Kaustajärven vartion rakennus 6

Kärsi vaan ruumis, olet sinä ilonkin päiviä nähnyt !

Teppo

Päivät pitenivät ja kevät teki tuloaan. Aamulla ennen töitten alkua oli mukava käydä saunanrannassa katselemassa muuttolintuja. Ruoho ei ollut vielä kasvanut ja luntakin oli vielä paikoitellen maassa. Kymin metsissä oli niihin aikoihin eräs muita kesympi hirvi. Minä olin ristinyt sen Tepoksi. Kymin mailla hirvenmetsästys oli kielletty ja sen vuoksi tästäkin hirvestä oli tullut harvinaisen röyhkeä. Se tykkäsi hätistellä miehiä puihin tai pinon päälle karkuun.

teppo

Nyt se hirvi näytti ottaneen vartion rannat omikseen. Joka aamu se seisoi rantavedessä syömässä jotain vesikasveja. Se painoi päänsä veteen ja sai sieltä jotain syötävää. Tepon ruokatunti kesti tavallisesti koko aamupäivän. Poikkesin usein omalla ruokatunnillani rannassa katsomassa mitä sinne kuuluu. Joskus pidin myös laatikkokameraa mukana, jos vaikka saisin Teposta kuvan. Seisoin saunan rappusilla ja Teppo oli sapuskalla siinä laiturin vieressä. Sitten se nousi ja ravisteli liiat vedet pois tukistaan ja kulki arvokkaasti maantielle päin muutaman metrin päästä ja meni menojaan. Sain siitä hyvän kuvan muistoksi.

Propsin kuorinnassa

propsinkuorintaaTalven selkä oli taittunut jo hoikotvanen sitten. Illat alkoivat olla niin pitkälle valoisia, että piti jo keksiä jotain tekemistä iltapuhteiksi kortinpeluun lisäksi. Mantsisen Alella ja minulla oli propsien kuorintaurakka Saarivaaran tien varressa.

Meillä oli yhteinen pino, joka piti saada kuorituksi tiettyyn aikaan mennessä. Takaraja saattoi olla huhtikuun loppu. Kuorittavaa oli vielä aika paljon ja työ oli hidasta, koska pöllit olivat mäntytukkien latvapropseja. Siis erittäin oksaisia ja vaikeita kuoria. Rokuli-iltoja ei voinut juuri pitää, vaan oli lähdettävä pinolle vaikka ei olisi aina huvittanutkaan. Juuri tänään, ensimmäisenä pääsiäisen jälkeisenä arkipäivänä ei olisi huvittanut.

Alella oli joskus tapana viettää ”kosteita” viikonloppuja. Niin oli nytkin ollut. Lienee ollut suorastaan ”märkä” pääsiäinen. Alella oli hirmuinen, itseaiheutettu päänsärky, mutta mentiin savotalle kuitenkin.

Pöllin kuorintahan on sellaista, että pienet oksan tyngät katkeaa kun vuoluraudalla oikein kovalla voimalla iskee. Paksummat oksantyngät on katkaistava kirveellä. Jokaista oksantynkää ei olisi viitisyt hakata kirveellä, koska se vei aikaa. Sitä mielellään yritti, että jospa se siitä katkeaisi kun vuoluraudalla oikein tosissaan yritti.

Seurasin vierestä kun Ale yritti urhoollisesti kuoria silmät punaisina ja tuskainen ilme kasvoillaan. Kerrankin hän otti vuolupuukolleen kovan vauhdin saadakseen erään oksan poikki, mutta se ei katkennut.. Näin kun vesi tirisi silmistä, niin kovasti oksaan törmäys koski päähän..

Ale otti vuoluraudalleen niin pitkän vauhdin kuin mahdollista ja kuulutti suureen ääneen ”kärsi vaan ruumis, olet sinä ilonkin päiviä nähnyt” ja törmäsi jälleen oksaa päin. Ihan sieluun koski tuo kärsimyksen katsominen.

Lopputili.

Kesä meni ja tuli lokakuu. Minun työt muuttuivat aina vain raskaammiksi loppuaan kohti. Työnnettiin ja vedettiin punaista leivinuunia keittiön puoleisesta päätyövesta sisään. Uuni painoi 750 kg ja oviaukkoon ei mahtunut muuta kuin se uuni. Jotenkin se kuitenkin saatiin keinoteltua paikoilleen.

Tuo uunin raahaaminen jäi minun viimeiseksi työkseni vartion rakennuksella. Rajavartioston kasööri, muistaakseni Lahikainen, jakoi perjantaina toisille kahden viikon palkkapussit ja minulle lopputilin. Seuraavana maanantaina 15.10.62 oli kuorma-auto oli vastassa Riihimäen rautatieasemalla ja vei minut ja monet muut aran näköiset nuoret miehet alokkaiksi armeijaan. Tarjosivat vielä iltateet ja vanikkaa. Lusikoissa luki tuttavallisesti SA INT, ihan niinkuin Kaustajärven lusikoissakin. Oli heti niinkuin olisi tuttavan tavannut. Minähän olin sellaisilla lusikoilla syönut jo melkein vuoden, niin että ei tässä mitään alottelijoita olla, vaikka alokkaiksi haukkuivatkin.

Share

13 comments for “Kaustajärven vartion rakennus 6

  1. Erkki Lintunen
    2.3.2014 at 9:03

    Elävää kerrontaa ja samalla tärkeää perinnetietoa mm. propsin kuorinnasta. Tuli mieleeni omakin kokeiluni propsin kimpussa. Se tapahtui pelkästä uteliaisuudesta, ei ansiomielessä. Sainpahan kuitenkin todeta, ettei se puuha ole helppoa. Voimien lisäksi vaaditaan taitoa.

    Tällaiset kertomukset kuin nämä Kaustan rajavartioston rakennuspuuhat ja metsän kaadot ja hirven kohtaamiset ovat kuin lukisi uutta maamme kirjaa.

    Kysymys ei ole kuitenkaan vain nostalgiasta, vaan siitä, että kansallisen menneisyyden tunteminen on edellytys tulevaisuudesta selviytymiseen. Ei mallia amerikkalaisesta hömpästä. Suomalainen menneisyys on vahva motivaation lähde. Palataan takaisin sisuun, mikä oikein tihkuu noista Alpoaatoksen jutuista.

  2. Martti Törrönen
    2.3.2014 at 9:45

    Olipa taas mukavaa luettavaa. Sinulla on ”terävä kynä” ja luontoihmisen sielu. KIITOS!

  3. AlpoAatos
    2.3.2014 at 12:22

    Tuosta maisemakuvasta hiukan taustatietoa kun kuvatekstit on jäänyt pois.
    Kuvasin tuon vartion saunarannan pari viikkoa sitten. Vasemmalla näkyvä mutka tulee vanhan asuinrakennuksen (Sakarin kotipaikan) kohdalle. Oikeassa reunassa häämöttää Ilomantsin tien kapeikko.

    Laitoin tuon hirvikuvan siihen paikkaan missä se suoritti maihinnousun keväällä -62

  4. Kipa
    2.3.2014 at 12:33

    Olipa taas mukavasti kirjoitettu juttu! Tuo hirvi tuossa kuvassa on vaikuttava, komea!

  5. Sakari H
    2.3.2014 at 13:32

    Hirveen on tiukassa toisessa kuvassa pettuleipäjauhot, ei ole kuorijalla vielä suu ihan venhäsellä.

  6. Maija- Liisa
    2.3.2014 at 13:41

    Minä huomasin kerran lusikoideni joukossa SA- merkein
    varustetun lusikan. Siinä oli lisäksi merkintöjä, jotka
    tarkkaan tutkittuamme totesimme olevan jatkosodan ajalta
    ”Tuntemattoman sotilaan” komppaniasta, jossa isäni oli
    tuolloin ollut ainakin osan ajastaan. Lusikka taitaa olla
    nyt Joensuun asunnolla.

    Etpä vuonna 1962 arvannut hirveä kuvatessasi, että vielä
    tulet sen kuvan Värtsin sivuille liittämään.

  7. irene peuhkurinen
    2.3.2014 at 15:55

    Jospa keksisit vielä kirjoitettavaa! Oli noita niin mukava lukea.

  8. AlpoAatos
    2.3.2014 at 20:19

    Eiköhän vartion rakentaminen jätetä rauhaan. Nyt se pitäisi saada myydyksi ja mielellään ”hyvään kotiin”. Tuo saunarantakin on ah niin kaunis.. Ei siinä ole valkoista hiekkarantaa, mutta uimakelpoista vettä riittää ja avantokin pysyisi miltei sulana koko talven, jos talviuintia harrastaisi.
    Ulkorakennuksessa olisi tilaa autoile ja suurellekin veneelle.
    Useita betonirakenteisia maakellareita jne..

    Eikö kuntakaan tarvitse leirikeskusta?

  9. jore
    3.3.2014 at 13:53

    Tämä oli mieluinen savotta ,tämä Kaustajärven vartion rakentaminen.Ja jokunen pöllikin tuli kuorittua samalla reissulla.Kiitos Alpo.

    Lähihistorian kokemusten välittäminen nuorille ei ole aina se helpoin rasti.Kokemusta asiasta on.
    Myös niinpäin että nyt isoäitini ja isäni nuoruus-ja lapsuus muistot kiinostaisivat kovastikkin mutta heitä ei ole enää tarinoita kertomassa.
    Onneksi nyt on tämä netti,tännehän nämä meidän kokemukset tallentuu.

  10. Kalevi Tikka
    3.3.2014 at 14:27

    Alpolta hauskasti kerrottua tarinaa työmaalta jota ohikulkiessa katselin. Siihen aikaan vartioasemalla oli hyvä saunahiihtolenkki jota kävin joskus hiihtämässä. Muutoin sinne ei ollut mitään käymisen asiaa.

  11. AlpoAatos
    3.3.2014 at 15:47

    Tavalliset tarinat tavallisesta elämästä olisivat kiinnostavia, mutta mikä siinä lienee, että ne alkaa kiinnostaa vasta kun kertojat ovat lähteneet tuon ilmaisiin.

  12. Eero-Matti
    3.3.2014 at 16:04

    Saispa luettavaksi samanlaisen tarinan Sääperin vartion tiimoilta!

  13. erkki lintunen
    30.8.2014 at 2:26

    On kuuleman mukaan Kaustajärven entinen rajavartiosto ostettu! Tietääkö joku, kuka onnellinen ostaja on? Ja mikä tulee olemaan sen käyttö? Asia on tietenkin kaustajärvisille kiinnostava ja merkityksellinen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *