Kaikella on aikansa

130_a

Kuva: Lissu Kaivolehto.

Täytyy tietää, milloin jokin vaihe on tullut päätökseen. Ajanjakso on ohi, ovi suljetaan, yksi luku elämästä on takanapäin – ei ole tärkeää mitä nimeä käyttää, vaan tärkeää on jättää menneisyyteen ne elämän hetket, jotka ovat jo kuluneet ohi.

Paulo Coelho

Kuva: Lissu Kaivolehto

Kuva: Lissu Kaivolehto

9 comments for “Kaikella on aikansa

  1. Upeita kukkakuvia, ovat kai rodoja!

  2. Ajatelmasta laitan rastin ruutuun ”täysin samaa mieltä”…

    Tosin olen huomannnut senkin, että kun yksi ovi sulkeutuu,
    – vaikka katkerankin kalkin kautta –
    niin toinen avautuu jo jossakin!

    Lissun tunnelmaatäysi kuva avutui minulle niin,
    että ehkä ehdin tänään katsastamaan kukkivatko alppiruusut
    vielä Vainonniemen huvilan puistikossa Joensuun Linnunlahdella.

  3. Paulo Coelhon mietelausetta pitää kerrata mielessä, kun seuraavan kerran menen kastelemaan Alppiruusuja kirkon pihaan muistomerkin luo.

    Mikä ”luku elämästä on takanapäin”? Mikä edessäpäin?

  4. Kaikella on aikansa. Niin myös tällä Aamun ajatus-palstalla. Tähän mennessä on julkaistu 130 ajatusta kuvineen. Ne löytyvät tarvittaessa Värtsin arkistosta.

    Lämpimät kiitokset lukijoille mielenkiinnosta ja toimitukselle palstatilan antamisesta ja yhteistyöstä. Hyvää kesää kaikille.

    Maija-Liisalle tiedoksi, että kukat ovat alppiruusuja eli rodoja. Kuvasin ne viikko sitten Haagan Alppiruusupuistossa.

  5. Katselin uudelleen tekstin viimeistä kuvaa
    ja ajettelin, että tyhjä kävelysilta
    saattoi viitata viimeiseen aamunajatukseen.
    Sitä en tosin osannut millään lailla odottaa.

    *
    ”Edelweiss, Edelweiss, terveiset tuot kaukaa”…

    Laulun sanoissa kerrotaan kuinka Edelweiss (alppiruusu,
    alppitähti) on valkoinen ja hentoinen ja
    kuinka tuo vuorten kukkanen luo uskoa vaikkapa
    nuoriin sydämiin.

    *

    Laittaisin nämä Sound of Music’n sävelet soimaan
    viimeiseksi valssiksi kiitokseksi Lissu Kaivolehdolta saamistamme
    virikkeistä, jos vain osaisin.

    *
    Pian on taas Mittumaarin juhla. Lienee Edelweiss
    soinut monen parin häävalssinakin kautta aikojen.

  6. Jään odottamaan uutta aikaa Lissun kirjoituksille. Aamullahan on yleensä jatkoaikaa! Eikä kynttilää saa panna vakan alle!

    Saarnaajan kirjan 3. luku on ajatonta arvelua ajasta. Luen sitä silloin tällöin, kun aika alkaa tuntua ongelmalta.

  7. Kiitos Tellervolle kiitoksista ja Sakarille Edelweissistä – että ihan kaksin kappalein.

    The sound of music on tullut katsotuksi elokuvana useampaan kertaan alkaen sieltä 1960-luvun puolivälistä alkaen. Teatterissakin pari kertaa, viimeksi Joensuun kaupunginteatteriassa syksyllä 2011. Aina se on yhtä lumoava kokemus.

    Erkille tiedoksi, etten ole pannut kynttilääni vakan alle – sen liekki loistaa edelleen vahvana.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *