Pihlajat eivät ole olleet vuosiin niin runsas satoisia ja vielä värikkäitäkin mitä tänä syksynä.
Enteileekö väri pitkiä ja kireitä pakkasia talveksi.
Kuuntele tästä Tapio Rautavaaran esittämänä kappale Uralin pihlaja
Pihlajat eivät ole olleet vuosiin niin runsas satoisia ja vielä värikkäitäkin mitä tänä syksynä.
Enteileekö väri pitkiä ja kireitä pakkasia talveksi.
Kuuntele tästä Tapio Rautavaaran esittämänä kappale Uralin pihlaja
Hempalle lämmin kiitos pihlajanmarjakuvasta ja Tapio Rautavaaran laulusta!
Pihlajanmarja on unohdettu teveyspommi. Pihlajanmarjojen terveydellisistä vaikutuksista seuraavaa:
– ehkäisevät ja parantavat keripukkia
– poistavat ummetusta
– lisäävät virtsan eritystä
– parantavat ruokahalua
– laskevat verenpainetta
– lisäävät sapen eritystä
– laskevat kolesterolia
– parantavat maksan rasva-aineenvaihduntaa
– estrogeenivaikutus (?)
– vahvistavat hermostoa ja sydäntä
– sopii diabeetikoille
Ensimmäisten pakkasöiden jälkeen pihlajanmarjoista voi valmistaa hilloja, hyytelöitä, mehuja ja ties mitä. Niitä voi kuivattaa ja popsia pitkin talvea. Kuivattuja marjoja voi jauhaa ja laittaa erilaisiin leivonnaisiin. Tykötarpeiksi käy mm. porkana ja omena.
Mahdollisuuksia on uskomaton määrä. Olenkin haastanut Eläkeliiton Värtsilän Yhdistyksen järjestämään kurssin pihlajanmarjan käytöstä. Yhtenä tavoitteena on mielessäni hillunut tuote: VÄRTSILÄN PIHLAJA. Se sai uutta vauhtia, kun kuuntelin Tapio Rautavaaran laulun Uralin pihlajasta. Sen rinnalle siis Värtsilän Pihlaja.
Värtsilän Pihlaja -tuote säilöttäisiin lasipurkkeihin, joita ei viedä lasin kierrätyslaatikoihin. Purkit voisivat olla eri kokoisia ja -näköisiä, mieluusti kuitenkin läpinäkyviä. Tietokoneella joku paikallinen nörtti tekisi upean etiketin, joka liimataan kanteen peittämään tölkin alkuperäistä tarkoitusta.
Värtsilän Pihlaja on hyvää kotitarpeisiin, mutta myös erinomainen myyntituote.
Siispä otetaankin Luojan luomat, kaikenlaisista lisäaineista vapaat pihlajanmarjat käyttöön. Voi jäädä moni purkki apteekin hyllylle.
EL:n Värtsilän Yhdistyksen syyskauden alkajaisissa kuulimme mummosta, joka oli koko ikänsä popsinut kuivattuja pihlajanmarjoja päivittäin suuhunsa. Hän oli elänyt reilusti yli 90 vuoden!
Happamia ovat snoi kettu pihlajanmarjoista. Pihlajan marjojen runsas happoisuus haittaa sen käyttöä. Muutoin se on kuin omena pienoiskoossa. Rautavaara Toivo kirjassaan Mihin Kasvimme Kelpaavat kertoo seikkaperäisesti niiden käytöstä ruaksi ja rehuksi.
Muuten minun äitini eli yli yhdeksänkymmentävuotta eikä taatusti syönyt pihlajanmarjoja.
Pihlajanmarjojen makua lieventämään voi käyttää porkkanaa, kurpitsaa, omenaa, päärynää,puolukkaa. Pakastaminen auttaa, ja yksi vuorokausi riittää. Pakkanen ei maksa mitään.
Jos haluaa välttää pihlajanmarjojen sokerointia, kitkeryyttä lievittämään voi kokeilla seuraavaa:
4-5%:ssa etikkaliuoksessa liottamista 12-24 tunnin ajan. Tarvitaan 1 litra vettä ja 3 rkl etikkaa. Marjat peitetään etikkaliuoksella ja huuhdotaan seuraavana päivänä. Valmistus ruuaksi normaalisti.
Myös suolaliuoksella liottamista voi kokeilla. 1-2 rkl suolaa / 1 litra vettä.
Olishan se aika jännää, jos Värtsilästä tulisi pihlajanmarja-paikkakunta. Siinä tarjoutuisi puuhaa kaikille kynnelle kykeneville, melkeinpä vauvasta vaariin, mummoista puhumattakaan.
Viehättää myös tuo lasipurkkien uuskäyttö. Ja jos eivät hillot ja muut mössöt sitten niistä maistu, niin ennättäähän ne purkit myöhemminkin kantaa sinne lasin keräykseen.
Entä sitten se lähiruokanäköala! Ja säästölinja. Tietysti aikaahan ei tässä voi säästää, kun kaupassa käy niin nopeasti.
joskus kymmenvuotiaani soutelin Jänisjoella ja pudottelin
veden ylle kaartivista pihlajista marjaterttuja veneen
pohjalle. Sitten rannassa siivosin marjat astiaan ja vein
lähikauppaan. Niistä maksettiin kivat taskurahat. Lienevätkö
menneet karamelli- ja viiniteollisuuteen. Sorbustahan niistä
muistaakseni tehtiin.
Pitkät perinteet siis Värtsilän Pihlajalla!!!
Happamia ovat. Yhdyn kyllä tuohon Kalevin näkemykseen. Jäi kiinnostamaan tuo lausahdus rehuksi käyttämisestä. Onko pihlajanmarjaa käytetty milloinkaan rehuksi. Tulee mieleen kaikkiruokainen possu.
Tunnettuahan on karhun mieltymys pihlajanmarjaan. Voi olla varma siitä että kuka tänä syksynä törmää karhun jätökseen, siinä on noita marjoja. En vain tiedä mitä se siitä hyötyy kun näyttävät tulevan aivan samanlaisina peräpäästä ulos.
Linnuista tilhi on pihlajanmarjan suurkuluttaja. myöhemmin syksyllä marjat alkavat käydä ja tilhet alkavat lennellä ns hutikassa kohti seiniä. Tilhien maksa on paljon muita lintuja suurempi jotta se voisi polttaa alkoholia nopeammin.
Siinäpä ajatusleikkiä: Miten paljon pitäisi syödä käyneitä marjoja jotta saisi edes keppanapullosta lähtevän hiprakan. Toinen idea ilmaiseen käyttöön: Terveellinen tapa päästä viinanhimosta eroon syömällä pihlajanmarjoja. Ei ainakaan pääse vitamiininpuute yllättämään.
Hapantapa, niin hapanta, niinkuin piimä ja hapankaali! Ja hapannaama!
Reinolle, pihlajanmarjat kelpaavat kananrehuksi. Ne on joko kuivattu tai jauhettu rehuksi muun kananruuan lisukkeeksi.
Niinpä tietenkin. Eikä niistä munista karoteenia puutu.Siemesyöjähän se on kana.
Monesti se unohtuu että muukin kuin pelkkä puuaines on hyödynnettävää.
Kuulin neuvon, että pihlajanmarjat pitäisi kiehautta ja vesi kaataa pois. Sitten voisi käyttää miten vain, eikä olisi kitkeriä. Pitäisi kokeilla, kunhan muilta kiireilä kerkiää.
Pihlajanmarja kestää hyvin keittämistä eikä vie pois C-vitamiinia, jota siinä on 3 kertaa enemmän kuin appelsiinissa.
Siis siinäkin mielessä terveyspommi!
Mutta onkohan sitten niin, että appelsiini on fiinimpää, kun se kasvaa ulkomailla? Niinkuin joidenkin mielestä tuontitavara riisikin. Vaikka suomalainen ohra on maukkaampaa kuin riisi ja sopivaa puuron lisäksi myös karjalanpiirakkaan. Nam – nam, ja kotimainen maatalous saa kuluttajien tukea!!!
Tämänpäiväinen Uusi Suomi kirjoittaa pihlajanmarjoista Värtsistä tutuksi tulleella innolla. Löysin jutun netin avulla. Vaan osaa neuvoa, miten. Unohtui reitti.
pihlajanmarja-omena-sitruunatuoremehu
Omenia silputtuna tai raasteena 3 kg
Pihjalanmarjoja yleiskoneella särjettynä 3 kg
6 sitruunaa kuorittuna ja viipaloituna
sekoitetaan sankossa kylmän veden kanssa sakeahkoksi mössöksi
ja seisotetaan yön yli kylmässä.
Mössö valutetaan harsopussissa tarkkaan
Sokeroidaan mehu ja lisätään säilöntätapletteja ohjeen mukaisesti
Valmis mehu pullotetaan.
Laimennetaan käyttöön.
Säilyy hyvin.
t: Mirja Varonen
Tässä se nyt on!!! Voidaan valmistaa kotona ja/tai seurakuntakodissa. Pullot puhtaiksi ja niihin mehut. Etiketti voidaan valmistaa pika vauhtia.
Huomaat, Mirja, että taka-ajatuksenani on kirkkomme maalauksen rahoitus seurakunnan apuna. Siis myyjäiset!
Ja tähän heti idean kehittämistä. Kirkon seinustalla kasvaa aroniaa. Marjat suorastaan huutavat, että ottakaa, ja tehkää meille jotain, että takana oleva seinä saa uutta maalia. Mekin olisimme niiden edessä entistä kauniimpia! Samaa huutavat myös vieressä kypsyvät ruusunmarjat.
Voitko, Mirja, antaa ohjeita noiden avunhuutajien auttamiseksi!
Ihan tuntuu kuin Luoja itse olisi nuo marjat tyrkylle kasvattanut. Saattaa tietysti tämä olla lapsen – pyhäkoulun tai päiväkerholapsen uskoa. Mutta sen kaltaisestahan se Vapahtaja puhui.
Mitenkäs tässä pihlajanmarjakirjoittelussa nyt käykään? Samalla tavallako kuin niin monesti ennenkin? Usein jotain ideaa esitellessäni on vastattu: ”Onhan siitä puhuttu, vaan ei…”
Etten nyt enää jankuttaisi – vaikka edessä onkin taas pakkasyö (!!!) – niin luovutan puheenvuoron Karjalan Sanomille. Sitä voi lukea, kun klikkaa oikealta sivulta linkeistä Karjalan Sanomat.
Kysymys on suomalais-kansallisesta luomutuotteesta, jossa on c-vitamiinia 3 kertaa enemmän kuin appelsiinissa, eikä sen hyödyntämiseen tarvita laivoja, rekkoja, keskusvarastoja tms.
Niinpä kakarat puihin ja mummot muussia survomaan! Käytöstä poistetut purkit ja pullot uuskäyttöön!!!
Pihlajan syksy = Uralin pihlaja + Wärtsilän pihlaja. Entä Solovej ry???