Aamulla 24.10.2013 kävi Värtsilän koulun pihalla iloinen ja jännittävä kuhina. Koulumme ”vitoset ja kutoset” olivat lähtemässä Värtsilän Riistamiesten kanssa hirvijahtiin. Niin suuri tahtotila metsästysreissulle oli, että se sai säänkin muuttumaan alkuviikon ennustetta paremmaksi: pilvistä kyllä oli, mutta vettä ei koko reissun aikana satanut.
Riistamajalla meidät otettiin erittäin hyvin vastaan. Reijosen Heikki ja Piiroisen Mika muiden ohessa toivottivat meidät tervetulleiksi ja pian alkoikin toiminta. Jokainen oppilas pääsi metsästäjän ohjaukseen ja tämä taisi olla molemmista osapuolista – niin oppilaasta kuin metsästäjästäkin- mieluisa juttu. Ripeästi Mika antoi jokaiselle parille tehtävänsä. Myös punainen vaatetus pantiin kaikilta ajantasalle. Osa lähtisi passiin ja osa ajotehtäviin. Pian tämän jälkeen Ehrukaisen Olli kuljetti ajo-osaston lähtöasemiin.
Sitten alkoi itse jahti. Ajoporukan piti pitää itsestään ääntä. Se luonnistui oppilailta kuin itsestään. Kuljettu matka metsässä oli passeli. Liikkua saatiin, mutta kukaan ei väsynyt liikaa. Lisäksi oppilaat pääsivät havainnoimaan metsää monipuolisena elinympäristönä. Hirvien lisäksi silmät tavoittivat metson, teeriä, sieniä ja vaikka mitä suomalaisen luonnon hienoja osasia.
Tavoitteeseenkin päästiin. Hirvilehmä saatiin kaadettua! Eikä se ammuttu hirvikään tainnut pelottaa, kovin paljoa ainakaan, sillä kaikki kävivät katsomassa, kun hirveä valmisteltiin Riistamajalle vientiin. Siellä olikin vuorossa paras: eväitten syönti ja mukavien metsästysjuttujen kuuntelu. Kunnaksen Pekka esitteli mieleenpainuvien tarinoiden säestyksellä Riistamajan. Sieltä saatiin paljon uutta oppia. Myös hirven nylkeminen herätti mielenkiintoa.
Nopeasti meni neljän tunnin hyvin suunniteltu ja toteutettu metsästyspäivä. Siitä suuret kiitokset Värtsilän Riistamiehille! Päivä oli ainutlaatuinen elämys monelle oppilaalle ja niille, joitten perheissä metsästys on harrastuksena, päivä oli tavallista mielenkiintoisempi koulupäivä.
Juttelimme retkestä koululla seuraavana päivänä. Metsästyspäivään osallistuneet kirjoittivat paperille tuntemuksia retkestä. Tässäpä pientä palautetta lapsilta:
* Sain olla mukana hirvenmetsästyksessä. Suolistaminen oli kiinnostavaa.
* Oli hauskaa kun he saivat hirven. Passissa istuminen oli tylsää.
* Hyvää: kun saatiin hirvi, söpöt koirat, kun se(Pekka) esitteli kalloja, oli hyvää ruokaa! Huonoa: kun näin hirven sisälmykset ja kun hirveltä otettiin nahka.
* Kivaa oli kun hirven maha aukaistiin. Ei niin kivaa oli se, kun piti olla hiljaa.
* Päivä oli onnistunut. Minusta oli kivaa olla ajossa. Ällöttävää oli hirven nylkeminen ja suolistaminen. En päässyt näkemään hirviä, paitsi sen kuolleen. En päässyt passiin, mutta ajo oli ihan parasta!
* Miusta oli kiva ku käveltii semmonen aika pitkä matka ja oli semmoinen ”vaikea” maasto. Oli soita ja ojia. Koirat ja kallot yms. mitä näytettiin oli kivoja. Suolistus oli ällöttävää, mutta noin näin paremmin esim. sydämen kuin joissain piirroksissa. Nähtiin jäniksiä! Sain kuunnella sen ihme ukon (?? :)) radiopuhelinta.
* Ajo oli kivaa ja metsästysmajaan tutustuminen. Hirven tappaminen ja suolistaminen ei ollut niin kivaa.
Hyvää: rento ilmapiiri, koirat, saatiin hirvi, mielenkiintoisia juttuja, kivat ukot, osa näki eläviä hirviä, radiopuhelimet, hauskat äänet ajossa, suolistus ja nylkeminen. Huonot puolet: ajaessa tuli kuuma ja kumpparissa oli reikä.
* Oli mielenkiintoista ja hauskaa. hirven käsittely oli jännää, ällöä ja pelottavaa, mutta voisin harkita metsästyskorttia. Passitorni oli mielenkiintoinen hökötys. Metsästäjä, jonka kanssa olin, oli todella mukava mies. Retki oli todella onnistunut.
* Hirvenmetsästys onnistui mielestäni kokonaisuudessaan hyvin, mutta olisin halunnut olla passissa, koska jotkut oppilaat näkivät siellä viisi hirveä! Mutta ei ajossakaan tylsää ollut, sillä sai liikkua metsässä. Onnistunut reissu! Kiitos!!
* Viisi hirveä, uutta tietoa eläimistä, söpöjä eläimiä, ruoka ok, hyvä meininki, kiva jännitys, yksi hirvi kaatui, suolistus, hirven vetäminen, kuvaajat ja toimittajat, esitteet, aaika väsyneet ajajat, radiopuhelimista kuului puhetta, äänet ajosta.
* Sää oli turhan märkä, mutta silti siellä oli hauskaa. Eläimiä oli mukavasti, vaikkei kaikki ollutkaan hirviä. Kaato oli hieno, vaikka olen tottunut siihen. Ensimmäinen hirvenmetsästyskerta. Muulla metsällä olen kyllä ollut.
* Istuimme autossa, kun joku kysyi haluammeko nähdä hirven. Sanoimme. ” Kyllä!” ja lähdimme hänen peräänsä, mutta teurastus, vai mikä lie, oli alkanut, joten lähdimme takaisin juomaan kaakaota.
* Hauska kävely metsässä, koska näki paljon uutta asiaa ja kun kuuli, että hirvi ammuttiin ja kun näki uroshirven jälet ja sai huutaa ja näin metson ekaa kertaa.
* Oli hyvä päivä. Jäi eniten mieleen, kun hirveltä otettiin suolia pois ja se myös jäi mieleen, kun radiopuhelimesta kuului että passia kohti lähestyy iso jänis!
Näihin mietteisiin ja näihin tunnelmiin päättyi metsästyspäivämme. Vielä kerran suuri kiitos kaikille päivään osallistuneille ja Riistamiehille erityinen kiitos hienosti hoidetusta suunnittelusta ja huolenpidosta! Toivottavasti palataan parin vuoden kuluttua samoissa merkeissä!
Teksti ja kuva, Kimmo Hurri
Hauska lukea lasten mielipiteitä.
Hyvä Värtsilä !
Noin sitä pitää. Lapset saivat jonkinlaisen käsityksen metsästyksestä. Ehkä liiankin hyvän käsityksen. Saalista tuli ja ihan ekana metsästyspäivänä. Se oli niinkuin ”työelämään tutustuminen” nyt vain ”harrastukseen tutustuminen”
Minunkin olisi pitänyt päästä lapsena tuollaiselle retkelle, ettei olisi tarvinnut kantapään kautta opetella ihan ite.
Oli todella mukava lukea lasten kommentteja. Minustakin teurastus on ällöttävää. Olen joutunut vasten tahtoani näkemään teurastusta jonkun kerran. Aina se on ollut epämiellyttävää. Lasten mielipiteet menivät laidasta laitaan.Hyvä niin.
Kiitokset Kimmolle kun kasasit jutun meidän katseltavaksi.
Kiitokset Riistamiehille kun otitte lapset mukaan.
Tässä jälleen maaseutukoulun etuja! Kunnallisen ja kolmannen sektorin erinomaista yhteistyötä. Tämä kaikki lasten ja tulevaisuuden eteen. Ilmeet kertovat paljon!
Irtikka
Tässä jälleen maaseutukoulun etuja! Kunnallisen ja kolmannen sektorin erinomaista yhteistyötä. Tämä kaikki lasten ja tulevaisuuden eteen. Ilmeet kertovat paljon!
Ierikka
Minä uskon lapsien muistavan tämän koulupäivän lopun elämäänsä.Kokonaisuutena kommentit olivat myönteisiä ja neutraaleja. Hirven suolistaminen on sitä ennen näkemättömälle outo asia mutta jos samalla selitetään mitä ja miksi niin se ei synnytä inhotus reaktiota.
Biologian oppitunnit parhaasta päästä, opelle kiitokset.
Päivän toteutus oli loistava. Olin seuran pj:nä ja koulun vanhempainneuvoston pj:nä mukana ajomiehen roolissa. Vaikka olen ollut Riistamiesten jäsen yli 30 vuoden ajan, olin minäkin ensimmäistä kertaa hirvenpyynnissä. Ei ole vaan tullut siihen lähdettyä ja sitouduttua, nautoja ja lampaita olen kyllä aikoinaan takavuosina teurastanut.
Toivon omalta osaltani koulun ja metsästysseuran yhteistyön onnistuvan jatkossakin; asiassahan ei ole mitään luonnonvastaista. Kiteeläinen opettaja E. Arovainio järjesti koulussaan jopa metsästäjäntutkintoja.
Metsästyksen etiikka tietenkin ymmärrettävästi jakaa mielipiteitä, sitä on pohdittu mm. Värtsissäkin ainakin 26.02.2012 julkaistun E. Jormanaisen metsäkaurisjutun ”Peräpeilit” yhteydessä.
Kun katselin tuota Värtsin kuvaa maassa makaavasta hirvestä, tuli mieleen muistikuva muutaman viikon takaisesta automatkastani.
Ajelin Ilomantsintieltä Selkien kylään johtavaa oikotietä. Oli pimeää. Yhtäkkiä erittäin kaunis hirvilehmä käveli edessäpäin rauhallisesti tien yli oikealta vasemmalle. Kun se oli keskitiellä, tuulilasista oli siihen matkaa alle 30 metriä. En jäänyt sen perään vilkuilemaan, kun auton valot olivat tien suunnassa, eivätkä siis metsän kätköön kävelleen hirvikaunottaren perässä.
Elämän realiteetit ja estetiikan elämykset ovat usein häkellyttävän kaukana toisistaan. Sekin on hyvä oppia jo ala-asteeella. Myöskin se, että on aivan eri asia ampua hirvikaunotar kuin törmätä siihen tien päällä. Siinä biologian tunnille keskustelunh virikettä.
Uskonnontunille taas tämä uskonkäsitys: – Siellä maantiellä oli suojelusenkeli vahtimassa kaasupoljinta ja neuvomassa, että pitää ajaa kohtuullista vauhtia.
Ierikka
Riistamiesten puolesta, ja muutaman koululaisen isänä voisin itsekin kommentoida päivää hieman.
Samanmoinen päivähän on järjestetty jo aiemmin, ja tuolloinkin palaute oli pelkästään hyvää. Tänä vuonna haaste oli varsin suuri ryhmäkoko, johon metsästyksen sovittaminen arkiviikolla ei ollut ihan simppeli homma. Hädintuskin saatiin riittävästi miehiä mukaan, mutta hyvinhän tässä kävi. Päivän järjestäminen aiheutti päänvaivaa myös henkisellä tasolla, koskaanhan tällainen toiminta ei kaikille sovi. Pohdittiin minkämoisia yleisönosastokirjoituksia murhaharrastuksen koulutyöhön sovittamisesta syntyisikään. Näitä ei ole näkynyt, ja palaute joka suunnasta on ollut kiitettävää. Hyvä näin, ja uskallan luvata että vastaava tapahtuma järjestetään tulevaisuudessakin. Jopa niin että jokainen Värtsilän koulun oppilas tulee saamaan samanlaisen mahdollisuuden. Niin kauan kun meillä koulu on ja hirviä Värtsilässä metsästetään. Tähän ainakin pyritään.
Motiivinahan meillä on esitellä tätä toimintaa eli lisätä avoimuutta, ja ehkä saada jatkuvuutta. Porukka ukkoutuu, seuraavien 10 vuoden sisällä eläköityy iso osa metsämiehistäkin.
Taisihan tuo jahtikärpänen joitakin jo puraista. Hyvä näin ja kiitos koululle.
Mika
Hyvät Värtsiläiset että Riistamiehet sen verran tulee olle itsetuntoa ja oman arvon tuntoa, ettei turhista ”urputuksista” hätkähdä. Nykyisin on tapana revitellä asialla kuin asialla ei niistä tarvitse välittää. Metsästys on hyvä harrastus ja se kannattaa esitellä lapsille niin kauan kuin se on mahdollista.
Mitä muuten metsästysseurojen ukkoutumiseen tulee niin on syytä seuroissa katsoa hieman peiliinkin. Tosin Värtsilässä ei nuoriso syrjintää esiinny.
Tärkeätä työtä tekevät Värtsilän Riistamiehet! Riistakantaa on hoidettava! (Lihaa ei ole kenenkään pakko syödä, vaihtoehto on olemassa).
Lainauksia MMM:n sivulta.
”Riistanhoito on aktiivista toimintaa riistan ja sen elinmahdollisuuksien hyväksi. Riistanhoidolla pyritään lisäämään, säilyttämään tai parantamaan riistaeläinkantaa ja eri eläinkantojen välistä tasapainoa. Riistanhoidollisia keinoja ovat riistaeläinkantojen sääntely, riistaeläinten elinolosuhteiden turvaaminen ja niiden parantaminen”.
”Hirvieläimillä on olennainen merkitys metsästysharrastuksessa ja riistanhoidossa. Hirvieläinkantojen koolla sekä hirvieläinyksilöiden liikkumisella on vaikutusta myös eläinten aiheuttamien vahinkojen vuoksi”.
Lisätietoja http://www.mmm.fi/fi/index/etusivu/kalastus_riista_porot/riistatalous/riistanhoito.html
Isä aina sanoi tekevänsä sian rakosta
meille jalkapallon kun suolisti sikaa.
Aikeeksi taisi jäädä. Se oli varmaan
rankkaa työtä. Joskus yritti saada meitä
hakemaan saparoveihteä, mutta eipä myö
lähetty.