Kaustan ”katuvalot”
Iltojen pimetessä huomasimme, että niin Kaustalla kuin kaupungissakin yhden jos toisenkin valaisimen lamppu oli kesän mittaan simahtanut ja mitäpä sitä uutta valoisaan aikaan hankkimaan. Nyt talviaikaan siirryttäessä niitä oli kuitenkin hankittava ja siinäpä sitä samalla voisi ostaa mökin keittiönurkkaukseen yhden uuden seinään kiinnitettävän lisävalaisimenkin.
Mökillä olin miettinyt pitäisikö palaneet lamput irroittaa malliksi, mutta eiköhän nuo muistaisi muutenkin. Myös kaupunkivalaisinten tarkempi tutkailu osoitti, että melkein joka valaisimessa oli jokin kummallinen erikoislamppu. Miten ihmeessä olimme sellaiseen viidakkoon joutuneet? Ilmeisesti valaisin on ostettu pelkästään ulkonäön perusteella. Ostohuumassa ei ole tullut mieleenkään, että joskus koittaa päivä jolloin siihen on hankittava uusi lamppu.
Kaupunkiasunnon lamppuja malliksi irroitellessamme päätimme raudanlujasti, että mökin uuden seinävalaisimen on oltava sellainen johon käy normaali kierrekantainen ”vanhanmallinen” lamppu. Mökille hankittavat irtolamput täytyisi unohtaa, emme tietenkään enää muistaneet niiden strategisia määreitä.
Mutta se Normaalin valinta! Myyjää etsiskellessään siippa totesi, että siihen aikaan kun isä lampun osti ei tarvinnut tietää kuin wattimäärä. Tosin tuskinpa hänen isänsä oli koskaan sähkölamppua ostanutkaan, Ahvenvaaran puoli Kaustajärven kylästä sai sähköt varsin myöhäisessä vaiheessa.
Minä olin sillä aikaa tarrannut valaisimeen joka näytti tarkoitukseemme sopivalta. Myyjä vahvisti, että siihen käy aivan normaali, kierrekantainen lamppu, mutta sen on oltava lediä, muuten kuuppa kuumuu liikaa. Sitten hän esitteli meille kahta valaisimeen sopivaa lamppumallia, toisessa oli kummallisia kierteitä, toinen oli varsin hintava, mutta kestäisi kuulemma isältä pojalle, suunnilleen. Lisäksi toinen lampuista olisi heti kirkas, toinen kirkastuisi vasta hetken kuluttua. En muista kumpi. Päädyimme siihen hintavaan vaikka se lisäsikin valaisimen hintaa yhdellä kolmasosalla.
Edellinen lamppuosotos mökille oli kattoplafodi. Sähkömies oli meillä muutenkin hommissa ja yhdessä avasimme pakkauksen jota olin kuljetellut kuin silmäterääni. Siitä huolimatta plafodin lasikupu oli keskeltä kokonaan halki. Lisähommaahan siitä koitui kun oli käytävä vaihtamassa Joensuussa saakka. Kaupassa sanoivat, että näissä on ollut tätä vikaa…
Vahingosta viisastuneena halusin tarkistaa tämän ostokseni jo ennen mökille vientiä. Valaisin oli pakattu pienehköön laatikkoon ja vasta sen avattuani tajusin, että valaisin on tietenkin koottava itse. No, eipä tuossa ollut montakaan erillistä osaa. Kun laitoin töpselin seinään ja valo syttyi ensi painalluksella, tunsin itseni melkein Edisoniksi.
Teksti ja kuva: Tellervo
Hyvä juttu ja esimerkki monien muiden hankaluuksien joukosta, joihin nykyisin törmää. Minä esimerkiksi en tänä aamuna saanut verkkoyhteyttä läppäriini, vaikka toimin presiis samalla tavalla kuin ennenkin. Suljin mokoman ja avasin vierellä löllöttävän toisen. Se avautui sovinnolla. Kun sitten yritin sillä lähettää Eiralle toisella koneella olevan jutun, ei se tietenkään onnistunut. Syy oma hölmöyteni. Niinpä suljin sen juuri avaamani ja avasin sen ensin mainitun. Kas, nyt se suostui yhteistyöhön. Googlasin ja laitoin liitteen esittelytekstin mukaan. Onnistui muuten, mutta sitten huomasin, ettei kone ollut huolinut kaikkia kirjaimia. Hermostuneet sormeni olivat naputelleet liian nopeasti. Kone ei ollut pysynyt mukana. Taatusti syy ei ollut minussa. Kirjoitin ihan oikeaoppisesti äidinkieltä, jota jo Saara Eronen kansakoulussa opetti ja Aulis V.A. Könönen Joensuun Klassisessa Lyseossa ankarasti korjaili. Nyt muuten Klassiseen oli ilmestynyt kolme s-kirjainta peräkkäin kahden sijasta. Taisi kone suuttua minulle ja näyttää teknisen mahtinsa. Mutta sitten se antoi taas improbaatturin, kun lisäsi ylimääräisen iin.
Eikä tässä kaikki. Eilen tabletti ei suostunut yhteistyöhön. On ennen ollut halukasa.
Kauhulla odotan, milloin hamstraamani hehkulamput loppuvat. En varmaan osaa ostaa uusia.
Elä sie, Irene, kauhistele. Tulee uusia työpaikkoja, kun pitää valmistaa uusia ja uunituoreita uutuuksia. Kehitys kehittyy, ja kapitalismi käynnistää kauppaa. Lama laittaa laukkaamaan. Kilpailu kiihtyy ja hyvinvointi hyppii hipiälle.
Mummot ja muut mäkättäjät maatuu tielle tuppaamasta. Näin lampuissa himmeää valoa tarjolla, kun sen alle mainosnikkarit meitä mairittelevat.
Kun kaksipiikkiset pikku lamput on saatu
vaihdettua lukulamppuna toimivaan jalkalamppuun
voi vaikka tarttua kirjaan: Salonkielämää:
Rakkautta, riitoja ja kirjoittamisen paloa.
Tämä Tarja Lappalaisen toimittama kirja kertoo
Juhani Ahon, Elisabet Järnefeltin ja Minna
Canthin ”kolmoisdraamasta”.
Mielenkiintoista sikälikin, että Järnefelteillä
on kytköksiä Tohmajärveen.
Kaikkihan me muistamme Ahon novelli-lastun
”Siihen aikaan kun isä lampun osti”, tosin
silloin oli kyse öljylampusta. Aikansa ihmeitä
sekin.
Huomasin, että Kaustajärvi-sivustoon on
iltapäivällä ilmestynyt kommentti jossa
paikkakunnalla syntynyt kertoo kylän
sähköistämisestä tarkemmin.
Ne olivat ajallaan monimutkaisia asioita
joiden läpivieminen vaati aktiivisuutta
kulmakunnan asukkailta.
Johannekselle suurkiitos vinkistä: Kaustajärvi.fi./ Kaustajärven historia. Suosittelen siellä käväisyä! Varsinkin, nuoremmat lukijat, tutustukaa, mistä olosuhteista monen monet hyvinvointimme rakentajat ovat lähteneet. Öljylampun alta!!!
Korjaan ja tarkennan: Kaustajärvi.fi / Kaustajärven kylä 26.10.2014 klo 15:20.
Onpa kaunis kuva ja hyvä kirjoitus. Olisi niin tärkeä aihe, että siihen kannattaisi syventyä oikein ajatuksella.
Meidän pirtin kirkkain valo on 7,5 wattia, tietenkin ledi. Piti laittaa kun hehkulampun valossa ei nähnyt neuloa. Vaihda Irene vain rohkeasti ledilampuksi. Tämä valon tarve vain lisääntyy meillä ikäänytyvillä. Olen kiitollinen kun ei tarvitse elää sitä öljylamppuaikaa.
Muistikuviini syöpyi lapsuudesta päivä, jolloin
meille sähköt saatiin. Oli helppoa sytyttää valot
katkaisimesta kääntämällä.
Mikä siinä lie kun ennen näki öljylampun valossa tehdä melkein mitä vain, mutta nyt ei oikein mikään valo tunnu riittävän. Tuskinpa ne ennenvanhaiset öljylamput olivat niin paljon tehokkaampia kuin nykyiset tehovalot. Luulen, että vika on syntymävuodessa. Se vain on liian kaukana.
Mutta kun silmäneulasta ei löytynyt reikää kummastakaan päästä niin päätin siirtyä käyttämään tehokkaita ledilamppuja, vaikka hehkulamppuja on jemmassa monta laatikollista. Ei se ole rahallisesti kannattanut koska lamput maksavat melkein kympin kappale ja rikki on mennyt jo pieni kasa. Kuitenkin on niin mukava askarrella riittävässä valossa. Suosittelen siirtymistä nykyaikaan, mutta takuukuitit talteen lamppujen lastentautien varalta.
”Luo ikkunassa lamppu loistettansa
mut milloinkaan ei istu lamppunsa luona
hän, ken mulle lauloi laulujansa
ja ruusut hehkui onnen aikana tuona.”
(Valaistu ikkuna/Fenesta che lucive)
***
Sitä vastoin Kaustan miehet ovat istuneet
läppärinsä ääressä. Kaustajärvi.fi sivustolle
näyttää kerääntyvän muisteluksia sähkön saannista.
Johanneksen muisteluskin jonottaa siellä uunista ulostuloa.
Fenesta che lucive
https://www.youtube.com/watch?v=6vU8n-Tb-bc
Muistan Kaustajärven kylän sähköistyksen. Olimme savotassa omilla maillamme rajan pinnassa kun sähkölaitoksen miehet tulivat ja sanoivat, että nyt on mahdollisuus sähköt saada. Isä ja vanhemmat veljeni vastustivat. Hyppäsin sähkölaitoksenmiesten autoon ja kotona äitini kanssa päätettin, että sähköt otetaan ja ne otettiin.
Kun tietotekniikka Pohjois-Karjalaan rantautui sain olla kehityksessä mukana. Oli ensin ohjelmoitavat laskimet texas ja commodore. Sitten tuli tietokone, joka tarvitsi käyttäjää sanan varsinaisessa merkityksessä. Ensin tehtiin ohjelma kyseisen asian ratkaisemiseksi koodaamalla paperille. Ohjelma näpyteltiin reikänauhakoneeseen, joka teki reikänauhan. Reikänauha ajettiin tietokoneeseen. Kone käsitteli reikänauhaa ja ohjeman mukaisesti. Ei ollut näyttöä mistä katsoa. Matriisi tulostin tulosti paperille laskennan tuloksen.
Keski-Suomen entinen maaherra E.Palovesi syntyjään Möttönen sai lisänimen Lamppu Eino, hän ajoi kuulema 50-luvulla voimakkaasti Keski-Suomen Valo Oy(nyk. Vattenfall) perustamista. Allekirjoittanut oli 60-70 luvun taitteessa ko. yhtiössä harjoittelijana.Esko, kun 70 luvun alussa aloitin insnööriopiskelun
aluksi käytettiin laskutikkua. Joululta osti laskimen Texas, joka maksoi about 1000mk, siihen hupeni opintolaina. Atk:n lopputyönä oli toisenasteenyhtälön ratkaisukaava reikänuhalla. Juniversiteetissä Pascalilla lottorivin arvonta. Kyllä maailma on muuttunut Eskoseni. Ammattikoulupojat opettelevat nykyään Boolen analyysiä sekä ohjelmoitavia logiikoita.Ko. asiolla saadaan Suomi Oy nousuun(High Tecnology)ei ruuvin vääntämisellä eli Joulen työllä.
Esko, sain sähköpostia Leo Tarvaiselta ja oletettavasti sinä myös? Jos sukusi kantaisä on lähtöisin talosta Eimisjärvi N:o7 olemme kaukasia sukslaisia.