Valamon vanhus kirjoittaa

Rukous edellyttää taistelua
Isä Johannes opettaa
Jumala on armollinen

Isä Johannes: Valamon vanhuksen kirjeitä, WSOY

– hengellinen elämä on vähittäistä kehitystä
– on pantava itsensä kuriin eikä elettävä miten sattuu
– jos uni toistuu, niin se on oikea
– ei ole sitä syntiä, joka voittaisi Jumalan laupeuden
– rukoile: Herra, Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä
– tai rukoile muilla sanoilla, siten kuin sinulle parhaiten sopii

Isä Johannes ( Ivan Alesksejevits Aleksejev) syntyi vuonna 1873 pienessä Tverin kuvernementin kylässä. Hän kuoli munkinkammiossaan Heinävedellä vuonna 1958. Valamon luostarissa hän vietti lähes koko ikänsä. Kymmenen vuotta hän toimi Petsamon luostarin johtajana. Hän toimi luostarin rippi-isänä ja ohjaajavanhuksena. Kirjeissään, jotka on koottu kirjaksi, hän puhuu rippilapsilleen, joita on maailman eri kolkissa.

Isä Johanneksen kirjeet vaikuttavat selkeiltä, joskus jopa yksinkertaisilta. Mutta kaiken aikaa kirjoittaja pyrkii paneutumaan kunkin kirjoittajan elämän vaikeuksiin. Hän vastustaa tekopyhyyttä ja tuumii, että ei pidä pyrkiä kyynelehtimään sen vuoksi, että se näyttäisi hurskaalta. Myös pyhien kirjoitusten lukeminen on tärkeää, mutta on samalla ymmärrettävä niihin sisältyvän opetuksen voima.

Kirjoittaja muistelee myös elämää vanhassa Valamossa, jossa skeemamunkit eivät osallistuneet mihinkään töihin ja elivät erillään toisistaan. Uudessa Valamossa sai skeemamunkki osallistua työntekoon ja matkustella kaupungissa.

Aloitin Valamon vanhuksen kirjeisiin tutustumisen matkalla Uudessa Valamossa. Niissä on paljon rauhoittavaa sisältöä ja elämänviisautta.