Kyllä raketit paukkuivat ja ”iloista tulitusta” oli varmasti rajan molemmin puolin, perinteisesti!
Koirani Sylvi oli kauhuissaan paukkeesta. Ehkä vuosien saatossa oppii tähän perinteiseen paukkeeseen.
Hyvä asia on se, että rakettien apumisen aikaa on rajoitettu 18.00 – 02:00. tästä rajoituksesta ovat mielissään varmasti myös ihmiset, jotka saavat näin rauhallisemman yöunen, verrattuna aikaan ennen uutta määräystä.
Hotelli Joen uuden vuoden vastaanotto ilta oli mukava! Hienoa musisointia ja myös yhteislaulua!
Hyvää uutta vuotta 2014!
Hotelli Joen uudenvuoden vastaanotto oli todella vaikuttava. Siinä oli paljon vireän Värtsilän meininkiä. Kiitokset Elinalle ja Minnalle sekä soittajille, laulattajille ja laulajille. Oli todella mielenkiintoista, että paikalla oli runsaasti sellaisiakin, jotka eivät asu täällä vakituisesti. Eivätkä he istuneet toimettomina, vaan panivat parastaan yhteisen ilon hyväksi.
Värtsilästä on tulossa käsite, joka ei rajoja tunne, ei kylien, kuntien eikä valtakuntienkaan. Tätä aistimaan aavistellen menin kahvikupin äärelle, ja sen sain kokea.
Muuten, ihan ohi mennen todettakoon, jos se jotakuta kiinnostaa, tänä vuonna tulee kuluneeksi 180 vuotta siitä, kun nykyinen Wärtsilä Oyj sai alkunsa pastori Löfgrenin sahasta, joka pian siirtyi Nils Ludvig Arppen luoviin käsiin.
Ja montakos vuotta siitä on, kun Wilhelm Wahlfors viimeisen kerran vieraili täällä? 6.8.1950 ainakin oli hyvin merkittävä vierailu. Tätä minä mietin Hotelli Joen illassa – kahvikupin äärellä – ja paljon muutakin.
Värtsilän laakso, jota Jänisjoki halkoo, on uudelleen syntymisen edessä. Taisi tulla sanotuksi liian juhlallisesti ja pateettisesti, mutta sinne päin.
Silläkin uhalla, että saan nipottajan maineen, esitän haisevan vastalauseen ilotulituksen saamalle liika suosiolle. Ensinnäkin, se on taloudellisessa mielessä karannut kontrollista. Miljoonat ja miljardit tarvittaisiin ihmisen eri arvoisuuden vähentämiseen.
Toiseksi, vahingot ovat sitä luokkaa, ettei niihin pitäisi hymähdellen suhtautua. Jos joku varomattomuuttaan aiheuttaa silmävarioita, niin pitäisi ajatella myös kustannuksia, joita ne aiheuttavat yhteiskunnalle ja veronmaksajille.
Ilotulitus on eräs ilon ilmaisun keino. Mutta rajansa kaikella. Tarvitaan lakia siitä, että ilotulituksia saa järjestää vain julkisesti sääntöjen ja määräysten mukaisesti. Onhan niitä kaikenlaisia koolla olemisen tapoja, joilla on reunaehdot. Miksei ilotulituksellakin? Ei se nautintoa vähentäisi, vaikka turvallisuutta lisäisikin.
Oikein hyvää uutta vuotta kaikille!
Olen Erkin kanssa samoilla linjoilla ilotulituksen suhteen,
koska liian monen kohdalla siitä tulee surutulitus.
Meillä oli ihan mukavaa. Yhtään rakettia ei näkynyt, kaukaista kumua vain. Telkkariakaan ei tullut avattua. Vuosi vaihtui kuitenkin.
Miksikähän Joukon alimmainen taidokas kuva toi heti mieleen Aita Hirvosen?
Kieltämättä erittäin hieno kuva. Itse en kyllä Anita Hirvosta tuosta heti mieleeni saanut, mutta toisella vilkaisulla Alpoaatos on oikeassa. Anitan iloinen käkkärätukkahan se siinä on:)
Hyvää Uutta Vuotta kaikille.
Koko illan kestävä rakettien paukkuttelu vuodenvaihteessa oli jonkin asteinen ongelma myös Teijolla.
Asia ratkaistiin niin että Kyläkaupalla,alueen ravintoloissa ja
Kahviloissa on nyt ollut kahtena vuonna keräyslippaat.Näihin lippaisiin voi jokainen laittaa paukuttelurahansa niin halutessaan.Kyläyhdistys järjestää kertyneillä rahoilla yhteisen ilotulituksen klo 20.Yhteinen ilotulitus on näyttävämpi kuin jatkuva yksittäisten rakettien pauke.
Idea on saanut niin suuren suosion että rahaa kertyi sen verran paljon jotta voitiin palkata ammattilaiset tekemään ilotulitus oikein musiikkiin synkronoituna.
Paikalla oli yli 2000 ihmistä(alueella asuu 700 ihmistä) ihastelemassa ilotulitusta,nauttimassa järjestetystä ohjelmasta ja ostamassa paikallisten yrittäjien ja yhdistysten tarjoomuksia.
Olisiko ajatusta järjestää yhteinen ohjelmallinen uuden Vuoden juhla ilotulituksineen molempien Värtsilöiden kesken?
Wautsi
Noin sitä pitää. Jotain tuollaista kannattaisi kehitellä. Vaikkapa kerätä rahat johonkin tarkoitukseen ja jättää paukuttelu vähiin tai luopua siitä kokonaan.
Kansa kaipaa jotain sirkushuvia ja se heille suotakoon.
Täällä meilläpäin eräs mies järjestää rakettien ampumis tilaisuuden lapsille. Jokainen saa tulla ampumaan omat rakettinsa johdetusti järven jäällä. Kuulo- ja silmäsuojaimet laitetaan ja opetetaan muutenkin kaikki toimenpiteet oikein. Ihan hyvä tapahtuma sekin.
Tuo Värtsilä / Värtsilä tapahtuma on mielenkiintoinen ajatus.
Tuo sama tapa voisi tulla käytännöksi muissakin kylissä,
jolloin ilotulitustapahtumassa voisi esittää muutakin ohjelmaa.
Täälläkin aivan maalaiskylässä, jossa asun, räiskiminen jatkui
lähes koko yön.
Uutisannista olemme voineet lukea tulipaloista ja kuolonuhreistä,
vaihtuuhan se vuosi vähemmälläkin.
Pienenä yksityiskohtana voi mainita, että rakettimyynnistä
jää kauppiaille muhkeat katteet, näin olen kuullut.
Me nousimme vieraani kanssa Selänteen mäelle jo klo 22 ja katselimme vanhan Värtsilän ilotulitukset.
Tässähän voisi ollakin idean poikanen: molemmissa Värtsilöissä yhtaikaa ilotulitus, eikä sitten enää joka talon nurkalla. Ilotulituksen jälkeen voi mennä kukin taholleen, koteihinsa tai paikkoihin joissa saa yhdessä jutella ja laulaa.
Wilhelm Wahlfors oli Värtsilässä v. 1959 Värtsilän vaakunanpaljastustilaisuudessa. Oltiin silloin Turusen Tapanin kanssa airueina tilaisuudessa.
Kiitos, Liisa! On syytä panna korvan taakse antamasi muistitieto!
Mikä päivämäärä se oli tarkemmin? 65 vuotta siis. Aika rientää!
Minne katosi kommentti,jossa arvosteltiin turhaakin turhempaa tapaa ilotulittaa uunnavuonna.Kirjoittaja mainitsi mm. hiilijalanjäljen.Luin jutun aamulla ja olen käännellyt sitä mielessäni tämän päivää.Olen kirjoittajan kanssa hyvin pitkälle samaa mieltä.Jatketaanpa ajatusta turhista tavoista ja turhakkeista. Mitä jos luopuisimme kaikesta, mikä ei ole aivan välttämätöntä ja alkaisimme elää kuin Pentti Linkola. Onnistuisikohan? Ja jos luonnon näkövinkkelistä asioita tarkastelee, niin pahin turhake taitaa olla itse ihminen.
Ihailen Lnkolaa, mutta en haluaisi itse elää hänen tavallaan.
Terv. MirjaSisko
Värtsilän kunnan vaakunanpaljastustilaisuudesta oli juttua todennäköisesti 28.6.1959 Karjalaisessa, koska sain myöhemmin siellä työssä ollessani kuvan meistä edustamassa.En muista tarkemmin päivää, mutta lienee ollut 27.6 tai 26.6. Löytynee kunnan arkistosta tai Karjalaisesta.
Olimme mukana Hotelli Joen lauluillassa ennen Joulua, mutta Uudenvuodenlaulelot näyttivät erinäisten seikkojen summana karkaavan perheeltämme käsistä.
Eipä hätää, koiramme Ukko, lappalainen, todennäköisesti säikähti Niiralassa jo alkuillasta alkanutta sotaa ja suunnisti kirkonkylälle turvapaikkaa etsimään. Hotellilta nimittäin soitettiin myöhemmin illalla, että koiranne on täällä, miksi ette itse ole?
Kävin hakemassa vahdin autolla kotiin. Minulle vakuuteltiin, että koira oli käyttäytynyt erinomaisen fiksusti; oli kuulemma jo ovelta nyökkäillyt ja kumarrellut sekä lisäksi vielä tervehtinyt jokaisen vieraan erikseen saavuttaen näin täyden luottamuksen. Pieni miinus on annettava siitä, ettei se ollut suostunut laulamaan, vaikka lahjakkuutta siihenkin varmuudella on; omassa tarhassaan se silloin tällöin virittelee yöllisiä serenadeja, joissa on selkeä vivahde susimaista vapauden kaipuuta!
Kiitos ylöspidosta!
Kyllä raketit paukkuivat ja ”iloista tulitusta” oli varmasti rajan molemmin puolin, perinteisesti!
Koirani Sylvi oli kauhuissaan paukkeesta. Ehkä vuosien saatossa oppii tähän perinteiseen paukkeeseen.
Hyvä asia on se, että rakettien apumisen aikaa on rajoitettu 18.00 – 02:00. tästä rajoituksesta ovat mielissään varmasti myös ihmiset, jotka saavat näin rauhallisemman yöunen, verrattuna aikaan ennen uutta määräystä.
Hotelli Joen uuden vuoden vastaanotto ilta oli mukava! Hienoa musisointia ja myös yhteislaulua!
Hyvää uutta vuotta 2014!
Hotelli Joen uudenvuoden vastaanotto oli todella vaikuttava. Siinä oli paljon vireän Värtsilän meininkiä. Kiitokset Elinalle ja Minnalle sekä soittajille, laulattajille ja laulajille. Oli todella mielenkiintoista, että paikalla oli runsaasti sellaisiakin, jotka eivät asu täällä vakituisesti. Eivätkä he istuneet toimettomina, vaan panivat parastaan yhteisen ilon hyväksi.
Värtsilästä on tulossa käsite, joka ei rajoja tunne, ei kylien, kuntien eikä valtakuntienkaan. Tätä aistimaan aavistellen menin kahvikupin äärelle, ja sen sain kokea.
Muuten, ihan ohi mennen todettakoon, jos se jotakuta kiinnostaa, tänä vuonna tulee kuluneeksi 180 vuotta siitä, kun nykyinen Wärtsilä Oyj sai alkunsa pastori Löfgrenin sahasta, joka pian siirtyi Nils Ludvig Arppen luoviin käsiin.
Ja montakos vuotta siitä on, kun Wilhelm Wahlfors viimeisen kerran vieraili täällä? 6.8.1950 ainakin oli hyvin merkittävä vierailu. Tätä minä mietin Hotelli Joen illassa – kahvikupin äärellä – ja paljon muutakin.
Värtsilän laakso, jota Jänisjoki halkoo, on uudelleen syntymisen edessä. Taisi tulla sanotuksi liian juhlallisesti ja pateettisesti, mutta sinne päin.
Silläkin uhalla, että saan nipottajan maineen, esitän haisevan vastalauseen ilotulituksen saamalle liika suosiolle. Ensinnäkin, se on taloudellisessa mielessä karannut kontrollista. Miljoonat ja miljardit tarvittaisiin ihmisen eri arvoisuuden vähentämiseen.
Toiseksi, vahingot ovat sitä luokkaa, ettei niihin pitäisi hymähdellen suhtautua. Jos joku varomattomuuttaan aiheuttaa silmävarioita, niin pitäisi ajatella myös kustannuksia, joita ne aiheuttavat yhteiskunnalle ja veronmaksajille.
Ilotulitus on eräs ilon ilmaisun keino. Mutta rajansa kaikella. Tarvitaan lakia siitä, että ilotulituksia saa järjestää vain julkisesti sääntöjen ja määräysten mukaisesti. Onhan niitä kaikenlaisia koolla olemisen tapoja, joilla on reunaehdot. Miksei ilotulituksellakin? Ei se nautintoa vähentäisi, vaikka turvallisuutta lisäisikin.
Oikein hyvää uutta vuotta kaikille!
Olen Erkin kanssa samoilla linjoilla ilotulituksen suhteen,
koska liian monen kohdalla siitä tulee surutulitus.
Meillä oli ihan mukavaa. Yhtään rakettia ei näkynyt, kaukaista kumua vain. Telkkariakaan ei tullut avattua. Vuosi vaihtui kuitenkin.
Miksikähän Joukon alimmainen taidokas kuva toi heti mieleen Aita Hirvosen?
Kieltämättä erittäin hieno kuva. Itse en kyllä Anita Hirvosta tuosta heti mieleeni saanut, mutta toisella vilkaisulla Alpoaatos on oikeassa. Anitan iloinen käkkärätukkahan se siinä on:)
Hyvää Uutta Vuotta kaikille.
Sydämeni rakastaa Teitä, Parempaa Uutta Vuotta!!!
Anita Hirvonen: Sydän rakastaa
https://www.youtube.com/watch?v=MKNIuiW2NwE
Koko illan kestävä rakettien paukkuttelu vuodenvaihteessa oli jonkin asteinen ongelma myös Teijolla.
Asia ratkaistiin niin että Kyläkaupalla,alueen ravintoloissa ja
Kahviloissa on nyt ollut kahtena vuonna keräyslippaat.Näihin lippaisiin voi jokainen laittaa paukuttelurahansa niin halutessaan.Kyläyhdistys järjestää kertyneillä rahoilla yhteisen ilotulituksen klo 20.Yhteinen ilotulitus on näyttävämpi kuin jatkuva yksittäisten rakettien pauke.
Idea on saanut niin suuren suosion että rahaa kertyi sen verran paljon jotta voitiin palkata ammattilaiset tekemään ilotulitus oikein musiikkiin synkronoituna.
Paikalla oli yli 2000 ihmistä(alueella asuu 700 ihmistä) ihastelemassa ilotulitusta,nauttimassa järjestetystä ohjelmasta ja ostamassa paikallisten yrittäjien ja yhdistysten tarjoomuksia.
Olisiko ajatusta järjestää yhteinen ohjelmallinen uuden Vuoden juhla ilotulituksineen molempien Värtsilöiden kesken?
Wautsi
Noin sitä pitää. Jotain tuollaista kannattaisi kehitellä. Vaikkapa kerätä rahat johonkin tarkoitukseen ja jättää paukuttelu vähiin tai luopua siitä kokonaan.
Kansa kaipaa jotain sirkushuvia ja se heille suotakoon.
Täällä meilläpäin eräs mies järjestää rakettien ampumis tilaisuuden lapsille. Jokainen saa tulla ampumaan omat rakettinsa johdetusti järven jäällä. Kuulo- ja silmäsuojaimet laitetaan ja opetetaan muutenkin kaikki toimenpiteet oikein. Ihan hyvä tapahtuma sekin.
Tuo Värtsilä / Värtsilä tapahtuma on mielenkiintoinen ajatus.
Tuo sama tapa voisi tulla käytännöksi muissakin kylissä,
jolloin ilotulitustapahtumassa voisi esittää muutakin ohjelmaa.
Täälläkin aivan maalaiskylässä, jossa asun, räiskiminen jatkui
lähes koko yön.
Uutisannista olemme voineet lukea tulipaloista ja kuolonuhreistä,
vaihtuuhan se vuosi vähemmälläkin.
Pienenä yksityiskohtana voi mainita, että rakettimyynnistä
jää kauppiaille muhkeat katteet, näin olen kuullut.
Me nousimme vieraani kanssa Selänteen mäelle jo klo 22 ja katselimme vanhan Värtsilän ilotulitukset.
Tässähän voisi ollakin idean poikanen: molemmissa Värtsilöissä yhtaikaa ilotulitus, eikä sitten enää joka talon nurkalla. Ilotulituksen jälkeen voi mennä kukin taholleen, koteihinsa tai paikkoihin joissa saa yhdessä jutella ja laulaa.
Wilhelm Wahlfors oli Värtsilässä v. 1959 Värtsilän vaakunanpaljastustilaisuudessa. Oltiin silloin Turusen Tapanin kanssa airueina tilaisuudessa.
Kiitos, Liisa! On syytä panna korvan taakse antamasi muistitieto!
Mikä päivämäärä se oli tarkemmin? 65 vuotta siis. Aika rientää!
Minne katosi kommentti,jossa arvosteltiin turhaakin turhempaa tapaa ilotulittaa uunnavuonna.Kirjoittaja mainitsi mm. hiilijalanjäljen.Luin jutun aamulla ja olen käännellyt sitä mielessäni tämän päivää.Olen kirjoittajan kanssa hyvin pitkälle samaa mieltä.Jatketaanpa ajatusta turhista tavoista ja turhakkeista. Mitä jos luopuisimme kaikesta, mikä ei ole aivan välttämätöntä ja alkaisimme elää kuin Pentti Linkola. Onnistuisikohan? Ja jos luonnon näkövinkkelistä asioita tarkastelee, niin pahin turhake taitaa olla itse ihminen.
Ihailen Lnkolaa, mutta en haluaisi itse elää hänen tavallaan.
Terv. MirjaSisko
Värtsilän kunnan vaakunanpaljastustilaisuudesta oli juttua todennäköisesti 28.6.1959 Karjalaisessa, koska sain myöhemmin siellä työssä ollessani kuvan meistä edustamassa.En muista tarkemmin päivää, mutta lienee ollut 27.6 tai 26.6. Löytynee kunnan arkistosta tai Karjalaisesta.
Olimme mukana Hotelli Joen lauluillassa ennen Joulua, mutta Uudenvuodenlaulelot näyttivät erinäisten seikkojen summana karkaavan perheeltämme käsistä.
Eipä hätää, koiramme Ukko, lappalainen, todennäköisesti säikähti Niiralassa jo alkuillasta alkanutta sotaa ja suunnisti kirkonkylälle turvapaikkaa etsimään. Hotellilta nimittäin soitettiin myöhemmin illalla, että koiranne on täällä, miksi ette itse ole?
Kävin hakemassa vahdin autolla kotiin. Minulle vakuuteltiin, että koira oli käyttäytynyt erinomaisen fiksusti; oli kuulemma jo ovelta nyökkäillyt ja kumarrellut sekä lisäksi vielä tervehtinyt jokaisen vieraan erikseen saavuttaen näin täyden luottamuksen. Pieni miinus on annettava siitä, ettei se ollut suostunut laulamaan, vaikka lahjakkuutta siihenkin varmuudella on; omassa tarhassaan se silloin tällöin virittelee yöllisiä serenadeja, joissa on selkeä vivahde susimaista vapauden kaipuuta!
Kiitos ylöspidosta!