Täällä Värtsin palstoilla on kirjoitettu paljon koulusta. Olemme saaneet lukea sekä tuoreita katsauksia Värtsilän koulusta, että koulumuistoja niin opettajien kuin oppilaiden kirjoittamina menneiden vuosikymmenten ajalta. Kirjoitin Värtsin oikeassa alalaidassa olevaan googlen hakukenttään sanan koulu ja painoin entteriä. Haku antoi 2160 tulosta! Eli Värtsistä löytyy tänään (16.10.2013) yli 2000 kirjoitusta, joissa koulu tulee vähintäänkin mainituksi. Kuinkahan suuri mahtaakaan olla niitten kirjoitusten määrä, jotka käsittelevät pelkästään koulua ja koulumuistoja?
Kari, Kaarina ja Ester Klemm ja Jorma Virtanen Raatevaarassa keväällä 1956.
Koulumuistojen keruuhanke
Netissä surfatessani törmäsin sattumoisin koulumuistojen keruuhankkeeseen. Keruu on alkanut jo tämän vuoden alussa ja jatkuu vuoden loppuun. Keruun järjestävät Suomen kasvatuksen ja koulutuksen historian seura ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Aineisto arkistoidaan Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kansanrunousarkistoon, jossa se on käytettävissä muun muassa koululaitoksen historiaa koskevia tutkimushankkeita varten.
Koulumuistoja kerätään oppilailta, opettajilta ja muilta koulujen henkilökuntaan kuuluvilta, sekä koululaisten vanhemmilta. Muistoja voi kirjoittaa kansakoulusta, oppikoulusta, peruskoulusta, lukiosta tai ammatillisesta koulutuksesta. Muistoja toivotaan saatavan kirjoituksina ja äänitteinä, mutta myös valokuvat, piirustukset ja muu materiaali on tervetullutta.
Tarkemmat tiedot ja ohjeet keruusta löytyvät osoitteesta http://www.kasvhistseura.fi/site/?lan=1&page_id=38
Omat koulumuistoni
Elokuussa tuli kuusikymmentä vuotta siitä, kun aloitin kansakoulun. Värtsissä 14.8.2011 julkaistussa jutussani Tähdenvälejä koulutieltä olen kertonut kansakouluajastani. Tulkoon tässä kerrotuksi em. jutun täydennykseksi jotain pientä tämän jutun kuviin liittyen.
Kiihtelysvaaran Raatevaarassa keväällä 1956 otetussa kuvassa olevat opettajani Ester Klemm ja Jorma Virtanen ovat toimineet opettajina myös Tohmajärvellä. Ester Klemm – Olsonen Hukkalalan koulussa 1958 – 1965 eli eläkkeelle jäämiseensä saakka. Jorma Virtanen puolestaan on ollut Tervavaaran koulussa lukuvuoden 1954 – 1955. Löytyykö Värtsin lukijoista heidän entisiä oppilaitaan?
Mieluisia opettajia olivat molemmat. Vierailivat meillä kotonakin. Muistan, kun äiti pyysi Virtasen meille pääsiäisenä syömään. Poikamiesopettajalle näytti maistuvan hyvin äidin laittama ruoka. Minä sain opettajan lähdettyä sapiskaa, kun tuli ääneen ihmeteltyä miten paljon hän söi.
Järventauksen kansakoulun 4 – 7 luokkien oppilaat keväällä 1960.
Muutimme lokakuun lopussa 1959 Kiihtelysvaarasta Tohmajärvelle ja marraskuussa jatkoin seitsemättä luokkaani Järventauksen koulussa Timolassa. Luokalla oli viisi poikaa – Timo, Pentti, Mauri, Martti ja Kauko. Minä olin luokan ainoa tyttö. Opettajana oli Eino Laaksonen (kuvassa vasemmalla vain puoli päätä näkyvissä). Selän takana kutsuimme häntä Empiksi. Entä onko Värtsin lukijoissa Empin oppilaita?
Haaste
Haastan Värtsin kirjoittajat ja lukijat osallistumaan koulumuistojen keruuseen. Muisteleminen ja kirjoittaminen on palkitsevaa. Kansanrunousarkistoon lähettämisen lisäksi niistä voisi lähettää valittuja paloja julkaistavaksi myös Värtsiin.
Luin juuri pohjoiskarjalaisen vaikuttajan Eeva
Turusen kirjan jossa hän muistelee lapsuuttaan ja
nuoruuttaan pienen tytön avoimin silmin.
Kiinnostuin kirjasta senkin takia, että Eeva Turunen
ja hänen miehensä olivat opettajina Utran puukoulussa
silloin kun suuret ikäluokat olivat kansakouluikäisiä.
Muolaassa syntneen tytön vanhemmat eivät kannustaneet
tytärtä koulunkäyntiin. Isän mielestä koulusta
valmistuu vain ”herran kekkaleita”.
Eevankaan koulutie ei ollut kaikista helpoin, sillä
sota sotki suunnitelmat moneen kertaan.
Kaikki tämä kerrotaan kirjassa ”Sikatarhan enkeli”,
kirja on Iliaksen kustantama.
Kun otin kirjan käteeni luulin etten jaksa sitä kuitenkaan lukea.
Tekstiin jääneistä painovirheistä ja ehkä muistakin
puutteista huolimatta kirja tuli luettua melkein
yhdellä istumalla.
Kirjassa ei vielä selvinnyt missä hän opiskeli opettajaksi
ja kuinka hänen tiensä johti juuri Utraan.
Jatko-osankin lukisi mielellään
jos sellainen on ilmestynyt.
En ole kirjoittanut omia koulumuistojani muistiin, mutta
ekaluokalta on yksi kauhistuttavimmista muistoista:
Minä jouduin toisella luokalla olevan pojan ihastuksen
kohteeksi. Hän halaili minua välitunnilla ja hän jopa
saattoi minut koulusta kotiin, vaikka hänen kotinsa sijaitsi
aivan eri suunnalla. En voinut oikein kertoa asiasta kellekkään.
Minua kiusattiin kutsumalla ”Apen morsiameksi.” Se oli hirveää.
Eräänä päivänä ihailijani kyllästyi, vai liekkö löytänyt
uuden ihastuksen kohteen, koska ei saanut taholtani vastakaikua tunteilleen?
Ylimmäisessä kuvassa oleva opettajan poika Kari Klemm lienee lukijoille tuttu tiedotusvälineistä. Kari toimi viimeiset kymmenen vuotta ennen keväällä tapahtunutta eläkkeelle jäämistään Ylen politiikan toimittajana seuranta-alueenaan työmarkkinat.
Värtsin väessä on muutamia eläkkeellä olevia opettajia, ainakin Arja, Irene ja Seppo. Kysymys teille: Tuleeko teille yhteydenottoja entisiltä oppilailta vuosikymmenten takaa?
Entä entiset oppilaat: Oletteko ottaneet yhteyttä entisiin opettajiinne vuosikymmenten jälkeen?
Millaisia kokemuksia nämä yhteydenotot ovat olleet? Ovatko ne olleet kertaluonteisia, vai onko niistä seurannut yhteydenpitoa jatkossakin?
Muutin Värtsilän Rajavyöhykkeeltä Uusi-Värtsilään lokakuussa 1955. Menin seuraavana päivänä Peijoniemen kouluun, samalle luokalle Katri-Helenan kanssa.Kuinka ollakkaan opettaja pyysi Katria laulamaan minulle tervetuliaisiksi laulun.Ja Katrihan Lauloi ”Vanhan Kartanon Kehräävä Rukki”. Laulun loputtua ope pyysi kiittämään minun Katria.”Voi kauheeta miun pitäs kiittää tuota tyttöä, ei onnistu”.Open piti käskee ainakin kahesti uuvestaan jotta kiitä,miulta piäs itku,ja mie sanon jotta ,en ainakaa ota kaulasta tuota tyttöö.Liekkö tullu tehtyy elämän suurin virhe. On naurettu Katrin kanssa tuota tapausta
Tuossa Järventauksen koulukuvassa on niin paljon tutun näköisiä eli samannäköisiä kuin minun luokillani Joensuun tyttölyseossa.
Miten se on mahdollista – vuosilukuenkin suhteen. Olen hirveän hämmästynyt!
MirjaSisko
Ihan voisi olla oma luokkakuva. Mutta kun ei niin ei.
Ehkä Lissu opastaa missä oli hän. Vai oliko jo tuolloin kamera kourassa kuvan tällä puolella?
Huomasin äsken, että Lissun vieressä istuu Eeron serkku!
Mitähän hänellekin mahtaa kuulua, Eevalle?
Sakari, ei ollut Lissulla kameraa vielä pitkiin aikoihin tuon kuvan ottamisen jälkeenkään. Olen eturivissä kolmas vasemmalta.
Maija-Liisa, tämäpä yllätys, että Eeva on Eeron serkku! Minulla ei ole mitään tietoa hänen myöhemmistä vaiheistaan.
Mirja,joku on sanonut minullekin, että olen samannäköinen kuin joku hänen tuttunsa. Olen tarjonnut selitykseksi pula-aikaa. Ehkä silloin on ollut pulaa myös lasten malleista ja on tehty samalla muotilla useampia lapsia.
Olin Einarin oppilaana kolme luokkaa.
Kuvassa seison opettajan edessä.
Tapasin Laaksoset kesällä 1973 Somerolla, jossa he toimivat
opettajina peruskoulun yläasteella.
Esko, kiva että ilmiannoit itsesi! Missä päin maailmaa elelet nykyään?
Onko lukijoissa Eskon lisäksi muita, jotka ovat tuossa luokkakuvassa?
Tulkoon mainituksi vielä, että kouluaikaan minut tunnettiin nimellä Sirkka tai Sirkka-Liisa. Tämä Lissu on vakiintunut nimekseni vasta aikuisiällä.
Ei ole juolahtanut mieleenkään ottaa yhteyttä opettajiin. Eikä sieltä päin ole tullut yhteydenottoja.
Kävin kurkistamassa linkistä mitä siellä haluttaisiin kerrottavan. Totesin jotta jos minä kerron koulumuistojani niin ”kerrääjät” lukevat ja tuumivat, että onpa kova poika valehtelemaan.
Kyllä se varmaan on niin, että ”muoti” siihenkin aikaan oli vatteiden ja hiusten suhteen samanlaista kaikilla koululaisilla Sen takia on sitten vaikea tunnistaa.
MirjaSisko
Siis piti olla 2 aata – vaatteiden.
Hei, Lissu
Vastauksena kysymykseesi: Nyt eläkevuosina on tullut iloisina yllätyksinä yhteydenottoja entisiltä oppilailta. Vanhentuneet ovat hekin ja tulleet ainakin osittain muisteluikään. Pari kertaa olen saanut kutsun luokkakokoukseen. Oli hauskaa, eikä loppujen lopuksi kovin vaikeaakaan, tunnistaa heidät vanhan luokkakuvan perusteella. Tuntui todella mukavalta oppia tuntemaan heidät aikuisina ja kuulla heidän elämästään.
Muutaman oppilaan kanssa on yhteys säilynyt läpi vuosien.
Kaikki tämä, elämän rikkautta.
Entiset kansakoulunopettajani olivat työtovereitani usean vuoden
ajan. Yhteydenpito jatkui heidän kuolemaansa asti. Alakoulun
ensimmäisen luokan opettajani Värtsilässä oli herttainen Oili Väänänen, joka oli Tohmajärven Peijonniemen koulussa vielä opettajana minun valmistuttuani samaan hommaan.Harmittaa se, etten ottanut häneen yhteyttä silloin, kun se oli vielä mahdollista.Jokunen entinen oppilaani on ottanut yhteyttä eläkkeellä ollessani.Mielenkiintoisin kokemukseni kouluajalta on se, kun opetin samoja oppilaita 1.-6. luokkaan asti. Heiltä sain
70-vuotispäivänäni onnittelukansion, johon jokainen oli kirjoittanut muisteluita kansakouluajaltaan ja kertonut sen hetkisistä elämänvaiheistaan.Se oli mukavaa luettavaa.Viime keväänä nyt jo lakkautetun Tohmajärven Aseman koulun entiset oppilaat kutsuivat vieraaksi muistelutilaisuuteensa.Monia mukavia muistoja entisten oppilaiden tapaaminen toi mieleen.Tunnistaminen vain tahtoi olla vähän hankalaa, sillä ovathan ensimmäiset oppilaani jo yli 7-kymppisiä.
Tänään kirjahyllyä siivotessani ”töksähti” käteen
Joensuun Lyseon Lukio 1990 – 125 vuotta
suomenkielistä kouluperinettä.
Kirjan nimi on ”Koulukadun varrella”.
Koulukadun varrella sisältää Joensuun lyseon,
Tyttölyseon, Keskustan lukion, Lyseon lukion ja
Lyseon iltalinjan oppilaiden ja opettajien
kirjoittamia muisteluita ja artikkeleita.
Lissun ”Koulumuistot talteen” -tarinan innoittamana
otin tuon jo unohduksissa olleen kirjan uudelleen
tarkasteltavaksi. Eli kyllä Värtsin lukeminen
avartaa…
Vastaus Lissulle.
Asun Uusi-Värtsilässä. Olen paluumuuttaja ajalta ennenkuin koko sanaa oli keksitty. Siis vuodelta 1984.
Arja-Leena ja Martti, kiitos kun kerroitte yhteyksistä entisten oppilaidennne kanssa. Kaikesta päätellen olette olleet pidettyjä opettajia. Tuo Martin 70-vuotis onnittelukansio kuulostaa todella upealta lahjalta.
Syksyllä 2006, kirjoittaessani Elämänkaarikirjoituskurssilla kouluajoistani, otin esille arvostelukirjani, jonka kansia peitti kouluaikojen jäljiltä siniruutuinen hyllypaperi. Paperin alle kurkistaessani huomasin kannen ja paperin välissä onnittelukortin. Olin kirjoittanut sen Raili-opettajalleni helmikuussa 1962, eli yli kaksi vuotta Raatevaarasta muuttomme jälkeen. Siitä minulla ei ollut aavistustakaan, miksi ja miten kortti oli päätynyt arvostelukirjan kansipaperin alle.
Selvitin Railin ja Pertin olinpaikan ja puhelinnumeron.Kun Railin 72-vuotis syntymäpäivä koitti helmikuussa 2007, yllätin hänet onnittelupuhelulla ja sen jälkeen lähetin myös vuosikymmeniä piilotelleen kortin hänelle. Ilo yhteydenotosta oli molemminpuolinen ja sen jälkeen olemmekin pitäneet yhteyttä säännöllisesti ja tavanneetkin muutaman kerran.
Raili ja Pertti olivat mukana myös koulutapaamisessamme Raatevaarassa kesällä 2008.
Valitessani kuvia tähän juttuun, minulle tuli halu ottaa yhteyttä Ester Klemm’iin. Sain selville, että hän asuu Juvalla. Soittaminen kuitenkin siirtyi päivästä toiseen.
Äsken sitten veljeni soitti ja kertoi, että Karjalaisessa oli tänään ollut Esterin kuolinilmoitus. Hän on kuollut 2.10 Juvalla.
Sattumalta, selaillessani tietoja Timolan koulusta, näin tutun koulukuvan. Lissu kyseli Eevasta.
Vastaan hänelle näin vuosien jälkeen kysymykseen. Hyvin voin eläkeläisenä Keravalla. Perhe ja lapsenlapset täyttävät elämäni. Nykyään tulee harvemmin vierailtua siellä kotisuomessa.
Maija-Liisan luulen tuntevani Joensuun ajoilta ja tunnustaudun Eeron pikkuserkuksi. Yllättävää, että minut tunnistivat, vaikka emme lapsena tavanneet. Tervehdys vain kaikille . Eeva
Eeva, olipa tämä kiva yllätys, kun eteesi osunut vanha juttuni sai Sinut ilmiantamaan itsesi! ”Sattuman” tekee vielä hauskemmaksi se, että juuri eilen tapasin sisareni kanssa vuosikymmenten jälkeen kaksi Järventauksen tyttöä. Kukahan seuraavaksi?
Entistä harvemmin minäkin käyn entisillä kotikylillä fyysisesti… ajatuksissa useinkin. Helsinki on ollut kotipaikkani jo yli puoli vuosisataa.
Tervehdys minultakin Eevalle! Olet ollut sekä Lissun että minun
koulukaveri, joskin eri kouluissa. Olet Eeron pikkuserkku, tosin
minulle ei täysin selvinnyt se vanhempiesi ja anoppini sukulaisuus.
Eeron kuolemasta tulee kuukauden päästä kuluneeksi 8 vuotta.
Hyvää kevään jatkoa Sinulle ja läheisillesi!
Maijalle osanottoni Eeron poismenon johdosta, vaikkakin näin myöhään. Sylvi anoppisi oli isäni
serkku. Kumpikin kuolivat noin viikon välein. Emme hennonneet kertoa isälleni uutista, koska hänkin oli jo viimeisillään. Sielläpä sitten ovat tavanneet toisensa. Keväisiä terveisiä teille tytöt.