Vanhainkodin vaiheilta

Koskettavaa kerrontaa
Saraspään taidonnäyte

Seppo Saraspää: Ministerivierailu, Karisto 2014

Seppo Saraspää on konstailematon pohjoisen kertoja, jonka tekstissä on viiltävää osallistumista ja karua huumoriakin. Tähän kirjaan tartuin iltapäivällä, enkä voinut laskea sitä käsistäni, ennen kuin jokainen rivi oli luettu. Saraspää nimittäin tarttuu vanhainkodin asukkien tilanteeseen, hoiturien asioihin ja vaikkapa venäläislasten koulukiusaamiseen, sekä sivuraiteelle ajautuneiden nuorten kohtaloihin. Ikääntynyt armeijan patu Kuuno Kopra on käräyttänyt rivariasuntoaan ja vaarantanut koko rivitalon asukkien turvallisuuden. Mikäpä siinä muu auttaa, kuin pistää pyörätuoliukko vanhainkoti Iltarauhaan. Sopivasti oma poika kyttää jo perintörahoja Kopran asunnosta.

Saraspään kerronta on totuudenmukaista, mutta ei mitään hymistelyä. Niinpä ukot ystävystyvät ja pakottavat iltalääkkeitä napsivan hoiturin tuomaan konjakkilekkerin huoneeseen. Siinä sitten muistellaan pienessä pierussa poroerotukset ja taimenen kalastukset. Toisen hoiturin venäläisperäistä lasta kiusataan koulussa väkivallan rajoille ja aina on syy venakossa, vaikka toinen pitelisi kiinni, kun toinen mättää Juria nyrkillä naamaan.
Kannanottoja vanhusten hoidosta vilahtelee tekstissä enemmänkin ja kun ministeri tulee vierailulle vanhainkotiin, järjestää Kuuno Kopra kunnon yllätyksen, niin että vanhainkotien tilanne tulee median tietoon valtakunnallisestikin.

Saraspää on konstailematon, eräkertojapohjainen kirjailija, jonka teksti puhuttelee jokamies-lukijaa, ei välttämättä kirjallisten piirien silmäätekeviä. Itse tykkäsin kokonaisuudesta, maatalon poika kun olen ja tottunut suoriin puheisiin. Loppuratkaisu voi tietysti tuntua ylimitoitetulta, mutta niinhän se on aina Bond-filmeistä lähtien, että kunnon tarinan lopputarkaisuissa jyrisee ja paukkuu.