Purolan potut

Palstaviljelijän perunakesä alkoi tällä viikolla ( viikko 21 ) perunan istuttamisella kuten monen muunkin kasvimaan harrastajan perunakesä alkaa. Sitä ennen olin laittanut pussiperunaa sankoon kasvamaan ja istutin ne perunamaan reunaan ensimmäiseksi. Olivat noin 30 cm korkealla taimella ja nyt vain toivon hallattomia öitä, että varsisto säilyisi hallan tuhoilta. Vaikka hallaa kävisikin ei tuho ole täydellinen vaan peruna kasvattaa vielä uudet varret. Sitten kun varsisto on täydessä koossa ei uudistumista enää tapahdu.

Sankkoperunani ovat lajiketta Mayan Gold joka ei ole meille tuttu Andien eteläosan perunaa vaan Kolumbian alueen perunaa Solanum Phurea ryhmää. Tavanomainen perunamme on Solanum tuberosum ryhmään kuuluvaa. Näillä perunoilla on hieman eroa kasvamisessa, maussa ja kypsymisen ajassa sekä siinä, ettei Mayan lajikkeilla ole maasta nostamisen jälkeen lepojaksoa kuten tuberosum lajikkeilla. Ne aloittavat itusten ja juurten kasvattamisen heti kun kasvamisen olosuhteet sen sallivat. Kun sain viime syksynä näitä perunoita syyskuun lopulla olivat ne jo lähteneet kasvattamaan itusia, jotka poistin niistä. Keväällä huhtikuussa niillä oli noin 5 cm pituiset ituset sekä samanpituiset juuripehkot ja kasvamisen sangossa ne aloittivat todella vauhdikkaasti.

Kolumbian peruna phurea on lyhyen päivän lajike, joka ei ole aikaisemmin tehnyt mukulaa pitkänpäivän alueella kasvatettuna. Skotlannissa on onnistuttu jalostamaan siitä pitkänpäivän alueella mukuloivia lajikkeita ainakin Mayan gold ja Maya Twilight lajikkeet. Erona on gold valkokuorinen ja Twilight punakuorinen peruna. Muodoltaan molemmat ovat pitkulaisia perunoita. Mikäli syksyllä saan gold:sta satoa niin kerron miltä ne maistuvat verraten tavanomaisiin perunoihin.

Purolassa olen istuttanut perunat kuokalla tehtyyn vakoon ja peittänyt ne ohuelti rautaharavaa käyttäen. Perunapenkki muotoutuu multauksen yhteydessä ja siksi käytän noin reilua 80 cm riviväliä. Näin saan multaa perunapenkkiin molemmin puolin ja senkin teen kuokkaa käyttäen. Koska lajikkeita on paljon niin kutakin lajiketta on siemeninä 5 – 15 mukulaa joista kehittyy sellainen reilu aarin kokoinen perunamaa. Nykyisellään se riittää meille talven perunoiksi ja kaiken varalta olen istuttanut jotakin uudempaa lajiketta kymmenkunta kiloa sillä näitä vanhoja lajikkeita kysellään nykyisin vanhoista lajikkeista kiinnostuneiden toimesta. Nyt istutin lisäperunaksi Nicolaa joka on sellainen viljelyvarma lajike. Satoi tai paistoi niin Nicolasta saadaan satoa takuuvarmasti. Perunapenkin muotoilen kuokalla siinä vaiheessa kun perunantaimet ovat noin 15 – 20 cm pituisia. Sen kokoisen taimen olen todennut olevan sopivankokoisen multaamista varten.

SITTEN LAJIKKEISIIN
Appel, Ruotsalainen jaloste ja luomuviljelijöiden suosiossa kestää kohtuullisesti perunaruttoa.
L-mandel aivan hyvän makuinen peruna, märkä ja kylmä kesä ei suosi tätä.
Victor lajike vuodelta 1903
Lohtajan laivaperuna, tullut ilmeisesti merimiesten tuomana meille, hyvän makuinen kirjavakuorinen peruna.
Norjanpunainen, säilyy hyvänä myöhälle kevääseen, kiinteä malto ja kohtalaisen satoisa.
Commodore ( sinisilmä ) jauhoinen maukas peruna joka tykkää lämpimästä kesästä.
Tysk blo, Lapin musta manteli, violettikuorinen peruna parhaimmillaan kuorineen keitettynä. Peruna tunnetaan myöskin nimillä Jutkula, Jäämeren sininen, Kokko ja vuokatin musta.
Tammisto jaloste vuodelta 1930 Ensimmäinen kotimainen varhaisperuna, aivan kelvollinen.
Kenyä F2 punakuorinen peruna jolla rento varsisto, Kestää hyvin keittämisen, ei jauhoinen lajike.
Lemin punainen, klassikko hyvänmakuinen peruna, tarinan mukaisesti tullut meille Grimin sotaan oallistuneiden sotilaiden tuomana.
Karaspelka
Malmohus
Rosenbollar
Eldorado jaloste vuodelta 1900 ilmeiseti Englannista
Asalie hieman konstikas kesän suhteen eli tykkää lämpimästä kesästä ja sopivasta sateesta.
Eigenheimer jaloste vuodelta 1893 Alankomaat, tämä on monelle vanhalle ihmiselle se ainoa oikea peruna.
Rosafolia 1928 ( Ruusulehti ) hyvä kasvu lämpimänä kesänä ja kärsii viileästä ja sateisesta säästä.
Professor Maerker 1903 hyvä maku ja hyvä kasvu
Cara vähintäänkin yhtä hyvä perunaruton keto kuin Appel lajikeella. Maku kelvollinen.
Kanelpotatis, valkokuorinen hauskanniminen peruna maultaan erinomainen.
Factor
Ostrobote 1933 Saksalainen
Sampo kotimainen jaloste
Kajanaland, tämän perunan ulkonäön sotkee vanhaan mustaan, mutta maku on aivan erilainen.
Andrietta
Up to Date, jaloste vuodelta 1884 Skotlannista, kaikella tavalla kelvollinen peruna.
Great Scots, jaloste vuodelta 1906
Kalevan aikainen, kotimainen varhaisperuna, mutta paljon myöhäisempi kuin Timo.
Golden Wnder
Saxon jaloste vuodelta 1903 alkuperämaata en muista.
Magnum bonum jaloste vuodelta 1876 Englannista
Iiris Cåbbler ilmeiseti 1800 luvun lopulta Amerikan mantereen lajikkeita.
Vanha musta ( Ezel blue ) Karjalan musta, Kainuun musta. Lopen musta, Kuusamon tumma, Musta maatiainen. Jauhoinen hyvän makuinen peruna, hyvä varastointi säilyvyys, vaatii lämpimän kesän niin saadaan reilun kokoista mukulaa.
Turengin vanha maatiainen, saatu nyt keväällä joten kokemukset puuttuvat. Samoin tieto alkuperäisestä lajikenimestä.
Timo varhaisperunan aatelia, nosta Timo penkistä kattilaan niin se on hyvänmakuista, ei kestä säilyttämistä nuorena. Satoa saadaan noin 60 vuorokautta kylvöstä.
Angelner Zapfen pitkulainen ilmeisti Saksalinen peruna, ikää ei tiedetä,
Mulln olen saanut tämän perunan Saksasta, soikea pitkänomainen peruna,
Kalmar röd
Sarpo Mira Unkarilainen jaloste, hyvä uuniperuna.
Sarpo Axsona, punakuorinen Unkarilainen ja hyvä perunaruton kesto
Terra Gold, tämä lajike ei ole tehnyt minun kanssa sinunkauppoja, ongelmia kasvamisessa.
King Edvart, lienee tutumpi kuningas Yrjönä on viime syksyn saantoa, ei kokemuksia.

purolanpotut

Siinä näkymä kevään perunamaalle, edessä on Mayan Gold lajikkeen sankoperunaa ja sitten keppimetsää joissa lajikkeiden nimet kirjoitettuna, etteivät mene nostossa sekaisin. Oikealla häämöttää olkikatteen alla valkosipulia.

Teksti ja kuva: Kalevi Tikka

Post navigation

24 comments for “Purolan potut

  1. Kalevilla on paljon tietoa perunoista! Pari tarkentavaa kysymystä: Luettelosi ”Vanha musta (Ezel blue) Karjalan musta, Kainuun musta, Lopen musta, Kuusamon tumma, Musta maatiainen”. Onko kysymys samasta mustasta vai mustien eri lajikkeista? Pitääkö paikkansa minulla oleva tieto, että Karjalan mustan toinen virallinen nimi on Wärtsilän musta? Pohjoismaiseen geenipankkiin on SUOMESTA toimitettu KAKSI maatiaisperunaa: Lemin punanen ja Wärtsilän musta, jonka toinen nimi on Karjalan musta. Katjalan mustaa on viljelty itä-Uudenmaan saaristossa ja Etelä-Karjalassa, josta se – todennäköisesti – on levinnyt teollistumisen sivutuotteena Värtsilään. – Ja minkä värinen oli sen mustan kukka, jota meilläkin hiki hatussa kaivettiin kaivettiin??? – Kainuun musta on viety geenipankkiin Ruotsin Taalainmaalta, mistä se oli muinoin tuotu Kainuuseenkin.

    Muutama Kouvolasta viime kesänä tuotu musta mukula istutetaan näinä päivinä Arppen pihaan ja jäädään silmät tapilla odottamaan sen kukinnan alkamista. – Mukulat antoi minulle Pekka Lehto yli 180 eri lajikkeen pellostaan. Hän väitti, että ne olisivat Wärtsilän mustaa. Mutta viime kesänä eivät kasteluongelmien vuoksi kukkaa pukanneet, joten asian varmistaminen siirtyi alkaneeseen kesään.

    Minun tietojeni mukaan Karjalan mustan eli Wärtsilän mustan kukka on valkoinen ja Kainuun mustan eli Vanhan mustan kukka sinivioletti. Tämän tiedon varmistaminen ja mahdollisen valkoista kukkaa pukkaavan mustan löytäminen ja palauttaminen Värtsilän puutarhoihin on kulttuurityötä jos mikä.

    Kulttuurityötä on senkin selvittäminen, miten Räykynvaaran kupeelta ja Arppen pihasta 1800-luvun lopulla alkanut Pälkjärven apila nyt voi. Tässä olisi mielenkiintoinen yhteistyön muoto Värtsiläisten seuran ja Pälkjärveläisten seuran puuhaihmisille. Olen yrittänyt selvittää tätä, mutta ei oikein aika ole riittänyt kaikkeen, mikä kiinnostaa.

    Ja lopuksi, lukekaa hyvät ihmiset kirja: John Reader, Peruna. Eräs maailmanhistoria. Se on kiinnostava muutenkin kuin perunan vuoksi.

  2. Minun perunoissa ei ole valkokukkaista mustakuorista perunaa. Ezel Bue tunnetaan monella nimellä ja se ei kukkansa perusteella ole Värtsilän mustaa (mitä se Värtsilän musta sitten lieneekään ) Samoin Turengin vanha maatiainen siinäkin on arvoitusta mikä sen jalostenimi on. Vertailen sitä kasvukaudella ja noston jälkeen muihin valkokuorisiin perunoihini. Muutoin se on maultaan yksi parhaimmista.

  3. Tarkennusta ja perustelua ponnistelulleni palauttaa Wärtsilän musta Värtsilän pitäjään kerron, että viralliset rekisterinumerot ovat: Wärtsilän musta eli Karjalan musta NGB3375 ja Vanha musta eli Kainuun musta NGB3035. Saamieni tietojen mukaan Wärtsilän mustan kukka on valkoinen ja kuori vaalean sinivioletti; Kainuun mustan kukka on sinivioletti ja kuori tumman sininen.

    Näistä tiedoista on lähdettävä liikkeelle.

    Viime kesänä tutustuin Blue Congo -perunaan. Mielenkiintoinen kokemus! Mukulan väri johtuu antosyaaniväriaineista, ja niiden positiivisia terveysvaikutuksia tutkitaan parhaillaan useissa tutkimushankkeissa. Mene ja tiedä, vaikka Blue Congosta tulee hitti ja Wärtsilän mustan rinnakkaisbrandy!!!

  4. Miksi pappi pagisee potaatista? saattaa joku närkästyneenä tokaista? Eikö pitäisi keskittyä siihen, mihin on saanut kutsumuksen ja koulutuksen?

    No, en ole ensimmäinen potaattiin paneutunut pappi. Nimittäin kun peruna alkoi syrjäyttää nauriin suomalaisten ruokapöydissä, tarvittiin pappien ”propagandaa”. Erityisesti tässä kunnostautui Asikkalan kappalainen Axel Laurell. Hän julkaisi v. 1773 kirjasen ”Lyhykäinen Kirjoitus, Potatesten Eli Maan Päronain Wiljelemisestä ja säilyttämisestä ja hyödytyksestä Huoneen hallituxessa”. Kuningas Kustaa III:n kehotuksesta se jopa käännettiin ruotsiksi.

    Eräs syy kappalaisen ”saarnalle” ei ollut perunakappa, vaan ehkä perunan naurista parempi säilyvyys talven yli ja vähempi arkuus hallalle. Siis aika diakoninen näkökulma.

    Minua taas motivoi Wärtsilän mustassa kotiseuturakkaus ja Blue Congossa terveydellisyys ja sitä kautta kaupallinen mahdollisuus.

  5. Blue Congoa on Suomessa ollut jo 1930 luvulla ja se on kohtalaisen vanha jaloste. Sitä en ole perunamaalleni hankkinut sen perunaruton heikon kestävyyden takia ja ne tuttavani, jotka ovat sitä kokeilleet ovat luopuneet siitä vähin äänin. Voi olla niinkin, että se on vaativanpi kasvupaikan suhtenn kuin moni muu perunalajike.

    Muuten olen sitä mieltä, jotta perunan kasvatukseen saa hurahtaa. Se on hyvää vastapainoa muulle arjen touhuamiselle. Samalla voi ihastella Jumalan luomaa kasvamisen ihmettä.

  6. Purolassa kävi hieman köpelösti. Laitoin ensimmäiset sankkoperunat ulos ennen toukokuun lopun hallayötä. Halla nitisti varret ja olin pyytänyt Heiniä muokkaamaan hanhenkaulaäkeellä muun osan perunamaasta. Hallan jälkeen Heini ei huomannut missä ruskeat perunan varret ovat ja äkeen reunimmainen veto meni 30 cm leveäksi. Nyt maanantaina totesin niiden muokattujen perunoiden nostavan vartta esille. Varhaisperuna toiveet vähenivät kahteen sankkoperunaan ja noista jyrätyistä kasvaa sitten aikanaan jotakin noukittavaksi.

  7. Saimme lopulta Esko Nylanderin kanssa potut Arppen pihaan. Lyhyt rivi Kouvolasta saatuja mustia maatiaisia, joiden pitäisi olla Wärtsilän mustaa. Kesällä näemme, ovatko valkoikukkaisia!!!

    Viereen kylvimme puoli metriä pitemmän penkin Kainuun mustaa, johon odotamme siniviolettia kukkaa.

    Siinä jäköttävät mustat maatiaiset. Ja meitä jännittää kovasti. Muut saavat ihan rauhassa naureskella mokomalle tärkeilylle.

  8. Tänään 16.6 menin Suhmuraan multaamaan perunoitani. Näky oli hieman surkea, hallan runtelemat perunanvarret eivät ilahduttaneet mieltä. Tarkempi katselu osoitti sen, että oli siellä vihreitä lehtiä aivan maan rajassa. Kun ahnehtii aikaisen perunan perään niin hallan vierailua ei voi välttää.

  9. Multasin tänään Timot,ei ollut vielä paletumisvammoja.
    Eiköhän ne parin viikon päästä kuki.

  10. Kyllä kävi aika lähellä nollaa viime yönä.
    Pitänee varailla peittoja pussipottujen ja kurpitsantaimien päälle

  11. Meillä kotonani kasvatettiin Jaakko perunaa se oli sopivaa kodin ruuanlaittoon sekä karjan ravinnoksi. Siemenet perunalaatikoissa itivät uuninlämmössä pienessä tuvassa.
    Peruna pantiin nurmikynnökseen, jossa oli luontaiset ravinteet. Perunan laitossa ja mullatessa oli valjaissa kokenut hevonen monien savottojen kävijä.
    Tärkeätä oli, että hevonen pysyi vaossa. Suomenhevonen osasi myös tämän tehtävänsä kokeneen ohjastajansa käsittelyssä.

  12. Ennen perunat kasvoivat ituja joka ilmansuuntaan, mutta nyt vain yhteen suuntaan hyvin niukasti. Viisaasti ovat jalostaneet

  13. Kiitos Kaleville viime syksyn perunan siemenistä! Täällä ei hallasta ole ollut riesaa, peiteltiin lumisateen aikana juhannusviikolla. Lajikkeet ovat kasvaneet vaihtelevasti. Saan kaikista kuitenkin siemenen ensi kesäksi.
    Tervein peruna tulee nurmikosta muokatussa pellossa meillä. Asalie kasvoi tänä kesänä hyvin ensimmäisen kerran. Suosikit vaihtelee eri kesinä, samoin niiden kasvu. L-mandel ja Appel eivät tykänneet paikasta tai muusta tänä kesänä.
    Tämän kesän suosikkeja ovat Taivalkoskelta saatu punainen puikula, ilmeisesti Norjasta lähtöisin oleva violetti pitkulainen peruna ja Kerolla Kuusamossa kasvatettu puikula peruna (on terve ja kasvaa kookkaaksi). Saamme täällä maatiaisia ihmisiltä, jotka ovat kuulleet vanhojen lajikkeiden kasvatuksesta. En tiedä niiden virallisia nimiä.
    Maya perunat tykkää meidän kivisestä maasta.

  14. Tertulle kiitos palautteesta. Tasaan ei mene onnen lahjat, Purolasta saimme parhaan sadon King Edvartista ja Professor Maerkerista, Appel kasvoi kelvollisesti ja Asalie kohtalaisesti. Mäyan Gold ei toipunut hallan runtelulta vaan sato oli mitättömän pientä ja vähän. Uutena lajikkeena Turengin vanha maatiainen oli miellyttävä yllätys. Peruna on kaunis katsella ja ruokana minun makuuni. Ainoastaan muutama lajike vierasti tämän kesän hellettä ja kuivuutta. Se näkyi varsiston nopeana vanhenemisena. Kun naatti kuolee niin perunan kasvaminen lopuu. Muutoin peruna kasvina näyttää hyötyvän lämpimästä kesästä.

    Ensikesän siemenperunat ovat nimipusseissaan ja keväällä taas multaan. Näin se elämän kiertokulku jatkuu, ” Niin kauvan kuin maa pysyy, ei lakkaa kylvö eikä korjuu, ei vilu eikä helle, ei kesä eikä talvi, ei päivä eikä yö”

  15. Terttu Törmänen ja Kalevi Tikka! Pottupappi tervehtii teitä ja iloitsee perunaharrastuksestanne! On hyvä muistaa – minunkin – että on muitakin lajikkeita kuin Wärtsilän musta, Kainuun musta ja Lemin punanen, joita olen niin aktiivisesti tarkkaillut.

    Kun peruna alkoi 1500-luvulla maailmanvalloituksensa Andien intiaanien keskuudesta, on paljon tapahtunut, paljon siihen liittyvää Luojan siunausta, mutta myös hirvittävää ihmisten sortamista. Perunaan liittyy vaikuttavaa maailmanhistoriaa.

    Ks. John Reader, Peruna. Eräs maailmanhistoria.

  16. Hei

    Kiva lukea perunakokemuksia mm. 1/2016 Pähkylästä, joten kirjoittelen tähän omiani. Olen immiläläinen luomuviljelijä ja hoitanut meidän tilaa nyt 15 vuotta. Maakellarissani on 12 eri lajiketta ja olen ottanut uusia, mikäli olen löytänyt uuden selvästi näistä eroavan lajikkeen. Meillä on ihan kivat perinteiset perunamaat (hieta, hietamulta) ja olen saanut eri lajikeet kasvamaan hyvin lukuunottamatta Highland Burgundy red lajiketta, jossa sato jää hyvin pieneksi. Viljelen kaiken luomuna, nykyisin välttelen muitten kuin luomusiemenperunoitten hankintaa.

    Päälajikeet meillä on siikli, nicola, opera ja parsaperuna. Parsaperuna kasvaa hyvin vahvassa maassa, mutta palsta on vaihdettava vuosittain, ettei ruttopaine pääse liian vahvaksi. Tämä lajike on oikein suosittu kesäperuna. Alkukuivaus ennen varastointia on tehtävä huolella.

    Viime kesänä kokeilin Orgacic Orlaa ja se teki hyvän sadon, peruna on hyvän makuinen, mutta varastokestävyys on varmistamatta. Ei kestä lehtiruttoa, mutta mukulat tulee niin nopeasti, ettei sillä ole merkitystä. Ja ovat isoja, mutta alkukuivauksen jälkeen jouduin heittelemään aika paljon pilaantuneita pois, minkä takia epäilen varastokestävyyttä.

    Sarpo Mira kasvaa meillä melko kiinteäksi ja tuntuu kestävän mitä vaan, mm. lehtiruttoa Operaa paremmin. Tämän kehuttu uuniperunaominaisuus ei ole mielestäni Operan veroinen. Vaikuttaa, että on hyvin helppo viljellä ja säilyy erittäin hyvin, Taisivat säilyä vaikka kerrostalon kaapissa…, mutta ruokaperunana en hk pidä tästä.

    Maya Gold on sensijaan oikein hyvä. Uskon, että tästä tulee ”hitti”. Peruna on helppo viljellä, Istutusväli penkissä noin 50cm, Satoa tulee etenkin kevyessä maassa hurjasti, ei yhtä hyvin vahvassa ”puutarhamaassa.” Siis maan tiivistymistä on vältettävä. Kestää kohtalaisesti ruttoa. Keittäminen vaatii opettelua, Mukulakoko on aika vaihteleva.

    H.K pidän Shetlannin mustasta. Mulla kesti muutama vuosi ennenkuin tajusin, että tästä saa hyvän kokoista perunaa kunhan maa on kosteahko läpi kasvukauden, Siis hikevä takarinne tms. Ilmeisesti saarilla on tällainen ilmasto?

    Blue congosta pidän lähinnä salaattiperunana. Lajike ei kestä (kuten ei Operakaan) kuorirokkoa, joten sitä ei kannata laittaa kovin kevyille maille.

    Varhaisperunana minulla on nykyisin Ariellea, josta kokemukset luomuviljeltynä ovat pelkästään hyviä.

    Perunaterveisin Immilästä, matti oijala.

  17. Ariella kas voi viime kesvoi viime kesänä hyvin, ja muistui. Suosittelen varhaisperunaksi!

  18. Matille terveiset täältä Purolan tilan palstaviljelijältä. Hyötykasviyhdistys aloittelee blogi palsatan pitoa, joten juttua puutarhasta ja kasvimaalta saatanee jäsenlehteä nopeammin.

    Nuo Unkarilaiset Sarpo Mira, – Aksona ja lienee vielä muitakin Sarpoja, niin ne ovat varmaan nykyisistä lajikkeista kaikkein kestävimmät perunaruttoa vastaan. Ne ovat muutoinkin helppoja viljeltäviä eli satoa saadaan kohtuullisesti oli kesä mitä hyvänsä.

    Mayan Cold ja sen sisarlajikkeet niihin olen tutustunut parin kasvukauden verran. Kuten Pähkylässä kerroin niin Mayan lajikkeiden keito-ominaisuudet ovat hieman kostikkaammat. Koska moni tulee vielä kokeilemaan niitä omassa perunamaassaan kerron nuo ruuaksilaiton kokemukset tässäkin julki.

    Vedessä keittäminen Mayan lajikkeet halkeavat ja hajoavat hyvin herkästi. Niiden kypsymis aika on huomattavasti Ciilen perunaa lyhyempi. Ne soveltuvat hyvästi laatikkoruokiin niissä ei muusautuminen kai haittaa ketään. Perunamuusi tulee hyvä. Uuniperunana ovat hyvänmakuisia ja kypsyvät nopeasti. Ihastuin mikroaaltounissa kypsentämiseen. Teen sen seuraavasti pesen mullat perunoista pois ja teen pienen viillon mukulan kapeampaan päähän. Laitan ne paistopussiin ettei roisku perunaa mikron seinille ( mikossa perunan sisältämä vesi kuumenee kiehuvaksi nopeasti ja roiskautta herkästi sisältöä mikron seinälle ). Säädän tehon Med asentoon noin 40% tehoon ja pienemmille perunoille 10 minuutin kypsennys. Suuret vaativat pari minuuttia pitemmän kypsentämisen ajan. Eipä tämän nopeammin saa kypsää perunaa kotikonstein ei sitten mitenkään.

    Lisään Mayan lajikkeita perunamaalleni tulevana kesänä ja siemeniä lienee noin viiden metrin pituiselle alalle. Värtsin lukijat jos ketä kiinnostaa voi sitten elokuun lopulla kysyä mikä on perunatilanne. Nuo Mayan lajikkeet ovat Kolumbian alueen perunaa Solanum Phurea kantaa. Meidän tavalliset perunat Ciilen alueen perunaa Solanum Tuberosum kantaa. Ciilen peruna on alusta alkaen sopeutunut pitkään päivään ja sen kasvamisessa Euroopassa ei ole ollut valosta johtuvia ongelmia. Kolmbian peruna oli ja on lyhyeen päivään sopeutunut lajike, joka ei Euroopassa tehnyt mukulaa vaan kasvoi vain vartta. Skotlannissa siitä onnistuttiin jalostamaan lajikkeita, jotka mukuloivat myös pitkän päivän alueella. Nämä lajikkeet ovat olleet mielenkiintoinen lisä perunamaalleni ja lisäksi aivan hyvän makuisia syödä.

    Mikä on sitten hyvän makuinen peruna niin se on tottumus kysymys. Sellaiset perunalajikkeet joita on tottunut sömään ovat niitä hyvän makuisia perunoita ja muihin on sitten totuteltava, että suu hyväksyy ne herkkuina.

    Tuo shetlanninmusta kiinostaa ja sekin onko sillä rinnakkaisnimiä joilla sitä tunnettaisiin. Olen viimeiset vuodet ottanut vain vanhoja lajikkeita perunamaalleni. Niillä on omat heikkoutensa perunaruton suhteen mutta ne palkitsevat vaivat herkullisien makujensa takia.

    Kevään odotuksissa Kalevi Tikka

  19. Tervehdys. Monenmoista tietoa perunoista.Minulla rutto tuppaa viemään potut liian aikaisin.Tuo sapro mira
    kiinnostaisi onko tietoa mistä sitä saisi siemeneksi

  20. Kari nyt en osaa suoralta kädeltä sanoa mikä tai kuka myy Sarpo Miraa ja -Axonaa, on siellä muitakin jalosteita kuin nuo kaksi. Ne ovat unkarilaisia jalosteita ja markkinoilla olleet noin 15 vuotta. Keskusliikkeiltä kannattaa nyt kysellä tulevalle keväälle. Minulta ei saa sitä ennen kuin ensi syksynä ja rajoitetusti. On vain 10 siemenperunaa varattu ensi kesälle.

  21. Kiitos vastauksestasi. Varmaan nuo muutkin kestävät lajikkeet ovat riittävän hyviä. Maku ja käsiteltävyyshän ne ovat tärkeitä kokille keittiössä hyöriessä.

  22. Löytyipä tämäkin keskustelu just kun aloin tekemään perunasuunnitelmia tulevalle kaudelle. Kommentoin joitain juttuja ylempää.

    Blue Congoahan viljeltiin Suomenkin Lapissa joskus ikuisuus sitten, katosi sitten ilmeisesti kelta- ja valkomaltoisten perunoiden tieltä. Olen kokeillut viljellä sitä Kolarissa keskisessä Lapissa. No joo, ok mutta erittäin ruvenarka. Ennemmin muita läpisinisiä joista ainakin Salad Blue on toiminut täällä hyvin. Väriperunoista erittäin märkänä viime kesänä paras oli Red Emilie. Muista parhaita olivat nykylajike Farmer sekä vanhemmista Lady Balfour, Vales Sovereign sekä British Queen. Kesä näillä kulmin oli niin heikko ett vaikea miettiä mitä arvoa noilaakaan tuloksilla on (tein tuloksista taulukoitakin syksyllä). Kaikkiaan minulla on vuosittain 20 – 30 lajiketta koeviljelyssä, kustakin lajikkeesta 5 – 10 perunaa keskimäärin. Rutonuhka aiheuttaa päänvaivaa, viljelen nimittäin vielä enempi tomaattia.

    Harkitsen pitäisikö Pohjoismaiden geenipankista tilata Tammiston aikainen ja Pito. Pito – perunaa on ollut yllättävän vaikea enää löytää. Ja oma Commodore katosi muutama vuosi sitten. Sekin pitäisi etsiä sen paremmallla syyllä että käsittääkseni sen ylläpitoviljely lopetettiin viime- tai toissavuonna. Ärsyttävää kaikki tyynni. Niin joo, ja jos joku löytää paikan joka myy Sarpo Miraa niin vinkki ois tervetullut.

    Ai niin, olen koettanut myös Mayan Goldia ja jotain toista vastaavaa. Normiperuna mutta samalla lailla ärsyttävä on La Ratte. Tuottavat sen sata minimukulaa ja niitä ensimmäisiä jotka imaisevat ruton itseensä (en viljele Lapin puikulaa juurikin ruttoteknisistä syistä). Myös Pink Fir Applessa on vähän samaa vikaa. Voi olla ett nuo haluasivat luhyemmän päivän ja (tai että yö edes tulisi joskus) ja ainakin yksi lämmin kesä oli niille mieleen. Mokomat nuo kaikki taitavat vielä olla niitä jotka itävät itsensä piloille ellei ole tarkkana.

  23. Ahti Haaparanta, mielenkiintoista lukea sinun perunoista. Tämän osion ensimmäinen jutussa kerron mitä perunalajikkeita minulla on kasvamassa. Kuten sinäkin niin sellaiset 5 – 10 siemenperunaa lajikkeestaan. Minulla on Tammiston aikaista ja se on edelleen kohtuullisen tervettä, Commodorea eli sinisilmää löytyy myöskin ja se on minusta hyvän makuinen peruna, Sarpo mira kuuluu myöskin valikoimaan. Blue Congoa se tuli kauppaan uudelleen noin 10 vuotta sitten ja lienee saatavilla keväällä.
    Pian se kevät saapuu ja pääsee upottamaan sormet multaan.

  24. Hei, vieläköhän tämä keskustelukanava on käytössä? Etsinnässä olisi kohtalaisesti kuivuutta kestävä peruna lounaisrannikolle, onko kenelläkään vinkkejä?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *