Kallen matkassa

Iijoki-Sarjan avaus/Päätaloa vuodelta 1971

Kalle Päätalo: Huonemiehen poika, Gummerus 1971

kalle päätalo huonemiehen poikaKalle Päätalo ( 1919 Taivalkoski – 2000 Tampere) oli kirjailija joka on jakanut kirjojen lukijat ja Suomen kansan kahteen leiriin.
Toiset tuumivat, että Kallen matkassa olo käy pitkäveteiseksi ja viipyilevä kerronta haukottaa. Toiset taas vannovat Päätalon nimeen, ja heitä on paljon. Päätalon kirjojen painokset kun vakiutuivat esim. Iijoki sarjan aikoihin sadantuhannen paremmalle puolelle. Itse lueskelin nuorukaisena suurella mielenkiinnolla
Koillismaa-sarjan viisi tiiliskiveä.

Joululomalla tartuin jostakin syystä Iijoki-sarjan avausosaan, Huonemiehen poika, ja kinkkua sulatellessa tuntui Päätalo taas olevan maullaan. Ehkä kirjavalintaani vaikutti Kai Hirvasnoron blogikirjoituksista ja keskusteluista koostettu teos Päätalon matkassa, Johdatusta Iijoki sarjaan. Tässä kirjassa metsätyöntekijä ja vähän ”herran paskaan polkaissut” Herkko Päätalo rakentelee omaa pirttiä ja kun päästään pois toisten nurkista, alkaa elintaso myös kohota. Uunin tekeminen uuteen taloon on todella melkoinen ”novelli” kun Herkko palkkaa uunin muuraajaksi hirmu juonikkaan ”Satusedän”, jolle juttujen kertominen on tärkeämpää kuin konsanaan uunin valmistuminen.

Kirjaan mahtuvat Kallen varhaiset poikavuodet. Mukaan kuvauksiin sisältyvät ”partasuu säyneiden” onkiminen, syyhyn hoitaminen sammakonkudulla, Herkon alkavat luulotaudin oireet, ihmisten tarinoiden kuuntelu, jossa Kalle oli melkoisen innokas, perheen kasvaminen tytöllä ja pojalla, jne… Sattumuksia ja kuvattavaa todella riittää. Joskus päädyin ihmettelemään kirjailijan ilmiömäistä muistia ajoista, jotka normaalisti jäävät hämärän peittoon.

Ranskalaiset kriitikot tuumivat huvittuneina, että Päätalolla kestää housun nappien aukaiseminen kymmenen sivun verran ja samoilla linjoilla ovat olleet myös suomalaiset kirjallisuuden
asiantuntijat. Mutta vanha Vennamon sanonta ”kyllä kansa tietää” pitänee paikkansa Päätalonkin arvostuksen suhteen.

Jouko Varonen

3 comments for “Kallen matkassa

  1. Minä ennustin vuonna 1990 Madeiralla eräälle Päätaloa halveksuvalle
    henkilö, että Päätalo nousee vielä arvoon arvaamattomaan. Oikeassa
    olin. Perustelin tätä arvonnousua rehevän paikallishistorian, murteen
    ja muun tapakulttuurin tallettamisella.

    Nykyään monet keräävät Päätaloja, mutta omani ehdin muuton vuoksi
    luovuttamaan edelleen ilmaiseksi.

  2. Kyllä se ajallaan vaati kansalaisrohkeutta, että
    uskalsi tunnustautua Päätalo-faniksi. Täytyy myöntää,
    että ronski kielenkäyttö punastutti minuakin vaikka
    kaikki kirjat olen lukenut heti tuoreeltaan.

    Vastapainoksi Päätalon kirjoista löytyy kuitenkin hyvin paljon
    herkkyyttä ja rehellistä omien tuntojen kuvaamista.

    Mediassa – tuossa kaikki tietävässä – kerrottiin, että
    nyky-nuoriso on löytänyt Päätalon ja osaa jopa sitä
    arvostaa.

    PS
    Kovin siistiä se Kallen teksti on loppujen lopuksi
    jos vertaa tämän aikakauden teksteihin tai tv-ohjelmiin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *