”Pii pii pikkuinen lintu, paleleeko jalkojasi…?”

hyyppa

Hotelli Jokeen ilmestyi puolen viikon maissa vuodenaikaan nähden harvinainen, kylläkin kaksijalkainen vieras. Oliko petipaikat loppuunmyyty, eikö löytynyt henkilökunnan kanssa yhteistä kieltä vai mihin muuhun mahtoi homma kompastua; käytöshäiriöiden vuoksiko kaveri majaili siististä puvustaankin huolimatta ulkosalla? Maailmanpoliittisilla tapahtumillakin voi tietysti olla oma vaikutuksensa; eihän sitä nyt ketä tahansa epämääräistä siipiveikkoa auta ruveta hyysäämään!

Mainitsinkin jo viikon 50 puheenaiheissa tästä kulkijasta, meille jokaiselle niin tuttuakin tutummasta kesälinnusta, joka jostakin tuntemattomasta syystä on palannut takaisin Värtsilään, liekö jotakin kesältä unohtunut? Olimme perjantaina Jouluaterialla Joessa, kun ikkunanäkymään ilmestyi – töyhtöhyyppä! Mainitulla siivekkäällä oli pakorefleksit kuitenkin vielä kesäkunnossa, joten minkäänlaisen lähikontaktin ottaminen ei ollenkaan onnistunut. Elinan mukaan otus oli näyttäytynyt pihalla jo parina edellisenäkin päivänä. Kivivuoren Hannua en tavoittanut, joten ilmoitin havainnon suoraan netissä valtakunnalliseen havaintoverkostoon Tiiraan. Edelliseltä päivältä siellä näkyi hyyppähavainto olevan jostakin aivan Etelä-Suomesta. Soittelin illemmalla Pusan Sepolle ja pyysin häntä piipahtamaan kameran kanssa paikalla. Seppo pääsi kuin pääsikin lauantain lumipyryssä nappaamaan pari kuvaa dokumentiksi ja käski tehdä raportin verkkolehteemme Värtsiin.

Euroopan lintuoppaan mukaan töyhtöhyypän (Vanellus vanellus) talvehtimisalueet ovat Länsi -Euroopassa ja Välimeren maissa. Sehän on keväällä meillä Pohjois-Karjalassakin ensimmäisiä muuttolintuja, monesti havaintoja tehdään heti maaliskuun puolenvälin jälkeen. Yleensä elokuun aikana viimeisetkin hyypät jo taas jättävät Suomen; yksittäisiä hööpöilijöitä voi vielä myöhäsyksylläkin harvakseltaan tavata. Joskus monia vuosia takaperin tein marraskuunn havainnon, joka oli silloin muistaakseni omassa maakunnassamme kyseisen lajin myöhäisyysennätys.
Töyhtöhyypän ääni kuuluu oikeaan kevääseen. Ilomantsin vuosina oli oudontuntuista, kun siellä ei tätä ääntä juuri kuullut. Värtsilän reissuilla oli sitäkin mukavampi havaita kaikilla aisteilla peltomaan kevät! Sinänsä vaatimaton, mutta omalla tavallaan arvokas kesämuisto oli sekin, kun säilörehupaalista löytyi tänään töyhtöhyypän sulka.
Elinajan ennuste ”Hotellin Hyypälle” on ymmärrettävästi valitettavan tyly. Luonnonlait kuitenkin toimivat kuten toimivat, eikä niitä juuri pidä käydä ohjailemaan. Korkeammassa kädessä on myös linnun niin kuin ihmisenkin elämä!

Teksti: Jussi Raerinne
Kuvat: Seppo Pusa

Share

3 comments for “”Pii pii pikkuinen lintu, paleleeko jalkojasi…?”

  1. irene peuhkurinen
    15.12.2014 at 8:55

    Olipa hauskasti kirjoitettu tarina. Kiitos,Jussi!

  2. Kalevi Tikka
    15.12.2014 at 17:27

    Töyhtöhyypän navigaattori on päivittämättä. Joskus ne vaan jäävät hortoilemaan tänne eikä se lupaa linnulle pitkää ikää.

  3. Hannu Kivivuori
    16.12.2014 at 22:16

    Juuri niinkuin Irenekin kiitteli Jussia, oivallinen tarina. – Saattaapi tuo etelämmäksi ennättää jos vain lentimet, lihakset ovat kunnossa ja rasvaa riittävästi. Nythän on ollut melkoisen leutoa. Yöllä Hesan kentältä palatessa E-K:ssa alkoi yhtenäinen lumivaippa. Toivotaan parasta peltomiehen kaverille. Itsellenikin 60-luvun Keski-Suomeen ensimmäinen hyyppä – vaikkakin hangella apaattisena kyyhöttävä – toi kevään! Terv. Hannu

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *