Ilot ja surut

Kuva: Lissu Kaivolehto

Kuva: Lissu Kaivolehto

Jotkut teistä sanovat: ”Ilot ovat surua suurempia.” Toiset sanovat: ”Ei, suru on suurempi.”
Mutta minä sanon teille, ne ovat erottamattomat. Ne tulevat yhdessä ja jos toinen istuu yksinään kanssasi pöydän ääressä, muista, että toinen nukkuu vuoteellasi.

Kahlil Gibran

10 comments for “Ilot ja surut

  1. Mikä sitten on iloa ja mikä surua? Tavallinen arki on ilon aihe. Pienet vahingot sen kuluessa eivät ole surua. Sairauskin kuuluu elämään, onko se suru? Samoin kuolema, mutta sehän on vain elämän päättymistä, jonka kaikki tiedämme olevan edessä.Kyllä me hautajaisissa enemmän itsekästä ikäväämme itkemme.Aiheesta voisi kirjoittaa tietysti vaikka kirjan.

  2. ”Soitto on suruista tehty, murehista muovaeltu.”
    Mateli Kuivalatar taisi näin runoille, mitäpä lienee Mateli silloin miettinyt.

  3. SURUPELI
    V
    Jätän nämä sinulle
    ojentamatta kättä,
    surupelin dirpaleet.

    (Kuin surusaatto, s. 37)

  4. Eräänä iltahämäränä kuului kova tömähdys ikkunan suunnalta. Voi surkeus, punatulkku oli lentänyt ikkunaan. Näytti kuolleelta. Otin sen kuitenkin käteen ja pidin kädessä koko ajan. Jonkun ajan kuluttua se virkosikin ja olisi lähtenyt lentelemään. Se oli onnellinen hetki. En kuitenkaan päästänyt sitä lentelemään ja törmäilemään sisällä, ja koska yö oli tulossa niin en laskenut sitä uloskaan. Se rupesikin tyytyväisenä nukkumaan käden lämmössä. Tein sille yöksi karvalakista ”pesän”. Kävin sitä pari kertaa katsomassa. Vielä nukkui ja pulssi oli hyvä. Aamulla lintu oli kylmä. Hän oli kuollut. Kyllä tuli suru koko perheelle.

  5. Tuli suru puseroon, kun luin:”dirpaleet”. Pitää olla: ”sirpaleet”. Joskus on surullista huomata jälkikäteen huolimattomuutensa jäljet. Onko se vanhuuden merkki? Vai voiko sanoa näin: ”Kun täyttää nuorena viisi ja nolla, on vanhana lysti olla”?

    Siis kun istun pöydässä surullisena, nukkuu osa minusta vuoteessa. Ja toisin päin. Ymmärsinkö Kahil Gibrania oikein?

  6. Mökkitiellä kulkeissani katselin, kuinka aurinko ja puut rytmittivät tien.
    Valo, varjo, valo, varjo …
    Ilo, suru, ilo, suru … ajattelin – elämän rytmi.
    Suru on kuitenkin tähän liian voimakas sana. Suru on valoton, pitkä pimeä. Sen tilalle sopiva sana olisi ehkä vastoinkäyminen, huoli, alakulo.
    Iän myötä olen huomannut, että ilon ja onnen tunteeseen ei tarvita suuria asioita. Ihan yht´äkkiä keskellä tavallista arkea valo tulvehtii mieleen ja saa ilon kuplimaan. Silloin nautin onnestani täysillä ajattelematta tummaa raitaa.

  7. Arja-Leena,ajattelen samoin. Toisinaan ilo tulee tietämättä, mistä. Samoin saapuu alakulo ihan ilmoittamatta.

  8. Mulla on viimepäivinä ollut alakulo jostain syystä, mitä en tiedä.
    Ehken se menee nopeasti poiskin kuten joskus on tehnyt.
    MirjaSisko

  9. Kohta tulee auringon paistetta. Se pyyhkii mennessään ainakin ison osan alakulosta.. Sanokaa minun sanoneen

  10. Ilo, tule luokseni,
    käy istumaan,
    älä minun vuokseni
    ujostele ollenkaan.

    – Aaro Hellaakoski-

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *