Juhlavasti alkaa tämä viikko,
peräti Jean Sibeliuksen syntymäpäivällä.
Siniristiliput liehukoot taas saloissa!
Sibelius oli tosi rankka kriitikko itselleen. Pisti kahdeksannen
sinfonian uuniin. 🙁
Mikä oli anti ja terveiset tästä tilaisuudesta.
Keskustelutilaisuus Värtsilän srk-kodissa sunnuntaina 7.12.2014 klo 18, aiheena ”Talkootyö Värtsilän kirkon hyväksi”.
Laittakaa infoa vaikka jutun tai kommentin muodossa!
Edellisen kommentin johdosta:
Meitä oli paikalla yhteensä viisi (5) ! seurakuntalaista. Väen vähyydestä huolimatta kävimme parin tunnin ajan varsin laajaa keskustelua mainitusta aiheesta. Esillä oli mm. ulkopuolisen tahon laatimat ohjeelliset kustannusarviot tarpeellisista remonteista. Asioiden kulkuun tulee luonnollisesti merkittävässä määrin vaikuttamaan uuden kirkkovaltuuston linjaukset, joita on vielä liian aikaista ja suorastaan mahdotonta ennakoida. Mielestäni oikeilla jäljillä joka tapauksessa vähintäänkin ollaan eli työ jatkukoon.
Pöytäistunnon päätteeksi perehdyimme mm. kerhosaliin ja bunkkeriin. Viimeksi mainittu tilahan rakennettiin Värtsilän seurakunnan aikana kirkon kellaritiloihin. Se on edelleen erinomaisen siisti, hyvässä kunnossa sekä kauniisti ja kodinomaisesti sisustettu; mitään käyttöähän sillä ei valitettavasti ole vuosikausiin enää ollut. Positiivinen yllätys oli siellä oleva huoneilman raikkaus; mitään vierasta tuoksua tai edes tunkkaisuuden tuntua ei ollut vähäisimmässäkään määrin havaittavissa, vaikka toisin olisi voinut helposti kuvitella.
Helsingissä on tai oli pikku ravintola Kappelin kellari siellä Espan eteläpäässä. Paikka on aikoinaan ollut taiteilijoitten kantapaikka. Siellä seinissä on kauniita piirroksia. Taiteilijat, joilta vähät rahat loppuivat kesken saivat / joutuivat piirtämään taulun seinään. Paikka on ollut myös nuoren Sibeliuksen kantapaikka. Kerrotaan, että joskus hän on lähtenyt piipahtamaan ulkona ja tullut parin päivän päästä Ruotsista ja istunut paikalleen niin kuin olisi käynyt vain vessassa. En älynnyt katsella seiniä niin tarkkaan olisiko siellä ollut joku sävellyksen käsikirjoitus.
Tulin miesten saunillasta Venäjän kautta ja luin viikon puheenaihepalstaa. Kirjoitin omaa tarinaani e.m keskusteluillasta. Pitkä kirjoitus hävisi yhtäkkiä ruudulta, eikä tämä ollut ensimmäinen kerta. Palaan asiaan yön yli nukuttuani. Ja kirjoitan sillä kokemuksella, mikä minulla on kahden seurakunna kirkkoherran työstä Lemiltä 1972 1981 ja Värtsilästä 1991 2000. Enkä enää mieltäni pahoita minulle lausutusta huomautuksesta, että olen eläkkeellä. Ihan totta minä OLEN eläkkeellä ja käyn kirkossa.
Helsingin Sanomat 8.12.2014, sivu B9, Tiedeosio, Lasten tiedekysymykset. Aaron Grönberg, 5v, kysyi miten ensimmäinen ihminen syntyi.
Arkeologian dosentti Markku Niskanen vastasi kysymykseen näin:
”Yksittäistä ensimmäistä ihmisyksilöä ei voi nimetä. Ihmismäisyys lisääntyi noin kuuden miljoonan vuoden ajan.
Noin 200 000 vuotta sitten ihmislaji oli kehittynyt apinaihmisistä nykyisen kaltaiseksi. Ihmiset siis kehittyivät hyvin hitaasti monien sukupolvien aikana, samoin kuin muut eläimet ja kasvit.
Ihmisen ja muiden eliölajien kehitystä kutsutaan evoluutioksi. Siinä eliölajin geenit muuttuvat. Perintötekijät vaikuttavat siihen, mitä ominaisuuksia eliöillä on.
Perintötekijät muuttuvat luonnonvalinnassa. Ne yksilöt saavat yleensä eniten jälkeläisiä, joilla on oloihin sopivimmat geenit.”
On hienoa jos nykyisille lapsille opetetaan koulussa siten kuin dosentti yllä selittää. Minun aikanani Patsolan koulussa opetettiin kovin erilainen ihmisen kehitysteoria, se lienee perustunut uskomukseen, ei tietoon!
Tiede on korvannut uskonnon maailmankaikkeuden selittäjänä. Selittäisiköhän tämä myös osaltaan nousevan kirkostaeroamistrendin?
”karitsan” kirjoitus hyvä. Kattaa kaivaa esille myös minun juttuni 3.1.2013 0:25. Se löytyy avainsanalla Tiililä.
Siitä seurakuntakodissa pidetystä keskusteluillasta – nyt vain lyhyesti – : päiväkerho huoneen pattereissa oli aivan vieno lämpö, noin kämmenen mittainen. Mittarissa oli 13 astetta, vaikka ulkoseinällä räppänä oli auki. Ilmanala oli hyvä, ei homeen tuoksua eikä parfyymin.
Siitä vain samalla kustannuksella kuin nyt rivitalokaksion ylläpitokustannukset noin 3 000 euroa / vuosi saisi riittävän kokoisen ilmalämpöpumpun, joka ei vain lämmittäisi vaan myös puhdistaisi keuhkoihin vedettävää ilmaa.
Sen huoneen rinnalla tarjoaa keittiö, seurakuntasali pianoineen ja kirkkosali koko rekvisiitallaan päiväkerholapsille monipuolista kasvatuksen ainesta.
Keskustaluillassa unohtui mainita, että Tohmajärven KUNTA on asentanut puretun Yhteishyvän kohdalle tieviitan KIRKKO. Se on siitä ollut jonkin aikaa poissa. Kunta ilmeisesti haluaa tarjota matkailijoille nähtävyyden.
Onko tämä kunnallista apostolinkyytiä? Kirkon sisällehän ei tuo kyltti anna lupaa mennä. Eikä toisaalta ole enää myöskää tiekirkkotauluja Värtsilässä.
Onneksi Värtsilän pitäjässä on kuitenkin vireitä ihmisiä, jotka….
Sattuipa silmään mielenkiintoinen juttu Ylen verkkosivulla ”MISTÄ MUUTIMME KERRAN.” Otsikosta saattaisi päätellä, että kyse on evakkotarinasta, vaan eipä siinä kerrotakaan meistä evakoista, eikä muista maahanmuuttajista, vaan maan sisäisestä muuttoliikkeestä. Juttu on Hjalliksen suvun, Hackmanien vaiheisiin liitetty kertomus suomalaisesta muuttoliikkeestä maalta kaupunkeihin 1880 – 2000. http://yle.fi/uutiset/hjalliksen_sukutarina_kuvaa_suomalaista_muuttoliiketta__katso_kartasta_kutistuuko_kotiseutusi/7676153 Erityisen kiinnostava on kymmenvuosin eteenpäin siirtyvä karttakuva josta voi paikkakunnittain seurata koko maan väkilukujen muutosta ja nähdä miten voimakkaasti milläkin vuosikymmenellä väki on muuttanut kasvukeskuksiin ja erityisesti pääkaupunkiseudulle.
Värtsin lukijaa kiinnostaisi tietenkin Värtsilän tiedot, mutta kunnat on nimetty 2006 kuntajaon mukaan, eikä Värtsilä enää tässä näy kuntana. Tohmajärvenkin väkiluvun kehitys on mielenkiintoista seurattavaa. Vuonna 1880 Tohmajärvellä näyttää olleen 9901, Kiteellä 10715 ja Joensuussa 10622 asukasta . Pieni oli Join kaupunki vielä tuolloin. 1920 Värtsilän kunnan perustamisen aikoihin Tohmajärvellä oli asukkaita puolensataa enemmän kuin Kiteellä. Joensuussa jo melkein 18000 asujaa. 1930- ja 1940-luvun tiedoissa Tohmajärvi on vielä sinnitellyt Kiteetä väkirikkaanpana, mutta sen jälkeen alamäki on ollut melkoista. Vuodesta 1900 alkaen Tohmajärven väkiluku on sadan vuoden aikana puolittunut kun taas Joensuun asukasmäärä on kasvanut noin kolme ja puolikertaiseksi 16500:sta melkein 57000:een.
Etelän kasvukeskusten imu on ollut vielä paljon suurempi. Kymmenvuotisjaksoille on annettu osuvia otsikoita. Jo kolmekymmenluku on nimetty maaseudun tyhjenemisen vuosikymmeneksi. Neljäkymmenluvulla maa asutetaan uudestaan evakoilla. Ihan vihoviimeisenä vuosikymmenenä syntyy Nurmijärvi ilmiö. Sinne väliin jäi vielä monta muuta otsikkoa. Suosittelen katsottavaksi.
Tuota muuttoliikettä voidaan seurata myöskin tilastolla teollisten työpaikkojen kasvamisesta ja samaan aikaan maatalouden työpaikkojen vähenemisellä. Myös maatalouden koneellistuminen vapautti työväkeä muihin ammatteihin. Metsäteollisuus ja metalliteollisuus hakeutui aivan aktiivisesti paikkakunnille joissa oli satama ja energiansaannin mahdollisuus lähellä. Maaseutupolitiikot pitävät melua kuntien yhdistämisestä ja muusta sellaisesta ja aivan turhaan. Ihmiset äänestävät näissä asioissa jaloillaan mennen sinne missä on työtä ja toimeentuloa.
Muutettiin ennenkin, kun olivat ne 1860 luvun nälkävuodet niin mummoni ukki ja isä lähtivät Sotkamon Tipasojalta nälkää pakoon kohti Pietaria. Värtsilässä oli kuitenkin työtä ja leippä niin matka katkesi siihen.
Evoluutio etenee, antropologien suorittamien kallon tilavuuden mittausten perusteella kivikauden ihmisellä oli puolidesiä suuremmat aivot kuin nykyihmisellä. Viimeisin Tiedelehden numero kertoo ihmisen olevan tyhmentymässä. Mitä ei käytetä se surkastuu. Tämäkin voi selittää tuota kirkostaeroamisen joukko hysteriaa.
Ihailla täytyy näiden apinateorian kannattajien uskoa. Ei mistään syntyy itsestään jotakin, joka muuttuu muuttumistaan ja saa päätepisteensä ihmisessä!
Suosittelen ennakkoluulotonta tutustumista esim. Leisolan ja Reinikaisen kirjaan ”Unohdettu Genesis”.
Minun on aina ollut helppo uskoa maailman luominen, niin kuin se Raamatussa kerrotaan. Kuinka se on voinut tapahtua niin, sitä minun ei tarvitse tietää.
Saattaahan tuo mainittu teoria ehkä tarjota selityksen suurten apinoiden (gorilla, oranki ja simpanssi) huomattavalle vähenemiselle; ne muuttuvat tietysti ihmisiksi!!!
Hyvä Jussi R.!
Kirjoituksessasi evoluutiosta ja ihmiseksi kehittymisestä on kaikki täydellisen oikein. Luottamus Raamattuun riittää, eikä meidän tarvitse tietää ja kysellä: miksi ja miten?
1950 luvun loppupuolella oli sisareni saanut uskonnonopettajalta todistukseensa uskonnosta numeroksi 7, kun uskoi ja väitti Jumalan luoneen maailman ja ihmisen. Nuoresta iästään huolimatta hän tunsi laajasti raamatun tekstit, koska oli kasvatuskodissaan saanut tutustua raamatun sanomaan, joka juurtui syvälle pienen lapsen sydämeen. Kasvatusvanhempien kodissa hengelliset asiat, Raamatun tuntemus ja tutkistelu olivat saarnaaja isän johdatuksella jokapäiväinen hiljentymisen paikka. Hän ei suostunut edes opettajan vaatimuksesta muuttamaan vastaustaan. Vakaumustaan hän ei muuttanut. Ei sittenkään, vaikka tiedossa olisi ollut huomattavasti parempi numero.
Lapsena opitulla ja lapsen uskolla voi edelleenkin luottaa Raamatun sanomaan. Sillä on elämässä pärjätty, ja se riittää.
Aina pitää kysellä MIKSI ja MITEN. Jos kyselijöitä ei olisi ollut olisikohan kuultu kuulopuheitakaan Genesiksestä. Ja kyllä nämä kysymykset uskonelämäänkin kuuluvat. Niin kauan kuin henki pihisee ja polla pelaa pitää kysellä ja kyseenalaistaakin maailman menoa. Ihmisellä on lapsenuskon rinnalla myös lapsen uteliaisuus ja paljon kysyttävää.
Ihminen on elellyt tällä telluksella n 200 000 vuotta,tultakin se on osannut käsitellä jo 80 000 vuotta.
Jeesuksesta on tiedetty 2000 vuotta.Mitä tapahtuu viimeisellä tuomiolla ihmisille jotka elivät ennen Jeesuksen syntymää,hehän eivät voineet uskoa asiaan kun eivät siitä mitään tienneet?
Ehkä tälläisetkin mahdottomuudet vaikuttavat kirkosta eroamiseen.
Apinan kehittyminen ihmiseksi on vienyt aikaa ainakin hoikotvasen verran. Ihmisen kehittyminen apinaksi jälleen saattaa tapahtua paljon joutuisammin.
Luomisuskon ja kehitysopin välillä ei ole MITÄÄN ristiriitaa, ei syyttelyn eikä viisastelun aihetta eikä sen vuoksi syytä mennä ”eroakirkosta.fi” -haaskalle.
Kaiken synty on saanut alkunsa Jumalan tahdosta. Tämän näin selittäminen on uskon asia. Se ei kiellä tieteen saamia tutkimustuloksia. Tiede ei tutki Jumalaa. Teologiakin – tieteen yhtenä osa-alana – tutkii vain sitä, mitä usko Jumalaan on aikaan saanut ja aikaansaa edelleen.
Yksi teologian tutkimuksen kohde on ns. fundamentalistinen raamattukäsitys. Mutta siitä ei nyt sen enempää tässä yhteydessä.
Minulle tieteellisiin löytöihin perehtyminen on ollut ratkaisevan tärkeä APU uskon syntymiseen ja sen säilymiseen. Olen elämäntietä hapuillessani alle kakskymppisenä saanut aiheen tunnustaa synnit anteeksi, löytänyt ilon ja kirkon, ja kirkosta sanansaarnan ja ehtoollisen sakramentin. Ja uskon myös siihen, että kastevedellä pestynä olen oikeutettu pinnistelemään eteenpäin.
Hyllyssäni on sekä Raamattu että muutamia kirjoja, joissa puhutaan evoluutiosta, homoudesta, kirkon ja politiikan toisiinsa sotkemisesta ja siitä mikä MINUSSA on sellaista, joka estää aidosti kuuntelemasta sellaista, mikä minun mielestäni perustuu puutteelliseen tietoon. Käytyäni työnohjauskoulutuksen läpi 1970-luvulla aloin ymmärtää sitäkin, miksi joidenkin on vaikea edes kuunnella MINUA, sanoinpa mitä tahansa. Se on muuten ollut hyvin hyödyllistä tietoa erityisesti nyt Värtsilässä!
Nöyryyden ja kärsivällisyyden opetteleminen on tällä hetkellä kaikkein vaikeinta, ainakin silloin kun katselen minulle äärettömän tärkeän kirkkoni rapistuneita seiniä ja ”Papit made in Värtsilä” -kirjan pinoja.
Jorelle lyhyesti: Jumala ei vaadi heiltä enempää uskoa, kuin mitä Hän on todistanut heille itsestään. Tämä pätee myös tämän ajan pakanoihin eli heihin, jotka eivät ole voineet vieläkään kuulla sanomaa Kristuksen sovitustyöstä. Heidät kaikki siis tuomitaan omantunnon todistuksen mukaan (Room.2:12-16).
Evoluutiosta vielä sen verran, että eräs tunnetuimpia asiaan liittyviä vääntöjä lienee eittämättä Tuntemattomassa Sotilaassa, jossa Hietanen ja kommunisti-Lahtinen taittavat asiasta peistä. Aseveljet seuraavat väittelyä kuin parasta näytelmää; viimeksimainittu soturi joutuu näennäisesti mielipiteineen jyrätyksi, mutta ei tietenkään suostu näin vähällä antamaan periksi.
Pidän mahdollisena mikroevoluutiota eli lajin sisäistä muuntelua, mutta makroevoluutio eli lajin muuttuminen toiseksi lajiksi on täysin käsittämätöntä. Tietenkin minäkin olen pohtinut näitä(kin) asioita paljon ja muodostanut oman maailmankuvani, johon Genesiksen luomiskertomus ja vedenpaisumus ym. mahtuvat erinomaisen hyvin.
Kiistelemään en ryhdy; minullekaan Raamattu ei ole mikään varsinainen luonnontieteen oppikirja, mutta kelpaa ehdottomasti perustaksi kaikelle muulle tutkimukselle, koska se on – Kaikkivaltiaan Jumalan Sanaa!
Eläköön kreationismi!
Minun yksinkertainen uskoni on se, että Jumala oli jo ennen kaikkia mikroja ja makroja ja Hietasia ja Himasia. Jo silloinkin, kun tätä planeettaa ei ollut. Hän oli jo ennen sitä, kun paimen nojasi kedolla sauvaansa ja loi katseensa taivaalle. Myös ennen sitä, kun alettiin kirjoittaa kirjoituksia ja varsinkin ennen sitä, kun kirjoituksia alettiin – valikoiden – koota kaanoniksi eli Vanhan ja Uuden testamentin kokoelmaksi.
Raamattuun vetoaminen on valikoivaa. Lukekaa esimerkiksi 3 Moos.11-12.
Sekin on muistettava, että Raamattu ei ole tipahtanut taivaasta. Se ON Jumalan ilmoitus, mutta ihmisten vastaanottama ja ymmärryksensä mukaan muokkaantunut. Silti se ON kristittyjen peruskirja.
Pidettäisiinkö tämän Raamattu ja uskominen keskustelun puitteissa hieman taukoa. Ei siitä ole syntynyt keskustelua vaan intämistä. Kuka uskoo se on hänelle autuudeksi ja kuka ei usko olkoon uskomatta. Ihmisen järki ei käsitä Jumalan olemusta ei nyt eikä tulevaisuudessa.
”Ihmisen järki ei käsitä Jumalan olemusta ei nyt eikä tulevaisuudessa.” Aamen.
Kreationistille: ”Jumalalle yksi päivä on kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta kuin yksi päivä.”
Olen Kalevin kanssa samaa mieltä suurimmalle
osalle meille Värtsin lukijoista tämä menee ohi
hilseen.Tehkää siitä oma keskustelu palsta jossa
voitte pohdiskella kyseisestä asiasta syntyjä
syviä.
Ainakaan sukupuolineutraalin avioliittolain puolesta tai vastaan puhujia varten ei tarvitse avata ”omaa keskustelupalstaa”. Sellaisen keskustelun käymiseksi OMASSA pirtissä löytyy ainesta netistä klikkaamalla: sukupuolineutaaliavioliitto eri maissa. Siellä on mm. seuraava luku karttoineen: Näissä maissa samaa sukupuolta olevat voivat avioitua.
E.m. kartassa on vuosiluku, jolloin laki on tämän avioliittomuodon tehnyt mahdolliseksi. Joukossa on sekä katolisen, ortodoksisen että protestanttisten kirkkojen alueita.
Joulu tulla jollottaa, ja meillä Hotelli Joessa pohditaan olisiko teistä kiva jos järjestäisimme värtsiläläisille yhteiset pikkujoulut eli puurontuoksuisen illanvieton karaoken tahdissa pe 19.12. Tulisitko sie tai toisitko naapurinkin? Kerro mitä mieltä olet, niin tiedämme onko kiinnostusta!
Tänään 12.12.2014 äänestetään taas eduskunnassa tasa-arvoisen avioliittolain kohtalosta. Tulos ei ole vielä tiedossani.
Kirjoitan tiedoksi sen, missä maissa ja minä vuonna mainittu laki on tullut voimaan:
Ruotsi 09, Norja 09, Tanska 12, Iso Britania 12, Alankomaat 01, Belgia 03, Ranska 13, Portugali 10, Esp 05, Islanti 10, Etelä-Afrikka 06, Brasilia 13, Uruguai 13, Argentina 10, Meksiko 10, Kanada 05 Uusi Seelanti 13, Yhdysvalloissa eri vuosina 18 osavaltiota 32 osavaltiosta eli yli puolissa. – Luxemburg 15. – Finland ???
Kiitos Hotelli Joen väelle ja Värtsilän Pitäjäyhdistykselle runsaista Joulupöydän antimista.
Tänään ruokaillessamme siellä teimme myös mielenkiintoisen muuttolintuhavainnon. Räkätti- ja mustarastaitahan pyörii nyt pihlajanmarjojen kimpussa joka paikassa, mutta hotellin pihalla tepasteli selkeä kesävieras – töyhtöhyyppä!
Koetin ottaa siitä kännykkäkamerallani valokuvankin, mutta se halusi säilyttää tietyn turvavälin eikä näin ollen suostunut poseeraamaan kyllin lähellä.
Paikallista lintumiestä Hannu K:ta en puhelimellani myöskään tavoittanut, joten kirjasin havainnon suoraan netissä Tiiraan.
Ei taida hotellin palveluista olla pelastajaksi, joten lintureppanalla on ymmärrettävästi varsin huono ennuste, mutta näinhän tämä luonnon laki kaikessa armottomuudessaan (?) toimii.
Olen joskus vuosia sitten tehnyt marraskuun havainnon sekä töyhtöhyypästä että taivaanvuohesta, jotka molemmat olivat silloin käsittääkseni uusia myöhäisyysennätyksiä Pohjois-Karjalassa.
Hyyppä on oleskellut henkilökunnan havaintojen mukaan piha-alueella jo muutamia päiviä, joten ennätykset nähtävästi jälleen paukkuvat!
Mukava lukea naita kotoisia uutisia taalla maailmalla. Olisi tehnyt kovasti mieli Joen jouluaterialle, mutta ei ihan ehditty. Koti ja Suomi ja Vartsila on jo kovasti mielessa. Meksikon matkan takia Hannun puhelin ei ole vastannut, mutta alkuviikosta hankin jo kotiutuu. Me Konstan kanssa on ehditty jo Amsterdamiin saakka!
Suomikin on nyt saanut tasa-arvoisen avioliittolain. 101-90, poissa tai tyhjää äänestänyt 9.
Nähtäväksi jää, miten kirkko hoitaa avioliittoon kuuluvia asioita.
Mielestäni vähiten erimielisyyksiä syntyy, jos kaikki liitot laillistetaan maistraatissa. Kirkko voi siunata ne liitot, jotka sellaista haluavat. Tähän ovatkin varsin monet papit – avioliiton sisällöstä riippumatta – valmiita, eikä kukaan piispa voi olla henkilökohtaisen mielipiteensä nojalla sitä estämässä.
Vihkikaavaa voi varsin helposti muuttaa, niin että se on avioliiton siunaamisen kaava.
Nimi ”avioliitto” ei ole Raamatusta. Jos laki käyttää sitä edelleen, se on käsittääkseni mahdollista.
Vastuunkantaminen niin myötä- kuin vastamäessä säilyy ja velvoittaa.
14.12.2014 Siiri ”Äitee” Rantanen täyttää 90 vuotta. Lähetin hänen puhelinvastaajaansa onnittelut.
Ks. Karjalainen 13.12.2014, s.18.
Siiri asuu nyt Lahdessa. Veljeni tapasi hänet usein hiihtoladulla. Monta sanaa ei keretty vaihtaa, vauhti oli hirmuinen.Erään kerran keväällä ladut alkoivat jo olla sulat ja kivet törröttivätjyrkässä mäenrintessä.Ylärinteeltä kuului rahinaa, joka läheni.Siirihän se siinä sujahti ohi taitavasti kiviä väistellen.
Juhlavasti alkaa tämä viikko,
peräti Jean Sibeliuksen syntymäpäivällä.
Siniristiliput liehukoot taas saloissa!
Sibelius oli tosi rankka kriitikko itselleen. Pisti kahdeksannen
sinfonian uuniin. 🙁
Mikä oli anti ja terveiset tästä tilaisuudesta.
Keskustelutilaisuus Värtsilän srk-kodissa sunnuntaina 7.12.2014 klo 18, aiheena ”Talkootyö Värtsilän kirkon hyväksi”.
Laittakaa infoa vaikka jutun tai kommentin muodossa!
Edellisen kommentin johdosta:
Meitä oli paikalla yhteensä viisi (5) ! seurakuntalaista. Väen vähyydestä huolimatta kävimme parin tunnin ajan varsin laajaa keskustelua mainitusta aiheesta. Esillä oli mm. ulkopuolisen tahon laatimat ohjeelliset kustannusarviot tarpeellisista remonteista. Asioiden kulkuun tulee luonnollisesti merkittävässä määrin vaikuttamaan uuden kirkkovaltuuston linjaukset, joita on vielä liian aikaista ja suorastaan mahdotonta ennakoida. Mielestäni oikeilla jäljillä joka tapauksessa vähintäänkin ollaan eli työ jatkukoon.
Pöytäistunnon päätteeksi perehdyimme mm. kerhosaliin ja bunkkeriin. Viimeksi mainittu tilahan rakennettiin Värtsilän seurakunnan aikana kirkon kellaritiloihin. Se on edelleen erinomaisen siisti, hyvässä kunnossa sekä kauniisti ja kodinomaisesti sisustettu; mitään käyttöähän sillä ei valitettavasti ole vuosikausiin enää ollut. Positiivinen yllätys oli siellä oleva huoneilman raikkaus; mitään vierasta tuoksua tai edes tunkkaisuuden tuntua ei ollut vähäisimmässäkään määrin havaittavissa, vaikka toisin olisi voinut helposti kuvitella.
Helsingissä on tai oli pikku ravintola Kappelin kellari siellä Espan eteläpäässä. Paikka on aikoinaan ollut taiteilijoitten kantapaikka. Siellä seinissä on kauniita piirroksia. Taiteilijat, joilta vähät rahat loppuivat kesken saivat / joutuivat piirtämään taulun seinään. Paikka on ollut myös nuoren Sibeliuksen kantapaikka. Kerrotaan, että joskus hän on lähtenyt piipahtamaan ulkona ja tullut parin päivän päästä Ruotsista ja istunut paikalleen niin kuin olisi käynyt vain vessassa. En älynnyt katsella seiniä niin tarkkaan olisiko siellä ollut joku sävellyksen käsikirjoitus.
Tulin miesten saunillasta Venäjän kautta ja luin viikon puheenaihepalstaa. Kirjoitin omaa tarinaani e.m keskusteluillasta. Pitkä kirjoitus hävisi yhtäkkiä ruudulta, eikä tämä ollut ensimmäinen kerta. Palaan asiaan yön yli nukuttuani. Ja kirjoitan sillä kokemuksella, mikä minulla on kahden seurakunna kirkkoherran työstä Lemiltä 1972 1981 ja Värtsilästä 1991 2000. Enkä enää mieltäni pahoita minulle lausutusta huomautuksesta, että olen eläkkeellä. Ihan totta minä OLEN eläkkeellä ja käyn kirkossa.
Helsingin Sanomat 8.12.2014, sivu B9, Tiedeosio, Lasten tiedekysymykset. Aaron Grönberg, 5v, kysyi miten ensimmäinen ihminen syntyi.
Arkeologian dosentti Markku Niskanen vastasi kysymykseen näin:
”Yksittäistä ensimmäistä ihmisyksilöä ei voi nimetä. Ihmismäisyys lisääntyi noin kuuden miljoonan vuoden ajan.
Noin 200 000 vuotta sitten ihmislaji oli kehittynyt apinaihmisistä nykyisen kaltaiseksi. Ihmiset siis kehittyivät hyvin hitaasti monien sukupolvien aikana, samoin kuin muut eläimet ja kasvit.
Ihmisen ja muiden eliölajien kehitystä kutsutaan evoluutioksi. Siinä eliölajin geenit muuttuvat. Perintötekijät vaikuttavat siihen, mitä ominaisuuksia eliöillä on.
Perintötekijät muuttuvat luonnonvalinnassa. Ne yksilöt saavat yleensä eniten jälkeläisiä, joilla on oloihin sopivimmat geenit.”
On hienoa jos nykyisille lapsille opetetaan koulussa siten kuin dosentti yllä selittää. Minun aikanani Patsolan koulussa opetettiin kovin erilainen ihmisen kehitysteoria, se lienee perustunut uskomukseen, ei tietoon!
Tiede on korvannut uskonnon maailmankaikkeuden selittäjänä. Selittäisiköhän tämä myös osaltaan nousevan kirkostaeroamistrendin?
”karitsan” kirjoitus hyvä. Kattaa kaivaa esille myös minun juttuni 3.1.2013 0:25. Se löytyy avainsanalla Tiililä.
Siitä seurakuntakodissa pidetystä keskusteluillasta – nyt vain lyhyesti – : päiväkerho huoneen pattereissa oli aivan vieno lämpö, noin kämmenen mittainen. Mittarissa oli 13 astetta, vaikka ulkoseinällä räppänä oli auki. Ilmanala oli hyvä, ei homeen tuoksua eikä parfyymin.
Siitä vain samalla kustannuksella kuin nyt rivitalokaksion ylläpitokustannukset noin 3 000 euroa / vuosi saisi riittävän kokoisen ilmalämpöpumpun, joka ei vain lämmittäisi vaan myös puhdistaisi keuhkoihin vedettävää ilmaa.
Sen huoneen rinnalla tarjoaa keittiö, seurakuntasali pianoineen ja kirkkosali koko rekvisiitallaan päiväkerholapsille monipuolista kasvatuksen ainesta.
Keskustaluillassa unohtui mainita, että Tohmajärven KUNTA on asentanut puretun Yhteishyvän kohdalle tieviitan KIRKKO. Se on siitä ollut jonkin aikaa poissa. Kunta ilmeisesti haluaa tarjota matkailijoille nähtävyyden.
Onko tämä kunnallista apostolinkyytiä? Kirkon sisällehän ei tuo kyltti anna lupaa mennä. Eikä toisaalta ole enää myöskää tiekirkkotauluja Värtsilässä.
Onneksi Värtsilän pitäjässä on kuitenkin vireitä ihmisiä, jotka….
Sattuipa silmään mielenkiintoinen juttu Ylen verkkosivulla ”MISTÄ MUUTIMME KERRAN.” Otsikosta saattaisi päätellä, että kyse on evakkotarinasta, vaan eipä siinä kerrotakaan meistä evakoista, eikä muista maahanmuuttajista, vaan maan sisäisestä muuttoliikkeestä. Juttu on Hjalliksen suvun, Hackmanien vaiheisiin liitetty kertomus suomalaisesta muuttoliikkeestä maalta kaupunkeihin 1880 – 2000.
http://yle.fi/uutiset/hjalliksen_sukutarina_kuvaa_suomalaista_muuttoliiketta__katso_kartasta_kutistuuko_kotiseutusi/7676153 Erityisen kiinnostava on kymmenvuosin eteenpäin siirtyvä karttakuva josta voi paikkakunnittain seurata koko maan väkilukujen muutosta ja nähdä miten voimakkaasti milläkin vuosikymmenellä väki on muuttanut kasvukeskuksiin ja erityisesti pääkaupunkiseudulle.
Värtsin lukijaa kiinnostaisi tietenkin Värtsilän tiedot, mutta kunnat on nimetty 2006 kuntajaon mukaan, eikä Värtsilä enää tässä näy kuntana. Tohmajärvenkin väkiluvun kehitys on mielenkiintoista seurattavaa. Vuonna 1880 Tohmajärvellä näyttää olleen 9901, Kiteellä 10715 ja Joensuussa 10622 asukasta . Pieni oli Join kaupunki vielä tuolloin. 1920 Värtsilän kunnan perustamisen aikoihin Tohmajärvellä oli asukkaita puolensataa enemmän kuin Kiteellä. Joensuussa jo melkein 18000 asujaa. 1930- ja 1940-luvun tiedoissa Tohmajärvi on vielä sinnitellyt Kiteetä väkirikkaanpana, mutta sen jälkeen alamäki on ollut melkoista. Vuodesta 1900 alkaen Tohmajärven väkiluku on sadan vuoden aikana puolittunut kun taas Joensuun asukasmäärä on kasvanut noin kolme ja puolikertaiseksi 16500:sta melkein 57000:een.
Etelän kasvukeskusten imu on ollut vielä paljon suurempi. Kymmenvuotisjaksoille on annettu osuvia otsikoita. Jo kolmekymmenluku on nimetty maaseudun tyhjenemisen vuosikymmeneksi. Neljäkymmenluvulla maa asutetaan uudestaan evakoilla. Ihan vihoviimeisenä vuosikymmenenä syntyy Nurmijärvi ilmiö. Sinne väliin jäi vielä monta muuta otsikkoa. Suosittelen katsottavaksi.
Tuota muuttoliikettä voidaan seurata myöskin tilastolla teollisten työpaikkojen kasvamisesta ja samaan aikaan maatalouden työpaikkojen vähenemisellä. Myös maatalouden koneellistuminen vapautti työväkeä muihin ammatteihin. Metsäteollisuus ja metalliteollisuus hakeutui aivan aktiivisesti paikkakunnille joissa oli satama ja energiansaannin mahdollisuus lähellä. Maaseutupolitiikot pitävät melua kuntien yhdistämisestä ja muusta sellaisesta ja aivan turhaan. Ihmiset äänestävät näissä asioissa jaloillaan mennen sinne missä on työtä ja toimeentuloa.
Muutettiin ennenkin, kun olivat ne 1860 luvun nälkävuodet niin mummoni ukki ja isä lähtivät Sotkamon Tipasojalta nälkää pakoon kohti Pietaria. Värtsilässä oli kuitenkin työtä ja leippä niin matka katkesi siihen.
Evoluutio etenee, antropologien suorittamien kallon tilavuuden mittausten perusteella kivikauden ihmisellä oli puolidesiä suuremmat aivot kuin nykyihmisellä. Viimeisin Tiedelehden numero kertoo ihmisen olevan tyhmentymässä. Mitä ei käytetä se surkastuu. Tämäkin voi selittää tuota kirkostaeroamisen joukko hysteriaa.
Ihailla täytyy näiden apinateorian kannattajien uskoa. Ei mistään syntyy itsestään jotakin, joka muuttuu muuttumistaan ja saa päätepisteensä ihmisessä!
Suosittelen ennakkoluulotonta tutustumista esim. Leisolan ja Reinikaisen kirjaan ”Unohdettu Genesis”.
Minun on aina ollut helppo uskoa maailman luominen, niin kuin se Raamatussa kerrotaan. Kuinka se on voinut tapahtua niin, sitä minun ei tarvitse tietää.
Saattaahan tuo mainittu teoria ehkä tarjota selityksen suurten apinoiden (gorilla, oranki ja simpanssi) huomattavalle vähenemiselle; ne muuttuvat tietysti ihmisiksi!!!
Hyvä Jussi R.!
Kirjoituksessasi evoluutiosta ja ihmiseksi kehittymisestä on kaikki täydellisen oikein. Luottamus Raamattuun riittää, eikä meidän tarvitse tietää ja kysellä: miksi ja miten?
1950 luvun loppupuolella oli sisareni saanut uskonnonopettajalta todistukseensa uskonnosta numeroksi 7, kun uskoi ja väitti Jumalan luoneen maailman ja ihmisen. Nuoresta iästään huolimatta hän tunsi laajasti raamatun tekstit, koska oli kasvatuskodissaan saanut tutustua raamatun sanomaan, joka juurtui syvälle pienen lapsen sydämeen. Kasvatusvanhempien kodissa hengelliset asiat, Raamatun tuntemus ja tutkistelu olivat saarnaaja isän johdatuksella jokapäiväinen hiljentymisen paikka. Hän ei suostunut edes opettajan vaatimuksesta muuttamaan vastaustaan. Vakaumustaan hän ei muuttanut. Ei sittenkään, vaikka tiedossa olisi ollut huomattavasti parempi numero.
Lapsena opitulla ja lapsen uskolla voi edelleenkin luottaa Raamatun sanomaan. Sillä on elämässä pärjätty, ja se riittää.
Aina pitää kysellä MIKSI ja MITEN. Jos kyselijöitä ei olisi ollut olisikohan kuultu kuulopuheitakaan Genesiksestä. Ja kyllä nämä kysymykset uskonelämäänkin kuuluvat. Niin kauan kuin henki pihisee ja polla pelaa pitää kysellä ja kyseenalaistaakin maailman menoa. Ihmisellä on lapsenuskon rinnalla myös lapsen uteliaisuus ja paljon kysyttävää.
Ihminen on elellyt tällä telluksella n 200 000 vuotta,tultakin se on osannut käsitellä jo 80 000 vuotta.
Jeesuksesta on tiedetty 2000 vuotta.Mitä tapahtuu viimeisellä tuomiolla ihmisille jotka elivät ennen Jeesuksen syntymää,hehän eivät voineet uskoa asiaan kun eivät siitä mitään tienneet?
Ehkä tälläisetkin mahdottomuudet vaikuttavat kirkosta eroamiseen.
Apinan kehittyminen ihmiseksi on vienyt aikaa ainakin hoikotvasen verran. Ihmisen kehittyminen apinaksi jälleen saattaa tapahtua paljon joutuisammin.
Luomisuskon ja kehitysopin välillä ei ole MITÄÄN ristiriitaa, ei syyttelyn eikä viisastelun aihetta eikä sen vuoksi syytä mennä ”eroakirkosta.fi” -haaskalle.
Kaiken synty on saanut alkunsa Jumalan tahdosta. Tämän näin selittäminen on uskon asia. Se ei kiellä tieteen saamia tutkimustuloksia. Tiede ei tutki Jumalaa. Teologiakin – tieteen yhtenä osa-alana – tutkii vain sitä, mitä usko Jumalaan on aikaan saanut ja aikaansaa edelleen.
Yksi teologian tutkimuksen kohde on ns. fundamentalistinen raamattukäsitys. Mutta siitä ei nyt sen enempää tässä yhteydessä.
Minulle tieteellisiin löytöihin perehtyminen on ollut ratkaisevan tärkeä APU uskon syntymiseen ja sen säilymiseen. Olen elämäntietä hapuillessani alle kakskymppisenä saanut aiheen tunnustaa synnit anteeksi, löytänyt ilon ja kirkon, ja kirkosta sanansaarnan ja ehtoollisen sakramentin. Ja uskon myös siihen, että kastevedellä pestynä olen oikeutettu pinnistelemään eteenpäin.
Hyllyssäni on sekä Raamattu että muutamia kirjoja, joissa puhutaan evoluutiosta, homoudesta, kirkon ja politiikan toisiinsa sotkemisesta ja siitä mikä MINUSSA on sellaista, joka estää aidosti kuuntelemasta sellaista, mikä minun mielestäni perustuu puutteelliseen tietoon. Käytyäni työnohjauskoulutuksen läpi 1970-luvulla aloin ymmärtää sitäkin, miksi joidenkin on vaikea edes kuunnella MINUA, sanoinpa mitä tahansa. Se on muuten ollut hyvin hyödyllistä tietoa erityisesti nyt Värtsilässä!
Nöyryyden ja kärsivällisyyden opetteleminen on tällä hetkellä kaikkein vaikeinta, ainakin silloin kun katselen minulle äärettömän tärkeän kirkkoni rapistuneita seiniä ja ”Papit made in Värtsilä” -kirjan pinoja.
Jorelle lyhyesti: Jumala ei vaadi heiltä enempää uskoa, kuin mitä Hän on todistanut heille itsestään. Tämä pätee myös tämän ajan pakanoihin eli heihin, jotka eivät ole voineet vieläkään kuulla sanomaa Kristuksen sovitustyöstä. Heidät kaikki siis tuomitaan omantunnon todistuksen mukaan (Room.2:12-16).
Evoluutiosta vielä sen verran, että eräs tunnetuimpia asiaan liittyviä vääntöjä lienee eittämättä Tuntemattomassa Sotilaassa, jossa Hietanen ja kommunisti-Lahtinen taittavat asiasta peistä. Aseveljet seuraavat väittelyä kuin parasta näytelmää; viimeksimainittu soturi joutuu näennäisesti mielipiteineen jyrätyksi, mutta ei tietenkään suostu näin vähällä antamaan periksi.
Pidän mahdollisena mikroevoluutiota eli lajin sisäistä muuntelua, mutta makroevoluutio eli lajin muuttuminen toiseksi lajiksi on täysin käsittämätöntä. Tietenkin minäkin olen pohtinut näitä(kin) asioita paljon ja muodostanut oman maailmankuvani, johon Genesiksen luomiskertomus ja vedenpaisumus ym. mahtuvat erinomaisen hyvin.
Kiistelemään en ryhdy; minullekaan Raamattu ei ole mikään varsinainen luonnontieteen oppikirja, mutta kelpaa ehdottomasti perustaksi kaikelle muulle tutkimukselle, koska se on – Kaikkivaltiaan Jumalan Sanaa!
Eläköön kreationismi!
Minun yksinkertainen uskoni on se, että Jumala oli jo ennen kaikkia mikroja ja makroja ja Hietasia ja Himasia. Jo silloinkin, kun tätä planeettaa ei ollut. Hän oli jo ennen sitä, kun paimen nojasi kedolla sauvaansa ja loi katseensa taivaalle. Myös ennen sitä, kun alettiin kirjoittaa kirjoituksia ja varsinkin ennen sitä, kun kirjoituksia alettiin – valikoiden – koota kaanoniksi eli Vanhan ja Uuden testamentin kokoelmaksi.
Raamattuun vetoaminen on valikoivaa. Lukekaa esimerkiksi 3 Moos.11-12.
Sekin on muistettava, että Raamattu ei ole tipahtanut taivaasta. Se ON Jumalan ilmoitus, mutta ihmisten vastaanottama ja ymmärryksensä mukaan muokkaantunut. Silti se ON kristittyjen peruskirja.
Pidettäisiinkö tämän Raamattu ja uskominen keskustelun puitteissa hieman taukoa. Ei siitä ole syntynyt keskustelua vaan intämistä. Kuka uskoo se on hänelle autuudeksi ja kuka ei usko olkoon uskomatta. Ihmisen järki ei käsitä Jumalan olemusta ei nyt eikä tulevaisuudessa.
”Ihmisen järki ei käsitä Jumalan olemusta ei nyt eikä tulevaisuudessa.” Aamen.
Kreationistille: ”Jumalalle yksi päivä on kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta kuin yksi päivä.”
Olen Kalevin kanssa samaa mieltä suurimmalle
osalle meille Värtsin lukijoista tämä menee ohi
hilseen.Tehkää siitä oma keskustelu palsta jossa
voitte pohdiskella kyseisestä asiasta syntyjä
syviä.
Ainakaan sukupuolineutraalin avioliittolain puolesta tai vastaan puhujia varten ei tarvitse avata ”omaa keskustelupalstaa”. Sellaisen keskustelun käymiseksi OMASSA pirtissä löytyy ainesta netistä klikkaamalla: sukupuolineutaaliavioliitto eri maissa. Siellä on mm. seuraava luku karttoineen: Näissä maissa samaa sukupuolta olevat voivat avioitua.
E.m. kartassa on vuosiluku, jolloin laki on tämän avioliittomuodon tehnyt mahdolliseksi. Joukossa on sekä katolisen, ortodoksisen että protestanttisten kirkkojen alueita.
Hämmästelynsekaisia lukuhetkiä, Värtsin lukijat!!!
Joulu tulla jollottaa, ja meillä Hotelli Joessa pohditaan olisiko teistä kiva jos järjestäisimme värtsiläläisille yhteiset pikkujoulut eli puurontuoksuisen illanvieton karaoken tahdissa pe 19.12. Tulisitko sie tai toisitko naapurinkin? Kerro mitä mieltä olet, niin tiedämme onko kiinnostusta!
Tänään 12.12.2014 äänestetään taas eduskunnassa tasa-arvoisen avioliittolain kohtalosta. Tulos ei ole vielä tiedossani.
Kirjoitan tiedoksi sen, missä maissa ja minä vuonna mainittu laki on tullut voimaan:
Ruotsi 09, Norja 09, Tanska 12, Iso Britania 12, Alankomaat 01, Belgia 03, Ranska 13, Portugali 10, Esp 05, Islanti 10, Etelä-Afrikka 06, Brasilia 13, Uruguai 13, Argentina 10, Meksiko 10, Kanada 05 Uusi Seelanti 13, Yhdysvalloissa eri vuosina 18 osavaltiota 32 osavaltiosta eli yli puolissa. – Luxemburg 15. – Finland ???
Kiitos Hotelli Joen väelle ja Värtsilän Pitäjäyhdistykselle runsaista Joulupöydän antimista.
Tänään ruokaillessamme siellä teimme myös mielenkiintoisen muuttolintuhavainnon. Räkätti- ja mustarastaitahan pyörii nyt pihlajanmarjojen kimpussa joka paikassa, mutta hotellin pihalla tepasteli selkeä kesävieras – töyhtöhyyppä!
Koetin ottaa siitä kännykkäkamerallani valokuvankin, mutta se halusi säilyttää tietyn turvavälin eikä näin ollen suostunut poseeraamaan kyllin lähellä.
Paikallista lintumiestä Hannu K:ta en puhelimellani myöskään tavoittanut, joten kirjasin havainnon suoraan netissä Tiiraan.
Ei taida hotellin palveluista olla pelastajaksi, joten lintureppanalla on ymmärrettävästi varsin huono ennuste, mutta näinhän tämä luonnon laki kaikessa armottomuudessaan (?) toimii.
Olen joskus vuosia sitten tehnyt marraskuun havainnon sekä töyhtöhyypästä että taivaanvuohesta, jotka molemmat olivat silloin käsittääkseni uusia myöhäisyysennätyksiä Pohjois-Karjalassa.
Hyyppä on oleskellut henkilökunnan havaintojen mukaan piha-alueella jo muutamia päiviä, joten ennätykset nähtävästi jälleen paukkuvat!
Mukava lukea naita kotoisia uutisia taalla maailmalla. Olisi tehnyt kovasti mieli Joen jouluaterialle, mutta ei ihan ehditty. Koti ja Suomi ja Vartsila on jo kovasti mielessa. Meksikon matkan takia Hannun puhelin ei ole vastannut, mutta alkuviikosta hankin jo kotiutuu. Me Konstan kanssa on ehditty jo Amsterdamiin saakka!
Suomikin on nyt saanut tasa-arvoisen avioliittolain. 101-90, poissa tai tyhjää äänestänyt 9.
Nähtäväksi jää, miten kirkko hoitaa avioliittoon kuuluvia asioita.
Mielestäni vähiten erimielisyyksiä syntyy, jos kaikki liitot laillistetaan maistraatissa. Kirkko voi siunata ne liitot, jotka sellaista haluavat. Tähän ovatkin varsin monet papit – avioliiton sisällöstä riippumatta – valmiita, eikä kukaan piispa voi olla henkilökohtaisen mielipiteensä nojalla sitä estämässä.
Vihkikaavaa voi varsin helposti muuttaa, niin että se on avioliiton siunaamisen kaava.
Nimi ”avioliitto” ei ole Raamatusta. Jos laki käyttää sitä edelleen, se on käsittääkseni mahdollista.
Vastuunkantaminen niin myötä- kuin vastamäessä säilyy ja velvoittaa.
14.12.2014 Siiri ”Äitee” Rantanen täyttää 90 vuotta. Lähetin hänen puhelinvastaajaansa onnittelut.
Ks. Karjalainen 13.12.2014, s.18.
Siiri asuu nyt Lahdessa. Veljeni tapasi hänet usein hiihtoladulla. Monta sanaa ei keretty vaihtaa, vauhti oli hirmuinen.Erään kerran keväällä ladut alkoivat jo olla sulat ja kivet törröttivätjyrkässä mäenrintessä.Ylärinteeltä kuului rahinaa, joka läheni.Siirihän se siinä sujahti ohi taitavasti kiviä väistellen.