Ronin ja mummon junamatka

Kun mummo eräänä iltana luki Ronille iltasatua, kuuli poika monista uusista ja vanhoista keksinnöistä rautateillä. Kirjassa oli kuva höyryveturista, joka söi eväikseen halkoja ja kulki rautatietä pitkin vetäen vaunuja perässään. Sivuilla näkyi kuvia sähköjunista, raitiovaunuista ja metrostakin. Pojan mielikuvitus laukkasi. Vuoroin vaihteli innostus ja epäily: Mistä se juna saa sitä sähköä?

Kyllä junalla teki mieli ajamaankin. Pitkän miettimisen jälkeen Roni ja mummo päättivät käydä katsomassa nämä ihmeet omin silmin. Kyllä se oli pakko päästä kokemaan. Ja kun Liperistä asti maalta lähdetään, niin kannattaa tuo kummajainen testatakin. Joensuussa on rautatie. Kun on tehty tänne rautatie, junalla voi päästä vaikka Helsinkiin. Niin se vain on.

Niinpä eräänä päivänä mummo hankki lipun itselleen siihen Kissavaunuun, jossa sijaitsi leikkiosasto. Poika pääsi ilmaiseksi. Poika näytti ikänsä nostamalla ylös neljä sormea, johon hän lisäsi heti viidennen näyttämään tulevaa syntymäpäivää. Vaunu numero 3, joka oli kuin olikin kolmas veturista lukien. Noustiin vaunuun, poika edellä reppu selässään, johon oli myös pakattu mukaan junarata vaunuineen. Ilmassa oli jännityksen tuntua. Paikka n:o 78, mummo muisti, mutta muisti väärin. Paikka oli oikeasti N:o 87, kun mummo sen hetken päästä lipusta tarkisti. Tavarat vaihdettiin sen istumapaikan kohdalle.

metro Kalasatamassa

Junan lähtö ja seuraavat pysähdykset kuulutettiin kovaäänisesti kolmella kielellä. Poika piteli korviaan. Juna huojahti liikkeelle tasaisesti, hädin tuskin huomattavasti. Junan vauhti kiihtyi, maisemat vilistivät ohi. Oikeastaan matkustajat itse olivat maiseman läpi- tai ohikulkijoita. Roni arvioi junan nopeutta, jonka mummo kertoi olevan jo 140 km. tunnissa. Se näkyi ylhäällä taulussa. Lapsi epäili.

Vaunussa oli muitakin naisia, joita heidän seurassaan olevat lapset mummoksi kutsuivat. Se oli hellyttävää; mummot lapsenlapsineen junamatkalla. Lapset kiirehtivät kilvan vaunun liukumäkeen, jossa mummo joutui omaa seuralaistaan hillitsemään ja antamaan vuoron muillekin lapsille. Eräälle lapselle luettiin satukirjoja.

He poikkesivat ravintolavaunuun. Mummo tilasi itselleen kahvin. Poika otti pillimehua ja muffinssin. Hän valitsi istumapaikan vaunun korkeimmalta tuolilta. Lisäksi eväinä oli pari banaania.

Lappeenrannan tienoilla vaunuun tuli kovaäänisiä kansallispukuisen heimon jäseniä. Mummon mieleeni muistui hänen oman lapsuutensa kokemuksiin liittyvää, jolloin kotiin tuli hälisevä joukko. Larin- Kyöstin runosta säe: Ne tulivat ryveten ryysyillään/ kuin maantieltä pölyinen puuska/ kumuvankkuri vapisi liitteissään/ kävi ontuen hevosluuska/ ja aisakello se rämisten soi /väki musta se mankui ja mellakoi/ Ne toivat lapsia laumoittain/ kiils kattilat, vasket ja vanteet/ jäless`astui Feti ja katseli vain/ miten lainehti Tainan lanteet/ ne tulivat markkinamatkoiltaan/ läpi lämpöisen metsän ja aukean maan. (Runo on vuodelta 1901)

InterCity- juna taittoi matkan Joensuusta Helsinkiin reilussa neljässä tunnissa. Roni oli keskustellut päiväkodissa kavereitten kanssa metrosta, olipa joku heistä viime kesänä matkustanutkin sillä. Sillä ajaminen olikin toiveista merkittävin, koska juna kulkisi tunnelissakin. Ihmeteltiin mokomaa erikoisuutta.

METRO saapuu Itäkeskukseen

Veli oli matkalaisia Helsingin päässä vastassa. Metromatka toteutui nopeammin kuin he olivat osanneet odottaakaan. He tungeksivat iltaruuhkassa liukuportaita alas metrolle. Heitä ohiteltiin portaissa juosten. Metro saapui vain muutaman minuutin odottelun jälkeen. Seurue kiirehti vaunuun muiden tavoin. Kuinka joku huonojalkainen ehtii kävellä kyytiin tai sieltä pois? Ei kai ehdikään? Juna kirskahti pysähtyessään ja lähtiessään. Se syöksyi pimeään tunneliin, vaikka pimeää oli muutenkin. Poika seurasi junan kulkua paikallaan hievahtamatta. He jäivät Mellunmäessä kyydistä pois. Ronilta kyseltiin ensivaikutelmia metromatkasta. Se olisi voinut ajaa hänen mielestään tunnelissa pitempään. Ajoi liiaksi maan pinnalla. Poika ehdotti paluumatkaa sillä samalla menopelillä.

Tässä jutussa oli innoittajana myös Juhani Ahon Rautatie.

Juttu: Maija- Liisa

Kuvat: Lissu Kaivolehto

 

Share

7 comments for “Ronin ja mummon junamatka

  1. 19.11.2013 at 8:32

    Mat kan tek koon mat kan tek koon
    matkantekkoonmatkantekkoon…
    *
    Liekö Maija-Liisa lukenut Ronille
    Tuula Korolaisen toimittamaa
    ”Värssyveturia”?

    Siinä on uusia ja vanhoja juna-aiheisia
    runoja ja leikkejä. Esimerkiksi junaleikki:
    ”Mummo meni junaan”.
    *
    Minun ensimmäinen junamatkani lastenlasten
    kanssa oli välillä Seinäjoki-Tampere.
    Konduktöörin apua tarvittiin ennen kuin
    varatut paikkamme löytyivät ylimmän kerroksen
    ”lasikopista”.

    Kyllä siinä mummelikin oli kuin Liisa ihmemaassa.

  2. Ierikka
    19.11.2013 at 9:12

    Kerroitko, Maija-Liisa, Ronille, miksi vaunu n:o 3 oli kolmas veturista lukien?

  3. irene peuhkurinen
    19.11.2013 at 10:44

    Ihan teki mieli lähteä junamatkalle tämän luettua. Eloisa kuvaus.

  4. vaunu numero 1 on aina – Helsingin puoleisessa päässä.
    19.11.2013 at 11:05

    Virkailija selitti, että vaunu numero 1 on aina – Helsingin puoleisessa päässä.
    Todettu jo aiemmin pari kertaakin kommenteissa
    15.4.2013 14:33
    28.8.2012, 16:41

  5. Lissu
    19.11.2013 at 11:10

    Ronin ja mummon yhteinen matka oli varmasti molemmille hieno kokemus. Siitä riittänee puhuttavaa pitkäksi aikaa.

    Oma poikani oli tavattoman kiinnostunut metrosta pikkupoikana. Kun metro aloitti liikennöinnin 1982, suuri osa ihmisistä oli hyvin vastahankaisia sen suhteen. Kaksivuotias poikani sen sijaan julisti metrossa suureen ääneen: ”Äiti, mun mielestä tää metro on IHANA!”

    Lukuisat olivat ne kerrat, kun Roihuvuoressa asuessamme metron kulkua piti mennä seuraamaan Itäväylän varteen pyörätielle. Sieltä ylhäältä näki hyvin metrot molempiin suuntiin ja vielä varikolta tulevatkin metrot.

  6. Ierikka
    19.11.2013 at 11:55

    On hyvä tietää, että n:o 1 on aina Helsingin puoleisessa päässä. Ensinnäkin siksi, ettei käy niin kuin kävi minulle kerran Lahden asemalla, kun en vielä silloin tiennyt aikoessani nousta Joensuuhun menevään junaan. Menin väärään päähän, kun luulin että veturi on Helsinkiä tärkeämpi numeroinnissa. Ja kun yritin vipeltää junan toiseen päähän, menivät ovat kiinni (vaikka junanlähettäjä näki juoksevan ukon).

    Toiseksi, on välttämättä muistettava, että Helsinki on pääkaupunki, ja sieltä sanellaan, missä ovat varuskuntien ja vankiloiden parhaimmat paikat. Ja missä määrää RKP eli Rannikkokansalaisten puolue!

  7. Maija- Liisa
    19.11.2013 at 14:18

    Junalla oli hauska matkustaa, varsinkin kun ei
    ollut mitään ruuhkaa, minkä nyt siellä metroasemalla.

    Muistin Värtsissä olleet ohjeet vaunujen paikasta.
    Lisäksi tässä leikkivaunussa komeilee kissan kuva
    kyljessä. Mukavia muistoja jäi molemmille.

    Täytyypä hankkia tuo Värssyveturi luettavaksi.

    Lissulle kiitokset kuvista! En olisi siellä pimeässä
    saanut otettua kännykällä valokuvia.

    Mehän kävimme samalla matkalla vielä Hämeenlinnassa Ilveskodissa.
    Enoni näki siellä veljeni älypuhelimen, johon hän totesi,
    että siinä on kaikki mitä eläkeläinen tarvitsee.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *