Vieläkö muistatte menneitä Värtsiläpäiviä ja niistä erityisesti Jänisjokeen tavalla tai toisella liittyviä tapahtumia. On soudettu ja melottu kilpaa, on vedetty köyttä joen yli, on kuunneltu Jänisjoen lauttureita ja mitähän muuta lie ollutkin ohjelmassa. Yleisö on ollut innokkaasti mukana tapahtumissa niin kuin vanhat kuvat todistavat. Kulunutta sanaa käyttäen yleisömenestyksiä kaikki. Toki ilmojen haltija näyttää suosineen niin esiintyjiä kuin katsojiakin. Kun tuo Jänisjoki on niin olennainen osa kylämaisemaa, niin soisipa sitä hyödynnettävän jatkossakin jollakin tavalla, uudella konseptilla tai miksei vanhallakin vähän tuorestettuna. Ehkä ei kuitenkaan köydenvedolla, siinä taisi sattua pieni vahinkokin, jos oikein muistan. Nyt kaikki idearikkaat kehittelemään tätä jokiaihetta, joko Värtsiläpäivien ohjelmaan tai muutoin vain yhteiseksi iloksi.
Soutukisaan valmistautumista sillan tuntumassa.
Jokainen halusi nähdä ainakin pienen vilauksen köydenvetäjistä.
Siellä väkijoukon keskellä kiskoi tämäkin voimamies.
Tasainen lähtö vastavirtaan. Maalissa erot olivat suuremmat.
Jänisjoen lautturit.
Jostakin arkistoista saattaisi löytyä vuosilukutiedot kuvien tapahtumiin. Vai olisiko jollakulla hyvämuistisella ajankohta heti mielessä?
Kivoja kuvia! Joskus ehdottelin kaarnalaivojen veistokilpailua, sitten niitten kauneuskilpailut ja tietysti purjehduskilpailu. Käytännön toteutksessa saattaa olla ongelmia, mutta ongelmathan ovat ratkaisemista varten.
KAARNALAIVA
”Olen tumman joen poika
elämän viimeiseen laituriin asti.
Olen paluun lapsi,
rannan varvusta irronnut
kaarnalaiva.”
”Virran tuskasta
aikenee tammi
kaarnalaivan satamaan.”
(Kuin surusaatto, s.47)
Itsekin Jänisjoen rannalla asuneena ja lapsuuden viettäneenä olishan se kiva jos sais joskus pitää laulukonserttia joen rannalla. Kärki-Helismaa-Rautavaara löytyy ohjelmistosta.
Laitapa, Olli-Pekka, puhelinnumerosi tänne tai puh. 050-3224727.
Eipä uskois miten paljon väkeä – no totta kai, kun tällä alueellakin oli vähän enemmän asukkaita.
Kuinka moni lie nähnyt, kun soutajat heittäytyivät jokeen yksillä
Värtsilä-päivillä. Kunnan jokkueesta Oiva Tikka ensin ja allekirjoittanut ajatteli etten sitä minäkään huonompi ole ja menin perässä vähän eriskummalliset vaatteet päällä (oikein juhlapuku (ei kokonaisena). Vastuuntuntoinen silloinen valtuutettu Eero Muikku halusi tulla pelastamaan, kun olin jo nousemassa rantaan. Kiitos Eero vieläkin sinne taivaaseen. Sillä kertaa kaikki selvisivät rantaan, mutta Eero joutui myöhemmin itse sairauden takia luopumaan elämästä.
Pusan Mirja