Paavo taas

Väyrysen poliittiset vaiheet
Mediapelle vai kansan mies

Lasse Lehtinen/ Sanna Ukkola: Vastarannan kiiski, Paavo Väyrysen ihmeellinen elämä, WSOY 2013

Väyrynen tiesi jo kouluaikoinaan, että hän on varteenotettava presidenttiehdokas ja ainakin ministeriainesta. Eduskuntaan hänet valittiin 23 – vuotiaana ja kohta hän oli jo keskustan varapuheenjohtaja ja tietysti ministeri ja pian myös puheenjohtaja.

Nykynuoriso tietää että ”retro” – Väyrynen on muutakin kuin hauskuttaja, josta jokaisella on joko kielteinen tai myönteinen mielipide. Kekkonen teki Väyrysestä seuraajaa, mutta väsähti vähän liian aikaisin ja ”fundeeraaja” – Koivisto valittiin kansakunnan kaapin päälle.

Väyrysellä olisi ollut mahdollisuudet presidentiksi, mutta pahaksi onneksi hän luovutti keskustan johtajuuden Esko Aholle.

Jos hän olisi itse pitänyt paikan, olisi auennut tie pääministeriksi ja sitä kautta ehkä myös presidentiksi.

Kirja vaikuttaa liikkuvan entisillä poluilla. Paljon uutta ei Väyrysestä irtoa näilläkään sivuilla. Käydään toki läpi nuoren Väyrysen vaiheet ja päämäärätietoinen kohoaminen tärkeisiin virkoihin. Loppu onkin lähihistoriaa, jossa Väyrynen on pulpahtanut tappion jälkeen pinnalle aina uudestaan kuin ongen kupu.

Olin Väyrysen coctailkutsuilla hänen presidenttipyrkimystensä aikaan ja juttelin muutaman sanan Väyrysen kanssa mm. P-Karjalan entisen kansanedustajan Markku Kauppisen vaiheista. Sitten tulikin juttusille Virolainen, joka katsoi asiakseen kertoa opettajalle koko keskustapuolueen nuorisotyön vaiheet.

Niin mitä. Itse Väyrysen miehenä olen tietysti sitä mieltä, että kirja on objektiivinen ja asiallinen kertaus suomalaisen vaikuttajan elämästä. Aina uudestaan huokaisee kansa: Paavo taas! Ei tullut edes hankittua Paavo&Vuokko – mukia, josta tietysti kehittyy kallis antiikkiaarre.

3 comments for “Paavo taas

  1. Mitä eroa on Paavo Väyrysellä ja ikiliikkujalla.

    Toista ei ole vielä keksitty, eikä oikeastaan toistakaan.

  2. Minulla on muutamia mieleen jääneitä muistoja Paavo Väyrysestä.

    Kesäkuussa 1980 seurasin televisiosta Turun puoluekokousta. Väyrynen oli haastanut 16 vuotta Keskustaa johtaneen Johannes Virolaisen ja voitti hänet tiukassa äänestyksessä 1737 – 1611. Olin tuolloin siirtymässä Lemin kirkkoherran virasta Maaseudun Sivistysliiton Kymen läänin aluesihteerin toimeen, ja kun Keskusta oli ja on edelleen MSL:n jäsenjärjestö, päätin liittyä puolueeseen. Päätökseen vaikutti jossain määrin se tapa ja into, miten kannattajat heittivät uuden puheenjohtajan ilmaan. Siinä oli jotain uuden tulevaisuuden enteitä.

    Ensi kesäkuussa on jälleen Keskustan puoluekokous Turussa. Juha Sipilälle ei ole ilmoittautunut kilpailijaa.

    Kun sittemmin siirryin ensin Kymenlaakson ja sitten Karjalan piirin toiminnanjohtajan tehtäviin, sain mm. tilaisuuden olla Värysen kyytimiehenä Parikkalasta Helsinkiin. Matkalla poikkesimme Joutsenossa kahville. Pöydissä istuneiden päät kääntyivät meihin. Meneillään olivat presidentin vaalit, ja minä kehotin Väyrystä kättelemään tuijottajat. Tähän Väyrynen tokaisi, että se on amerikkalaista, ei sovi Suomeen.

    Sitten lähempänä Helsinkiä kuuntelimme radiosta tavaksi tullutta Väyrysen arvostelua. Kysäisin, eikö tuo ala jo ärsyttää. ”Ei, pääasia, että puhutaan”, oli vastaus.

    Kertasin netistä muistin virkistämiseksi tietoja Väyrysestä. Suosittelen sitä myös Värtsin ja ”Vastarannan kiiskin” lukijoille.

    Menemättä politikoinnin puolelle paljastan, että meitä yhdistää yksi tosiasia, jota ei voi kiistää: Olemme molemmat rakentaneet itsellemme kappelin, eikä kumpikaan niistä seiso jalaksilla.

  3. Parhaat luonnehdinnat politiikko Paavo Väyrysestä on tehnyt edesmennyt piirtäjä Kari Suomalainen. Karin piirroksiin kannattaa tutustua jos haluaa nähdä mitä on Paavan naamarin takana.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *