Maailman kansat pauhaa

Maailman kansat pauhaa, ei tiedossa rauhaa.
Pieniltä maita ottavat, murhetta monta tuottavat.

Äärellä Mustan meren, nähtiin monen veren.
Maahan silloin vuotavan, neuvosta nurjan johtajan.

Edessä monet pakotteet, niissäkö lie pelotteet.
Näissä tuskin pelotusta, johtajille ei järkytystä.

Voimmeko näistä oppia, asioihin saada stoppia.
Ettei oltaisi riippuvaiset, olisimme todella itsenäiset.

Omat ruuat riittäisi, energia meitä kiittäisi.
Siihen meitä haastetaan, maailmaa kun katsotaan.

Eipä minulla neuvoja, mitään ihme keinoa.
Ei luovuta toivosta, minkään asian pelosta.

Matti Varonen

Share

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *