Olipa mukava käydä Värtsilässä. Kun asioihin joutuu ottamaan etäisyyttä kaikki alkaa näyttää erilaiselta. Värtsilän raitilla kulkiessani näin paljon hienoja asioita joita pidin Niiralassa asuessani itsestään selvyytenä enkä osannut arvostaa niitä. Nyt osaan.
Wärtsilän musta
Selvä erohan siinä on Kainuun mustan ja Wärtsilän mustan välillä. Kukan värin lisäksi Kainuun mustan varsi on selvästi tummempi kuin Wärtsiläisen.
Arppen pihassa perunapenkkejä katsellessani ajatus lensi. Tässä tehdään kotiseutuhistoriaa. Erkin innostuminen Wärtsilän musta projektista on ollut ratkaiseva. Nyt on pohja on luotu.
Wärtsilän musta on palannut kotiseudun multiin. Määrätietoisella työllä Wärtsilän mustasta voi rakentaa Lemin punaisen kaltaisen brändin. Sen ympärille voi luoda pienimuotoista yritystoimintaa. Erikoisperunan viljely/kauppa, perunaruokatuotteiden valmistus ja myynti, pottufestifaalit, jne. Nämä ajatukset eivät varmasti ole uusia ja ovat käyneet myös niiden ihmisten mielessä jotka tykkäävät Vireä Värtsilä ajatuksesta.
WM kasvakoon hyvin ja antakoon paljon hyviä mukuloita siemeniksi uusille värtsiläisille perunanviljelijöille. Maltamme odottaa vielä muutaman vuoden jotta tätä tryffeliä parempaa herkkua saadaan pataan.
Valkoinen talo
Kyllä se on komea. Helmi viljapeltojen keskellä. Talon historiastahan on jonkin verran kirjoitettu Värtsin sivuilla muttei tarpeeksi. Tarinat ovat olleet niin mukaansa vieviä että niitä lukisi mieluusti enemmänkin. Oma kokemukseni rajoittuu yhteen visittiin aikana jolloin talossa oli elämää.
Nyt talo elää jälleen. Luokkatoverini Niiralan koulun alaluokka-ajoilta ahertaa talon kimpussa. Kävin ihailemassa kohdetta mutta en harmikseni tavannut tätä ennakkoluulotonta rakentajaa.
Korkealle nostan hattua ja syvään kumarran kaverilleni, tälläisiä tekoja Suomi kaipaa. Rohkeutta ja asioihin tarttumista. Valmiin odottajia ja kaiken kitisijöitä on jo ihan tarpeeksi.
Kaurilan koulu
Valokuva näyttely ja koulumuseo ovat ehdoton vierailukohde. On ollut ilo havaita Kaurilan ja Värtsilän yhteistyön viriäminen. Kaurila kuuluu hyvin luontaisesti itäiseen Tohmajärveen ja muodostaa Värtsilän kylien kanssa selkeän alueellisen kokonaisuuden.
Itse näyttely on tosi mielenkiintoinen. Ei tullut nuorena ajateltua kuinka merkittävä paikka jatkosodan aikaan Värtsilän seutu ja Kaurila olivat. Tämä aihe olisi myös yleisesti kiinnostava ja sen ympärille voisi hyvinkin rakentaa menestyvän matkailutuotteen kun Vireää Värtsilää rakennetaan. Sotahistoria kiinnostaa taas kansalaisia.
Hotelli Joki
Matkustan työni vuoksi paljon. Viime vuosien tahti on ollut noin 80 hotelliyötä vuodessa. Tätä vertailupohjaa vasten väitän että Hotelli Joki on hieno paikka. Sen viipyilevä, kiireetön tunnelma, ystävällinen henkilökunta Suomen paras mustikkapiirakka, tuore kahvi, kiva sauna ja mukavat huoneet tekevät hotellista sellaisen paikan että sinne haluaa mennä toistekin.
Lauantai-iltana kaipasin kyllä paikallisiakin kuulumisien vaihtoon viileälle terassille. Liekö helle vienyt voimat ettei kukaan enää saunan päälle viitsinyt kylille lähteä. Vanha totuus, tämänkin julkaisun sivuilla esitetty. Palvelut katoaa kyliltä jos niitä ei kukaan käytä silloin kun niitä vielä tarjolla on.
Olisit, Jore, pirauttanut lauantaina. Olisin kiiruhtanut terassille tarinoimaan. Paljon olisikin ollut kerrottavaa Vireän Värtsilän vaiheilta. Erityisesti yhtä ja toista suunnitelmaa, joiden toteutuminen valmistaa pohjaa sille, että asunto- ym. kauppa alkaa toimia.
Lämmin kiitos kirjoituksestasi, joka antaa voimia esimerkiksi Takojalle. Olen Suomen maata kulkiessani ja eri paikkakunnilla toimineena oppinut, miten suuri merkitys on ulkopuolta saaduilla havainnoilla ja paikkakunnalle muuttaneilla uusilla asukkailla.
Värtsilässä on paljon omintakeista ideointia ja omin voimin tehtyä. Sitä voi huomata Arppen pihassa ja Kylätalossa. Värtsilän Pitäjäyhdistys on osannut neuvotella kunnan kanssa toimivan yhteiselon. Mutta uuttakin kaivataan,mutta sille olisi saatava myötätuulta.
Kunnan ja paikallisten yhdistysten yhteistyöllä voidaan raivata pessimismin pusikot ja tehdä Värtsilän laaksosta Jänisjokineen, ympärysvaaroineen,näköalapaikkoineen, lintutorneineen, uimapaikkoineen, kouluineen, kirkkoineen, kesäteattereineen sellainen paikka, josta myös yrityselämä kiinnostuu.
Minulla olisi relevantti idea, jos omistaisin 150 000 euroa ja olisin 15 vuotta nuorempi. Luovutan sen mielelläni sellaiselle henkilölle tai yhteisölle, jolla nämä armot ovat ja joka hyväksyy toiminta-ajatuksen.
Hyvältä kuulostaa!
Kuvassa ei näy vielä Arppen raittia. Ryteikkö kuusien seasta on raivaamatta. Raitti lanaamatta ja hiekoittamatta. Kyltti ei paikoillaan. – Nyt raittia voi autollakin ajella.