Huurretta Kukkolammella

kukkolammen rantaheinät

Eräänä päivänä kävin katsomassa mitä kuuluu Kukkolammelle. Ennakkoon oli pieni arvoitus kuinka auto kiipeää Kukkovaaran rinteet kun oli jo vähän lunta maassa. Ilta oli tulossa, mutta ei ollut vielä pimeä. Tämä olisi varmaan ollut se vanhanajan ”sininen hetki”, kun aivan vielä ei raaski sytyttää tulta päreeseen tai lamppuun.

Sää oli lämmennyt pikku pakkasesta plus asteiden puolelle. Iltaa kohti mentäessä sumu vain sakeni ja ulottui lopulta maahan saaakka. Kukkovaaran huipulta näkyi kalasääsken tekopesäpuu, mutta ei sen kauemmaksi. Näkyvyys oli vain muutamia metrejä.
Sumu oli tarttunut kaikkeen mahdolliseen ja huurrettanut maiseman erittäin kauniiksi. Puut, pensaat, lammen rantaheinätkin oli koristeltu kuin talvipakkasella ikään.

Luppotupa toivotti vieraan tervetulleeksi, näin ainakin on mukava uskoa. Edellisen käyntini jälkeen joku on tuonut öljylampun oviaukon eteen. Kota oli siisti eikä mitään roskia ollut. Tällaiseen majaan on todella mukava saapua. Tuli syttyi hyvin kuiviin puihin ja kohta kahvivesi alkoikin poreilla. Nuotio lämmitti mukavasti luoden tunnelmaa. Tunnelmaa rikkoi hiukan oven suunnalta puhaltava kylmä tuuli. Se puhalsi avoimesta oviaukosta sisään pöllyttäen nuotion tuhkaa ja kipinöitä sekä sammutti kynttilän. Ovena toiminut pressu oli kesällä revitty irti ja se puuttui edelleen oviaukosta. Laitoin mukaani varatun kangaspalan riippumaan oveksi. Luppotupa lämpenikin huomattavasti kun tuuli oviaukosta loppui. Kodalle varatut polttopuut ovat liiteristä vähissä. Joten puutalkoot olisivat paikallaan. Rannalla olevassa kasassa on vielä runsaasti puita, mutta valtaosa niistä on kuusta ja muita kipinöiviä puita. Kotapuiksi olisi hyvä valikoida puita, jotka eivät kipinöi.

kukkolammen tupa ja nuotio

Tulokahvien jälkeen ihailin ympäröivää luontoa ”uusin silmin”. Oli jo pimeä, mutta tehokkaan otsavalaisimen kanssa lähimetrit olivat kuin kirkkaalla päivällä. Huurteinen luonto oli hyvässä valossa uskomattoman kaunis. Näkymät olivat kuin parhaissakin postikorteissa. Enpä ole ennen taskulampun kelmeässä valossa nähnyt Kukkolammen luontoa niin kauniina. Otin valokuvia otsavalaisimen valolla ja tarjoan muutamia kuvia Värtisn väen ihailtavaksi.

Alpo Aatos Kukkolammelta

4 comments for “Huurretta Kukkolammella

  1. Kiitos kuvista ja tunnelmista!

  2. Ehdinkin jo ajatella, että AA:n aatoksia
    ei ole ollut tarjolla aikoihin. Tässä meille
    rauhaisa tunnelmapala kaamoksen (ja kaaoksenkin)
    keskelle.

  3. Taidokkaita valokuvia!

    Kahvi oli varmaan hyvää myös.

  4. Tehokas ledivalaisin ja kamera on tosi hyvä yhdistelmä. Kannattaa kokeilla kuvausta. Minun mielestä tällainen otsa-, tai käsivalaisin on paljon parempi kuin kameran salamavalo. Kannattaa kokeilla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *