42 comments for “Viikon puheenaiheet, vko 43

  1. Ehdotan viikon kirjoittelun aiheeksi: Onko kuntalaisilla / seurakuntalaisilla / kansalaisilla mahdollisuuksia vaikuttaa lähi ympäristönsä elämään? Jos on, niin miksi ja millä tavalla?

  2. Kesäjuhlat. Ennen pidettiin maamiesseuran talolla kesäjuhlat. Ne ovat
    jääneet iäksi mieleen.

  3. Kiitos, Sakari H!!!! Mitäs minä olen puhunut ja kirjoittanut Värtsilän PITÄJÄN puolesta!!!!

    Meillähän on suunnitteilla Värtsilän pitäjän 10-vuotisjuhla tammikuulle 2015 ja samalla Värtsilä-viirin julkistaminen. Värtsilän Kotiseutuyhdistyksen kokous 27.8.2014, § 6:

    Värtsilän pitäjän 10-vuotisjuhla

    Päätös: Kotiseutuyhdistys ehdottaa, että Pitäjäyhdistys järjestäisi pitäjän 10-vuotisjuhlan Värtsilän koululla

    Pitäjä-sana on uusiokäyttöön vapaana. Se on ns.kolmannen sektorin järjstöjen ja yhdistysten nimiin sopiva, eikä tässä tarvitse niitä uudelleen muokata. Ne ovat jo olemassa. Mutta pitäjä-käsite vahvistaa niiden identiteettiä.

    Viiristä on jo kolme luonosta. Mutta asialla alkaa olla kiire. Aikaa korkeintaan kuukauden verran.

  4. Mielenkiintoista: Kiihtelysvaarasta tuli 1680-luvulla Tohmajärven kappeliseurakunta. V. 1857 siitä tuli itsenäinen kunta ja seurakunta.

    Värtsilä alkaessaan kehittyä teollisuuspaikkakunnaksi kuului Tohmajärveen. V. 1865 tehtaan ympärille syntyi selektiivinen tehdasseurakunta omine kirkkoineen ja pappeineen. Tehdasseurakunta itsenäistyi kirkkoherrakunnaksi v. 1909. Värtsilän kunta syntyi v. 1920 irtautuen siten Tohmajärven kunnasta.

    Värtsilän seurakunta palasi Tohmajärven seurakuntan v. 2003 ja kunta v. 2005. Kiihtelysvaara liitettiin Joensuun kaupunkiin v. 2005, ja samana vuonna Kiihtelysvaaran ja Tuupovaaran seurakunnista tehtiin Vaara-Karjalan seurakunta.

    Aika mielenkiintoista, että samaan aikaan on herännyt henkiin ajatus Värtsilän pitäjästä ja Kiihtelysvaaran pitäjästä. Taitaa olla vastareaktio kuntarakenneuudistuksille. Nähtäväksi jää, miten kunnallishallinto ja seurakuntahallinto suhtautuvat syrjäkylien haluun jäsentyä niitä perinteisesti yhdistäviin pitäjiin. Tässä on haaste myös valtion aluehallinnolle.

    Värtsilän pitäjään kuuluvan Kaustajärven kylän ja Tohmajärven kunnan kamppailu Pohjois-Savon ELY-keskuksen kanssa paikannmikylteistä on surkuhupaisa tarina byrokratian epäjärjellisestä ilmiöstä. Syntynyt ratkaisu on kuitenkin rohkaiseva ennakkotapaus, jota voi käyttää tarpeen tullen. Kolmannella sektorilla on vaikutusmahdollisuuksia, vaikka aikaa voi kulua kaksikin vuotta.

    Milloin Tuupovaara herää? Ja Eno? Ja Pyhäselkä? Kiteellä onkin seurakuntaliitoksessa syntynyt Kesälahden kappeliseurakunta. Miksi ei voitaisi korjata tehtyjä päätöksiä myös Tohmajärven seurakunnassa? Värtsilän kappeliseurakunta olisi epäbyrokraattinen yhteisö, jossa aktiivit kirkkonsa ympärillä asuvat saisivat toimia. Palkkaväki työskentelisi nykyiseen tapaan. Jotenkin tämän tapaista puuhaa Värtsilän seurakunta harjoitti, kun pidettin jumalanpalveluksia Venäjän Värtsilässä 1990-luvulla.

  5. Joulukortti asia kirkon kunnostuksen hyväksi etenee.Kun löydetystä kuvasta käyttölupaa ei ole,löytyi asiaan toisenlainen ratkaisu.
    Ystäväni,kuvaamataidon opettaja ja korttitaiteilija Kati Heickell
    osallistui kirkon kunnostustalkoisiin tekemällä pari akvarellia kirkon kellotapulista.Kuvat lähtevät tänään painoon.
    Olisko Erkki ja kumppanit 1000 kpl hyvä määrä?

  6. Jore Sain Joulukortti kuvalle kuvaajan luvan Eira lupasi ystävällisesti hoitaa tilauksen kuntoon.En ole kuullut muutoksesta asiaan.

  7. Kiitos Pera infosta.Teemme sitten kortit akvarelleista ja tuosta valokuvasta.Mitään erikoista tilaustahan en tarvitse koska kortit tulevat lahjoituksena Värtsilän kotiseutuyhdistykselle.Kortin myyntituoton toivon ohjautuvan Värtsilän kirkon kunnostukseen.

  8. Lämmin kiitos Peralle, Jorelle ja Eiralle ja sitä kautta myös kaikille muille korttitehtailijoille! Olette kiitosvirren väärttejä. Myyntikampanja on helppo hoitaa tämmöisen esityön jälkeen. Joulupukki odottaa oven takana. Niin, jäi nimilistasta pois tuo Kati Heickell. Kiitos ja halaus hänelle!

  9. ”Laps hankeen hukkuu, unhoittuu”….

    Olen odotellut Värtsin kulttuurisivuilta
    kolumnia viime pyhän hengellisten laulujen kirkkokonsertista.
    Mitä kappaleita esitettiin ja millaisia
    tunnelmia itse kunkin kuulijan mieleen
    virittyi, kuinka konsertoijat itse kokivat
    Värtsilässä käyntinsä?

    Esiintyjiä arvostava kirjoitus veisi varmasti
    hyvää asiaa eteenpäin paremmin kuin paikalla
    olleiden tai olemattomien alibit.

  10. Telle, pikku kirjoitus on tulossa kunhan ehtii. Laitetaan sinne sitten lisää kommentteja. Säästin ohjelman.

  11. Telle hei,tämä kirkko on meidän hääkirkko 1988.Kirkko on tällaisiin tilaisuuksiin sopiva, esiinnyimme täällä jo toisen kerran. Koimme että viime sunnuntain konsertti oli lämminhenkinen koleasta kirkosta huolimatta (12C urkuparvella)
    Esiintyjille haastava iltapäivä,mutta antoisa!Olli -Pekka ja Jaana

  12. Mikä on KOLUMNI? ”Kolumni on sanoma- tai aikakauslehdessä omalla palstallaan säännöllisesti julkaistava lyhyt kirjoitus, jossa toimittaja tai avustaja esittää oman mielipiteensä jostakin ajankohtaisesta aiheesta”.

    Kirjoitin – nimimerkillä – Pellervo-lehden kolumnistina vv. 1981-93. Kerran kuussa, säännöllisesti. Verkkolehti Värtsissä ei ole erityistä kolumni-palstaa. Mutta odotetaan Alpoaatoksen ”pikku kirjoitusta”. Unohdetaan nyt – TÄSSÄ YHTEYDESSÄ – värtsiläisten ”alibit”. Saattaa olla, että löytyy muita aiheita niiden kyselyyn, esimerkiksi Alibaba.

    ”Papit made in Värtsilä” -kirjasta olen tarjonnut esiteltäväksi muutamiin lehtiin. Ehkä sen sisälysluettelo ei ole houkutellut toimitusten kulttuuri-ihmisiä pienenkään jutun tekoon, ei myöskään yhtään kolumnistia. Kirkkoherranvirastokin vain ilmoittaa, että sitä saa Erkki Lintuselta. Hinta on tietysti aika iso. Mutta kylläkin kuitiksi tasokas painotuote.

    Mutta minä Alibaba jaksan yhä uskoa, että Värtsilän kirkon puolesta kasvaa kansanliike. Siihen liittyy niitä, joille ehtoollisen sakramentti kirkon seinien sisällä on tärkeä – ja niitä, joille sotien jälkeisen rakennustyön dokumentit ja kulttuuriarvot ovat tärkeitä. Minulle ne molemmat tärkeitä.

    En aio olla niiden joukossa, joita tulevat sukupolvet halveksivat, jos joutuvat toteamaan, että Värtsilän kirkko sai rappeutua, vaikka rahat sen kunnostamiseen olisi voitu yksituumaisuudella koota kasaan.

    Seurakunnan jäsenenä tarkkailen paitsi aliibeja myös motiiveja. Ja sanon ihan suoraan, että minulla on pappina ja kulttuurityöntekijänä siihen sekä koulutus- että työkokemusta enemmän kuin keskimäärin tällä seudulla. Jos ne eivät riitä kuuntelemiseen, niin ovat alibit ja motiivit kriittiselle ihmiselle tarjolla.

  13. Alpon tekemä juttu konsertista on huomenna keskiviikkona Värtsissä.

  14. Jorelle ->
    Olisko Erkki ja kumppanit 1000 kpl hyvä määrä?

    Antaa palaa vain! Riittävät varmasti sitten useammelle vuodelle myytäväksi! Ehkä kannattaa jakaa tuo tuhat kpl, niiden kehden akvarellikortin kesken. Akvarellikortin lisäksi on tulossa 500 kappaleen erä tapulikuvasta painatettua korttia. On asiakkaille ja kirkonystäville sitten tarjontaa! Toivottavasti ei tule valinnan vaikeus!

    Kiitos ja kumarrus Jorelle lahjoituksesta!

  15. Mielenkiintoista lukea Karjalaisen tämän päivän pääkirjoitusta Kiihtelysvaaran pitäjä -hankkeesta. Meillä Värtsilässä pitäjä-aate on jo vuosien ikäinen. Siitä hyvänä esimerkkinä Värtsilän Pitäjäyhdists ry. Tosin netissä siitä kerrotaan kyläyhdistyksen nimikkeen alla, ikäänkuin Värtsilän Pitäjäyhdistys olisi VAIN kyläyhdistys eli siis Värtsilä olisi KYLÄ yhtenä muiden kylien, mm. Kaustajärven kylän, joukossa.

    Kuntaliitoksen yhteydessä perustettiin Värtsilälautakunta. Se on lakkautettu. Pelkäänpä,että Kiihtelysvaaran pitäjähankekin päätyy lautakuntaverkostoon, vaikka sen perimmäinen tarkoitus on käsittääkseni ns. kolmannen sektorin elvyttäminen olla vapaaehtoisuuden toiminta-alueena kaupungin rinnalla, sisällä ja apuna.

    Värtsilän pitäjän 10-vuotisjuhlalle on nyt tullut lisää aihetta. Myönteinen suhde Tohmajärven kuntaan ja halu vireyttää elämän laatua ja ilmettä Värtsilän pitäjän alueella. Ja sen tiedostaminen, ettei ole tulevaisuutta, jos ei tunne menneisyyttään. Tätä teemaa voisi käyttää 10-vuotisjuhlan yhden puheen johdantona ja sitten kehitellä ideaa, joka on made in Värtsilä´.

  16. Sain kutsun ola läsnä Kiihtelysvaarassa to 23.10.14 klo 17.30. Suojapirtissä kiihtelysvaaralaiset pohtivat pitäjä-ideaansa. Taidan mennä kuulemaan ja oppimaan.

    Googletapa – kiihtelyksen kylä

  17. Nyt se on tapahtunut,eteläinen ja pohjoinen Kaustajärvi on yhdistynyt,joka syksyhän näin tapahtuu.
    Viime yönä tuli koko järven peittämä jääpeite pakkasta oli 17 miinus astetta. Nyt kun löityisi jostain vuorokauden vanha varsa, että pääsisi hakemaan lokinkiveltä se kuuluisa aarre. Kiirettä pitää,eihän aarretta kukaan ole vielä päässyt noutamaan.

  18. Vanha sanonta ”Simo siltoja takoo” pitää
    siis suunnillen paikkansa.

    Aarteen etsinnän tuloksia odotellessa
    kiittelen veljeksiä, jotka kuulemani mukaan
    laittoivat eilen aurauskepit järven pohjoispuolelle.
    Itse olimme tällä kertaa estyneitä.

  19. Erkki L. Lueskelin noita kommenttejasi alibeista ja motiiveista. Tässähän tuntee itsensä ihan rikolliseksi jos pitää alkaa etsimään alibia siihen, että ei ollut jossakin tilaisuudessa paikalla, olipa sitten kyse Värtsilän kirkosta tai jostakin muusta. Eikö sitä muka saisi olla ihan vaan vaikkapa kotonaan ilman mitään alibin etsimistä. Nätisti sanottuna – tämä alkaa nyt mennä yli hilseen.
    Kaikella kunnioituksella, en epäile yhtään etteikö sinulla olisi alibien ja motiivien tarkkailuun ja etsimiseen pappina ja kulttuurityöntekijänä sekä koulutus- että työkokemusta enemmän kuin keskimäärin tällä seudulla.
    Eihän tästä nyt enää paljon muuta puutu kuin, että alettaisiin pitää julkista nimilistaa siitä kuka on poissa mistäkin tilaisuudesta ja millä alibilla. Tai millä motiivilla oltiinkin jossakin toisaalla. Heureka!
    Kun näköjään julistaudut Alibabaksi niin suotakoon nyt sitten tämäkin Tuhannen ja yhden yön rakkaalle sadun sankarille.

  20. Se on yleensä sillä lailla, että jos joku on oikein innostunut jostakin asiasta, niin ei semmoinen aina jaksa ymmärtää,että toiset ovat kiinnostuneita jostakin muusta.Erkki on ottanut Värtsilän kirkon omaksi asiakseen, hyvä niin. Kyllä varmaan kaikki tukevat häntä pyrkimyksissään, siis eivät ole poikkiteloin.Mutta jokaisella on oikeus harkita ja päättää, kuinka paljon aikaansa ja varojansa kuhunkin projektiin laittaa.Rahanreikiähän on.

  21. Mikä on Koti-Karjala lehti, onko sillä jo niin suuret tilaaja
    määrät ettei enää uusia lehden tilaajia tarvita.
    Kun Uutis-Alasin lopetti , niin olemme jääneet tyhjän päälle
    jossa kerrottaisiin paikkakunnan tapahtumista.
    Pieni puhvi-mainos ehkä sallittaisiin Värtsin sivuilla kun
    siellä nytkin näkyy jo sitä olevan.Mutta jos lehteä ei asia
    kiinnosta niin ei väkisin eikä hivuttamalla.

  22. Koti-Karjala lehti on puolueeton paikallinen lehti, joka ilmestyy kaksi kertaa viikossa. Levikki alue pääosiltaan Kitee, Tohmajärvi, Rääkkylä ja poismuuttaneet ihmiset. Lehti sanoo olevansa puolueeton, mutta vahva vihreän apilan väri siinä on.

  23. Käsite ”alibi” ilmestyi tälle palstalle 21.10.2014,12:29. – Alibi on latinaa = ”muualla”. Alibi on todiste, jolla voidaan osoittaa, ettei henkilö ole ollut paikalla RIKOKSEN tapahtuessa tai ei ole osallistunut RIKOKSEEN.

    Teologina kiistän puheetkin siitä, että 19.10. klo 13 olisi Värtsilän kirkossa tapahtunut mitään rikollista, ellei se ollut rikos, kun annoin ilman lupaa alttarin kauniit kukat Jaanalle.

    Suomen kansalaisena olen sitoutunut uskonnonvapauslakiin. Kukin saa avata tai olla avaamatta kirkon oven, myöskin Värtsilän kirkon.

    Myös papinsäkkiin kilauttaminen tai kahinan aiheuttaminen on taydellisen vapaaehtoista.

    Vapaaehtoista on myös oma puuhasteluni vireän Värtsilän puolesta, kirkkokiinteistön tulevaisuus mukaan lukien. Olen edelleenkin Tohmajärven kunnan asukas Värtsilän pitäjässä ja Tohmajärven seurakunnan jäsen. Ja minä toivon, että seurakunta kutsuu meitä Värtsilän kirkkoon. Ei tarvitse niin usein kuin vielä 1990-luvulla eikä välttämättä klo 10. Iltapäivä tai iltakin sopivat.

    Alibeja en kysele. Mutta seurakunnan motiivit kiinnostavat.

    Kirjoittelu JULKISESTA nimilistasta menee todellakin yli hilseen.

    Jatkan talkootyötä Värtsilän kirkon hyväksi niin kauan kuin toimin lain puitteissa. Yritän myös olla astumatta kenenkään varpaille, ja virnuileville ilmeille käännän selkäni. Tyylitajuni pettää, ainakin silloin kun väsyttää.

    AAMEN.

  24. Kuule pappi Erkki meillä on yhteinen ongelma! Kun me rappaamme niin aina vähän roiskuu ja joku saa roiskeita päällensä.

  25. ”Heureka” = olen siinä tilassa, että olen löytänyt. Käytetään myös huudahduksena kuvaamaan sekä erilaisten tieteellisten keksintöjen että MUIDEN löydösten aikaansaamaa innostusta.

    ”Heureka”! Olen innostunut havainnoista, että Värtsilän kirkko on ulkomaalauksen tarpeessa. Ja toivon, että innostus leviäisi laajemminkin Tohmajärvellä.

  26. Erkki L. Eihän tässä kukaan ole väittänyt, että kirkossa olisi tapahtunut jotakin rikollista.
    Oppineena miehenä tiedät, että sanaa alibi käytetään muussakin kuin rikostutkinnallisessa merkityksessä, tarkoittaen yleensä vain muuallaoloa. Mutta käytetään ihan suomea.

    Vaikka sanot, että ettet ole kysellyt pois jääneiden syitä, niin pohdit kumminkin heidän muualla oloaan, jopa sen syytä. Kommenttisi 20.10.2014, 9:46. ” Ajattelin niitä tervejalkaisia, jotka TAAS KERRAN äänestivät poissa olevilla jaloillaan. Niin, minkä puolestä äänestivät? No, Värtsilän kylmän kirkon puolesta!” Saman päivän kommenteissasi palaat asiaan vielä pariin kertaan.

    Näissä jaloillaan äänestäneissä saattaa olla montakin, jotka ovat jossakin toisessa tilanteessa kilisyttäneet tai kahisuttaneet papin säkkiä ja toivottavasti tekevät niin vastakin, eivätkä taas kerran syyllisty liikaa tästä nimittelystä jaloillaan äänestäneiksi. Tähän joukkoon minäkin nyt kuuluin.

    Olen arvostanut aktiivisuuttasi niin seurakunnan kuin kunnankin siirtymisessä emoyhteyteen Tohmajärven kanssa. Monissa tähän liityvissä asioissa me värtsiläiset tunnemme jonkinasteista pettymystä. On ihailtavaa, että olet nyt ollut hyvin aktiivinen Värtsilän pitäjän imagon nostattajana, kirkon ylläpito, ynnä muut projektisi siihen mukaan luettuna.

    Meillä kaikilla keskimääräisillä ei ole ihan samanlaista tehokkuutta (joskus kuohahtavaa) eikä aina taitoakaan asioiden eteenpäin viejinä, mutta se ei merkitse sitä, että kaikki olisimme jotetenkin vastapuolina asiassa.

    Kilisytellään ja kahisutellaan papin säkkiä edelleen sopivissa tilaisuuksissa.
    Ja kaikiki yhdessä pidetään yllä Värtsilä pitäjäimagoa.

    Jaanalle ja Olli-Pekalle vielä lämpimät kiitokset meidän poissaolijoidenkin puolesta.

  27. En ole ilmoittanut julkisesti kenenkään jaloillaan äänestäneiden nimiä – enkä aio jatkossakaan jaloillaan äänestäneiden nimiä panna mieleen tai paperille. Jokainen tietää, onko niillä äänestänyt tai ei. Mutta paljon puuttui kirkosta värtsiläisiä. Ainoastaan numeraalisesti laskeskelin muualta tulleiden LUKUMÄÄRÄÄ. Kun summasta Elon laskuopin mukaan vähensin heidän LUKUMÄÄRÄNSÄ, jäi viivan alle aika pieni erotus. Onneksi oli muualta saapuneita.

    Nyt saavat ”alibit” jäädä semantiikan puolelle! Motiiveja arvuuttelen, nimiä esille tuomatta. Värtsilän kirkon puolesta toimin niin kauan kuin jaloille pääsen. Äänestämäänkin aion mennä. Vaalikeskusteluun en taida päästä, kun tekee mieli edellisenä päivänä kuulla Roosia, ja matkaa Jakokoskelta on aika paljon.

    Tänään lähetin seurakunnalle kirjeen, jossa varasin Leminrinteeltä hautapaikan sukuni läheltä.

  28. Harmittaa niin perhanasti, että olen niin harmistunut. Mutta koettakaa antaa anteeksi! Kun pyytelin Jaanaa ja Olli-Pekkaa Korialta asti laulamaan lahjaksi ja kun paikalle ei saapunut – minun mielestäni – kovin paljon väkeä, niin päreet paloivat ja yöunet menivät.

    Jatkossa yritän hillitä itseäni, varsinkin kun aktiivisuuteni Värtsilän kirkon puolesta vain lisääntyy. Seuraavaksi aion tiedustella TALOUSPÄÄLLIKÖLTÄ, missä vaiheessa kirkkomme kustannusarviolaskelma on. Eteneekö vai seisooko?
    Tiedusteluani perustelen sillä, että maksan kirkollisveroa Tohmajärvelle. Ja tässä vaiheessa kysyn vain: eteneekö vai seisooko? En kysele numeroita.

  29. Erkki kuten sanoin kun rapataan niin aina roiskuu.

  30. Tekevälle ja sanovalle sattuu! Ja rapatessa roiskuu aina! Ei päätä pensaaseen pidä siltikään painaa! Opiksi voi yrittää ottaa virheistään itse kukin. Ja jos ymmärtää ylilyönnit ja väärät ilmaisut ja ennenkaikkea ymmärtää pahoitella ja pyytää anteeksi, on hyvä. Sellainen ihminen on kehityskelpoinen, missä iässä tahahansa! Elämä on jatkuvaa oppimista, meillä kaikilla! Kaikkea hyvää! Ja sitä tsemppiä!!!!

  31. Voimia Erkille taistelussa Värtsilän kirkon puolesta. Minusta on hienoa, että jaksat takoa hyvän asian tähden. Värtsilän kirkonkylältähän on ajan saatossa hävinnyt kaupat, pankki, posti, kunnantoimisto, terveystalo… Onhan se hienoa että kirkko on säilynyt taajaman tunnusmerkkinä. Sodan jälkeen suurella vaivalla rakennettu kirkko kannattaisi kyllä pitää kunnossa. Se on kunnianosoitus myös menneille sukupolville. Toivottavasti Tohmajärven seurakunta omalta osaltaan huomioi myös värtsiläläiset kirkollisveron maksajat pitämällä huolta kirkostaan.

  32. Kiitos, Anita! Niitä voimia keräsin viime yönä kohtuullisen onnistuneesti. Mutta puolen päivän kynnyksellä alkoi taas unettaa, ja niin sitten kävi, että heräsin myöhässä. Radiosta oli jo alkanut klo 14 ohjelma ”Todellisia tarinoita. Ammattina huovuttaja”. Pääsin kuulolle myöhästyneenä.

    Minä niin mieleni pahotin, kun en ollut valveilla alusta asti. Värtsiläisten Karoliinan ja Roddyn Tiibetin kokemukset ja huovutuksen uraauurtava työ on uusinnan arvoinen ja tarpeellinen nauhoittaa ja sitten kokoontua Hotelli Jokeen kuuntelemaan.

    TAI sitten – jos joku on jo ohjelman tallentanut, niin eikun koolle ja kahville. Kahvia ei tietenkään tarvita hereillä pysymiseksi, vaan seurustelun sakramenttina.

    Yritin selvittää netistä, tuleeko toisintoa tai voiko sen kuulla muuten läppäristä. Vaan ei siellä kerrottu tai en osannut etsiä oikein. Voisiko joku nörtti joutaa taas avuksi?

    On se vain hyvä tietää, että Värtsilästä on lähtöisin tämäkin huovutuksen opetus aina Tiibetiin asti. Pälkjärven apila ja Wärtsilä Oyj Abp:n laivat ym. tuotteet eivät ole ainoat mainitsemisen arvoiset. Ehkä Wärtsilän mustakin tästä pinnistää ainakin maakunnan puutarhoihin. ”Peruna kerrallaan”.

    Värtsilässä – ja tietysti koko Tohmajärven alueella – on myös lampaan kasvatus nousussa, niin että villaa pitäisi olla tarjolla huovutuksenkin tarpeeseen. Ja eiköhän se säräpitäjä Lemikin voine ostaa lammasta muualtakin kuin Helsingistä. Eivät innostuneet lampaankasvatuksesta 1970-luvulla, vaikka kinkereillä siihen kehottelin. Olivat aitauksen aikaan saamiset niin vaikeita. Rahaa navettojen laajentamiseen kylläkin riitti.

    Mikä estää, että martat kehittäisivät lampaanlihasta makuelämyksen made in Värtsilä! Tai pitäisikö ottaa yhteys Kimmo Virtasen kokkipoikaan Markus Maulavirtaan. Jos olis jäänyt jonkinlainen hiuku pappilan rannasta. Kävihän hän muutama vuosi sitten Kaustajärvelläkin Värtsilän tuoksua nuuhkimassa!

    Mutta nyt alkaa taas nukuttaa. Ensin pieni imurointi. Ellinooran kasvat pussiin. Ja sitten pötkälleen. Roosien kuuleminen on liian pitkän matkan päässä. Ikävä kyllä.

  33. Lämmin kiitos, Mikko! On se niin hyvä, kun on osaajia meidän harmaahapsien avuksi!

    Mutta minäkin annan linkin, jonka kautta lähes päivittäin seuraan Lemin kulttuuripitäjän tapahtumia: Lemin Kirjava / Pastori pääsi vauhtiin – anoppi myös. Lemin Kirjava on paikallinen verkkolehti.

    Tulipa samalla mieleen – niin, tietysti Lintusen uusin idea. Voisivatko Värtsilän mainion kesäteatterin väki ja ystävät vierailla Lemin Nuorisoseuran teatterissa ja samalla museolla särää syömässä. Ja sitten ensi kesänä päinvastoin, lemiläiset täällä. Kevätpuolelle on alustavasti neuvoteltu neliäänisen veisuun tilaisuudesta Värtsilän kirkossa.

    Köllähdän uudestaan päiväpeiton päälle. Kahvimuki auttaa.

  34. Räkä roiskui silloinkin, kun keskityin radiojumalanpalvelusta kuulemaan ja siihen osallistumaan. Kun nyt kirjoitan siitä, en pyri millään lailla kulttuuritapahtuman tapaiseen arvosteluun. Kirjoitan, koska sisälläni on tarve ilmaista kiitollisuutta.

    Ensinnäkin havainto jo lehdestä etukäteen luettuani. Kaikki messussa nimiltä mainitut olivat naisia.

    Olin nuorena pappina jyrkästi sitä mieltä, että papin virkaan voidaan vihkiä vain miehiä. Mutta sitten sain läheiseksi työtoveriksi Lappeenrannassa lehtorin, jonka tietoja ja taitoja oli miehenkin kiitettävä. Kysyin itseltäni, mitä vahinkoa siitä olisi seurakunnalle, jos tuo lehtori astuisi alttarille pyhittämään leivän ja viinin ehtoollisen sakramentiksi tai kastaisi osan seurakunnan pienokaisista. Kasvoin oivallukseen, ettei mitään syytä. Sitten ryhdyin tutkimaan teologiaa uudelleen ja huomasin, että Paavalin ohje ”nainen vaietkoon seurakunnassa” johtui siitä, että – muutamat naiset – olivat innostuneet kristillisen uskonkäsityksen hurmahenkiseen suuntaan menosta.

    Mainittu lehtori oli kaukana hurmahenkisyydestä.

    Tämän aamun messu radiossa hoiti minun väsynyttä mieltäni harvinaisen syvällisesti. Synnintunnustuksessa laulettiin virrestä 289: ”Vain sinä tunnet minut, Vapahtaja, ja tiedät lääkkeen kaikkiin haavoihin. Jos luoksesi en pääse voittajana, saan tappioni tuoda kuitenkin.” Ja sitten kuulin papin lausuvan Jeesuksen sanat: Ystäväni, ole rohkealla mielellä…”

    Kanttori Ursula Jormantytär Hynnisen johtama kuoro auttoi osaltaan kuulijaa ylösrakentumaan. Siitä – ja kaikesta muustakin kuulemastani – sai sen käsityksen, että ns. jumalanpalvelusuudistus – eli oikeammin sanottuna pyrkimys takaisin jumalanpalveluksen alkulähteille ja kirkollisuuteen toimii. Hivenen mieltäni kaiversi, että piti lähteä eläkkeelle, ennen kuin kunnolla pääsin vauhtiin. Jatkoin tosin seurakunnan jumalanpalvelus- ja musiikkitoimikunnan puheenjohtaja. Mutta toimikunnan varsinaiseen asiaan ei koskaan päästy, kun piti käsitellä mm. montako prosenttia pappien ja kanttorin töajasta kuului mihinkin tehtävään. Kun ne ja muualle kuuluneet asiat oli käsitelty, alkoi itse kunkin pyllyn alla polttaa kiire kotiin.

    Sitten myöhemmin olen harrastuksen vuoksi lueskellut messua koskevaa kirjallisuutta ja – valikoidusti osallistunut radio- ja TV-jumalanpalveluksiin. Mm.olen tarkkaillut, miten ja keiden toimesta messun liturgiaa harjoitetaan. Pyhässä kasteessa saatu yleinen pappeus antaa valtuudet useammallekin kuin 1 + 2 tai 1 + 3 paikalla olevalle.

    Vielä yksi mielenkiintoinen havainto kuullusta. Messun kesto oli sopivan pituinen, niin että yhdessä kohtaa sai kuulla alttarilta kolme kertaa: ”Kristuksen ruumis, sinun edestäsi annettu”. -Heräsi hullulta tuntuva kysymys: Voisiko joskus kodissa radion äärelle kokoontuva joukko jakaa toisilleen leivän ja tilkan viiniä messun eukharistisen osan aikana, asetussanat kuultuaan?

    Silloinhan voisi myydä montakin kirkkoa pois seurakunnan muiden menojen tieltä! Ellei siten ateistien alas ajama hengellinen ohjelma-aines lopu julkisista tiedostusvälineistä. Suvivirrestä esitetyt kieltävät ja rajoittavat pyrkimykset saattavat olla vasta oire.

  35. Katsokaa miten herkkien asioiden kanssa ollaan tekemisissä nykyään kuulutaanko kirkkoon tai ei: Lue Iltasanomat Päivi Räsäsen Lausunto aiheutti taas eroja kirkosta

  36. Nyt Päivi Räsänen huommenna joku muu syy. Pinnallinen uskonnoton ihminen menee sinne minne tuuli vie. Sanotaan näinkin, että ”rotat jättävät hukkuvan laivan”. Suomen evankelis-luterilainen kirkko voi kyllä kutistua ja kadota, kuten ne Paavalin perustamat seurakunnat nykyisen Turkin alueella. Mutta Jumalan sana ei katoa eikä hänen seurakuntansa. Aina jää jäljelle ”hyvää siementä kylvettäväksi uuteen peltoon.”

  37. Oikeassa olet, Kalevi. Kun kuuntelin sunnuntaina radiojumalanpalveluksen syvällisen saarnan, piru alkoi nauraa ja kirjoitti – onneksi vasta saarnan jälkeen – ateistin kommentin. Siis näin. Etkö sinä hölmö muista, mitä 11-vuotias tuttava poika sinulle kerran sanoi: Raamatun kirjoitukset ovat satuja.

    Ja sitten se ateisti yritti syöttää minulle samaa kuin oli luultavasti sille pojallekin tarjoillut. Eli se sokeana syntynyt – niiku – ei oikeasti ollut- niiku – sokea. Se – niiko – näytteli sokeaa. Jeesuksen oppilaat olivat – niiko – keksineet teatteriesityksen. Mies hoiperteli – niiku – sokea – niiku – hoipertelee. Jeesus erehtyi luulemaan näkevää – siis niiko – pelleä sokeaksi eli – niiku – meni halpaan ja teki – niiku – taikatempun. Ja kas, mies sitten – niiko – jatkoi rooliaan polvistumalla hyväntekijän eteen.

    PINNALLISEN ateistin ei tarvitse harjoittaa kummenpaa lähdekritiikkiä, niinkuin teologisessa tiedekunnassa piti, ja pappinakin on pitänyt vuosikymmenten ajan. Ja vielä eläkeläisenäkin uskonsa vuoksi.

    Erikseen sitten ovat neuroottiset ateistit. He mm. taistelevat Suvivirttä vastaan. Heille suosittelen kirjaa: Ignas Lepp, Ateismin kasvot.

    Ja lopuksi tältä paikalta. Mitä pahaa sen Suvivirren laulaminen lapsille aiheuttaa? Sen sijaan voisi kysyä – kulttuurin nimissä – kuinka väkivaltavideot vaikuttavat lasten kehitykseen? Joka ilta roiskuu ja räiskyy TV:n mainoksissa kohta alkavan elokuvan esittely. Minua se ei saa elokuvaa vahtimaan. Uutisissa olen jo liiaksikin nähnyt väkivaltaa. Eikä vain Ukrainassa tai Syyriassa, vaan suomalaisilla kaduillakin, jopa koulujen pihoilla.

  38. Me ihmiset ollaa merkillisii mönkijöitä.Mikähän lie osuus kirkossakävijiin silä, jos ei tykkee paikallisesta kirkkoherrasta,ni ei käyvä sillävarjolla kirkossa.
    Onneks on niitäkii Teemu Laajasaloja,jotka vetävät ihmisii kirkoihin. (kallion kirkko) Ol muuten aamu tv:ssä aamula,puhu järkevii.
    Uatteloo luukkupöksy poika Värtsilässä syntyny ikuisesti kiitollinen Uskille.

  39. Pulla on ihan kahvin ja teen kanssa tai ilman mitään
    suun kostuketta oikein hyvää.Mutta jos se on pakkopullaa
    niinkuin viikon 43 jutuissa ja vilahtelee siellä vähän
    väliä, ja puskee sieltä rivien välistä aina uudelleen
    esille.Tämä tulee varmasti edelleen jatkumaan myös
    tulevien viikkojen aikana.

    esille.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *