Onnen maille

”Merten taa mä läksin kulkemaan. Onnea ja rikkautta noutamaan”. Tähän tapaan laulettiin ja soitettiin vanhaa suomalaista jenkkaa ennen sotia. Amerikan maa kutsui suomalaisia nuoria tyttöjä ja poikia onneaan koettelemaan, leveämmän leivän ääreen. Eräästäkin värtsiläisestä perheestä lähti kolme nuorta, yksi poika ja kaksi tytärtä.
Lapsuuskotini albumeissa on muutamia kuvia äitini Amerikkaan menneiltä tyttökavereilta, hyvin näyttävät menestyneen. Nilkkaremmikengät ovat olleet muodissa.

Äidin tyttökaveri kuvassa vasemmalla.

Olisiko ollut lama-aikaa kaksikymmentäluvulla, kun rohkeasti lähdettiin lännen maille. Harva heistä palasi takaisin kotimaahan. Matkaa tehtiin silloin laivalla, meno perille kesti kolme viikkoa. Nythän matkat tehdään lentäen, matka-aika noin seitsemän tuntia, riippuen määränpäästä.

 Kuva ehkä 20-luvulta.

Otto (?) Karppinen vaimoineen Kanadasta, lähtöisin Saarivaarasta. Kuva ehkä 20-luvulta.

Televisiosta tuli taannoin mielenkiintoinen ohjelma Amerikan suomalaisista. Siinä suomalainen eläkeikäinen velipoika lähti tapaamaan ”rapakon takana” asuvaa veljeään. Näytti siltä että velimiehen kohdalle ei tainnut osua sitä ”kultasuonta”. Hauskaa kuitenkin oli, haitaristi päästeli kurtustaan vanhaa suomalaista musiikkia ja laulu raikui! Sain jokunen aika sitten puhelun Vaajakoskelta ystävältämme Matti Paakkunaiselta. Hän kertoi Helka-tätinsä kuolleen Amerikassa 101 -vuotiaana. Helka oli Vanhassa Värtsilässä jatkosodan aikaan minun taitava ompelijani ja ystäväni. Hänestä olen kirjoittanut jutun Värtsiin kuvien kera muutama vuosi sitten.

Kerronpa seuraavaksi juttua Aken ja minun keskikoulutoverista Helge Nissisestä, energisestä kaverista joka muutti Amerikkaan vaimoineen kauan sitten, vuotta en tietenkään muista enää. Teki elämäntyönsä Boeing – lentoyhtiön palveluksessa siipi-insinöörinä. Soitteli silloin tällöin meille tänne koti-Suomeen. Esimerkiksi karjalanpiirakoiden ja muiden ruokien leivonta-ohjeita piti kertoilla sinne ”ettään perille”. Onnistuivat kuulemma hyvin niin karjalanpiirakat, kukkoset ja jopa lanttukukkokin. Ruisleivän valmistusohjetta en pystynyt antamaan, kun sitä en ole koskaan itse leiponut. Syytin aikoinaan sähköuunia epäonnistuneista tekeleistäni. Liitän tähän mukaan Helgan ”kotimökin” kuvan. Komea pytinki on ja autojakin näyttäisi olevan riittävästi. Tuntuu siltä että Värtsilän pojalla on pyyhkinyt hyvin!

Helge Nissisen koti Washingtonin osavaltiossa.

Olen tainnut jo useamman kerran mainita jutuissani perustajajäsenistämme Lea ja Matti Sallisen. Lean pikkusisko Leena Suoanttila muutti Amerikkaan aviomiehineen vuonna 1974. Siellä odottelivat jo Suomesta tulijoita setämies ja Leenan aviomiehen veli. Näin kertoili Leena sieltä ”merten takaa”. On se tuo Skype tänä päivänä mainio homma. Kaksi tuntia kasvokkain sujui huomaamatta. ”Ensimmäiset 20 vuotta oli ikävä joka päivä” kertoi Leena. Ovat käyneet suunnilleen joka toinen vuosi Suomessa, ehkäpä ikävää haihduttamassa. Leena on tällä hetkellä 74-vuotias, vielä työelämässä mukana. Samoin kuin aviomies Johannes, rakennusalan yrittäjänä.
Leena omaishoitaa tällä hetkellä erästä miljonäärin rouvaa loppuun saakka, niin kuin oli hoitanut aviomiestäkin. Leena kertoi vielä että välillä pistäytyvät tuulettumassa kahdestaan vaikkapa Karibian risteilyllä. Tässäpä pari esimerkkiä sieltä Amerikan päästä, hyvin menestyneistä Värtsiläisistä. Onnea heille jatkossakin, tänä kuluvana vuonna 2015.
Hilkka

Post navigation

3 comments for “Onnen maille

  1. On se mukava kun Hilkka jaksaa tiputella ,upeine kuvineen,näitä helmiä Värtsiin.

    Vai lähdettiin Värtsilästä jopa Ameriikkaan. Kaikki me vanhemmat muistamme voimakkaan muuttoliikkeen -60 luvulla Ruotsiin.
    Kesäisin kylän raitille ilmestyi toinen toistaan hienompia autoja ruotsin rekkareissa kun ruotsin siirtolaiset lomailivat koti Värtsilässä.

    Kuulin noilta ajoilta tarinan jossa kylässä vielä asuva isäntä epäili elämän autuutta kultamaa Ruotsissa,hienoa autoaan pesevälle siirtolais serkkulleen.
    Tähän siirtolais serkku vastasi kaivamalla ison absolut vodkapullon autostaan.Kaatoi sen auton katolle ja väitti että Ruotsissa menee niin hyvin jotta siellä autotkin huuhdellaan vodkalla.

  2. Pieni korjaus Hilkan juttuun. Leena Suoanttila täyttää tänä vuonna 70 v.

    Maila

  3. Kyllä Amerikkaan lähti Värtsilästä muitakin. Sinne lähti aikoinaan Ida-mummoni ja myös Erik Lintusen sisar Miina (Mini) Lintunen ja toisen sisaren Leena Erosen tytär, Saara Erosen vanhempi sisar Ester ja myös isäni sisar Salli Piiroinen. Mini toimi mm. erään elokuvatähden seuraneitinä ja reissasi ympäri maailmaa. Tätini Salli lähti kesken rippikoulun ehkä vv. 1922-23. Perillä piti olla vastaanottaja ja tätiäni vastassa oli Ester-serkkunsa. Suomalaiset saivat hyvin töitä Amerikassa. Tätini oli siellä 50 vuotta ja palalsi leskenä Suomeen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *