Urho vaan! /Muisteluita Kekkosesta/Sutkausten mestari
Esa Seppänen: Kuka Kekkonen, Art House 2014
Presidentti Urho Kekkosesta on tehty monenmoisia kirjoja. Muistuvat mieleen Juhani Suomen ”järkäleet”, joissa kartoitettiin UKK:ta sekä poliitikkona, että ihmisenä. Ikävä kyllä olen lukenut monen nousukkaan poliittisia kirjoja, joissa kekkos-ivaa on käytetty julkisuushakuisesti. Onpa Urkista tehty rakkausromaanikin. Tämä Esa Seppäsen, Kekkosen entisen edjutantin kirja, ei pyri luotaamaan niinkään presidentin poliittista uraa kuin kuvailemaan häntä ihmisenä aikalaisten silmin.
Paavo Väyrynen oli 27-vuotias, kun tapasi UKK:n ensimmäisen kerran. Tamminiemen portilla hänelle sanottiin, että mitäs poika täältä hakee? Mutta kun selvisi, että Väyrynen tuli Kekkosen kutsusta, aukenivat ovet. Kekkonen osoittautuikin varsin ystävälliseksi mieheksi ja teki tuota pikaa sinunkaupat Paavon kanssa.
Professori Timo Soikkanen mainitsee, että Kekkosella oli kieli kuin puukko. Hän käytti huumoria taitavasti asenaan myös hallinnossa ja politiikassa. Marsalkka Mannerheim ja Kekkonen muistetaan valtiomiehinä, joilla pisteliäänkin huumorin käyttö oli tapa hallita ympäristöään. Kun Kekkoselle tuli kanteluja suurlähetystön alkoholinkäytöstä, totesi Kekkonen: ”Kuitenkin on asia niin, että mies joka ei tee muuta virhettä – tai ei tee muuta ylimalkaankaan – kuin että kun on humalatilassa, on humalassa, tekee maalle vähemmän vahinkoa kuin mies, joka selvin päin tekee tyhmyyksiä.”
Mukaan kirjaan on päässyt läheisessä työsuhteessa olleita tai vapaa-ajan tuttuja ja sukulaisia:( Eino Uusitalo, Sami Sihvo, Reino Harala, Teuvo Hirvonen, Esa Seppänen, Timo Kekkonen, jne…). Yleensä muistelujen sävy on positiivinen, jopa varovaisen kunnioittava. Särmää saisi olla tämäntyylisessäkin kirjassa enemmän.
Kekkonen oli taitava toimija niissä oloissa, jossa hänen aikana elettiin. Hän oli kuin lasten kirjojen Otzin valho, niin hyvässä kuin pahassa.
Viimeisin kuulumani poliittinen sammakko livahti nykyisen pääministerin suusta, kun kehotti meitä kansalaisia siirtymään nykyaikaan 1970-luvulta. Jotenkin hän lopetti: Elämme nyt vuotta 2014. Tervetuloa mukaan!
Ministeri viittasi selvästi presidentti Kekkoseen. Niinpä, tervetuloa tähän aikaan, jonka merkittävimpiä rakentajia sotien jälkeen Neuvostoliiton naapuruudessa oli presidentti Kekkonen. Pääministeri niihin aikoihin vielä piereskeli kapaloissa.
Kekkosen aikana ei politiikassa pärjännyt show-tyylillä. Se raakaa työtä. Uskon kuitenkin, että Suomessa elää vielä se rehellinen pyrkimys, jolla maan asioita on hoidettu. Seuraavat eduskuntavaalit ovat jo käynnistyneet.
Kekkosen pressakaudella ei yksikään hallitus istunut täyttä vaalikautta,hajoita ja hallitse oli silloin pääteemana.
En edelleenkään kaipaa niitä aikoja!
On ihmeellistä, kuinka paljon presidentti Kekkosen ”päälle” on heitetty ja on yleensäkin annettu heittää monenlaista likaa ja lokaa hänen kuolemansa jälkeen. Onhan hän eittämättä tehnyt virheitäkin sekä yhteisissä että yksityisissä asioissaan, niin kuin me jokainen yhteiskunnallisesta asemastamme riippumatta teemme. Ajattelen asian kuitenkin niin, että presidentin tärkein tehtävä on ollut ja on edelleenkin ulkopolitiikan hoitaminen. Mm. Kekkonen on suoriutunut tästä tehtävästä mielestäni erinomaisesti; hyvien suhteiden luominen ja ylläpitäminen toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä esimerkiksi ja erityisesti Neuvostoliittoon ei luultavimmin olisi onnistunut keiltään muilta politiikkamme silloisilta ”napamiehiltä” nykyisistä puhumattakaan lähellekään yhtä hyvin!
Lukematon on se kaskujen ja sutkausten määrä, mitä U.K:sta on julkaistu ja kerrottu sekä hänen urheilu- että poliittisen uransa varrelta. Hän on kaiketi keksinyt ja kehitellyt niistä huomattavan osan itse; mm. seuraavanlaisen kevennyksen:
Kun Suomen Marsalkka C.G.E.Mannerheim kuoli, hänkin joutui luonnollisesti asemastaan ja arvostaan huolimatta Taivaan Portilla portinvartija Pietarin tenttiin.
Pietari lupasi Marskille hyvän osan, mutta ilmoitti tahtovansa mukaan iankaikkiseen iloon myös Marskin hevosen.
Käydyn keskustelun tuloksena Marsalkka sai palata vielä hetkeksi maan päälle asiaa selvittämään. Hän meni ensi töikseen pääministeri Kekkosen puheille ja kertoi Pyhän Pietarin terveiset.
Kekkonen kuunteli tarkasti, mietti tovin ja vastasi, että hevosen toimittaminen Marsalkan mukaan ei onnistu missään tapauksessa.
Marski kuitenkin arasteli lähteä takaisin ilman ratsuaan ja ehdotti Kekkoselle, että tämä lähtisi selittämään asian Pietarille.
Kekkonen suostui pyyntöön ja niin lähdettiin matkaan. Pietari näki vartiopaikaltaan jo kaukaa Marskin saapuvan takaisin, mutta mitä ihmettä; kuuluisaa rautiasta Käthyä ei olekaan hänellä mukanaan, vaan vieressä astelee pääministeri Urho Kekkonen.
Kun he tulivat Pietarin luokse, hän torui heti Marskia: ”Mitä ihmettä tämä oikein tarkoittaa, minä käskin toimittaa hevosen, mtta sinä kuljetitkin tänne aasin?”
Jussi, olen tismalleen samaa mieltä kuin Sinä ensimmäisessä kappaleessa. Vitsisi on harmittavuudessaan Kekkoseen hyvin sopiva.
Lemillä istuin kerran erään Ruomin kylän talossa kahvilla. Talon isäntä kertoi,että Kekkonen oli hiihtomatkallaan Luumäeltä pysähtynyt tauolle. Pöydässä hän kaatoi vahingossa kermaa liinalle. Anteeksipyytelyyn emäntä oli toistellut: ”Ei se mitään!” Mutta hetken päästyä isäntä oli vuorostaan läikytellyt liinalle. Siihen emäntä: ”Toinen tohelo!”
Helsinkiin palattuaan Kekkonen oli postittanut emännälle uuden liinan ja kirjoittanut lähettäjäksi: ”Siltä ensimmäiseltä tohelolta!”
Pentille: En minäkään kaipaa niitä aikoja. Tosin meillä on nytkin ajan tasalla oleva presidentti. Mutta pääministerin naama on liiaksi jenkkeihin päin. Ei ole poika kasvanut Lepikon torpassa, vaan kävellyt salin lattialla hopealusikka suussa, ja jälki näkyy vielä vartalon määrämittaan päästyäkin.
Lisää Kekkoskaskuja.
Urkki viihtyi paljon Lapissa jossa hänellä oli monia väärtejä.
Nämä sanat on pantu milloin Aslak Juuson, milloin Kaapin Jounin suuhun.Todellisuudessa keskustelu käytiin Raattamalaisen Petteri Maggan ja Kekkosen välillä.
Ollessaan hiihtelemässä Pallaksella Kekkonen tapasi ystävänsä Petterin.Urkki Kysäisi Petteriltä:” Mitäs sitä tänne Jumalan selän taakse kuuluu”. Johon Petteri vastasi:” Mistäs sie Kekkonen tiiät miten päin se Jumala seisoo”.
Muistan hyvin kun Kekkonen uudenvuoden puheessaan mainitsi että metsätyömiehen asema on Suomessa kansallinen häpeä,sepä tehosi, lähes välittömästi palkat nousivat lähes kolmanneksen.Mahtava mies!
Ja muistattehan postimerkin,josa oli kunnioitetun presidenttimme Kekkosen naamakuva. Postilaitos kuului saaneen valituksia siitä, että merkissä on huono liima, ei tartu kuoreen. Asiaa tutkitaessa todettiin ettei liimassa mitään vikaa ollut. Merkin liimaajat tohkeissaan joko nuolaisivat tai sylkäisivät kuvapuolta. Se oli aikaa kun kaikki presidentit olivat Kekkosia, ja hyvä, että olivat.
”Hajoita ja hallitse sanoivat entiset Roomalaiset. Kekkonen todella osasi sen taidon sisäpolitiikan osalta. Hän hajoitti kaikki poliittisten vastustajien liittymät siten, ettei ollut lopuksi mitään hajoitettavaa. Hän hallitsi ”rautaisella kädellä” tätä maata. Sitten vanhuus yllätti ”yksinvaltiaan” ja alkoi uusi paramenttaarisen demokratian aika.
Kekkonen oli taitava toimija niissä oloissa joissa silloin elettiin.
Kekkoseen voi soveltaa demokratian ajan fraasia eikä vain toistaa diktatuurin menneitä. Siis: ”Yhdistä ja hallitse!” Yhdistymisen tiellä demokraattisessa hallintokulttuurissa voi olla joskus pakko hajoittaa jokin huonosti toimiva koalitio. Senhän voi todeta esimerkiksi jääkiekossa tai lentopallossa tai koripallossa. Taitava pelinjohtaja menettelee niin useastikin ottelun aikana. Eikä siinä pulinat auta!
Mistä tuntee aidon Maalaisliittolaisen / Keskustalaisen? Siitä etteivät he tee virheitä. Jos virhe sitten tuleekin se on toisten syytä.
Kekonen hajoitti monta kertaa sen puolueen josta hän presidentiksi nousi. Kuinka hajoitti, mylläsi sen johdon aina oman tarkoituksensa mukaiseksi. Siinä sai lähteä piippuhyllylle jokainen keskustan puoluejohtaja, jonka Kekkonen katsoi uhmaavan omaa asemaansa.
Siis hajoita ja hallitse ja vielä ilkeile voitetuille, kas siinäpä Kekkosen toiminnan sisäpolitiikan perusajatus.
Tässä hän oli erityisen taitava mies.
Kaikella ystävyydellä, Kalevi, tietosi Kekkosesta ja Maalaisliitto/Keskustasta eivät vastaa tosiasioita. Tästä aiheesta ei enempää.
Presidentti Urho Kekkonen oli siis todellinen Suurmies Isolla Ässällä, mutta mikään vellihousu ei ollut myöskään hänen nuorempi veljensä Jussi.
Urheutensa ja peräänantamattoman sitkeytensä sekä tietysti erinomaisesti kunnostautuneiden sotureidensa avuilla taitavasta komppanianpäälliköstä luutnantti J. Kekkosesta tuli eräs Talvisodan Kuhmon taistelujen suurista sankareista. Mainituista kahinoista kerrotaan hyvinkin seikkaperäisesti mm. Väinö Monosen kirjassa Kuoleman kujanjuoksu. Jussi Kekkosen sotatie jäi muuten kuitenkin varsin lyhyeksi, kun melko heti jatkosodan alkuvaiheissa haavoittuminen aiheutti vaikean näkövamman ja kuolemakin korjasi hänet sitten jo vähän yli 50 vuotiaana 1960-luvun alussa.
Väitätkö Erkki minua valehtelijaksi. Paljon sanottu ”papilta”!
Kekkonen harrasti myös nyrkkeilyä,toimiessaan punavankien kuulusteliana kansalaissodan jälkeen,hänen kerrotaan käyttäneen kuulusteluissaan rukkasia!
Mikäli Jari Tervon teksteihin on uskominen,niin hän yleesä kirjoitti etukäteen kuulustelun valmiiksi ja kynän kuulustavalla, laittoi rukkaset käsiinsä että allekirjoitus tähän.
Hyi olkoon tämä keskustelu Kekkosen pimeästä puolesta. Kuinka monelle hän on vieläkin Jumalasta seuraava.
Sittenkin vielä Kaleville. Kun olin valmistunut vain ”papiksi”, jatkoin opintoja vielä toisessa tiedekunnassa. Suomen historian tutkimuksen metodikurssilla sain opetusta, miten pitää suhtautua tietoihin, joita saa erilähteistä, myös erilaisista lähteistä. Tämän opetuksen perusteella sanoin, että ”tietosi Kekksoisesta ja Maalaisliitto/Keskustasta eivät vastaa tosiasioita”. Tämä mielipide ei tarkoita ollenkaan valehtelemista.
Tietämisen sekä tiedon hankkimisen ja omaksumisen takana pitää olla nöyryyttä.
Niinpä myöskin minä olen lukenut monien Kekkosen aikana politiikassa oleiden ihmisten kirjoituksia kokemuksistaan Kekkosesta presidenttinä.
Kekkonen oli ”takapiruna” kun Sukselaisesta tuli puolueenjohtaja, kun Virolaisesta tuli keskustapuolueen puheenjohtaja, kun väyrysestä tuli keskustan puheenjohtaja. Kekkonen oli järjestelemässä Ahti Karjalaista sivuraiteelle ja niin edelleen.
Kekkonen oli taitava toimija niin hyvässä kuin pahassakin ja maalaisliitto / keskustapuolue vain työrukkanen vallassa pysymiseen ja vallan käyttöön. Mikä olikaan se K-linja josta Vennamo muisti sanailla.
Politiikassa totuus on hyvin suhteellista ja abstraktia ja on aina puhujansa tarkoitusperien mukaista.
Lissu on lisännyt Pälkjärven pitäjänseuran sivuille uuden,
Lehdistöneuvos Seppo Sarlundin pitämän esitelmän Johannes
Virolaisesta. Karjalatalo 4.10.2014 Käykäähän lukemassa!
Eros se Kekkonen kuitenniin Napoleonista, Hitleristä, Stalinista, Maotsetungista – ja varsinkin Vennamosta. Eikä se lähtenyt Virkkusen joukkojen kanssa yhteistyöhön. Stubbin se panis nyt sivuun? MUTTA ei diktaattorina, vaan demokraattisen mandaatin voimalla aivan oikein kun oli taitava ja omaan aikaansa sopiva johtaja (ei kuitenkaan Führer).
Minä en jumaloi Kekkosta. Ei hän ollut Jumalasta seuraava. Mutta kylläkin toimi esivallan tärkeässä tehtävässä. Ja kuten tiedämme, esivalta on Jumalasta, joka ei turhaan miekkaa kanna (tai kivääriä, niinkuin rajamme vartijat sosiaaliministeriön alaisuudessa).
Työhuoneeni seinällä on ja pysyy muutamia suurmiesten valokuvia. Niiden joukossa Kekkosen kuva ja Martti Lutherin kuva. Viime mainittu on opettanut ns. kahden regimentin (hallinnon) opin:
Jumala hoitaa meitä ja luomakuntaaNSA vasemmalla ja oikealla kädellään. Vasen on laki ja valtio. Oikea on evankeliumi ja kirkko. – Käsinään hän käyttää ihmisiä. Siksi sekä vasemman että oikean käden työssä on puutteellisia ihmisiä, jotkut enemmän kuin toiset. Kun me arvioimme heitä – ja siihen meillä on sekä oikeus että velvollisuus – meidän on vältettävä mieltämme ohjaavia asenteita ja propagangaa.
Kekkosvitsit ovat mainioita. Mutta Kekkos-kaunaa en voi ymmärtää. Väyrysen nimen kirjoittamisen pienellä v:lla selitän itselleni kirjoitusvirheeksi. Tai saattaa olla niinkin, että sen johdosta minua houkutellaan siitä huomauttamaan.Tutkijan koulutus tarjoaa kyllä eri vaihtoehtoja sitä tulkitsemaan. Mutta olkoon, menee liian akateemiseksi. Hymyssä suin siitäkin voisi tosin jutella.
Mitä tulee Maalaisliittoon ja erityisesti Nivalan puoluekokoukseen ja sitä seuraavaan aikaan, jolloin Vennamosta tuli oman puolueensa johtaja, niin onhan nyt mielenkiintoista tarinaa luettavana myös SDP:n sisällä käydyistä kamppailuista, kun Erkki Tuomioja on avannut muistojensa arkun.
Eduskunnan nykyinen puhemies on taitavasti sanonut, että mediassa käytävä mielipiteiden vaihto on tehnyt politiikasta avointa. Ymmärrän, että sillä tavalla hän rehdisti suostuu itsekin tarkastelun kohteeksi.
Kerrataanpa Reino A:n kommentti 5.10.2014 klo 8:21.
Mistä myö tiijetään, missä päin Jumala seisoo. Sen mie varmasti tiijän, missä päin on Universumin Helmi. Vaikka se on Liki rajaa Suomen puolella, on siellä kuitennii turvallista ellee. Ja turvallisuuven takeista nyt käyvään vakavoo keskusteluu. Siinä ei komentele Kekkonen. Onko se hyvä vai paha asia? Päättäkööt nyt nuoremmat Jumalan vasemman käden edustajat. Oikean käden oppilaat ristikööt kätensä ja sanokoot: Isä, sinun tahtosi tapahtukoon!
Kuinka kauan saa jatkaa ennenkuin Eira puhaltaa pelin poikki. Juhani Suomi kertoo Kekkoskirjoissaan siitäkin kuinka Kekkonen yritti tehdä vaihtokauppaa Breznevin kanssa sillä tavalla, että karjalankannas Suomelle ja pohjoislappi N-liitolle. Luvaten sen onnistuvan suomalaisten kanssa siten, että hän hajoittaa eduskunnan ja tekee myönteisen päätöksen uuden eduskunnan kanssa. Näin mikäli tarjous neukuille kelpaa.
Meidän onneksi Breznevillä ja Neuvostojohdolla oli tolokku vielä siinävaiheessa tallella. Myöhemmin hän totesi Kekkosen vieraillessa Suomen olevan ainoan provinssin, jonka kanssa heillä ei ole ongelmia.
Kekkonen oli aikanaan taitava toimija niissä olosuhteissa joissa silloin elettiin. Onneksemme kaikki toimet eivät tuottaneet tulosta.
Kaksi vanhaa nokkii toisiaan. Puhalla, Eira, poikki koko peli. Annetaan Kekkosen levätä rauhassa. Kyllästyttää koko jaarittelu. Mennään kohti seuraavia eduskuntavaaleja ja toivotetaan nykyiselle presidentille työrauhaa.
Tänään Mot ohjelmassa Kekkosesta klo 20. TV1.
Lainaus Ylen sivulta ko. ohjelmasta: ”Urho Kekkonen yritettiin ampua presidentin kesäasunnossa Kultarannassa. Kekkosen määräyksestä vain pieni piiri sai tietää tapauksesta. Toimittajana Kai Byman.”
Eiköhän anneta kaikkien kukkia!
Urkkivaisen otsikon on laittanunna muuvan kriitikko-Urho, tosin ilman Kalevapoljentoa, Känäämättä ja Peitsiä kalauttelematta.
Älkää missään nimessä puhaltako näin hyvää asia-aineistoa poikki, kun kerrankin on ilolle ja huumorillekin suotu aihe.
Kuten maailman parhaat aiheet, mitä suurempi johtaja ja politikko, sen hauskimmat jutut. Paitsi tietenkin tosikkojen mielestä.
Urkki itsekin oli huumorimiehiä, hänet tapasin ensi kerran eka pressakaudella nöösipoikana, kun Urkki tuli meille Enon uuden urheilu stadionin vihkimään. Sain portilla ihan toivottaa tervetulleeksi ja silloinkin Urkki itse tarinoi jotain naurettavan hauskaa, jota ei enää muista mitä.
Itse olin Katsomossa Urkille varatun aition seuraavalla rivillä, heti Urkin takana ja kuulin seureen keskustelutkin. Eikä ne olleet mitenkään tönkköjä edes. Että sellainen päämies meillä jämerä ja kivan hyvä.
Päin vastoin, kuin muutamat tosi suuret kuuluisat historian suurmiehet joilla ei ollut ilmeisesti minkään laista huumorintajuntajuntaa.Nehän jokainen tuntee lähihistorian kautta, siis Aatu ja Josif. Maailman surkeimmat humoristit, niinhän oli tuloskin.
Vielä yksi hyvä juttu: Eräällä Neuvostoliiton reissulla Kekkoselle ehdotettiin, että Suomi liitettäisiin tähän suureen maahan.Siihen Kekkonen: Ei se oikein käy. Enhän minä osaisi olla näin suuren maan presidenttinä!
Hemppa, tarkoitatko Enon stadionin vihkimisellä sen kentän avajaisjuhlaa, joka sijaitsee Vuonislahteen haarautuvan tien oikalla puolella? Ja milloin tuo vihkimistilaisuus oli? Vuosiluku riittää.
Vitsit vitseinä. Mitä tapahtuisi, jos nyt vielä olisi voimassa Kekkosen ajan presidentillä ollut ja demokraattisella päätöksellä annettu valta harkintansa mukaan – ilman pääministerin aloitettakin – hajoittaa hallitus? Mitä liikkuu Sauli Niinistön hilseen alla?
Kekkonen oli seurueineen Lapissa kalassa.
Joen läheisyydessä olevassa mökissä syntyi perheeseen
samaan aikaan potra poikavauva. No pitihän lapsen
syntymä paino saada selville, mutta köyhässä talossa ei
ollut vaakaa.Silloin Kekkosen seurueen opas keksi:
Lainataan Kekkosen kalavaakaa.
POIKA PAINOI 12 KILOA ….