Pulpetissa Kaustajärven äänestysvaalilautakunta 1920-luvulla. Vasemmalla Emil Jaloma.
Koska Suomessa elettiin vielä viisikymmentä-luvulla pula-aikaa, oli kansakoulunkin puukäsityötunneilla kapelo raaka-aineista. Olisinko ollut neljännellä luokalla, kun kiipesimme Kaustajärven kansakoulun hämärään ullakkotilaan tehdäksemme siellä materiaalihankintoja opettaja Emil Jaloman johdolla. Vanhat, käytöstä poistetut, kaksinistuttavat pulpetit saivat laudaksi purkamisen jälkeen uuden elämän pyyheliinanaulakkona tai seinähyllykkönä tai jopa sellaisena uutuutena kuin lääkekaappina.
Nykyisessä sisustusbuumissa tuollaiset vanhat laudat olisivat mitä trendikkäimpiä sellaisenaan, mutta silloin ne saivat höylän suihkeessa uuden silopinnan jonka jälkeen ne joko lakattiin tai maalattiin.
Koulussa oli kaksi suunnilleen samankokoista luokkahuonetta ja puutöitä tehtiin alakoulun peräosaan sijoitettujen höyläpenkkien ääressä. Alaluokassa ehkä senkin takia, että alakoululaisilla oli käsityöpäivänämme suppeampi lukujärjestys ja luokkahuone jäi orastavien ”puuseppien” käyttöön.
Lienen ollut puukäsitöissä keskitasoa, mitään erityisempää ei noilta tunneilta jäänyt mieleen. Kevättodistuksessa ei kuitenkaan tainnut olla tuolinkuvaa.
Jatkoluokilla pojat siirtyivät jo vaativimpiinkin tuotteisiin. Omalla kohdallani se oli silityslauta. Uudenkylän koululla meille puutöitä opetti Teuvo Vatanen. Rauhallisen oloinen mies. Kun kuljetin valmista silityslautaa poikkipäin polkupyörän tarakalla Värtsilästä Kaustajärvelle, jouduin kiristämään sidenaruja monta kertaa. Taisi hieman pipoakin kiristää tässä ylileveässä kuljetuksessa.
Kaikki koulussa tehdyt puutyöt olivat loppujen lopuksi tarpeellisia kodin käyttöesineitä. Vuosikymmeniä niitä vielä senkin jälkeen säilyteltiin aitan perukoilla, mutta aittaremontin yhteydessä tuli heitettyä polttorovioon. Vahinko!
Johannes
Kierrätystä parhaimmillaan!Ennen ei heitetty mitään pois.
Katselin tänään Join kaupungin Antiikkimessuilla
josko sielllä olisi ollut kirja Orpana-Jääskinen:
Kansakoulun puutyöt. Ei sattunut silmiin.
Kun olin Utran puukoulun alaluokilla, muistan että
jatkokoulun pojat olisivat tehneet puutöissä komean
pirtinkalustonkin.
Kyllä vaan kiinnostaisi lukea, mitä Värtsin väki on saanut
käsityötunneilla aikaiseksi. Minulle ne olivat kauhistuksen
paikka.
Tulihan sitä tehtyä Vatasen opissa viilutettua piironkia yms…
Muistan kun joku kalusi kirvesvarren liian ohueksi
niin Vatanen rapsautti sen polvea vasten poikka ja sanoi yhden sanan: ”Susi”
Onko kenelläkään tietoa keitä ovat nämä Jaloman seurassa olevat miehet?
Olettaisin että viikset omaava mies olisi Aarne Majoinen.
Ensimmäiselle puutyötunnilla mentiin halkoliiteriin ja
valittiin sieltä sopivan kokoinen halko, josta talven mittaan
veisteltiin vellikauha. Vellikauha ei ole enää tallessa,
liekkö kulunut ajan mittaan loppuun.
Meidän aikana Kaustajärven koululla ei ollut sähköjä,
joten kaikki puusepäntyöt tehtiin käsipelillä,
vintilällä porattiin ja käsihöylällä höylättiin.
Minulla on vain kopio alkuperäisestä kuvasta.
Sen reunaan on kirjoitettu mustekynällä:
Kaustajärven äänestysalueen vaalilautakunta v 1925.
Myöhemmin vuosiluku on korjattu, ilmeisesti lyijykynällä vuodeksi -26.
Mistähän vaaleista lie ollut kyse?
Kyseinen ”vaalipaneelin pulpetti” saattoi olla kolmekymmentä
vuotta myöhemmin jo purkutyömaallamme.
Tarkistin tuon kapelo sanan kirjasesta Päläkjärven
pätinäkuntoo. Pälkjärvellä sana on kirjan mukaan
tunnettu muodossa kapelu = puute.
Esimerkkilauseena: Tänä keväänä on kova kapelu
ruuvvaksesta.
Oletettavasti kyseessä olivat presidentin
vaalit vuonna 1925.
Valituksi tuli Lauri Kristian Relander.
Aarne Majoisen syntymä-aika ehkä vuosina 1910-12,joten kuvassa joku ei natsaa. Joko kuvassa ei ole Majoisen Aarne, tai kuva on otettu 1930 luvulla. Oikealla puolen istuva mies näyttäisi olevan ”legentaarinen mottimestari Jussi Matveinen?
Oikeassa olet kaima, kuvassa oleva henkilö ei ole Aarne.
Aarne Majoinen oli syntynyt heinäkuussa 1910.
Ilmarin kanssa pähkäiltiin ja tultiin siihen tulokseen,
että saattaisi olla edellistä sukupolvea oleva Majoinen.
Telle,pyysit muistelemaan kansakoulun käsityöaikoja.Minä menin kouluun 1965 ja olin onneton käsitöissä.Ylemmillä luokilla piti kutoa villasukat ja lapaset.Kudoin niin tiukkaa neulosta että opettajakin huomautti siitä.Kansalaiskoulussa piti tehdä vauvan vaatteet ja itselle housut ja pusero.Nyt aikuisena onnistuu villasukkien tekeminen samoin lapasten.Lapsenlapsille tulee tehtyä sukkia ja lapasia.Eikä virkkaaminenkaan ole vaikeaa.Ehkäpä se tulee perintönä Anni-mummolta.Hän osasi tehdä upeita liinoja.Muistan kun mummo virkkasi,niin ei hänellä mitään mallia ollut edessään,ilmeisesti malli oli muistissa.
Mummon liinoja on pari minullakin muistona.
Jos ette tunnista kuvassa keskellä olevaa herraa Majoisen veljes-sarjaan
kuuluvaksi,niin heitän oman arvaukseni hän on Aukusti Flikman.
Korjaan Flinkman.
Kuvan viiksimies on sukunäön perusteella Majoisia ja olisiko Valtti Majoinen. Hän oli niitä kylän osaajia ja luottomiehiä ja uitolla pomona.
Kun on äänestystapahumasta kysymys niin kuvassa olevat ihmiset ovat olleet jollakin tavalla kunnallispolitiikassa mukana ja osallistuneet poliittiseen toimintaan. Paikallisen työväenyhdistyksen jäseninä, maamiesseurojen tai maalaisliiton jäseniä, Opettaja taisi olla tuohon aikaan IKL:n kannattaja ja niin edelleen.
Yhteiskunnallisesti aktiivisista ihmisistä nuo henkilöt löytyvät.
Panin merkille että silloin oltiin pantu kahden istuttavia pulpetteja käsityötunnin materiaaleiksi. Niiden on täytynyt olla huonokuntoisia luokkaopetukseen sopimattomia. Kun olin alakoulussa 62 ja 63 niin me kokokoulun lapset olimme samassa luokassa ja istuimme kahdenistuttavissa pulpeteilla. Ekaluokalla oli vieruskaverinani rajavartijan poika Asko ja toka luokalla Kahelinin Seppo. Puutöitä ja liikuntaa talvella pidettiin koulun toisessa luokkahuoneessa. Kun olin alaluokkalainen ei meillä ollut puukäsitöitä. Yläluokkalaiset pojat kerranviikossa tekivät puutöitä. Tytöt ja alaluokan pojat silloin tekivät samaan aikaan käsitöitä toisessa luokassa. Me pojat virkkuukoukulla teimme kintaat, patalapun, opimme myös napin kiinnityksen ja paikkaamaan kangaslapulla vaatteeseen tulleen reiän. Tarpeellisia kädentaitoja, joilla on ollut käyttöä elonpolulla.