Meren antimia ja vähän muutakin.
Heinäkuun alku toi tullessaan lyhyen työkomennuksen Vietnamin itärannikolle Vinh Cityyn. Vinh on tunnettu etenkin siitä, että setä Ho Chi Minh, se ”oikea” Vietnamin presidentti, syntyi Vinhin lähellä 1890. Erilaisten värikkäiden elämänvaiheiden jälkeen 1945, kun Japani antautui, hän pakotti keisari Bao Dain luopumaan kruunusta ja julisti maansa itsenäiseksi Vietnamin demokraattisen tasavallan nimissä. Ranskan siirtomaa-armeija pyrki estämään Vietnamin itsenäistymisen väkivalloin, tunnetuin seurauksin. Meilläkin hyvin tunnetun vietnamin sodan ja maan yhtenäistymisen jälkeen 1975 etelävietnamin pääkaupunki Saigon nimettiin Ho Chi Minh City:ksi. Jossakin vaiheessa valtion nimikin on muuttunut demokraattisesta sosialistiseksi. Yksipuoluejärjestelmä jyrää!
1. Ilta-aurinko selän takana, Philippiinit jossain kaukana edessä
Perjantaina iltapäivällä kun palaverit oli pidetty ja päivän työt saatu putkeen, sain tilaisuuden nauttia rantaelämästä muutaman tunnin ajan työkavereiden kanssa. Hiekkaranta avautui itään, jossain kaukana siellä oli Hainanin saari ja Filippiinit, takaa paistoi aurinko, lämpötila oli kolmenkymmenen pinnassa ja merivesi ainakin saman lämpöistä. Väki rannalla lisääntyi sitä mukaa kun varjot pitenivät. Illan tummettua väki siirtyi rannalta rantaravintoloihin illalliselle.
2 Viiriäisen munia
Me sen sijaan nautimme meren antimista iltapäivän aikana aina uimisen välissä tuoreena, paikan päällä rannalla valmistettuna, sopivilla virvokkeilla höystettynä. Kuten kuvista näkyy, kaikenlaista elävää oli tarjolla, ei ihan kaikkea jaksettu maistellakkaan. Mutta ne mitä maisteltiin, olivat todella herkullisia. Viiriäisen muniakin söin ainakin kymmenen!
Ei elämä aina ole yhtä juhlaa, joskus se on jopa kuin ruusuilla tanssimista.
Teksti ja kuvat: VTOH
3. Keitettyjä mereneläviä ja hedelmää jonka nimeä en tiedä
4. Squideja
5. Taskurapuja narukahleissa
6 taskurapuja kai nämäkin
7. Piikikkäitä mutta herkullisia
8. Osteri valmiina syötäväksi
9. Palan painikkeeksi leechejä
10. Juomat suoraan luonnon pakkauksesta.
Tässäpä merentuoksuinen tuulahdus Suuresta Maailmasta.
*
Unta odotellessani tuli mieleen, että
vanhoissa saduissa kokit kantoivat paistettuja
viiriäisiä kultatarjottimilla
prinsessa ruususten pöytiin.
*
Viiriäinen taisi olla ammoisina aikoina
Suomessakin yleinen riistalintu, kanta lienee
pienentynyt kuin ”pyy maailmanlopun edellä”.
*
Miten minä nyt tähän viiriäiseen ihastuin,
kysehän oli meren antimista….
VTOH tuo Värtsiin mielenkiintoista tietoa. Kun samaan aikaan tässä selvitellään jonkin pienen Kaustajärven kylän tieviitoitusta, nautiskelee Värtsilän poika(?)sellaisia herkkuja, joita Kaustajärvestä ongella ei nouse. Mielenkiintosta! Herkukullista, tai en tiedä?
On nuo tuoreet merenantimet aivan toista kuin pakastealtaasta poimitut! Kiitos VTOH matkaraporteistasi joita aina silloin tällöin saamme lukea täällä Värtsissä.
No jo teillä oli eväät.Luppotuvalla nuotiomakkara lienee yleisempi retkieväs kuin osterit!
Mukava saada tuulahduksia tuolta muualta maailmalta. Minä vain ihmettelen kuinka nuo meren elävät oikein fileoidaan kun niillä on jotain ulokkeita joka suuntaan. Suomalaisen kun pitää kaikki vesielävät tehdä fileiksi ja ruodottomiksi. Ja mielellään vielä oikeaoppisesti.
Ihanaa … kunpa pääsis joskus reissuun mukaan …
Viiriäisen munat ovat pieniä, mutta 10 munaa on kuitenkin aika paljon. Paikalliset herkut ovat HERKKUA, niin varmaan täälläkin.