Erälukemisto miehen iässä (62v.)
Madeapajilta hirvimetsälle
Eränkävijä 2014-2015, toim. Mauri ja Jussi Soikkanen, Otava 2014
Poika saa kellistettyä ensimmäisen metsonsa propsipinon päälle ja menee innoissaan varomattomasti saalista noutamaan. Niinpä kaveri lentää pää edellä alas ja saa läjän puita päälleen. Siitähän tulee sairaalareissu, mutta kunnon erämies kyllä pienet vastoinkäymiset kestää.
Mies on saanut lemput työpaikalta, mutta vaimo sentään sinnittelee koulun keittäjänä. Yhdessä lähdetään myös madepilkille ja eikös vaimo, pahalainen, väännättele jäälle yhdeksänkiloisen mateen. Sen kalan noteeraa jo maakuntalehtikin.
Tämänkertaisissa, vaisuhkoissa jutuissa, erämiehet liikkuvat sekä hirvimetsällä, että kalastuksen parissa. Kirjan toimittaja, Mauri Soikkanen esittelee metsästysmuseota. Juha K. Kairikko on metsäkaurisjahdissa. Vesa Savolainen vie lukijan Lapin maisemiin, Marsujoelle. Hannu Kostilainen on pienen pojan kanssa lohiapajilla. Antti Saraja on sitä mieltä, että särki on monipuolinen ruokakala ja kertoo sekä erätarinaa, että keittiöjuttua särjen valmistamisesta.
Jotenkin aistin lievää aneemisuutta näissä Eränkävijän tämänkertaisissa jutuissa. Jutunkertojat menevät helposti siitä, missä aita on matalin, innostuvat kertomaan verisiä juttuja hirvijahdista ja pistävät novellia kalastuksesta, jossa kalastus jää sivuseikaksi. Huumorikin näivettyy muutamaksi hymynvirettä ruokkivaksi koukuksi.
No, erämiehet oletettavasti viehättyvät näistä tarinoista ja se tietysti on tärkeintä. On tietenkin muistettava, että A.E. Järvisen kaltaisten suurriistan mehtääjien ajat ovat ohi ja vähätellä ei sovi vaikka särkijuttua, kunhan siihen on yhdistetty kalastajan tuntoja. Kirjan eräjutuista puuttuu kuitenkin tarinankerronnan ilo.
Yli neljäkymmentävuotta metsästäneenä on monet muistot mieleen painuneet. Monet nuotiot korvessa, pannukahvit ja makkarat on tullut paistettua. Saaliilla oli merkitys nuorena. Tänä päivänä yhdessäolo ja jutut nuotiolla ovat reissun saalista. Kävely metsäteillä ja maisemat kamerahan tallentuu. Nuorena kuvattiin saatua saalista. Metsästys on hyvä harrastus myös tämän päivän nuorille. Luonto ja yhdessäolo luovat reissusta kokemuksen arvoisen.
Tuli kulettua nuorena paljon Metsästäjäliiton ystävien Juha K. Kairikon Ja Puh Joht Raimo A Kauniston kanssa ympäri suomen. Sekä isokenkästen edustus jahdeissa. Omistin hyvijä kanakoiria ja ajokoiria. Olimme Juhan kanssa Raimo A Kauniston viimeisellä metsästysmatkalla Kuhmossa. Koirista Unkarin Seisoja Viztla oli viisaampi kuin minä.
Tässä linkkejä:
http://suomenmuseotonline.fi/fi/kohde/Suomen+Mets%C3%A4stysmuseo/SMM+1652%3A18?pathId=1.703.712.713.&itemIndex=172
http://suomenmuseotonline.fi/fi/kohde/Suomen+Mets%C3%A4stysmuseo/SMM+1680%3A4?pathId=1.42.5547.5554.&itemIndex=136
Eräs leskirouva esitteli männä viikolla
minulle jo edesmenneen miehensä koneella
kirjoitettuja tekstejä.
Ne olivat kaikki erä-aiheisia, mutta jääneet
ajallaan pöytälaatkkoon. Tekstejä silmäillessäni
mietin, että ne olisivat pienin korjauksin julkaisukelpoisia.
Siellä oli mm tarina kuinka teeret ja metsot humaltuivat
väkeviin kastelluista kuivatuista mustikoista….
Nykyisin ihmisillä on aivan erilaiset mahdollisuudet
tuoda kirjoituksiaan julki. Mielestäni nuo mainitsemani
tekstit olisivat olleet mitä sopivimpia vaikkapa
Eränkävijään.