Paljain jaloin

paljainjaloin

Metsätiellä oli lenkkeilijän jäljet. Jäljistä päätellen ei liikkujalla ollut lenkkareita jaloissaan. Oli kulkenut noin 200 metriä tietä pitkin poikennut sitten metsään. Jäljet eivät olleet kovin vanhat koska ei uutta lunta ollut kertynyt jäljelle vaikka sitä satoi koko ajan. Tiellä liikkumissuunta oli meillä sama ehkä vain minuutin ero. Oishantuo ollut kiva nähdä vaikka takaapäinkin.

paljainjaloin kuva2

Kuvien ottoaikana luultavasti välimatka lisääntyi huomattavasti. Ehkä se kuuli auton äänen ja poistui tieltä metsään. Nämä samoilijat yleensä karttavat ihmisiä. Joskus ne saattavat tarkkailla pusikosta mitä me saapasjalkaiset puuhailemme heidän isiensä mailla.

ONNEA myös ÄIDEILLE ja MUMMOILLE

Kesää odotellessa
tv:Kalle M. Väänänen

5 comments for “Paljain jaloin

  1. Missäpäin metsätiellä tämä köntys on kulkenut? minä en ole nähnyt kuin hirven jälkiä.

  2. Kiitoksia oikein paljon Kalle
    Mirja (kahden lapsen äiti – neljän lapsenlapsen mummo (huom MUMMO)
    Hyvää äitienpäivää sunnuntaille. Tänään meillä on veljen päivä,
    Kiva juttu!

  3. Mikäs tuollaiset jäljet jättää? Onko se se ”bigfootti”, Luutalahden lumimies vai mikä?

  4. Otaksuisin kuvien perusteella, että.
    Nuohan ovat selvästi kallen omat jäljet, kampakuvan vertauksen pohjalta. Kenkämyyjä sanoisi, että teille käy varmaan koko 43, vai kuinka?
    Kallelle on jo iän myötä käynyt niin, joskus itse kullekin, että tietyt asiat saattaa yks kaks unohtua.
    Selvästi on käynyt niin, että kalle on käynyt aamulenkillä, eikä ollut muistanut edes sukkia tai kenkiä jalkaan laittaa.
    Vähän myöhemmin autolla asioille lähtiessään, sitten oli ihmetellyt jälkien varhaista jättäjää.
    Tosin jälkikuvan perusteella vähän epäilen, että voisiko Kallella olla noin lattanan muotoinen jalka.

  5. Kyllä nämä on selvästi luolamiehen jäljet,siinä se on
    varpaat harallaan särpimen haku reissulla.
    Sielä Jensuun ja Venäjän rajan kulmassa on Honkalampi ja siinä on
    saari.
    Me ”luunappi”ikäiset koltiaiset kiertelimme sen lammen rantoja,
    löysimme mielen kiintoisen pökkelön sen toinen pää mudan peitossa.
    Kaivelimme sen esiin ja huomasimme että se oli yhdestä puusta
    tehty alus.Sen kunnosta päätellen se oli ollut jo kauemman aikaa
    siinä rannassa,veden alla oleva osa oli säilynyt hyvin.
    Maalla oleva oleva osa oli haristunut melonta kelvottomaksi.
    Päättelimme että hän on asunut siinä saaressa ja lähtenyt
    mantereelle haeskelemaan mehu paikkaa,jäi sille reissulle.
    Niin me ajattelimme!!!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *