Kuva: Maija- Liisa
En ostanut kesäisen sunnuntaiaamun näkymää, koko järvenselkä eteeni avattiin. Kauhoin airoihin vedestä voimaa alle veneeni matkan. Kaislikon asukkaat ennakoivat kirkuen keinuvan tulijan, siivet taituroivat järvellä tuoksuvaa tuulta vasten. Saartoivat minut. Vene kaisloihin kahahti, en halunnut sen kivistä luotoa kyljellään koskettavan.
Kesäinen aamu oli täynnä elämisen kiivautta, silti jokainen päivä söi elämää. Silmäys ulapalle kehitti kuvan tapahtuneesta, liimasi sen muistin tyhjään paikkaan. Valontuoja näytti myös kuvastuvan varjon. Hän, joka elämän antoi.
Maija- Liisa
Onpa kaunis kuva järvimaisemasta hienon runollisen kuvan olet maalannut myös sanoilla.
Lyyrinen tunnelma. Hienoa.
Tämä suvisunnuntai alkoi karjalaisen kansan
messulla Pielisensuun kirkossa ja jatkui
Pälkjärven pitäjäseuran 65-vuotisjuhlan merkeissä
Kimmelissä.
Osallistujia lienee ollut yli sata henkilöä, mutta
”kohtalo” johdatti minut ruokailun ajaksi samaan
pöytään johon Maija-Liisa ja Lissukin istahtivat.
Pöydän toiseen päähän tuli myös Karjala-lehden
päätoimittaja Päivi Parjanen.
Pöytäkeskustelussamme vilahtelivat siis niin
Karjala-lehti, Pälkjärveläinen (uusin juhlanumero
on juuri ilmestynyt) sekä tietenkin Värtsi.
Mielenkiintoista…
Tänään oli sellainen suvisunnuntai, josta jäi mieleen
paljon hyviä muistoja. Niissä riittää pohdittavaa
pitkäksi aikaa.
Karjalaisen kansan messu on erinomainen, jonka voisi
viedä toteutettavaksi muuallekin Suomeen.