Carpe diem
Nyt on tosiaankin syytä tarttua hetkeen jos ja kun haluaa nauttia Suomen kesästä. Olen suurella mielenkiinnolla lukenut kesän tulosta etenkin sieltä Kaustan suunnalta mistä havaintoja on tullut. Toki muistan hyvin toukotöiden tohinan ja pelloilta nousevan pölyn näin alkukesän aikaan myös Niiralan pelloilta. Matildassa missä nyt aikaani vietän on kevät taittunut kesäksi. Liitän tässä muutaman kuvan valtoimenaan kukkivista omenapuista ja kukintaansa aloittavasta syreenistä.
Omena
Jostain käsittämättömästä syystä minun suurin mielenkiintoni viljelykasveista on kohdistunut hedelmäpuihin ja erityisesti omenaan. Kun asuimme Niiralassa vanhalla Ratavartiolla kaikilla perheillä oli pieni ryytimaa juuresten kasvatusta varten. Meidän palstan reunalla yritti kasvaa omenapuu. Alkunsa se oli varmaan saanut mummoni kukkaruukun multaan laittamasta omenansiemenestä. Mummoni joka oli jo kolme vuotiaana pikkutyttönä kulkenut karjalan laulumailla kerjuulla osasi arvostaa ruokaa. Jopa omenan siemeniä. Omenia ei tietenkään syöty kuin syksyllä kun Lahden sukulaiset laittoivat laatikollisen ylijäämä sadostaan korpiseuduille Itä-Suomeen. Silloinkin omenat yleensä puolitettiin. Eihän sitä makeaa mahan täydeltä.
Omena hulluus
Vanhetessani tämä omenahulluuteni pahenee. Kun Korkein Voimani, kuten Fågeli sanoisi, johdatti minut tänne kuvan kauniiseen ruukinkylään Mathildedahliin sain maata torpan ympärille sen verran että oli mahdollisuus istutella hedelmäpuita. Tontilla oli entuudestaan muutama omenapuu, vanhin yli 100 vuotias. Myös luumupuita oli levinnyt ympäri tonttia. Täysimittaiselle omenanviljelijä uralleni tuli kuitenkin este ennen kuin se ehti edes alkaa. Perheen se osapuoli jolla vielä aivot toimivat latoi sellaiset argumentit pöytään että 100 omenapuun istuttaminen kylmiltään pitkin tonttia oli silkkaa hulluutta. Eli aikalisän paikka. Sain kuitenkin luvan istuttaa hedelmäpuun ,nimikkopuun, tontille aina silloin kuin joku lähisukulainen nukkui pois, uusi lapsi syntyi tai jos häitä tanssittiin.
Yllättävän monta omena, kirsikka ja päärynäpuuta tontillamme istuttamana kasvaakin.
Mutta unelma elää. Lisämaa on hankittu, kirjoja on luettu ja heti kun palkkatyö loppuu menen taimitarhalle oppiin.
Syö omena kuorineen
Keskikokoinen omena sisältää väh. 4 g kuitua joita elimistömme tarvitsee. Omena sisältää runsaasti C-vitamiinia ja kasvaa täällä meillä huomattavasti paremmin kuin appelsiini. Kun nautit kotimaassa kasvatettua myrkytöntä ja säilöntäaineetonta omenaa saat sen kuoresta runsaasti polyteroleita jotka suojelevat hedelmää mm UV säteilyltä. Näistä saat flavonoideja jotka ovat puolestaan antioksidantteja jotka estävät LDL-kolesteria hapettumasta. Pumppu tykkää tästä. Nämä aineet suojelevat elimistöämme myös tulehduksilta.
Siis omppu päivässä pitää lääkärin loitolla, tai on se ainakin hyvä välipala kun siellä terveyskeskuksessa sitä lekuria tuntikausia odottelee!
jore
Kouluaikanani naureskeltiin jumppamaikalle, kun se takoi päähämme itse keksimänsä (niin me oletimme) ”sananlaskun”. Kun tyttö illalla omenan syö, niin lääkäri takkinsa markasta myö. Hyvinhän tuo tarttui päähän ja taitaa siinä vinha peräkin olla.
Jore, Sinä kun olet maailmanmatkaajakin, oletko istuttanut Goji-pensaita? Minä viime kesänä kolme sellaista laitoin kasvimaan reunaan. Saa nähdä, ennätänkö niistä nauttia satoa vai onko tyydyttävä kaupasta ostettuihin.
Tarinasi palautti mieleen Lintulan isot omenapuut. Satoa tuli syksyllä niin tolkuttomasti, että ainakin huonolaatuisimmat syötettiin elukoille. Sitten eräänä talvena pakkanen vei kaikki puut.
Kuivatut omenaviipaleet ovat ”karamelleja” läpi talven. Misan kuivuri on tehokas kuivattaja, ja paperipussi hyvä varasto.
Mutta kerropa meille siitä kirkon remontista, mistä kerran kahvipöydässä pagisit. Se voisi olla hedelmällistä tietoa meille, jotka nyt täällä Värtsilän pitäjässä opettelemme tarttumaan maalin raaputtimiin.
Hyvä on haaveita olla, eikä tuo JOren haave nyt kaiken pahimmasta päästä ole. Se opintomatka taimitarhalle, kenties myös omenaviljelmälle avartaisi myös näkemystä. Voisi nähdä kun yksi omenapuu antaa hyvinkin 100 kg satoa. Useampi puu enenemmän. On siinä syömistä vaikka olisi miten perso omenalle hyvänsä.
Lutherillekin omenapuu oli tärkeä. Kerrotaan hänen sanoneen: ”Jos tietäisin maailmanlopun tulevan huomenna, istuttaisin tänään omenapuun.”
Lutherista ja omenasta tuli mieleen, että monesti ajatellaan hyvän- ja pahantiedon puun hedelmän olleen omena, vaikka Raamattu ei sitä näin mainitsekaan.
Syynä saattaa olla se, että latinaksi malus, malum tarkoittaa sekä omenaa, omenapuuta että huonoa,pahaa, ilkeääkin.
Paremmin latinaa osaavat todistanevat onko tässä ajattelussa perää…
Minä olen ymmärtänyt tuon Lutherin sanonnan omenapuun istuttamisesta tarkoittavan asennoitumista elämään. Kun istutetaan omenapuun piiskataimi niin menee jokunen vuosi, ennen kuin siitä satoa korjataan. Vaikka tietäisin huomenna kuolevani niin elämää eletäänn tulevaa suunnitellen.
Me isturettiin joku vuosi sitten kaksi omenapuuta,
mutta ei niistä ole päässyt vielä satoa korjaamaan.
Syksyisin suojasin ne ettei jänikset pääse niitä jyrsimään.
Viime syksynä jätin suojaamatta,mutta ei ne ollut
kelvannut edes jäniksille.
Nyt toisessa puussa on kaksitoista kukkaa,mutta jos se nyt
onnistuu,niin siittä on nautittavaa yks`omena per`kuukaus.
Kirsikka puussa on 25 kukkaa,että siitä se iloks`muuttuu!
Omenapuun satoa saa odottaa useampia vuosia. Omat kaksi taintani tekivät vihdoin kahtena syksynä yhden omenan. Ja sekin oli mahdollista vain manuaalipölytyksellä kaverin puista tuomillani kukkaoksilla. Kunnes sitten tuli viime kevät ja puut olivat täynnä kukkia ja syksyllä maukkaita omenia. Nyt on taas kukkia paljon joten satoa on syytä odottaa.
Meilläkin on muutama omenapuun raakki, jotka eivät kylläkään kanna minkäänlaista hedelmää. Ainut omenoita (vaaleita ja makeita) tuottanut puu ei kestänyt v.2003 Uudenvuoden 40 asteen pakkasta, vaan paleltui ja kuoli. Kaadoin puun pois, mutta jätin toiveikkaana puolen metrin kannontökön jos hyvinkin pukkaisi juuresta uutta versoa, mutta eipä ole näkynyt.
Samoissa pakkasissa paleltui myös kirsikkapuu, mutta se kasvatti parin vuoden päästä uuden juuriverson, joka on nyt jo pieni puu ja kukki tänäkin keväänä kauniisti. Makumarjat siitä on joskus saatu.
Meillä Hukanhaudalla on omenapuu jonka ikä on noin 60vuotta
tekee joka vuosi omenoita on syysomena lajiketta en tiedä.
Puunkuori on niin paksu ettei se kelpaa edes rusakoille.
Kun taas valkeakuulas on suojattava syksyllä hyvin muuten
puu on pian entinen.Kirsikka ja Luumupuut ovat nuoria eikä
niistä vielä ole saatavana kuin maistiaiset kukinta oli tänä
keväänä runsasta kaikissa puissa. Toivotaan että pölyttäjiä
riittää tänäkin keväänä muuten sato jää pieneksi.
Jore mainitsee tarinassaan pienen ryytimaan.
Tuulisesta säästä huolimatta saimme lopultakin
laitettua kasvimaamme kuntoon täällä Kaustalla.
Kun asioin Tohmajärven apteekissa, sieltä annettiin
kylkiäiseksi pussukka jossa oli hunajakukan siemeniä.
Pusiin oli nidottu myös tuntemattoman kirjoittajan
runo, tässä kaksi viimeistä säettä:
Mutta varjele sateilta Silene, Alysseum,
laventeli ja muut, jotka kuten äärettömässä
viisaudessasi tiedät, pitävät kuivuudesta,
ja joiden nimet voin kirjoittaa paperille jos niin tahdot.
Ja anna aina pljon kastetta ja vähän tuulta,
runsaasti kastematoja, mutta ei etanoita
eikä lehtitäitä eikä härmätauteja, Ja jos sopii,
anna kerran viikossa sataa lannoiteliuosta.
Tellen mainitsema runo on Karel Čapekin Puutarhurin rukous hänen ihastuttavasta kirjastaan Puutarhurin vuosi.
Riemastuttavaa luettavaa kaikille viherpeukaloille ja muillekin.