Kiikkutuolissa tuumittua

Marraskuinen ilta pimenee. Takassa palaa tuli. Sytytän vielä kynttilänkin palamaan. Tulee lempeän kotoisa olo. Kotoiluhan on nyt ”in”. Kiikkutuoli kutsuu neulomaan.

kiikkustuolissaNyt on aikaa ajatella omia ajatuksiaan, niitä tyhmiäkin. Onneksi on ajatuksen vapaus. Mitenkähän vapaita ne ajatukset kuitenkaan on? Kaikenlainen informaatio vyöryy tajuntaamme lehdistä, radiosta, televisiosta , netistäkin ja ties mistä. Puskaradiotakaan ei sovi unohtaa. Naapurimaassa on ruvettu sensuroimaan kaikkea tietoa, mikä liikkuu. Ihmisten ajatukset pitää olla yhdensuuntaiset. Meillä tiedonkulku on suhteellisen vapaata. Vaikeus on siinä, mitä uskoa ja mitä ei. Niin kuin nyt tämä kiista siitä kolesterolista tai suolan syönnistä; mitä niistäkin pitäisi ajatella? Mummmo eli reippaasti yli 90-vuotiaaksi, vaikka pani kahviinsakin suolaa. Kait sitä ihminen saa syödä kaikkea, mikä on ihmisravinnoksi tarkoitettua, kohtuudella tietenkin.

Lasken neuleen hetkeksi syliini. – Saakohan niitä ajatuksiaan sitten vapaasti tuoda julki? Kyllä maailmalta kuuluu, kuinka mielenosoituksia tukahdutetaan ihan väkivalloin. Nämä ihmiset tietysti haluavat muuttaa joitakin asiantiloja. Onhan sitä sattunut näillä kotitanhuvillakin, että ajatuksen julkituominen on saattanut herneen kuulijoiden nenään. Oliko ajatus liian radikaali vai tuliko puhe väärinymmärretyksi? Kyllähän sanat voi helposti ymmärtää väärin. Onko se tuima suolainen vai suolaton?

Neule on edennyt kavennuksiin. Käyn kohentamassa takkaa. Uutiset. Venäjänkielinen nimi menee ohi korvien. Henkilö kuitenkin ihmettelee kohua ilmatilaloukkauksista. Sanoo, että Nato on meidät pelotellut. ”Ei niitä loukkauksia ole sen enempää kuin ennenkään”. Siis MITÄ? Onko siis tapana käydä loukkaamassa? Oliko nyt kysymyksessä käännösvirhe vai toimittajan väärinymmärrys? Kyllä on maailman valtiailla oltava kieli keskellä suuta! Miten helposti asiat kääntyvätkään päälaelleen! Luoja varjelkoon maailman johtajat väärinymmärryksiltä!

Uutiset jatkuvat. Lilius kertoo Mehiläisen ja Mediverkon liittymisestä yhteen. Nii-in! Pitäähän se varmistaa, että sairaitten selkänahasta voi edelleenkin raapia euroja osakkeenomistajien kukkaroihin siitä sote-uudistuksesta huolimatta. Entäpä ne sairaat, joilla ei ole rahaa raavittavaksi? Saavatko he vastaisuudessa yhtä tasokasta hoitoa kuin maksavat potilaat?

Kavennukset loppuivat. Takastakin saa jo pellin kiinni. Keittiöstä tulee hyvä kahvin tuoksu.

Teksti ja kuva: Irene Peuhkurinen

11 comments for “Kiikkutuolissa tuumittua

  1. Ei kahta kolmannetta…

    Nukkumaan mennessä luin uunituoreesta
    Pälkjärveläisestä jutut ”Kiikkustuolin matkassa”
    ja ”Kirkkoherra Siimeksen kiikkutuolin pitkä
    matka”.(Olihan siinä yhdeksänkymmentäsivuisessa
    toki paljon muutakin ajatuksia herättävää).

    Heti aamulla Värtsissä sitten ajatuksia herättelemään
    Irenen nasakan ”kiikkutuolitekstin” parissa.

  2. Irenen kertomusta lukiessa nousi mieleeni kirjailia Veikko Huovinen. Irene pohtii tässä vakaviakin asioita olematta haudanvakava. Tätä lukiessa tuli hyvälle tuulelle.

  3. Kiikkutuoli on sitten kodin paras huonekalu. Siinä on helppo
    miettiä syntyjä syviä ja saa samalla näkyvääkin aikaseksi.
    Hyvä juttu Ireneltä. Kiitos!

  4. Kiikkutuoli on tosiaan meilläkin paljon käytetty
    huonekalu. Siinä on hyvä ajatellakin.

    Ukkini eli 85- vuotiaaksi, vaikka laittoi runsaasti
    suolaa kahviinkin ja sen lisäksi oli ketjupolttaja.
    Enhän tiedä, jos olisi ilman näitä paheita elänyt
    pitempäänkin.

    Kelpokertomus Ireneltä!

  5. Ukon mietteitä!

    Kiikutuoli paras tuoli
    nukahtaa voi siinä hetken.
    Unohtuu siinä moni huoli
    nuoruuteen voi tehdä pienen retken.
    Kyllä tässä vielä jaksaa
    luottaa ei voi nyt Soteen.
    En tidä kuka sitten maksaa
    kaikki nyt sitten kävi toteen.

    P.P.

  6. Virheitä tuppaa tulemaan en tiedä ?

  7. Huovinen sanoi Sote-vatkaaminen loppu nyt.

  8. Kyllähän se nykymaailman meno herättää ajatuksia.
    Ihan mieluusti luin tämän tekstin. Itse olen jo
    vähän jättänyt uutisetkin väliin, kun ei sieltä
    tule muuta kuin murhetta.

    Kiitos hyvästä jutusta!

  9. Kymmenen vuoden välein julkaistuissa Teologimatrikkeleissa kukin ilmoittaa harrastuksistaan. Minulla oli muutaman kerran: keinutuolifilosofia. Viimeisimpään lisäsin:…ja Pyhän Kolminaisuuden ihmettely. Tähän piispa Leino Hassinen minulle tokaisi: ”Siinä sitä onkin tekemistä”! – Niin on ollut, ja se jatkuu ja lisääntyy.

  10. Aikani sängyssä kiemurreltuani nousin puolen yön jälkeen keunutuoliin ja siitä kohta läppärin äärelle. Klikkasin Värtsissä julkaistun reportaasin 8.6.2014 ”Värtsilän kirkon maalaukseen reilut kaksi tonnia”. Kuuntelin Kai Kuju Hyttisen laulua: ”Ei vapaata vangita voi,me kumpikin tiesimme sen…”

    Sitten menin rauhassa levolle! Pyysin: ”Levolle laske, Luojani. Armias, ole suojani. Aamulla jos en nousisi, taivaaseen ota tykösi.”

  11. Unohtui tuosta edellä kirjoitetusta Kujun, konsertin jälkeen ääneen lausuma: ”Enoni oli Wärtsilän Konepajalla siellä Helsingissä. Silloin en tiennyt sitä. Mutta nyt tiedän.”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *