Perjantaina 2.5.2014 klo 11.15-12.00 koululaisten ym. KEVÄISTÄ MUSISOINTIA Värtsilän koululla. Tervetuloa!
Iloinen uutinen.Täytyypä laittaa kalenteriin, olla paikalla – ja ennen kaikkea karkoittaa flunssa perjantaihin mennessä!
Saako sinne mennä pappikin, jos ei pyri pitämään puhetta? Mitkä ne ohjeistukset nykyään ovat? Vitsi, vitsi, vaikka ei syyttä. Mutta saahan sitä vapaasti ajatella, ja näyttää olevan vapautta myös esittää mielipiteitäkin, niinkuin esimerkiksi suvivirrestä, kun se muutamia vapaudestaan hurmaantuneita on alkanut ärsyttää.
No, tuon vinoilun jälkeen palaan ruotuun ja jatkan Värtsilän koulun kehumista. Merkitty allakkaan, eikä flunsastakaan ole tietoa.
– entisen Uittoyhtiön / Työväen talon, jossa Mantsisen Ale asui; en löytänyt. Talo lienee purettu ja maa tasoitettu sekä tie Kypärään siirretty tähän.
– Tanssilavan paikan,
en löytänyt sitäkään. Mäkeä ei ollut vaan maa oli tasattu ja junanrata oli tehty päälle
– Verkkolammen kämpän paikan.
Se löytyi kun riistamiesten tie vei paikalle. Kämpän paikalle oli tehty tehty viljapelto eläimille. Ulkohuusi oli paikallaan, mutta siitä oli tehty hirvien ruokintapaikka. Samalla reissulla koukkasin ylös
– Eero Hirvikoposen mökille.
Joku rahakas omistaja näytti omistavan nyt paikan. Oli sellainen aita tontin ympäri että hirvet ei olisi päässeet Koposen heinäpielekselle syömään. Sähkötkin näyttivät viimeinkin tulleet korpeen.
– Mökkivaaran
Viimeksi testasin osaanko Mökkivaaraan kun opastuskin on laitettu viimeisen päälle. Ei osaa. Viittoja pitäisi olla 2-3 lisää.
Eilen näin televisiosta, kun suvivirren laulamisesta
kevätjuhlassa lapsilta ja nuorilta kysyttiin itseltäänkin.
Valtaosa vastaajista halusi säilyttää tämän perinteen,
vieläpä siirtää tuleville lapsilleenkin.
Kiitos Alpo päivityksestä.Nämä Niiralassa olevat Laatokka-Karjalan Uittoyhdistyksen rakennukset meni osapuilleen näin:”Nostola” missä Ale asui yläkerrassa oli nykyisen huolintaliikkeen rakennuksen paikalla.Huolintaliikehän saneerasi aluksi Nostolan mutta kuten muistamme se paloi jokin aika sitten.
Ale osti sittemmin Uittoyhdistyksen entisen konttori/taukotupa rakennuksen ja teki siitä itselleen kodin jossa asui kuolemaansa saakka.Tämä rakennusko on purettu?Käyn tarkistamassa asian ensi viikolla.Kirjoittelin muutamavuosi sitten Värtsiin tarinaa Jänisjoen uitoista jossa tarinassa on pientä kuvausta tästä rakennuksesta.
Sitten tämä tanssilava .Oli hiukan ylempänä kuin rata nykyään.
Tämän Okkulaan menevän tien kohdilla suurin piirtein lava sijaitsi
Vielä oli Pinomäki.Nykyinen Lehtopirtti.Hiukan ylempänä ,lähes Joensuun radan varressa.
Kaiken kruununa tietysti nykyiset Jänisjoen tuvat.Uittoyhdistyksen rakentamat.Siirtyivät sittemmin VR:lle kun uitot joella loppuivat.
Näiden lisäksi muuta rakennuskantaa oli tukinnostolaitteet ja monenlaisia varastoja.Olivat -60 luvulla pikkupojille unelma leikkipaikkoja.
Kaikki tämä kertoo kuinka laajamittaista uitto oli -50 luvulla Jänisjoessa.
Kiitos Jore. Hienoja nämä päivitykset. Minä en muistanut noitten rivitalojen olemassaoloa lainkaan ennenkuin näin ne. Näin se miesmuisti valikoi. Minulla on sellainen muistikuva, että Alella olisi ollut rantasauna siellä alhaalla jokitörmässä. Muistatko Jore paremmin?? Muistan Alen kertoneen, että kerran saunassa oli häkää ja hän menetti tajuntansa. Hän oli herännyt saunan kynnykseltä pää veressä. Oli ilmeisesti kaatunut ovea vasten lyöden päällään oven auki. Veri tuli päästä mutta henki säilyi.
Alpoaatos ja Jore, sopikaapa tapaaminen Hotelli Joessa, syökää maukas ateria, pari lasia viiniä ja sitten vetäytykää vähän sivummalle ja pankaa paperille yhteiset tietonne Niiralasta. Se olisi hyvin tärkeää Värtsilän historian tallentamista.
Tietojen julkistamisen tapa ja muoto ratkeaisi siinä samalla, kuitenkin ennen kolmatta mukia.
Se mitä jo olette Värtsissä muistelleet, on arvokasta tietoa. Mutta sirpaleiden kokoaminen yhteen edellyttää vielä ehdottamaani istuntoa. Jos ja kun Niirala kehittyy nykyisestään, on mielenkiintoista – vaikkapa kylämuseossa – tutustua sen menneisyyteen. Minua aivan erityisesti kiinnostaa, miten muisteluistanne paljastuu rautatien ja Jänisjoen merkitys.
Anteeksi, että tunkeilen aivojenne solukoihin. Mutta fiksuina miehinä – ei vielä kiveen hakattuina – varmaankin ymmärrätte!
Kiva, kun ilmoitit musisoinnista, Vuokko! Tulen varmasti, jos nyt ylipäätään mikään on varmaa.
Tänään oli mukava ohjelma Pohjois – Karjalan radiossa Hotelli Joesta! Onnittelin lämpimästi itseäni, kun satuin avaamaan juuri kun kuuluttaja sanoi, että ”nyt olemme sitten Värtsilässä”.
Jäi koko päiväksi hyvä mieli Minnan ja Elinan ja Elviran valoisista, iloisista äänistä ja mielipiteistä.
Kyllä sitä miekin kuuntelisin, jos sen vielä tähän läppäriin jotenkin ossois viäntee. Josko joku auttas!?
Vappuviikon puheenaiheet ovat olleet kohdallaan: laulua, työväen asiaa ja lumista vappua. Liitän tähän neljännen aiheen:
Tyhjensin huussin. Työnsin kottikärryllä kaksi isoa pönttöä alapihalta yläpihan kompostiin. Ensimmäisellä työmatkalla mäen päälle päästyäni istuin huohottamaan. Katse maahan päin. Pitäskö sittenkin hankkia klosetti!?
Sitten siinä silmät maata hipoen huomasin, että Pälkjärven valkovuokot ovat pukkaamassa kukkaa! Evakkokukat Ullukan yläpihalla!!! Voi, itku, mikä ilo!!!
Toinen työmatka oli ensimmäistä helpompi. Luoja antoi virtaa kukkasen kielellä. Tervetuloa, vappu, suomalaisen työn päivä!
Hyvä Erkki, mutta tulipa mieleen miksi teet kerralla koko homman.. Jospa veisit viemiset ”torttu” kerrallaan sinne ylös.
Joskun Wärtsilän tehtaalla isä oli sanonut työtovereille, että kakalla pitäisi käydä, mutta kun säästän senkin omalle pellolle niin se on kuin laittaisi 10 penniä pankkiin. Simosen Tauno oli luvannut kokonaisen markan kun isä tuo kakan hänen pellolleen.
Eräänä yönä isälle oli sitten tullut kakkahätä ja hän muisti sen markan lupauksen ja ajoi pyörällä Simoseen Harkkolammen luo. Herätti talonväen ja pyysi näyttämään paikan mihin torttunsa tekisi. En tiedä saiko isä markan vai ei.
Kyllähän Alpoaatoksen neuvo pätee kesällä ja päiväsaikaan. Vaan miten sitten talvipakkasessa ja yöpimeällä. Mäelle on matkaa ja menomatkalla saattaa pimeästä tuijottaa susi.
Sitä paitsi pitäähän kottikärryyn sijoitetuille euroille olla käyttöä. Enkä minä enää kompostille riukulaa rakenna. Ja mikä tärkeintä, alapihan huussissa on sähkövalo ja monta pinkkaa vanhoja kuvalehtiä.
Erkki, et sinä oikeastaan voikaan hankkia vesiklosettia, koska silloin joudut valitettavasti jopa syömään sanasi. Pellervo – lehden 13/1993 Papin päiväkirjassa lupaat eläkkeellä ollessasi hoitaa kyseiset asiat kompostoivan kuivakäymälän myötävaikutuksella. Verkkosähkökin on näköjään silloin tuntunut vain kaukaiselta unelmalta.
No, eipähän näihin tietysti tarvitse kenenkään hirttäytyä. On ehkä terveellistä yleensäkin miettiä, milloin askeettisuus todella palvelee ihmistä ja ympäristöä tai milloin se vastaavasti on vain erikoisuuden tavoittelua!
Kyllähän tämä ”luomuilu” on muotia ja moni ihannoikin maalle muuttamisesta. Ainakin kesämökki maalta pitäisi saada. Kaikilla niillä mukavuuksilla mihin ovat tottuneet. JOs ei netti toimi eikä telkkari näy niin siinä monelta kaikkoaa kaipuu maaseudun rauhaan. Ja jos katuvalot ei valaise huussipolkua niin katoaa loputkin tulijat.
Mikko Alatalo haaveilee maalle pääsystä, mutta Juice toppuuttelee laulussaan ”Mä lähden maalle”
Kyllä maalla ja askeettisissa oloissa asuminen on mukavaa, tiettyyn rajaan asti.Ollaan jo huhtikuun alusta asti vieterry mökkielämää ulkohuusseineen kaikkinen. Saunaa on lämmitettävä joka päivä, että on,missä ”aamusuihkussakin ” käydä. Mutta terveydestä riippuu, miten pitkään tästä ihanuudesta voi nauttia. Saunan lauteille kiipeäminen tuottaa jo vaikeuksia ja vesien kantaminen tuntuu selässä.Rauha ja luonnon läheisyys, joka tulee ihan iholle, ovat suuria houkuttimia. Seuraelämäkin on vilkkaampaa kuin ”kaupunkasunnossa”.
Jussille ja muillekin asiasta kiinnostuneille. Vappuna en tyhjentänyt vain huussia, vaan myös sähkökakkalan pytyn. Vein tuhkan kompostiin. En ole tinkinyt Pellervon kolumnissani 13/1993 antamaani lupausta. Mutta kuivan rinnalla on hyvä vaalia myös kosteaa perinnettä – niin kauan kuin käpälät pihan yli kantavat.
Alpoaatokselle, on eri asia ennättää ajoissa mäen päälle kuin _ pihan laidalle vaakatasossa.
Tällaista se maan läheisen elämän filosofia on, eikä siihen direktiivejä tarvita. Tai vasta sitten, kun ovat mepit siivonneet Brysselin. On kuuleman mukaan koiran psk:sta kaduilla.
Uudelle viikolle suunnistettaessa kolme tärkeää menovinkkiä, ”Kahen kahveja” unohtamatta:
1. Maanantaina klo 19 Värtsilän Pitäjäyhdistyksen vuosikokous kylätalossa. Noin klo 20 tilaisuus jatkuu podiskelulla, miten eri yhdistykset muodostavat kokonaisuuden Värtsilän elämänmenossa; mitä mikin tekee ja aikoo. Kokonaisuuden tuntemisella on se merkitys, että se antaa motivaatiota yhdessä elämisen kokemukselle.
Jokaisesta yhdistyksestä olisi paikalle saatava ainakin yksi edustaja!!!
2. Leminrinteen hautaumaan siivoustalkoot keskiviikkona klo 9-15.
3. Kaustajärven hautausmaan siivoustalkoot torstaina klo 9-15.
Kaustajärvellä on iso urakka raivata kaadettujen koivujen oksat ja sen jälkeen siistiä hautapaikat. Paikalle kaivataan tavallista enemmän talkooväkeä.
Laitetaan äitien ja isien haudat kuntoon!!!
Pistäydyin Kaustajärven hautausmaalla. Maakunnan komein hautausmaan portti oli auki. Rannan puolella seisoi traktori peräkärryineen ja sen takana ahersi Turusen Taisto. 23.4. kaadetut koivut oli viety pois, ja nyt Taisto keräili vielä paksumpia oksia. Jäljelle jää ohuet oksat, ja niitä on aika paljon siivoustalkoiksi 8.4. klo 9-.
Tulin ylettömän iloiseksi, kun näin mitä talkoilla on tehty. Seurakunta on saanut merkittävän avun kireän taloutensa yllä pitämiseen. Mutta ennen muuta menneet sukupolvet kunnioittavan muistamisen leposijoilleen.
Luonnon ja sitä siihen sopeutetun ihmiskäden yhteistyö tuottaa kaunista jälkeä!
Satuitteko katsomaan tv-ohjelman ’Jaakon matkassa’ kun hän vierailee Virossa Kalle Palanderin Ontikan kartanossa? Tännehän värtsiläisetkin ovat menossa kesäkuulla. Minulle jäi epäselväksi milloin ohjelma on kuvattu. Kartanon remontti oli aika alkutekijöissään.
Ohjelma tulee uusintana tänään su klo 17.15 FOX-kanavalla.
Perjantaina 2.5.2014 klo 11.15-12.00 koululaisten ym. KEVÄISTÄ MUSISOINTIA Värtsilän koululla. Tervetuloa!
Iloinen uutinen.Täytyypä laittaa kalenteriin, olla paikalla – ja ennen kaikkea karkoittaa flunssa perjantaihin mennessä!
Saako sinne mennä pappikin, jos ei pyri pitämään puhetta? Mitkä ne ohjeistukset nykyään ovat? Vitsi, vitsi, vaikka ei syyttä. Mutta saahan sitä vapaasti ajatella, ja näyttää olevan vapautta myös esittää mielipiteitäkin, niinkuin esimerkiksi suvivirrestä, kun se muutamia vapaudestaan hurmaantuneita on alkanut ärsyttää.
No, tuon vinoilun jälkeen palaan ruotuun ja jatkan Värtsilän koulun kehumista. Merkitty allakkaan, eikä flunsastakaan ole tietoa.
Kävin viikonloppuna katselemassa löytäisinkö Värtsilästä:
– entisen Uittoyhtiön / Työväen talon, jossa Mantsisen Ale asui; en löytänyt. Talo lienee purettu ja maa tasoitettu sekä tie Kypärään siirretty tähän.
– Tanssilavan paikan,
en löytänyt sitäkään. Mäkeä ei ollut vaan maa oli tasattu ja junanrata oli tehty päälle
– Verkkolammen kämpän paikan.
Se löytyi kun riistamiesten tie vei paikalle. Kämpän paikalle oli tehty tehty viljapelto eläimille. Ulkohuusi oli paikallaan, mutta siitä oli tehty hirvien ruokintapaikka. Samalla reissulla koukkasin ylös
– Eero Hirvikoposen mökille.
Joku rahakas omistaja näytti omistavan nyt paikan. Oli sellainen aita tontin ympäri että hirvet ei olisi päässeet Koposen heinäpielekselle syömään. Sähkötkin näyttivät viimeinkin tulleet korpeen.
– Mökkivaaran
Viimeksi testasin osaanko Mökkivaaraan kun opastuskin on laitettu viimeisen päälle. Ei osaa. Viittoja pitäisi olla 2-3 lisää.
Eilen näin televisiosta, kun suvivirren laulamisesta
kevätjuhlassa lapsilta ja nuorilta kysyttiin itseltäänkin.
Valtaosa vastaajista halusi säilyttää tämän perinteen,
vieläpä siirtää tuleville lapsilleenkin.
Kiitos Alpo päivityksestä.Nämä Niiralassa olevat Laatokka-Karjalan Uittoyhdistyksen rakennukset meni osapuilleen näin:”Nostola” missä Ale asui yläkerrassa oli nykyisen huolintaliikkeen rakennuksen paikalla.Huolintaliikehän saneerasi aluksi Nostolan mutta kuten muistamme se paloi jokin aika sitten.
Ale osti sittemmin Uittoyhdistyksen entisen konttori/taukotupa rakennuksen ja teki siitä itselleen kodin jossa asui kuolemaansa saakka.Tämä rakennusko on purettu?Käyn tarkistamassa asian ensi viikolla.Kirjoittelin muutamavuosi sitten Värtsiin tarinaa Jänisjoen uitoista jossa tarinassa on pientä kuvausta tästä rakennuksesta.
Sitten tämä tanssilava .Oli hiukan ylempänä kuin rata nykyään.
Tämän Okkulaan menevän tien kohdilla suurin piirtein lava sijaitsi
Vielä oli Pinomäki.Nykyinen Lehtopirtti.Hiukan ylempänä ,lähes Joensuun radan varressa.
Kaiken kruununa tietysti nykyiset Jänisjoen tuvat.Uittoyhdistyksen rakentamat.Siirtyivät sittemmin VR:lle kun uitot joella loppuivat.
Näiden lisäksi muuta rakennuskantaa oli tukinnostolaitteet ja monenlaisia varastoja.Olivat -60 luvulla pikkupojille unelma leikkipaikkoja.
Kaikki tämä kertoo kuinka laajamittaista uitto oli -50 luvulla Jänisjoessa.
Kiitos Jore. Hienoja nämä päivitykset. Minä en muistanut noitten rivitalojen olemassaoloa lainkaan ennenkuin näin ne. Näin se miesmuisti valikoi. Minulla on sellainen muistikuva, että Alella olisi ollut rantasauna siellä alhaalla jokitörmässä. Muistatko Jore paremmin?? Muistan Alen kertoneen, että kerran saunassa oli häkää ja hän menetti tajuntansa. Hän oli herännyt saunan kynnykseltä pää veressä. Oli ilmeisesti kaatunut ovea vasten lyöden päällään oven auki. Veri tuli päästä mutta henki säilyi.
Alpoaatos ja Jore, sopikaapa tapaaminen Hotelli Joessa, syökää maukas ateria, pari lasia viiniä ja sitten vetäytykää vähän sivummalle ja pankaa paperille yhteiset tietonne Niiralasta. Se olisi hyvin tärkeää Värtsilän historian tallentamista.
Tietojen julkistamisen tapa ja muoto ratkeaisi siinä samalla, kuitenkin ennen kolmatta mukia.
Se mitä jo olette Värtsissä muistelleet, on arvokasta tietoa. Mutta sirpaleiden kokoaminen yhteen edellyttää vielä ehdottamaani istuntoa. Jos ja kun Niirala kehittyy nykyisestään, on mielenkiintoista – vaikkapa kylämuseossa – tutustua sen menneisyyteen. Minua aivan erityisesti kiinnostaa, miten muisteluistanne paljastuu rautatien ja Jänisjoen merkitys.
Anteeksi, että tunkeilen aivojenne solukoihin. Mutta fiksuina miehinä – ei vielä kiveen hakattuina – varmaankin ymmärrätte!
Kiva, kun ilmoitit musisoinnista, Vuokko! Tulen varmasti, jos nyt ylipäätään mikään on varmaa.
Tänään oli mukava ohjelma Pohjois – Karjalan radiossa Hotelli Joesta! Onnittelin lämpimästi itseäni, kun satuin avaamaan juuri kun kuuluttaja sanoi, että ”nyt olemme sitten Värtsilässä”.
Jäi koko päiväksi hyvä mieli Minnan ja Elinan ja Elviran valoisista, iloisista äänistä ja mielipiteistä.
Kyllä sitä miekin kuuntelisin, jos sen vielä tähän läppäriin jotenkin ossois viäntee. Josko joku auttas!?
Vappuviikon puheenaiheet ovat olleet kohdallaan: laulua, työväen asiaa ja lumista vappua. Liitän tähän neljännen aiheen:
Tyhjensin huussin. Työnsin kottikärryllä kaksi isoa pönttöä alapihalta yläpihan kompostiin. Ensimmäisellä työmatkalla mäen päälle päästyäni istuin huohottamaan. Katse maahan päin. Pitäskö sittenkin hankkia klosetti!?
Sitten siinä silmät maata hipoen huomasin, että Pälkjärven valkovuokot ovat pukkaamassa kukkaa! Evakkokukat Ullukan yläpihalla!!! Voi, itku, mikä ilo!!!
Toinen työmatka oli ensimmäistä helpompi. Luoja antoi virtaa kukkasen kielellä. Tervetuloa, vappu, suomalaisen työn päivä!
Hyvä Erkki, mutta tulipa mieleen miksi teet kerralla koko homman.. Jospa veisit viemiset ”torttu” kerrallaan sinne ylös.
Joskun Wärtsilän tehtaalla isä oli sanonut työtovereille, että kakalla pitäisi käydä, mutta kun säästän senkin omalle pellolle niin se on kuin laittaisi 10 penniä pankkiin. Simosen Tauno oli luvannut kokonaisen markan kun isä tuo kakan hänen pellolleen.
Eräänä yönä isälle oli sitten tullut kakkahätä ja hän muisti sen markan lupauksen ja ajoi pyörällä Simoseen Harkkolammen luo. Herätti talonväen ja pyysi näyttämään paikan mihin torttunsa tekisi. En tiedä saiko isä markan vai ei.
Kyllähän Alpoaatoksen neuvo pätee kesällä ja päiväsaikaan. Vaan miten sitten talvipakkasessa ja yöpimeällä. Mäelle on matkaa ja menomatkalla saattaa pimeästä tuijottaa susi.
Sitä paitsi pitäähän kottikärryyn sijoitetuille euroille olla käyttöä. Enkä minä enää kompostille riukulaa rakenna. Ja mikä tärkeintä, alapihan huussissa on sähkövalo ja monta pinkkaa vanhoja kuvalehtiä.
Erkki, et sinä oikeastaan voikaan hankkia vesiklosettia, koska silloin joudut valitettavasti jopa syömään sanasi. Pellervo – lehden 13/1993 Papin päiväkirjassa lupaat eläkkeellä ollessasi hoitaa kyseiset asiat kompostoivan kuivakäymälän myötävaikutuksella. Verkkosähkökin on näköjään silloin tuntunut vain kaukaiselta unelmalta.
No, eipähän näihin tietysti tarvitse kenenkään hirttäytyä. On ehkä terveellistä yleensäkin miettiä, milloin askeettisuus todella palvelee ihmistä ja ympäristöä tai milloin se vastaavasti on vain erikoisuuden tavoittelua!
Kyllähän tämä ”luomuilu” on muotia ja moni ihannoikin maalle muuttamisesta. Ainakin kesämökki maalta pitäisi saada. Kaikilla niillä mukavuuksilla mihin ovat tottuneet. JOs ei netti toimi eikä telkkari näy niin siinä monelta kaikkoaa kaipuu maaseudun rauhaan. Ja jos katuvalot ei valaise huussipolkua niin katoaa loputkin tulijat.
Mikko Alatalo haaveilee maalle pääsystä, mutta Juice toppuuttelee laulussaan ”Mä lähden maalle”
http://www.youtube.com/watch?v=DmnxnXwt5IE
Kyllä maalla ja askeettisissa oloissa asuminen on mukavaa, tiettyyn rajaan asti.Ollaan jo huhtikuun alusta asti vieterry mökkielämää ulkohuusseineen kaikkinen. Saunaa on lämmitettävä joka päivä, että on,missä ”aamusuihkussakin ” käydä. Mutta terveydestä riippuu, miten pitkään tästä ihanuudesta voi nauttia. Saunan lauteille kiipeäminen tuottaa jo vaikeuksia ja vesien kantaminen tuntuu selässä.Rauha ja luonnon läheisyys, joka tulee ihan iholle, ovat suuria houkuttimia. Seuraelämäkin on vilkkaampaa kuin ”kaupunkasunnossa”.
Jussille ja muillekin asiasta kiinnostuneille. Vappuna en tyhjentänyt vain huussia, vaan myös sähkökakkalan pytyn. Vein tuhkan kompostiin. En ole tinkinyt Pellervon kolumnissani 13/1993 antamaani lupausta. Mutta kuivan rinnalla on hyvä vaalia myös kosteaa perinnettä – niin kauan kuin käpälät pihan yli kantavat.
Alpoaatokselle, on eri asia ennättää ajoissa mäen päälle kuin _ pihan laidalle vaakatasossa.
Tällaista se maan läheisen elämän filosofia on, eikä siihen direktiivejä tarvita. Tai vasta sitten, kun ovat mepit siivonneet Brysselin. On kuuleman mukaan koiran psk:sta kaduilla.
Uudelle viikolle suunnistettaessa kolme tärkeää menovinkkiä, ”Kahen kahveja” unohtamatta:
1. Maanantaina klo 19 Värtsilän Pitäjäyhdistyksen vuosikokous kylätalossa. Noin klo 20 tilaisuus jatkuu podiskelulla, miten eri yhdistykset muodostavat kokonaisuuden Värtsilän elämänmenossa; mitä mikin tekee ja aikoo. Kokonaisuuden tuntemisella on se merkitys, että se antaa motivaatiota yhdessä elämisen kokemukselle.
Jokaisesta yhdistyksestä olisi paikalle saatava ainakin yksi edustaja!!!
2. Leminrinteen hautaumaan siivoustalkoot keskiviikkona klo 9-15.
3. Kaustajärven hautausmaan siivoustalkoot torstaina klo 9-15.
Kaustajärvellä on iso urakka raivata kaadettujen koivujen oksat ja sen jälkeen siistiä hautapaikat. Paikalle kaivataan tavallista enemmän talkooväkeä.
Laitetaan äitien ja isien haudat kuntoon!!!
Pistäydyin Kaustajärven hautausmaalla. Maakunnan komein hautausmaan portti oli auki. Rannan puolella seisoi traktori peräkärryineen ja sen takana ahersi Turusen Taisto. 23.4. kaadetut koivut oli viety pois, ja nyt Taisto keräili vielä paksumpia oksia. Jäljelle jää ohuet oksat, ja niitä on aika paljon siivoustalkoiksi 8.4. klo 9-.
Tulin ylettömän iloiseksi, kun näin mitä talkoilla on tehty. Seurakunta on saanut merkittävän avun kireän taloutensa yllä pitämiseen. Mutta ennen muuta menneet sukupolvet kunnioittavan muistamisen leposijoilleen.
Luonnon ja sitä siihen sopeutetun ihmiskäden yhteistyö tuottaa kaunista jälkeä!
Satuitteko katsomaan tv-ohjelman ’Jaakon matkassa’ kun hän vierailee Virossa Kalle Palanderin Ontikan kartanossa? Tännehän värtsiläisetkin ovat menossa kesäkuulla. Minulle jäi epäselväksi milloin ohjelma on kuvattu. Kartanon remontti oli aika alkutekijöissään.
Ohjelma tulee uusintana tänään su klo 17.15 FOX-kanavalla.