Kun pienestä kunnasta tulee kylä

Kun pienestä kunnasta tulee kylä – kuntaliitosten vaikutukset maaseutuyhteisöissä

kun pienestä kunnasta tulee kyläTässä tutkimuksessa tarkastellaan, miten pienet maaseutupaikkakunnat ovat selvinneet jo toteutuneista kuntaliitoksista. Miten liitos ja sen jälkeinen kehitys on koettu? Liitoksen jälkeen paikallinen toiminta ei ole enää ”oman” kunnan, vaan oman kylän, kunnanosan tai pitäjän, toimintaa. Pienet maaseutukunnat muuttuvat kyliksi. Kylä on erilainen tila kuin kunta. Miten palvelujen saatavuus ja vaikuttaminen tapahtuu, kun ollaankin yksi kylä tai alue muiden joukossa?

Tutkimukseen on valittu neljä pientä maaseudulla sijaitsevaa paikkakuntaa, jotka on liitetty kuntaliitoksessa osaksi toista kuntaa (tai kuntia). Tutkimuksen aineisto on kerätty haastattelemalla jokaiselta tutkittavalta kylältä neljä aktiivista toimijaa ja sähköisen kyselyn avulla. Konginkangas, Leivonmäki, Uukuniemi ja Värtsilä sijaitsevat maaseudulla etäällä isoista kasvukeskuksista, mikä korostaa oman toiminnan merkitystä kehityksen aikaansaamiseksi. Tutkimuksen tuloksissa ei haluttu korostaa kurjuuden ja menetyksen tarinoita, ja siksi tutkimuskohteiksi valittiin kyliä, jotka ovat vahvasti ”elossa”. Niistä kaikista löytyy omat internetsivut, aktiivista yhdistystoimintaa, tapahtumia ja kehittämishankkeita eli ne voidaan määritellä ns. aktiivisiksi kyliksi. Tutkimus on kiinnostunut löytämään myös selviytymiskeinoja, joiden avulla paikalliseen kehitykseen on pystytty liitoksen jälkeen vaikuttamaan.

Tutkimuksen mukaan lähipalvelut ovat heikentyneet kaikilla tutkituilla kylillä liitosten jälkeen. Lisäksi vaikutusmahdollisuuksien paikalliseen kehitykseen koetaan heikentyneen. Myös itse liitosprosesseja kritisoitiin voimakkaasti hätiköidyistä päätöksistä ja vesittyneistä lupauksista. Kyläläiset näkevät kyliensä tulevaisuuden kehityksen pääasiassa negatiivisena, eikä keskittymiskehitykselle nähty juurikaan vaihtoehtoa. Tutkittavien kylien asukkaat arvostelevat kuntia keskusten kehittämisestä reuna-alueiden kustannuksella.

Tutkittuja paikkoja yhdistää se, että ne ovat pystyneet säilyttämään paikallisen yhteisöllisyyden ja identiteetin, vaikka ne eivät olekaan enää itsenäisiä kuntia. Paikkakunnilla on aktiivisia ihmisiä, jotka ovat sitoutuneet alueensa kehittämiseen. Paikalliset yhdistykset toimivat liitosten jälkeen yhteisötoimijoina, jotka järjestävät erilaisia toimintoja, tapahtumia, hallinnoivat kehittämishankkeita ja ajavat kylien asioita kuntaan päin. Yhdistykset ovat tutkittavilla kylillä merkittäviä lähidemokratian toteuttajia. Jo ennen liitosta olisi hyödyllistä perustaa kyläyhdistyksiä kirkonkylille ja yksittäisiä kyliä laajemmille maaseutualueille. Yhdistykset pystyisivät tuomaan paikallista näkökulmaa liitosvalmisteluihin ja edistämään liitettävien alueiden elinvoimaisuuden säilyttämistä. Paikallinen järjestäytyminen edunvalvontaan ja kehittämistoimintaan tapahtuu usein liian myöhään eli liitosta seuraa pitkäkin lamaantumisen vaihe. Entisen kunnan alueella aktivoidutaan vasta, kun huomataan, että kunta ei automaattisesti pidäkään huolta kaikista alueen asioista ja tarvitaan myös sellaisia yhteisötoimijoita, jotka keskittyvät paikalliseen kehitykseen ja sen haasteisiin.

Kaisu Kumpulainen
Yhteiskuntatieteiden tohtori
Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos, Jyväskylän yliopisto

Lue tutkimustulos täältä, pdf-tiedosto. Julkaisija: Työ- ja elinkeinoministeriö, syyskuu 2014.

Värtsissä 9.9.2013 julkaistu juttu Kuntaliitoskysely.

9 comments for “Kun pienestä kunnasta tulee kylä

  1. Tiivistettynä kuntaliitoksen tullessa ja toteutuessa ihmisten ei pidä jäädä seisomaan katujenkulmiin ja teidenristeyksiin käsi kerjäläisen asennossa. Vaan on herättävä toimimaan kylänsä puolesta ja kylän yhteisiä asioita ajaen. Yleensä vähenevä asukasmäärä vaikuttaa palvelujen pysymiseen heikentävästi. Se uusi emokunta tekee päätöksensä demokraattisesti, mutta ne kylän asiat tulee saada päättäjien tietoon ja hyvissä ajoin. Ellei tuoda esille omia tarpeita ei mitään saadakaan.

  2. Konginkangasta en tunne, Leivonmäestä tiedän sen verran että sen viimeinen kunnanjohtaja oli värtsiläissyntyinen. Uukuniemellä olen aikanaan käynyt montakin kertaa; sehän oli sodan seurauksena vieläkin suurempi menettäjä kuin Värtsilä.
    Värtsilällä, niin kuin todennäköisesti näillä kolmella muullakaan, ei oikeastikaan ollut liitokselle mitään todellista vaihtoehtoa. Tahtotila ei kuitenkaan ainakaan täällä missään tapauksessa ollut toisen kunnan syli; valittiin vain tämä ”pienemmän riesan tie”.

    Kohta on joka tapauksessa porskuteltu tätä pakkoavioliittoa jo täydet 10 vuotta. Palvelujenjärjestämissopimusta ei valitettavasti ole kaikilta osin noudatettu; tähän on vaikuttanut tietenkin valtavan paljon ehkä odotettuakin konkreettisempi sulhasen vähävaraisuus. Myös sopimuksen omavaltainen tulkinnanvapaus (”sama kirjain-eri henki”) antoi eittämättä oman mausteensa soppaan. Koulu meillä vielä kuitenkin on, joka on mielestäni jo alueidentiteetinkin kannalta erittäin merkittävä asia. Tehkää, hyvät ystävät, lapsia niin saadaan se säilymäänkin!

    Sain ”kihlausaikana” luottamushenkilön ominaisuudessa kuulua saattohoitoryhmään, jolla oli virkanimenä järjestelytoimikunta. Teimme mielenkiintoisen retken Pohjois-Pohjanmaalle Tyrnävälle, joka oli pienemmän Temmeksen kanssa mennyt samanlaiseen kimppaan jo hieman aiemmin. Reissulta lähti mukaan temmesläisten antamana vinkkinä ajatus aluelautakunnasta.
    Tällainen Värtsilä-lautakuntahan sitten perustettiinkin osaksi uuden Tohmajärven kunnallishallintoa. Siitä tehtiin määräaikainen kestoltaan 5 (viisi) vuotta. Pääasiallinen tehtävä sillä oli valvoa mainitun palvelujenjärjestämissopimuksen toteutumista Värtsilän näkökulmasta. Mukana olleena jäsenenä voin kertoa sen, mikä nyt jo muutenkin tiedetään eli miltei jokaiseen raporttiimme tuli merkintä ”ei ole toteutunut”!

    Mainittu lautakunta oli kyllä sinänsä hyvä juttu; meillä oli käytössä mm. kuntaliitoksen mahdollistama korvamerkitty kehittämisraha, josta vuosien varrella saimme jakaa vaihtelevia summia esim. värtsiläisille yhdistyksille perusteltuja hakemuksia vastaan. Pitäjäyhdistys oli jo silloin samaan aikaan toiminnassa, mutta nythän sen rooli paikallisena elimenä on todella merkittävällä tavalla korostunut. Mikähän mahtaisi nyt ollakaan Värtsilän tilanne, jos mainittua yhdistystä ei olisi aikoinaan osin kaukokatseisestikin hanketoiminnan vuoksi perustettu!?

    Liitosrahan käytöstä muistutan vielä, että merkittävä ympäristöhanke, Sääperin kunnostushanke, rahoitettiin ja toteutettiin nimenomaan SILLÄ! Järvi ei tietenkään ole kaikilta osin vuosikymmenien takaisessa loistossaan, mutta tilanne olisi vielä selkeästi heikompi ilman mainittua n.100 000 € panostusta.

  3. Väärinkäsitysten välttämiseksi tarkennan edellisen kommenttini viimeistä kappaletta:
    Hankkeen kokonaiskustannus oli n.100 000 €, josta perustettavan uuden Tohmajärven kunnan osuudeksi jäi puolet eli 50 000 €. Puolileikkisästi voidaan jopa todeta, että järven kunnostaminen ei maksanut meille mitään koska valtio antoi ensimmäisen puolikkaan laskennallisena yhdistymisavustuksena ja toisen puolikkaan Ympäristökeskuksen rahoituksena; siis sama maksaja jakoi rahaa kahdesta eri taskusta!

    Hankehommien kustannuksiinhan täytyy yleensäkin olla puolet ns. omarahoitusosuutta, jonka varmistuttua toinen puoli tulee jotakin reittiä myöten ”valtion varoista”. Joissakin tapauksissa omarahoitusosuuteen voidaan sisällyttää eli hyväksi lukea myös tehdyn talkootyön rahallinen arvo.

  4. Toksen jalkeen paikalli en toiminta ei ole enaa kunnan ,vaan kylan pitajan toimintaa. Pitaja sana on edelleenn kaytettavissa. Pidtaan tasta lujasti kiinni. Vartsila on enemman kyla. VARTSILAN PITAJASSA on monta kylaa ja Vartsilan pitajassa on monta yhdistysta. Tammikuussa voimme juhlia Tohmajarvella Vartsilan pitajan 10 vuotsijuhlaa. Tehdaan hyvassa yhteisymmrryksessa.

  5. Tulipa virheita! Kone temppuilee. Anteeksi!

  6. Värtsilän Pitäjäyhdistyksen ja pitäjän juhlia, kun vietetään niin toivottavasti ne on 20 vuotisjuhlat. Piti ihan tarkistaa perustamis asiakirjasta ihan alkuperäisestä, jonka alle kirjoittajanakin olen.

  7. Kun pienestä kunnasta tulee kylä.. siinäpä osuva nimi tutkimukselle. Värtsilän kunta on poistunut kartalta, mutta onko tilalle tullut Värtsilän kylä? Värtsilään ajaessani olen yrittänyt tarkkailla tien varsia saadakseni tietää mistä nykyinen Värtsilän kylä alkaa tai päättyy. Asia ei minulle selvinnyt. Muistini mukaan esimerkiksi Niiralan nuoli-opaste sanoo Värtsilään olevan 4 km, Ilomantsin tiehaarasta 1 km, eli Värtsilä olisi kylätalon paikkeilla.

    Selaillessani kyliä koskettelevia sivustoja törmäsin usein termiin ”kylän kehittämissuunnitelma”. Kylän lähestymiskyltit nähtiin osaksi kehittämistä. Infotauljen tuli kertoa matkailijoille, miksi matkailijan kannatti tulla juuri tänne.
    Olisikohan tässä pieni miettimisen paikka.

  8. Hyvä alpo! Kyllä sinä edelleenkin noilla tiedoilla osaat tiesi Värtsilään, ihan kuten tähänkin asti.
    Jo ennen kunta liitosta, kun olin perustamassa VÄRTSILÄN PITÄJÄYHDISTYSTÄ oltiin tietoisia että näin voi käydä.
    Näin ollen siis Värtsilä on Pitäjä, johon kuuluu monia pien kyliä.
    Pitäjäyhdistys on toimintaperiaatteeltaan yleisellä termillä kylätoimintayhdistys ja alueen kehittämisyhdistys, sekä sekä yhdistysten ja yhteisöjen yhteistoiminta elin.

    Värtsilän kyläsuunnitelmassakin on kylän (eli pitäjän) rajoiksi määritelty entisen Värtsilän kunnan rajat johon kuuluvat em mainitut pienemmät reunakylät.
    Siis Värtsilän keskuskylä löytyy Alpon ohjeidenkin mukaan, jossa kylätalolla hoidetaan monien sivukylienkin asioita Kuten Kaustajärven juttuja.
    Näistä sana epävarmuuksista pois päästen ehdottaisin, että kun kylä suunnitelmaa päivitetään muutettaisiin sen nimikin Värtsilän Pitäjäsuunnitelmaksi. Terveisin siis Pitäjätoimikunnallekin herätykseksi.

  9. Vartsilan seurakunta palautettin Tohmajarveev v. 2003 ja kunta kaksi vuotta myohemmin v. 2005, siis 10 vuotta sitten.

    Vartsilan pitajasuunnitelma on oikea nimike.

    Tohmajarven terveyskeskuksessa, Susanna Turpeisen tyohuoneessa, on Tohmajarven kunnan isokokoinen seinakartta, jonka keskella on punainen viiva. se on entinen kuntaraja ja sopii kertomaan, missa sijaitsee Vartsilan pitajaraja Tohmajarven kunnassa. Tama raja mielessani, kun puhun Vartsilan pitajasta. Tosin ns. kolmannen sektorin raja on aina tavalla tai toisella ”veteen piirretty”. Siis surin piirtein.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *