Valkoinen kukka. Kuva: Erkki Lintunen
Kaksi vuotta on kulunut siitä, kun aloin etsiä maatiaisperuna Wärtsilän mustaa, kun sattumalta tuli sellaisen olemassaolosta tietoa. Muistin, että kotonani kasvatettiin kyllä mustaa perunaa, jonka maasta nostaminen ei ollut mukavaa. Mukulat olivat pieniä ja tiukasti juurissa kiinni. Tähän etsinnän vaiheeseen voi tutustua verkkolehti Värtsin avulla. Katso Wärtsilän musta 3.9.2011. Joren kirjoitus ja 29 kommenttia.
Tässä etsitään Wärtsilän mustaa. Vasemmalla Kainuun mustaa. Oikealla Wärtsilän mustaa – jos varteen ilmestyy
VALKOINEN KUKKA?
Kuva: Erkki Lintunen.
Sitten tietolähteeni kertoivat, että Suomesta on lähetetty kahden maatiaisperunan mukulat Pohjoismaiseen geenipankkiin. Toinen on Lemin punanen (NGB3267) ja toinen Wärtsilän eli Karjalan musta (NGB3375). Kun olen ollut sekä Lemin että Värtsilän pappina, tunsin, että tarttis tehrä jotain. Kukaan ei muistanut, että Värtsilässä olisi kasvatettu Wärtsilän mustaa. Olin kuitenkin varma siitä, että myös Lintulan mustat olivat olleet sitä lajia. Miksi muuten olisi sellainen virallinen nimi!
Olin ostanut mustaa maatiaisperunaa Joensuun Prismasta, ja nauttinut sen uunissa kypsyttämisen jälkeisestä mausta. Mutta se ei ilmeisesti ollut sitä Wärtsilän mustaa. Eikä ollutkaan, niin kuin sitten tutkimuksissani sain todeta, vaan Kainuun eli Vanhaa mustaa (NGB3035). Millainen olisi sitten Wärtsilän musta?
Luin kirjan ”Peruna. Eräs maailmanhistoria”. Valloittava kirja, mutta ei antanut vastausta etsimiseeni. Tilasin eri puolilta maata mustia mukuloita. Eivät olleet Wärtsilän mustaa. Mikseivät? Siksi ettei niihin tullut VALKOISTA kukkaa. Sinivioletti mustan maatiaisen kukka on tietolähteiden mukaan Kainuun eli Vanhan mustan kukka. Hyvän makuinen, vaan ei Wärtsilän mustaa.
Tunsin, että olen nipottelija. Mutta toisaalta myös Värtsilään rakastunut. Siispä jatkoin etsimistä. Menin Joren antaman vihjeen perusteella kesällä 2013 Kouvolaan tapaamaan Pekka Lehtoa, jolla on noin 180 eri lajin perunaa muutaman aarin alueella. Hän sanoi, että tuossa sitä on, parin metrin mittaisessa penkissä. Mutta se ei ollut viime kesänä kasteluongelmien vuoksi kukkinut. Sain kuitenkin kymmenen mukulaa kouraan, ja ne istutettiin kesällä 2014 Esko Nylanderin kanssa Arppen pihaan. Ja sen vierelle myös Kainuun mustaa.
Kainuun mustassa punainen kukka ja Wärtsilän mustassa valkoinen kukka.
Koko kesä on nyt jännitetty, millaista kukkaa oletettu Wärtsilän musta pukkaa. Muutama päivä sitten ilmestyi nuppuja. Otin yhden ja avasin. Näytti siltä, että valkoinen kukka siitä puhkeaa. Jaakonpäivänä 25.7.2014 – mentyäni ties monenneko kerran perunapenkkejä kastelemaan – huomasin, että kaksi nuppua oli auennut – ja – ja – valkoiset kukat niistä oli aurinkoon noussut. Voi, mikä tunnelma!!! Wärtsilän musta on palannut kotiin!
Kuvassa Pekka Lehto. Lehdon pellolla kasvaa 180 perunalajiketta. Kuva: Marja Seppälä
Lue Helsingin Sanomien juttu Pekka lehdon pellolla kasvaa 180 perunalajiketta. Julkaistu 20.6.2013.
Erkki Lintunen Arppen pihapiirin pottumaalla tarkistamassa Wärtsilän mustan kasvua.
Onneksi olkoon, Erkki!
Todella toivottu lopputulos.
Onnea Erkille taas kerran! Sitkeä työ näköjään voidaan palkita.
Olihan minun mielestäni ennen joka mökissä mustaa perunaa ilmeisesti ihan tätä samaa. Se säilyi siellä perunakuopassakin.
Ihan itku pääsi.Hyppään autoon ja tulen katsomaan.
Kiitos Erkki,takojsna vertasn Sinus jo seppä Ilmariseen!
Anteeksi nuo lyöntivirheet.Älypuhelimen näppäimistö ja lukulasien puute on huono yhdistelmä.
Ota nyt ajolasit nenällesi! Kaustajärven ohi ajaessasi niitä ei kylläkään – toistaiseksi – tarvitse!
Etsivä löytää, saisiko tuosta kolme mukulaa ja tilalle tarjoaisin Turengin vanhaa maatiaista. On valkokuorinen peruna ja sen jalostusnimeä en tiedä, mutta Turengista se on lähtenyt reissuun.
Kainuussa kun kaksivuosikymmentä sitten menin kalaan vaimoni enonon Urhon kanssa. Urho oli ollut Raatteentien taisteluissa vapaaehtoisena 17-vuotiaana.
Menimme heidän tiluksillaan halki kuivan månnikön. Minä seurasin jalkojeni edessä maastoa. Kun näin varvuston jäkälienjoukossa, jotka muistuttivat perunanvarsiaa. Kysyin Urholta mitä nämä kasvit ovat kun niin muistuttavat perunaa. Urho sanoi, että mökkiläioset kasvattavat Lapinpuikulaa ja se ei tarvitse tämänkummempaa kasvualustaa.
Urho antoi meillekin kotiin vietäväksi kasvattamiaan perunoita. Tämä lajike on kuin banaani pienesä koossa.
Kaustajärven kivisilläpelloilla oli sopivalajike Jaakko. Jaakko oli sopivaa lehmille halkaistuna rehuksi syötäväksi. Huuhdottu ja halkaisu takaisi, ettei taudit ja henkitotveen juttuminen ollut harmina. Jaakko oli satoisa olosuhteet kestävä lajike. Niitä riitti syötäväksi pataan pantavaksi sekä kysyjille kotiin kannettavaksi.
Tänään, orvonpäivänä, 13.9.2014, sain kokea kaksi tunne-elämääni syvälle käynyttä tapahtumaa. Olin saattamassa enoani haudan lepoon Tohmajärven kirkossa, hautausmaalla ja Emmalassa. Hän oli evakko Värtsilän Atinpolvesta, nykyisen rajan takaa.
En ajatellut tippaakaan perunoita. On selvää, että hänen kotonaan perunaa viljeltiin, varmaan myös Wärtsilän mustaa. Jäi kylläkin häneltä kysymättä, oliko siinä valkoinen kukka. Olisi pitänyt kysyä monta muutakin asiaa sieltä Atinpolvesta.
Illalla soitin pitkästä aikaa toiselle Värtsilästä evakkoon lähteneelle. Hän on nuoruuteni suuri rakkaus. Olemme silloin tällöin puhelinyhteydessä. Kerroin hänelle Wärtsilän mustan paluusta kotiin. Silloin jysähti!
Olin kahden vuoden aikana tätä maatiaisperunaamme etsiessäni kysellyt ties miten monelta, jotka muistavat sen mustan perunan, minkä värinen sen kukka oli. Kukaan ei ollut muistanut. Nyt puhelimesta kului: ”Meillä oli Värtsilässä mustaa perunaa. Muistan, kuinka leikin prinssessaa juoksemalla perunapenkkien välissä, valkoisten kukkien keskellä!”
Historian tutkimusmetodin kriteeri täyttyy, vaikka tiedossani onkin vain yksi havainto. Mutta se onkin prinssessan havainto. Jos hän olisi kertonut vain juosseensa perunapenkkien välissä, niin se ei olisi riitänyt todistusaineistoksi. Mutta hän oli juossut PRINSSESSANA ja VALKOISTEN kukkien seassa. Juuri tästä syystä hän muistaa juuri tämän leikkinsä. Prinsessa Värtsilässä Wärtsilän mustan perunan valkoisten kukkien keskellä! Tuon elämyksen todenperäisyyttä ei voi epäillä.
Nyt on siis perunalajikkeen nimikin varmistettu: Karjalan musta on samaa kuin Wärtsilän musta. Ja Kainuun musta on samaa kuin Vanha musta, jolla on muitakin synonyyminimiä osoittamassa sen levikin laajuutta.
Jos aarteemme talvehtii hyvin Nylanderin Eskon kellarissa,ja kun se laitetaan keväällä maahan ja jos se tuottaa satoa valkoisine kukkineen, niin valitaanpa Värtsilässä joku pikku tyttönen potaattiprinssessaksi ja päästetään hänet juoksentelemaan perunapenkkien väliin!
Olisihan se eräänlainen toisinto siitä, kun van Assendelftin tytöt ratsastivat auki Arppen raitin viime Värtsiläpäivien alussa.
Piti kaivaa esille vanha juttu Värtsistä, kun luin Etelä-Saimaasta, että Lemin kirjava -maatiaisperuna on palannut kotiinsa. Kaija Lankia siellä on tehnyt saman työn kuin minä täällä Wärtsilän mustan kotiin saamiseksi. En kylläkään tarvinnut ihan Ruotsissa asti poiketa. Mutta Kouvolassa kuitenkin.
Etelä-Saimaan jutun äärelle pääsee – jos osaan oikein opastaa – seuraavalla tavalla: Klikkaa ensin: kirjava peruna palasi lemille. Siitä pitäisi päästä Etelä-Saimaaseen. Pitää itsekin vielä koettaa. Jos ei onnistu, niin varotan.
Katsoin lyhennetyn version jutusta hakusanalla Etelä Saimaa ja siellä se oli klikattavaksi auki. Pohjoismainen geenpankki oli se josta siemenperunat lemille tulivat.
Enpä ole synkeänä ainakaan seuraavasta: ”Ruokaperunan värin vaihtaminen keltaisesta siniseen auttoi tutkimuksen mukaan muun muassa veren glukoosi- ja insuliinipitoisuuksien hallinnassa vaaleamaltoista huomattavasti paremmin ja aiheutti pienemmän insuliinikuorman kuin mustikkakiisseli. ”
http://yle.fi/uutiset/maistuisiko_lautasella_synkea_sakari_sininen_peruna_on_vaaleaa_suotuisampi_terveydelle/7976286
Sakarin antama vinkki kannattaa lukea. Olen kasvattanut pienen määrän Blue Congoa. Kokemus oli mielenkiintoinen. Ja niin hyvän makuinen, ettei jäänyt siemenperunoita. Harmi. Yritän löytää jostain. Wärtsilän mustan rinnalla koetan sitä kasvattaa.
Olen pyrkimässä vierailulle Kouvolaan Pekka Lehtoa tapaamaan. Jos saisi häneltä lisää muutaman mukulan verran Wärtsilän mustaa. Viime kesän sato jaetaan nyt kolmeen paikkaan Värtsilässä. Jatketaan projektia.
On muuten aika yllättävää, että Karjalan musta eli Wärtsilän musta on tullut esille pari kertaa sillä tavalla, että siitä voi päätellä lajin kukkivan valkoista kukkaa muuallakin kuin Värtsilässä. Mutta näyttää siltä, että Wärtsilän mustan tuotantokeskus on nyt Värtsilässä ja Kotiseutyhdistyksen käsissä.
Sakarille tiedoksi: Olen tilannut Blue Congoa 25 kg Tyrnävältä asti. Siitä tulee Wärtsilän mustan rinnalle toinen paikallinen potaatti!!!!!
Ei Bue Congo ole mikään harvnaisuus, vaan on nyt menossa muodista pois. Varautukaa siihen, jotta perunarutto rakastaa Blue Congoa ja siihenkin, ettei sen sato ole vuodesta toiseen vakio vaan vaihtelee kesän mukaan paljonkin. Mutta yrittänyttä ei laiteta, semmoinen sanonta kelpaa tähänkin yhteyteen.