Latu 3. osa. perillä 1

Tämä tarina sijoittuu Värtsissä olleiden tarinoiden Latu 1 ja Latu 2 välille ja ajallisesti maaliskuun loppupuolelle eräänä vuotena.

Matka jatkuu

Jatkoin hiihtomatkaani mummon mökiltä sekavin tuntein. Kaikesta huomasi millainen halu hänellä oli kertoa siitä työmäärästä, joka aikanaan oli tehty senkin lomapaikan tekemiseen. He olivat olleet työssä Helsingissä ja viikonlopuiksi ajaneet tänne Itä-Suomeen kesämökkiä rakentamaan. Rakennustarvikkeet oli tuotu saareen veneellä tai talvella hevosella. Mummon tarinoista sai sen käsityksen, että tämäkin kesänviettopaikka saareen tehty perillisten tulevaisuutta ajatellen, ja ettei nykyisiä lapsia tai lastenlapsia kiinnosta vanhempien uurastukset.

Luonnon rauhaan

Yritin karistaa mielestäni mummon mökin tapahtumat ja keskittyä ”oman mökin” tapahtumiin. Mitä siellä tekisin ja missä järjestyksessä.

Tämä retki ystäväni ”yhden mökin saareen” on minulle talven kohokohta. Odotan sitä joka vuosi enemmän kuin lapset joulua. Aloin nauttia mielessäni jo etukäteen mökin rauhasta. Mietin kaikkia mahdollisia asioita, jotka täällä olisivat paremmin kuin kotona. Täällä ei tarvitsisi kärsiä telkkarin mainoksista eikä muistakaan urbaanin yhteiskunnan vouhotuksista. Eikä kiilu ledivalot yön pimeydessä pitkin nurkkia. Kännykkäkin on, mutta sitä en avaa. Eikä minun tarvitse tietää paljonko kello on.

Mitä teen kun pääsen perille?

Mr Murphyn laki: ”Kun teet jotain niin aina on jotain muuta on tenhtävä ensin”

Aivan ensimmäiseksi keittäisin kahvit.. Oikein ”tolokun kahvit” -niinkuin mummo sanoi. Näitä kekkereitä ei hötkyilyllä pilata eikä pahvimukista kahvia tarjota. Eikä kuljeksita kahvimuki kourassa sinne tänne vaan se nautitaan arvokkaasti. Kaikki tehdään viimesen päälle tai vähän paremmin. Makkarat grillaan kunnon hiilloksella enkä nokea niitä kituvalla tulella. Sinappia levitän paksulti päälle. Siitä tuli mieleen kun kerran jätkäporukassa pohdittiin kumpi on tärkeämpi makkara vai sinappi. Joku olikin sitä mieltä, että sinappi on tärkeämpää, koska jos nakit puuttuu niin ainahan sinapin voi levittää vaikka sormen päälle ja imeskellä siitä.

Paahdetut leivät

Näkkileivästä paistaisin tuoreet leivät..

Olin oppinut armeijan reissuilla, että näkkileivästä saa ”tuoretta” pehmyttä leipää kun sen paahtaa nuotiolla. Näkkäri kastetaan nopeasti veteen ja sitten paahdetaan irtovedet pois. Nautitaan kuumana voin kera. Saunan jälkeen laittaisin kaakaojuoman. Se on mainio unilääke. Tällä reissulla minulla ei kyllä ole voita. Grillimakkaraa ja kahvia on. Muuta evästä en tarkoituksella ottanut mukaan, koska kesällä käydessäni jätin tänne retkimuonaa. Keittopusseja sekä armeijan alumiinipakkauksiin pakattua näkkileipää.

Saunan kerkiäisi lämmittää sitten myöhemmin ja kylpeä vaikka aamuun asti.

Lintujen jälkiä

Jotkut linnut olivat tehneet mielenkiintoisia kiemuroita lumeen kulkureitlleni. Lieneekö teerillä ollut kosintamenot meneillään. Jos heräisin aamuhämärissä niin nousisin kuuntelemaan kuuluisiko teerien kahahtelua.

Tunnelma kohosi sitä mukaa kuin etenin ladulla sekä suunnitelmissani. Voi että on mukava hiihdellä..

Päivä alkoi kallistua iltaan kun lähestyin Paavalinsaarta. Saaren pohjoispuolen pajukossa oli paksulti lunta ja paljon jäniksen jälkiä. Hangen sisään meni onkalo, jonka ympärillä oli paljon jäniksen jälkiä. Olikohan siellä pupujussilla pesä. Saaren aurinkoiselta puolelta lumet olivat jo melkein sulaneet.

Verkkovaja oli kumartunut rantaan päin kuin alakuloiseen tervetulotoivotukseen. Pystyssä vielä kuitenkin. Katto oli pudonnut lumien mukana jo vuosia sitten. Saunamökki kyyhötti lumen keskellä. Kevään merkkejä oli havaittavissa. Aurinko oli sulattanut lumia puitten ympäriltä ja joitakin rantakiviä oli näkyvillä.

Kahvin himo alkoi olla jo aikamoinen, mutta ensin työ sitten leikki opetettiin aikoinaan lapsille. Minun oli ensin tehtävä nuotio ja varmistettava, että tuli syttyy saunan uuniin. Polttopuita on kerättävä käden ulottuville niin paljon, ettei tarvitsisi kesken ”juhlakahvin” mennä pimeään metsään polttopuusavottaan.

Pikainen silmäys mökkiin osoitti kaiken olevan siinä kunnossa mihin sen muistelen kesällä käydessä jättäneeni. Rannan nuotiopaikan lähellä oli pystyyn kuivuneita ja osaksi lahonneita leppiä. Niitä oli helppo kaataa kirveellä ja pätkiä lyömällä kiveen tai polttaa poikki. Ladoin lahoista pökkelöistä nuotiolle pedin, ettei tuli painuisi heti alkuun lumeen ja sammuisi. Rantapajukon kuivilla pajun oksilla saikin tulen hyvään alkuun. Lahoista lepän pökkelöistä ladoin itselleni vielä istuimen koivun juurelle. Siinäpä kelpaisi istua iltaa ja oikaista selkää koivuun nojaten.

Nuohoojana

Sytytellessäni tulta saunan uunin huomasin, että saunapuut ja sytykkeet olivatkin kadonneet. Joku retkeläinen oli varmaan tarvinnut niitä. En antanut moisen pikkuasian pahoittaa mieltäni vaan tein uudet saunapuut ja sytykkeet. Uuni ei lähtenyt vetämään vaikka kuivat pajurisut paloivatkin hyvin. Kitkerä savu tuli sisälle. Kiuas oli vielä nuohottava kuusen oksalla. Lopulta tuli syttyi ja savu läksi oikeaan suuntaan. Mökillä oli yksi ainoa astia, alumiininen pesuvati. Sillä sulatetaan ja lämmitetään lumesta pesuvettä.

Viimeinkin kahville

Lumi oli sulanut ja vesi kahvipannussa poreili. Laitoin kahvinporot hautumaan. Pääsisin viimeinkin odottamieni kahvinautintojen pariin. Tein vielä makkaratikun sekä näkkileivän paistoa varten haaratikun. Käyn vielä mökiltä leivät ja sinapit ja eikun…

>>> jatkuu