Kantrimeininkiä

Viiru vaihtaa kotia
Nordqvist on pitkän linjan taiteilija

Sven Nordqvist: Viiru muuttaa, Tammi

Viiru-kissa ei anna isännälle, Pesoselle, yön päivän rauhaa. Jo neljän aikaan se pomppii petillä kuin trampoliinilla ja siitähän isäntä Pesonen ei tykkää. Niinpä Pesonen päättää rakentaa Viirulle oman yksiön vanhasta hyyssikästä. Mitäs muuta kuin tapettia seinään ja reikä-istuin uuteen uskoon. Kanat ja kukko katsovat sitä ihmeissään, mutta Viirun mielestä se on hyvä idea. Mutta eipä arvannut ukko-Pesonen, että ikävähän se alkaa kouria, kun hauskuttaja ei ole enää huushollissa. Ihan pitää kutsua Viiru lettukahveille.

Sven Nordqvist (1946 Helsingborg) on ruotsalainen piirtäjä, joka on kokeillut myös arkkitehdin ja opettajan hommia. Nordqvistin kuvakieli on värikästä ja siitä huokuvat kantriolon parhaat puolet yksityiskohtineen. Niinpä ukko-Pesosesta ja Viiru-kissasta tehdyt kirjat ovat poikineet teatteriesityksiä ja elokuvia, muun lisäksi.

Itselleni tulivat mieleen maalaistalon kissat, jotka eivät olleet mitään Felinellä ruokittuja hienopieruja. Niille kelpasivat navetan loukoista pyydystetyt hiiret ja onkimiesten kotiin kantamat pehmenneet särjet ja salakat. Maaliskuun tietämissä ne katosivat maalisretkilleen ja kohta oli lapsilla ihasteltavana uusi pesue kissanpentuja. Joskus kissa jäi sille tielleen, mutta eipä hätää, maalaistalon tietämissä kissoja riitti.

Tunnustan olevani Viirun ja Pesosen vankkumaton ystävä. Nordqvist tavoittaa huumorin ja lämmön, joka on joskus sellaista mitä maalaisololta olisi ennen kaivannut enemmänkin. Kas, kun se lapsen elämä oli työn puurtamista jo alle kymmenvuotiaana ja siinä unohtuivat ne hienoudet ja rakkauden osoitukset, joita Pesos-kirjat ovat tulvillaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *