Joulua ei rahalla osteta

Ensio Lehtosen kirjoittama joulukertomus vuoden 1944 ”Joulun sana-lehdestä.

Joulukertomus lapsille

joulunsana 1944

Äiti istui kirjoituspöytänsä äärellä. Hänen kasvonsa olivat hyvin vakavat.
– Mitä sinä lasket äiti, kysyi Niilo, joka oli tullut naapurihuoneesta lukemasta Raamatunhistorian läksyä lesken rovosta, niin että talo oli raikunut.
– Minä lasken mihin meidän rahat riittävät. Näyttää siltä, että ne eivät riitä edes kaikkein välttämättömimpiin ostoksiinkaan.
– Enkö minä saakaan rattikelkkaa, kysyi Niilo, ja hänen kasvonsa menivät hyvin vakaviksi.
– Tuskinpa. Me saamme nyt viettää tämän joulun mahdollisimman yksinkertaisesti, sillä meillä ei ole rahaa.
– Mutta eihän joulua rahalla osteta, sanoi Niilo mietteliäänä. Silloin äidin silmät kirkastuivat, hän hymyili ja sanoi:
– Nytpä sinä Niilo sanoit suuren viisauden, jonka parempina aikoina olin kokonaan unohtanut. Minä luulin, että mitä rikkaanpia olemme, sitä rikkaanpi on meidän joulummekin. Nyt vasta käsitän minäkin, ettei joulua voi rahalla ostaa. Joulun saa aivan ilmaiseksi.
– Enkä minäkään enää niin välitä siitä rattikelkasta, voin ihan hyvin laskea mäkeä vanhalla kelkallani.
Äidin silmät kostuivat ilon kyynelistä kun hän sulki Niilon syliinsä.

Niilo valmistautui koulun kuusijuhlaan. Touhukkaana hän valmisti joulupaketin parhaalle ystävälleen Untolle. Paketin päälle hän kirjoitti: Toisen luokan oppilaalle Unto Saarnille Niilolta. Paketti sisälsi kymmenen markan hintaisen kirjan. Kuusijuhlassa Niilokin odotti muiden lailla pakettien jakoa. Montakohan pakettia saan, ajatteli Niilo. Untolta saan varmasti, mutta ehkäpä joku toinenkin minulle antaa.

Niilo odotti ja odotti, mutta turhaan. Yksi paketti oli vielä, mutta voi ei, sekään ei ollut Niilolle! Niilo juoksi suoraa päätä naulakolle ja kiiruhti itkien kotiinsa. Hän heittäytyi äidin kaulaan itkien.

– Äiti! Unto petti minut, vaikeroi Niilo. Unto ei antanutkaan minulle lahjaa, vaikka niin sovittiin.
– Älä itke, Niilo rakas, lohdutti äiti ja silitti poikansa tukkaa. Muistatko kuinka sinä opetit minua viime viikolla, ettei joulua voi rahalla ostaa. Sen saman läksyn saat nyt sinä vuorostasi opetella. Ei jouluniloa saa millään sopimuksella tai vaihtokaupalla. Unto tosin petti sinut, mutta vaikka olisit saanutkin lahjan häneltä sovitun lahjan, luuletko, että olisit ollut siitä iloinen? Sitä en usko. Mutta jos olisit antanut lahjasi ilman sopimusta vaikka Valtosen Matille, jonka isä ei palannut sodasta, silloin olisit kokenut todellista jouluiloa. Niilo nosti kyyneleiset silmänsä äidin helmasta ja huudahti innokkaasti
– Voinhan antaa hänelle jonkun lahjan jouluaattona.
– Tee se, poikani. Silloin sinullakin on ihana ja rikas joulu.

Niilon kodissa oli tänä köyhänä vuotena riemullisempi ja ja ihanampi joulu kuin koskaan aikaisemmin. Lahjoja ei ollut paljon ja ruuat olivat yksinkertaisia, mutta joulun todellinen lahja ja siunaus, itse Herra Jeesus, oli sitäkin läheisempi ja todellisempi.

Kuinka ihanaa, ettei Joulua tarvitse rahalla ostaa, sanoi äiti kun joululaulu oli laulettu. Siksi köyhälläkin voi olla rikas joulu, sanoi siihen isä iloisena.

Ensio Lehtonen

5 comments for “Joulua ei rahalla osteta

  1. Ennen kauppasin Lasten Kuvalehden tilauksia ja entinen tehtaan pomo
    osti tilauksen vuodeksi. Hän oli Juho Pitkänen. Suuri oli hämmästys
    kun lehti alkoi tulemaan nimellä Juho Puttoinen. Jussi sanoi minulle,
    että eipä tuo haittaa. Ensio Lehtosen lehti se oli.

  2. Ei tullut selvästi tekstissä mainittua, että ylläoleva tarina on Ensio Lehtosen kirjoittama ja kopioitu tuosta vuoden 1944 ”Joulun sana-lehdestä.
    – Alpo

  3. Kuvan joululehti on vuodelta 1944.

    Tämän päivän Hesarissa on artikkeli
    ”Annetaan hyvään kotiin”. Mukana on sydäntä
    riipaisevia ilmoituksia vuoden 1944
    sanoma-lehdistä.

    Vaihtokauppoja tehdään seuraavilla tuotteilla:

    4-vuotiaalle pojalle halutaan päällyskengät, monot
    tai saappaat. Vaihdossa voidaan antaa 1/2 – 1 kg
    sokeria tai pieneksi menneet päällyskengät.

    1 kg voita vaihdetaan tupakkaan tai kahviin.

    Villasukat vaihdetaan savukkeisiin.

    Pyjamakangas vaihdetaan muuhun kankaaseen.

    Myytävistä löytyy hyvä hetekean peitto, karvalanka-
    matto, miesten puoliturkki…

    Surullisinta on pienten lasten kohtalo, heistäkin
    on tehty ”tarjouksia” puolin ja toisin.

    Näin siis lamajouluna – 70 vuotta sitten.

  4. Minä haluan lapsenlapsiani ilahduttaa omatekoisilla lahjoilla. Viime jouluna tein tyttäreni pienelle tytölle nuken vaunut ja pojalle puusta retroauton. Tänä vuonna tein pojalle puusta kaksitahtimoottorin, jossa on myös sytytysjärjestelmä. Poika voi myös säätää sytytystä ja oikean tulpan ”piikin” puhdistaa jos ei sytytä. Tytölle tein periskoopin jolla voi vaklata nurkan takaa.

  5. Olemme liikkuvia ja kuusen toimme sisälle tänään. Oli ilo nostaa kuusen latvaan latvatähti niin kuin olen joka vuosi tehnyt. isäni jo edesmenneen tekemä kolmiuloitteinen tuohesta tehty tähti on kuusemme latvatähti ja kädentaidon kunnian osoitus.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *