Pohjois­Karjalan Prikaati in memoriam

Vasama sai jäädä...

Vasama sai jäädä… Kuva: Jussi Raerinne.

Maakunnassamme vietettiin äskettäin merkittäviä hautajaisia. Vainaja oli sairastanut jo useita vuosia vaikeaa luopumisen tuskaa. Viimeinen elonpäivä oli päätetty muulla taholla jo kenties milloin ja se julkistettiin pari vuotta sitten helmikuun alussa.

Minäkin sain kutsun näihin hautajaisiin. Molemmista Pohjois­Karjalan Maakuntakomppanioista sekä koulutus­ ja tukiyksiköstä kutsuttiin yhteensä muutamia kymmeniä meitä sijoitettuja lippu­ eli paraatiosastoksi Kontiorannan varuskunnan lipunlaskutilaisuuteen Uudenvuodenaattona. Mainittuna päivänä klo 10.30 sitten kokoonnuimme varuskunnan ruokalan pihamaalle, laitoimme päällikköjen johdolla kuviot kuntoon ja aloitimme tahtimarssin kohti lippuaukiota ja Kollaan vasamaa.

Juhlallisuuksiin oli odotettu yleisöä jopa 1 000 hengen verran, vähintäänkin useita satoja oli paikalle joka tapauksessa tullut. Aloitus tapahtui Prikaatin lipun saapumisella, jonka jälkeen Puolustusvoimien komentaja kenraali Ari Puheloinen suoritti katselmuksen.

Kuva: Alpo Rummukainen.

Kuva: Alpo Rummukainen.

Kuuntele äänitallenne kenraali Puheloisen saapumisesta. Äänitallenne: Alpo Rummukainen.

Katselmusta seurasi välittömästi seppeleenlasku vasamalle; seppelepartiota johti Prikaatin viimeinen komentaja eversti Jari Kytölä. Nauhoissa oli teksti: ”Kollaan taistelijoiden ja varuskunnan perustajien muistolle”.

Näillä sanoilla sotilaspastori päätti puheensa

Näillä sanoilla sotilaspastori päätti puheensa. Kuva: Jussi Raerinne.

Varsinainen juhlaohjelma sisälsi kolme puheenvuoroa. Ensimmäisenä puhui sotilaspastori Anssi Törmälä. Hän puhui siunauksesta; sekä Jumalan siunauksesta että siitä siunauksesta, jota Kontiorannan varuskunta on toiminnallaan omalta osaltaan jakanut vuosikymmenien aikana eri ulottuvuuksien kautta niin Kontiolahdelle kuin lähialueillekin ja koko maakuntaan. Törmälä muistutti ehkä hieman arvoituksellisesti, että uuteen vuoteen lähtiessä on mahdollista ja suotavaa ottaa menneistä virheistä opiksi.

Jari Kytölä. Kuva: Puolustusvoimat

Eversti Kytölän puhe sisälsi erittäin seikkaperäisen historiallisen katsauksen varuskunnan sotiemme välirauhan aikaiselta alkutaipaleelta sen valojen sammumiseen ja katkeraan loppuun saakka. Kontiorannan varuskunta on siis perustettu päivämäärällä 28.8.1940 jatkamaan Viipurin Rykmentin kunniakkaita perinteitä. Tämä myöhempinä vuosikymmeninä Karjalan Jääkäripataljoonana tunnettu joukko­-osasto ja Liperin Ylämyllyllä sijainnut Pohjois­-Karjalan Patteristo yhdistettiin sittemmin heinäkuun alussa v. 1990 Pohjois-­Karjalan Prikaatiksi. Muutamaa vuotta myöhemmin Patteristo lakkautettiin ja kaikki Prikaatin toiminnot siirrettiin/keskitettiin Kontiolahdelle.

Ari Tapani Puheloinen. Kuva: Suomen Puolustusministeriö.

Kenraali Puheloinen muistutti muutoksen ja kehityksen tarpeellisuudesta. Hän puhui sinänsä tietysti aivan oikein, että jos menneet sukupolvet olisivat vähätelleet asiaa, niin me kaikki eläisimme nyt hyvin todennäköisesti aivan erilaisessa ­ ei välttämättä paremmassa ­ maassa. Itse odotin hänen puheenvuorossaan jotakin perustelua sille, että miksi nimenomaan Kontioranta ­itäisen Suomen ainoa suuri varuskunta ­ joutui lakkautettavien listalle ja suorastaan rypäs vastaavanlaisia sai jäädä ns. ruuhka­Suomeen, mutta sitä en valitettavasti kuullut. Ymmärrän sen, että kenraali ei sinänsä ole näistä päätöksistä vastuussa ja ymmärrän myös puolustusvoimauudistuksen tarpeellisuuden mielestäni erittäinkin hyvin, mutta pidän kaikesta huolimatta Prikaatimme lakkauttamista kaiken muun maakuntamme kuppaamisen ohella varsinaisena aluepoliittisena tuhotyönä! Tietenkin ­ voihan sitä näin hirtehisesti keventäen kysyä, että tarvitsemmeko rajavahdiksikaan pataljoonan vahvuista osastoa, joka ei pysty puolustamaan edes yhtä varuskuntaa?!

Kuuntele kenraali Puheloisen puhe. Äänitallenne Alpo Rummukainen.

Kenraali Puheloinen. Kuva: Alpo Rummukainen.

Kenraali Puheloinen. Kuva: Alpo Rummukainen.

Juhlapuheiden jälkeen seurasi dramaattisin hetki; Suomen siniristilippu, kielekkeellinen leijonankuvalla varustettu Suomen valtionlippu laskettiin ja lippuaukiolle jäi vain tyhjä salko!

Lipun otti vastaan Pohjois­Karjalan Aluetoimiston päällikkö eversti Jouni Mattila. Hänen johtamassaan uudessa Joensuun varuskunnassa (aluetoimisto/palvelukeskus) tämä lippu liehuessaan samalla kertoo menneestä ja velvoittaa tulevaan. Tilaisuuden alussa saapunut Prikaatin lippu poistui ja muodollisuudet päättyivät siihen. Paraatiosastomme aloitti lyhyen paluumarssin ja alue jäi tyhjenemään yleisöstä. Meille kenraaleille ja myös kutsuvieraille oli vielä katettu juhlakahvit ruokalaan eli Varuskuntaravintola Simunaan.

Eversti Kytölän tervetuliaissanojen saattelemana pääsimme käsiksi pöydän antimiin. Kattauksena oli juomisien lisäksi kasvis­ ja kinkkupiirasta pariakin eri sorttia ja tietenkin täytekakut. Kaikkea evästä oli tarjolla vähintäänkin riittävästi, mieluummin runsaasti. Kahvittelun ohessa oli mahdollista käyttää lyhyitä puheenvuoroja. Tämän hyödynsivät mm. Itä­Suomen Sotilasläänin komentaja kenraalimajuri Veli­Pekka Parkatti, P­KR:n komentaja eversti Olli Lampinen, maakuntajohtaja Pentti Hyttinen, Kontiolahden kunnanjohtaja Jere Penttinen sekä kansanedustaja Eero Reijonen ja viimeistä päivää Pohjois­Karjalan Sotaveteraanien puheenjohtajana toiminut Olavi Lösönen (88 v). Kunnanjohtaja Penttinen muisteli muutaman vuoden takaista Suomen suurinta teollisen työpaikan lakkautusta, joka niin ikään kohdistui Itä­-Suomeen ja tarkemmin Kontiolahteen/Joensuuhun. Kyseessähän oli silloin Perlos ja nyt sitten menetettiin varuskunta. Välittöminä tappioina meni jälleen mm. satoja työpaikkoja eikä kaikkia negatiivisia heijastevaikutuksia pysty kukaan vielä ollenkaan edes arvioimaan.

Reijonen käytti päivän ehdottomasti kriittisimmän puheenvuoron. Tämä reservin majuri ja puolustusvaliokunnan jäsen toi ehkä yllättävänkin laajalti ja rohkeasti esiin nimenomaan ratkaisun epäoikeudenmukaisuuden ja sen ennakoidut voimakkaat haittavaikutukset. Veteraani Lösönen puolestaan palasi puheessaan sodan jälkeisiin vuosiin, jolloin varuskunnan kaikinpuolinen henkinen ja aineellinen tuki oli elintärkeä sodasta kotiutuville miehille ja heidän perheilleen. Konkreettisen työavun turvin mm. korjattiin/rakennettiin taloja ja pikkuhiljaa saatiin jälleen otetta elämästä.

...mutta lippu on poissa!

…mutta lippu on poissa! Kuva: Jussi Raerinne.

Kahvitilaisuus oli ilmoitettu päättyväksi klo 12.45 ja silloin se todellakin sotilaallisen jämäkästi myös päättyi. Eversti Kytölää kiiteltiin ansiokkaasta saattohoidon organisoinnista ja toteuttamisesta. Suuren työnhän komentaja on kieltämättä paineen alaisena suorittanut.  Kantahenkilökunnan uudelleensijoitus onnistui kaiketi loppujen lopuksi huomattavasti paremmin kuin mitä prosessin alussa oli uskottu ja luultu. Saatuaan vielä 35 vuotta kanissa olleen sotilaspassinsa takaisin Kytölä hyvästeli rouvansa kanssa meidät kaikki vieraat kädestä pitäen. SE OLI SITTEN SIINÄ!

Kuinka tämä kaikki sitten liittyy erityisesti Värtsilään? Lukuisa on se jo menneiden ja nykyistenkin pitäjämme miesten joukko, joka on suorittanut varusmiespalveluksen Kontiorannassa ja onpa joku tehnyt jopa elämäntyönsäkin siellä. Itse palvelin varusmiehenä Rajavartiostossa, mutta nykyisen vapaaehtoistoiminnan myötä olen käynyt armeijan tämän reilun kahdeksan vuoden aikana toiseen kertaan; puolustusvoimien kuviokin on tullut näin tuttavaksi ja siteet siihen muodostuneet. Aika näyttää, kuinka lähialueharjoitukset onnistuvat uuden isännän – Kainuun Prikaatin – komennossa.

Taaksepäin on tietysti turha tähyillä, pidetään yhdessä lippu korkealla; yliluutnantti Reima Kontkasen sanoin ”surut on nyt surtu ja peijaiset pidetty”!

Jussi Raerinne

Alpo Rummukaisen kuvaama video. Lisätty jutun loppuun 22.2.2014.

Share

21 comments for “Pohjois­Karjalan Prikaati in memoriam

  1. 6.1.2014 at 15:24

    Surullisena ukko Stoolia siteeraten : ” Olinhan siellä minäkin” !
    Vuodet olivat 1961 – 1962, 330 päivää isänmaan asialla.

    Mutta nyt jonkinlaisena ruutiukkona vainen.

  2. Janne Aaltonen
    6.1.2014 at 15:44

    Kiitoksia Jussille mainiosta muistokirjoituksesta! Tämä oli ikävä isku maakunnalle sekä Kontiolahden kunnalle. Itse olen miettinyt, että mikähän mahtaa olla maakunnan nuorten asevelvollisuusikäisten tahto jatkossa suorittaa asevelvollisuus kenties satojen kilometrien päässä kotoaan? Kaikkihan eivät Onttolaankaan voi päästä varuskunnan koosta johtuen.
    No, kuten Jussi sanoi niin ei turhaan tähyillä taakse vaan pidetään yhdessä (Suomen) lippu korkealla.

  3. Erkki Lintunen
    6.1.2014 at 18:25

    Olinhan siellä minäkin v.1957-58; välillä Haminassa ja Iisalmen Ohenmässä Kalevi Usvan apulaisena piikkilanka-aidan taakse sijoitettuja varustusparakkeja vartioimassa. Käytiin ampumahiihtokilpailuissa Hämeenlinnassa ja juoksemassa Oulussa ja niin, tietysti myöskin ampumaleirillä Lapissa. Ja sitten reserviläisenä vielä sotilaspapin koulutuksessa Satakunnassa oppimassa, miten papin tulisi toimia jos olisi sota.

    Vuosi sitten kävin Kontiorannan uimahallissa. Suihkutilassa kaaduin liukkaalla lattialla. Jalka pantiin kipsiin. Piti kokea vielä haavoittuneen tunteitakin.

    Ei tarvitse nöyristellä: Kontiorannan lakkauttaminen oli väärä, poliittinen teko. Ei ollut kieli keskellä suuta.

  4. Eero-Matti
    7.1.2014 at 7:39

    Kollaa kesti – Kontioranta ei.

  5. Antti Eteläpää
    7.1.2014 at 10:58

    Jussi Raerinteelle kiitokset asiallisen kauniista muistokirjoituksesta. Omalta osaltaan Jussi on antanut vahvan panoksen maanpuolustustyössä. Hänen kaltaisia miehiä tarvitaan: Jussi ei ole antanut tulen sammua – eikä taatusti anna varuskunnan lakkautuksen jälkeenkään!

  6. Eero Flink
    7.1.2014 at 20:39

    Kiitos Jussi hienosta muistokirjoituksesta.
    Harmi etten päässyt paikalle.
    Pidetään kuitenkin lippu korkealla.

  7. Sakari H
    7.1.2014 at 23:01

    Kiitos Jussi koko Isänmaan puolesta!

  8. Eira Varonen
    9.1.2014 at 20:06

    Tämän jutun yhteyteen on lisätty kaksi valokuvaa ja äänitallennetta tilaisuudesta.

    Äänitallenteet kenraalin saapuminen ja kenraalin puhe.
    Kiitos äänitallenteista Alpo Rummukaiselle.

    Tuovat loistavan lisän Jussin hienoon juttuun.

    Värtsi kiittää!

  9. Jussi Raerinne
    9.1.2014 at 21:40

    Kiitän Eiraa ja Alpoa; mainitut äänitallenteet valokuvien kera tuovat kirjoittamaani juttuun tarvittavaa elävyyttä!

    Kiitän myös Värtsin lukijoita ja reserviläisveljiäni kaikesta siitä pelkästään positiivisesta palautteesta, jota olen hengentuotteeni tiimoilta sekä verkkolehtemme kautta että sähköpostitse ja myös kasvokkain keskusteluissa saanut!

  10. alpoaatos
    10.1.2014 at 20:39

    Arvokas tilaisuus. Kiitoksia Jussille, kun kerroit niitä ”sisäpiirin” juttuja sieltä loppupalaverista. Oli ilo kuulla Että joku (Eero Reijonen)sentään oli paikallisten puolella.

    Me ulos jääneet kaipailimme sentään sotkun munkkikahvia, mutta ymmärrettävistä syistä saimme olla ilman.

  11. Eira Varonen
    22.2.2014 at 12:49

    Alpo Rummukaisen kuvaama video lisätty jutun loppuun. Kesto 4 min 29 s.

  12. Erkki Lintunen
    22.2.2014 at 13:09

    Häh, mikäs tuo oli? Voisiko joku selittää?

  13. Oho
    22.2.2014 at 13:27

    Hitler-videot ovat ilmiö YouTubessa. Ideana on vaihtaa tekstitys Perikato-elokuvan kohtaukseen, jossa Hitler saa raivokohtauksen. Yleensä videot otsikoidaan aiheen mukaan idealla ”Hitler kuulee”.

  14. Alpo Rummukainen
    22.2.2014 at 13:55

    Kiitos Eiralle. Hyvä kun edes jotain saatiin talteen Prikaatin viimeisestä lipunlaskusta. Pahoittelen kun mokasin tuon tärkeimmän kuvauksen, eli kuvasin lipunlaskun kamera pystyasennossa, jolloin kuvaa katsottaessa lipputanko ja kaikki muukin on pitkällään. Eira on saanut lipputangon nostetuksi takaisin pystyyn, mutta samalla kuvan reunoihin jää mustat reunukset.

  15. Sinikka
    22.2.2014 at 14:22

    Ohottelijalle: Kuules jätkä, tai kuka lienetkin, joka raukkamaisesti nimimerkin taakse piiloudut. Jotain rajaa sentään pitää olla, sinullakin….
    Vaikka Suomessa on sananvapaus jne, niin olet häpeäksi itsellesi, että kehtaat asialliselle sivulle tuollaista törkeyttä heittää.
    Jokainen netinkäyttäjä osaa, jos haluaa, tuota paksaa itsekin netistä kaivaa. Mutta että sinä julkeat lisätä tuollaista tähän kunnioitusta ansaitsevan kirjoituksen yhteyteen, osoittaa henkisen köyhyytesi.
    Lisään vielä tunnetun tosiasian: Ei se tartte olla isokaan vika, kunhan se ei vaan ole päässä….

    Eiralle: Toivon että poistat ohon kommentit ja sitten myös tämän.

  16. Eira Varonen
    22.2.2014 at 14:42

    niin.. parodiaahan se on.. ja hiukan arkaan aiheeseen toki osuu.. En näe aihetta poistaa kuitenkaan tuota Oho nimimerkin linkkiä.

    Parodiaa on tehty muistakin aiheista. Näitä osaa etsiä netistä kaikki. tietty asiayhteyshän linkillä toki on.

    tuskin tässä mistään pyhäinhäväistyksestä sentään on kysymys. Kenen huumori kestää, kenen ei. Kaikkia ei voi miellyttää, edes kommenteissa. Pakkohan ei ole katsoa ja lukea, mitään.

  17. Markus Kontiainen
    22.2.2014 at 18:59

    Anteeksi, Sinikka, etkös sinäkin ole nimimerkki, kun pelkällä Sinikalla kirjoittelet. Ei ole jätkittelykään kaunista. Varmuuden vuoksi kerron, että minulla ei ole noiden videoiden kanssa mitään tekemistä ja en ole kyseinen nimimerkkikään.

  18. Sinikka
    22.2.2014 at 20:56

    Hei Markus, ei sinulla ole mitään syytä pyytää anteeksi.
    Minä pahoittelen ja pyydän anteeksi sitten, kun on aihetta.
    Sinikka on ihan oikea nimeni, ei mikään tekaistu. Enkä ole kirjoitteluni aikana nähnyt Värtsin palstoilla toista saman nimistä. Ja olen myös kirjoittanut / ottanut kantaa muutman viime vuoden aikana joihinkin aiheisiin koko nimelläni, Sinikka Kaskinen.
    Myönnän, että jätkättely ei ole kaunista, mutta ei ole myöskään kaunista isänmaalliseen aiheeseen liittää tuollaista nettiviitettä.
    Ja totta tosiaan, ei ole pakko katsoa, kuunnella, lukea tai seurata muutenkaan mitään maailman menoa jne, mutta oletin että tuo viite olisi jotain aiheen otsikkoon liittyvää asiallista lisäystä, kuten Alpo R:n, esim. jonkun toisen video samasta tilaisuudesta.
    Mutta ei tarvinnut nähdä kuin pieni pätkä, niin tiesi mitä video sisältää. Myönnän myös, jos se kenenkään mieltä helpottaa, että isänmaallisena henkilönä mieleni kuohahti. Otsikon aiheeseen lisättynä tuollainen ”parodia”, jota nykyään ”taiteen-, sanan-, ja esitys”vapauden nimissä tuotetaan mm. kristillisistä aiheista tai yleensäkin arvohenkilöistä on halventavaa irvailua.
    Vai olenko yksin väärässä näine ajatuksineni? Olenko tyhmä ja huumorintajuton, kun isänmaallinen oikeudentuntoni ei tuollaisia, kaikkea halventavaa ”hauskuutta” ymmärrä?
    Myönnän myös, että teksti olisi voinut olla silkkiä ja samettia, mutta ketä se olisi ”herättänyt”.
    terveisin Sinikka Kaskinen

  19. pentti tikka
    22.2.2014 at 22:41

    Hieno kkäännös Oho,piristi pimeää päivää.

  20. pentti tikka
    22.2.2014 at 22:45

    Hups,nauratti niin että tuli yks koo liikaa,taitaa olla pikku vika päässä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *