvun alkupuolella.

  12. Pentti Pakarinen
    19.10.2013 at 10:22

    Venäläinen sano kun yhden näki a vot,mutta kun näki kaksi sanoi a vot
    vot.

  13. Kalevi Tikka
    19.10.2013 at 10:31

    A vot syön hapankaalini raakana jälkiruuan asemasta ja hyvää sekä terveellistä tällä tavalla. Sitä voi myöskin laittaa ruisleipäviipaleen päälle ja herkutella hapankaalileivällä.

  14. Erkki Jormanainen
    19.10.2013 at 10:34

    Ilahdun aina, kun huomaan jossain tämän kirjoituksen kaltaista runoa. Ei ollut tavatonta, että Korpiselkään kuuluneen Hoilolan kylänraitilla tuli lapsuudessani vastaan ihmisiä, joilta alkoi pulputa kalevalamittaa. Kiinnostuin siitä tuolloin sen verran, että osasin paremmin kuin nykyisin. Nyt on katsottava Kalevalaisen Runokielen Seuran trokeemankelista, miten se oikein menee.

    http://www.karuse.info

  15. Mirja Pusa
    19.10.2013 at 18:18

    Miun iltaleivälleni tulee joskus keitetty porkkana- a vot vot terv.Pentile ja puolisolle.
    MirjaSisko

  16. irene peuhkurinen
    19.10.2013 at 20:40

    Kiitos Erkille trokeemankelivinkistä! Pitääpä käyttää runonsa ensin mankelissa, vai särkyyköhän mankeli kaikista virheistä ja jää runo pöytälaatikkoon.

  17. Mirja Pusa
    19.10.2013 at 21:53

    Minäkin käytän neitsytöljyä ja kaalisalaattiin oliviöljyä.
    MirjaSisko

  18. Pentti Pakarinen
    21.10.2013 at 13:00

    Ukko siinä mietiskeli
    oisko elää voinut toisin.
    Sitten siinä pohdiskeli
    mistä luopua mä voisin.

    Meni sitten ruokapöytään
    lusikoi vatsan täyteen soppaa.
    Kahvit päälle juotuaan
    ettoneelle kellistyi hän sänkyyn.

    Sitten siihen nukahti
    päälle alkoi sataa lunta.
    Heräs siitä hätkähtäen
    oneks oli tää vain unta.
    P.P.

  19. Alpoaatos
    21.10.2013 at 14:28

    Olipa hyvä kun ukko heräsi ennenkuin peittyi lumeen.
    Mukavia tällaiset mietteet.

  20. irene peuhkurinen
    26.10.2013 at 21:09

    Kiinnostuin tuosta trokeemankelita sen verran, että manklasin uuden runoni tässä lauantai-iltaa viettäessäni. Noin puolet säkeistä oli oikein, siis puolet väärin, joissakin säkeissä sen seitsemän sortin virhettä! Varmaan samoin on ollut aiemmissakin runoissa. Pitänee tässä ruveta opiskelun puolelle. Voihan se olla, ettei oppi tartu päähän ja saatte siitä huolimatta lukea(jos haluatte) runontapaisia. Kiitos vielä Erkille! Oli mielenkiintoinen ilta!

  21. Erkki Jormanainen
    26.10.2013 at 21:36

    Oletpa päässyt vähällä, minulla on yleensä huomattavasti enemmän säkeitä väärin. Mankeli on turhan lahjomaton. Eikä niitä virheitä ole aivan helppo oikoa, pitäisi ensin tutustua kalevalamitan monimutkaisiin ja tiukkoihin sääntöihin, jotka Lönruutti lienee muokannut. Eino Leino vissiin kyllääntyi ja laati Helkavirsiin hieman omanlaisensa mitat.

    Trokeemankeliin on mielenkiintoista tutustua, mutta mielestäni sille voi myös antaa piupaut ja tehdä Värtsin lukijoitten iloksi ”virheellisiä” säkeitä. Pääasia ei mielestäni ole muoto vaan sanoma ja sisältö. Tämän takia ns. moderni runous 1950-luvulla hylkäsi perinteiset runomitat ja alkoi vapaan mitan aikakausi, joka sekin ajoittain meni allikkoon. Tutkijoitten mielestä silläkin on omat sääntönsä, joihin voi tutustua esimerkiksi teoksessa Kantokorpi-Lyytikäinen-Viikari: Runousopin perusteet.

  22. irene peuhkurinen
    27.10.2013 at 7:14

    Joku runomitan selvittäjä käytti”karusessa” sanaa diletantti. En aio muuta ollakaan. Ajattelinkin, että Värtsissä ei kai niin nuukaa ole, jos jokin virheellinen säe sinne eksyy.Mutta mielenkiintoisen oven avasit, E.J.

  23. Erkki Lintunen
    27.10.2013 at 9:31

    Tänä aamuna ikääntymistä siirrettiin kohti nuoruutta. Aikamoinen homma. Ensin otin ajantasan radiosta seniorikännykkääni (Doro). Sitten menin keittiöosastoon. Irrotin seinästä kelopuulla koristellut kellon. Irrottaessani pattereita huomasin takakanteen isäni kirjoittamia tietoja: ”Murmansk 17-22.8.83…Kello Ranualta 22.8.83”.

    Asetin viisarit ”normaaliin aikaan”.

    Sitten otin arkistolaatikosta vuoden 1983 allakan. Sieltä löytyi monenlaista menoa ja tehtävää: – Puhelinnumeroita, joihin piti soittaa, Kriittisen korkeakoulun kokous, Sultsinakemut, Jussi 50 v.,Sana ja sävel, Pellervo 29.9.( = kolumnin toimitukselle lähettämisen päivämäärä), P-K.jk klo 18 Armilan k. – 23.8. Kouvolan kultt. tsto 9 -, 24.8. Karj. Kultt. Ed.säätiö klo 15 Lehmus, 26-27.8. Valamo (mietin, rauhoittumaanko vaiko ”Sem. avaus klo 12”.

    Sellaista siis isän ollessa matkalla Murmanskissa ja Ranualla 30 vuotta sitten, kun hän silloin oli kaksi vuotta minua nuorempi. Hän kuoli 92-vuotiaana Joensuussa. Minulla oli sinä päivänä kaksi hautaansiunaamista Tohmajärvellä. Kun olin lähdössä isääni sairaalaan tapaamaan, veljeni soitti kirkon parkkipaikalle, että isä oli nukkunut pois tästä ajasta. Ajoin Joensuuhun. Menin hänen vuoteensa luo. Ristin hänet kohtaamaan Vapahtajansa.

    Keittiöosastosta siirryin seinäkellolle. Olin pysäyttänyt sen jo illalla ja nyt aloin siirtää viisareita kohti kännykässä olevaa aikaa. Ullan kotoa Ilmajoelta kopioitu ja Nurmeksessa valmistettu upea seinäkello sai komennon helskytellä tunteja ja puolituntisia yön yli nukuttuaan.

    Makuuhuoneessa on rautakehällinen, kuparitauluinen kello, jonka olin saanut läksiäislahjaksi 18.5.1968 alkaessani pakata huusholliani muuttaakseni Lappeenrannasta takaisin Hämeenlinnaan. Muistelin suuresti kunnioittaen Lappeenrannan nuoria, joiden sydämet paloivat lähetystyölle. Sain nyt kesällä tavata ja halata heitä tavatessamme Piiluvan kurssikeskuksessa.

    Sitten siirryin tähän huoneeseen, jossa on kirjahyllyt, TV ja tämä läppäri. Laitoin ajantasalle seinäkellon, jonka Joensuun Rantakylän saunaporukka toi tuliaislahjaksi lämmitettyäni heille savusaunan. Kelloon on kuvattu Rantakylän kirkko, jonka piirustuksista olin aikanaan antamassa lausuntoa Kirkon Jumalanpalvelus- ja musiikkityön toimikunnassa (KJMT). Olen yksi ”syyllinen” siihen, että kirkon urut on sijoitettu kuoriin eikä seurakunnan selän taakse.

    Tässäpä tarinaa iän varrelta kellojen siirtämisen tekosyyllä. Nyt joku huomatessaan Värtsistä kirjoitukseni julkaisemisen ajankohdan moitiskelee, miksei ole jo käynyt aamupesulla järvessä, vaan vielä löpöttelee, vaikka olisi oltava jo menossa Kemienmäelle kirkkoon. Seli, seli: Aion mennä Ristikiven rukoushuoneelle Röksän kylään, jossa on messu klo 15. Rukoushuone on entinen Patsolan rukoushuone, jossa pikku poikana kävin pari kertaa Vilho Muttosen kerhossa. Mutta silloin ei vielä kipinä iskenyt. Niin tapahtui vasta paljon myöhemmin Värtsilän kirkossa, jossa tänään on hyvin hiljaista.

    Lopuksi tältä paikalta: ”Kun nuorena täyttää viisi ja nolla, on vanhana lysti olla!”

    Kaustajärven erakko

  24. Pentti Pakarinen
    27.10.2013 at 9:40

    Poika pieni pikkarainen
    istui ranta kivellä
    tuli tessu vierellensä
    antoi itseään sivellä
    poika lähti lätkimähän
    tessu vierellä vipelti

  25. Alpoaatos
    27.10.2013 at 10:32

    Ei sen rokeemankelin kanssa kannata mieltään pahoittaa. Sen mukaan kun tekee niin tulee kyllä ”oikein” mutta alkuperäinen ajatus kärsii. Mielestäni tulee riittävän hyvä lopputulos kun hyräilee mielessään ”vakaa vanha väinmöistä”, eikä tarvitse mennä edes sävelelleen. Siinä huomaa, että joku kohta ei ihan tunnu sopivan, mutta jos ei parempaa keksi niin saa kelvata.

    Jos kirjoittaa murteella, niin mankeli ei osaa tavuttaa oikein.

    Tässä maistiaisiksi Savolaista Kalevalaa.
    Seppo Ilmarinen ja vanhapoika Väinämöinen ovat menossa samaa neitoa kosimaan Pohjolaan. Tekevät matkalla sopimuksen sulasta sovusta.

    Kuulepa nyt Väenö-kuoma,
    tehhäänpä sula sovinto!
    Ee nyt tarvihe tapella,
    riijata ruvessa rystyt,
    neettä ee vängällä viijä,
    vastem mieltä valloteta!”

    Vastasj vanha Väinämöine:
    ”Kättä piälle, Seppo-kuoma,
    neettä ee vängällä viijä,
    vastem mieltä valloteta:
    Sillem mänkööm morsijameks,
    jokom mielesäm mukane,
    eekä sitte änkyröejä,
    viikkokaasija vihata.”

  26. Erkki Lintunen
    27.10.2013 at 19:26

    Olen ikääntynyt noin 10 tuntia edellisestä kirjoituksestani. Tämä ikälisä oli hyvin antoisa. Saavuin Ristikiven rukoushuoneelle viittä vaille viisitoista. Kohta alkoi messu. Kirkkoherra Jari Uimonen palveli yli kahtakymmentä paikalla ollutta tyylikkästi. Saarna oli täynnä asiaa ja hengellistä rakennusainesta. Ehtoollinen ravitsi. Mielessäni ajattelin, että minä olin siinä ja Vilho Muttonen ”tuonilmasissa” samanaikaisesti aterialla.

    Messun edellä kirkkoherra kertoi, että pastori Johannes Häkämies oli jossain kurssilla, niin että hän toimi sijaisena. Sitten hän kertoi – ja sehän sopikin juuri kirkkoherran kerrottavaksi – että piispa oli ilmoittanut, että Ristiken rukoushuoneessa saa viettää messua säännöllisesti.
    Tällä haavaa se näyttää tarkoittavan kerran kuussa.

    Innokkaan seurakunnan joukossa oli Kontiolahden eläkkeellä oleva kanttori, jonka nimeä en muistisairaana saanut mieleen tarttumaan.

    Messun jälkeen tarjottiin talkoilla valmistetut kirkkokahvit. Olivat tarjouksien puolesta niin monipuoliset, että minun piti oikein moitiskella törsäämisestä.

    Oliskohan mahdollista, että Tohmajärven seurakunta järjestäisi kirkkoreissun joskus lähi tulevaisuudessa tuonne Patsolan entiselle rukoushuoneelle? Matka saattaisi kiinnostaa monia ikääntyneitä Vilho Muttosen saarnoja kuunnelleita.

    Muuten Vaara-Karjalan seurakunnan (entisten Tuupovaaran ja Kiihtelysvaaran seurakuntien) alueella on kolme kirkkoa ja nyt tämä rukoushuone. Kahdessa kirkossa on jumalanpalvelus joka pyhä, Hoilolan kirkossa tiettävästi – muiden tilaisuuksien lisäksi – kerran kuussa. Ja nyt tämä Ristikiven rukoushuone, jota voisi aivan hyvin nimittää kappeliksi. Mikään niistä ei ole vain kesäkirkko.

    Kaustajärven erakko

  27. esko tarvainen
    1.6.2016 at 19:55

    Monesti olen ajatelut Venäjän ihannoitsijoita ja miksi he tällä puole rajaa asuvat.Ymmärtäkää tämä on vapaamaa missä yksilö voi päättää omista asioista. Autuuteen voi mennä ja elää ihanteidensa mukaisesti.

  28. Maija Varonen
    2.6.2016 at 9:44

    Pari viikkoa sitten menin asuinpaikkakuntani ainoaan pankkiin saadakseni
    vaihtorahaa tulevaa kirppispäivääni varten. Pankissa oli lappu luukulla ilmoittaen
    ainoan kassan olevan kiinni. Kassan takana seisoi kuitenkin kaksi virkailijaa, joilta
    tiedustelin joustomahdollisuutta tässä asiassa, kun olivat kuitenkin paikalla.
    Sanoivat ettei käy ja neuvoivat minua menemään läheiselle huoltoasemalle raha- asioideni
    kanssa.

    Tähän siis on tultu: huoltoasemalla palvellaan asiakasta myös pankkiasioissa, joten
    sinne kannattaisi keskittää loputkin pankkiasiat. Minäkin sain sieltä vaihtorahani
    haluamani suuruisina summina, eivätkä palvelumaksua ottaneet.

    Eilen luin lehdestä, että matkaliput maksetaan tulevaisuudessa pelkästään älypuhelimella,
    jollaista ei vielä ole sadoillatuhansilla kansalaisilla!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *