Sissin juhlat 3

Niin koitti aamu arjenkoura utulinnat kaas..

Maireinkin hymy katosi nukkujien kasvoilta kun kipinämikko huusi herätyksen. Hän käytti tarpeettoman paljon ääntä ja kaikkia muitakin tehokeinoja kiusatakseen lajitovereitaan kun ei itsekään saanut nukkua tarpeeksi niin ei tarvitse toistenkaan nukkua.. Uhkasi vielä tehostaa aamusuukolla herätystä ellei muu auttaisi.

Entinen Kansanahon koulu. Keskijärven tie 936

Entinen Kansanahon koulu. Keskijärven tie 936

Purnaten noustiin aamutoimiin kuten aina ennenkin.. Tänä aamuna ei kuitenkaan purnattu kovin paljon.. Oikeastaan oli aika hyvä mieli, olihan viimeinen aamu tällä keikalla ja kohta päästään täältä pois ja illalla suntikselle eli sunnuntailomalle. Kuitenkaan ei passaa näyttää liian tyytyväistä naamaa muutenhan herrat keksivät jotain muuta kiusaa ja rasitusta lisää näille retkille.

Kun vesipakit oli saatu aamuteetä varten kuumumaan niin oli sopiva aika koota teltta. Ryhmyri antoi napakan käskyn ”rievut pois naruilta, kamina ulos ja torvet nuohotaan, teltta pakettiin ja pulkkaan”. Teevedet ei ehtineet vielä kiehua kun teltta oli pulkassa(ahkio). Kaminan torvet nuohottiin vetämällä havun oksia torvien läpi.

Sää oli harmaa ja näytti siltä ettei aurinko tänään nousisikaan. Räntäsade oli muuttunut ajoittaiseksi vesisateeksi. Eipä ollut kaksinen hiihtokeli tänäkään päivänä. Oli hyvä kun Uramojärvi ylitettiin eilen ja hiihdettiin näinkin kauas pöheikköön.. jäihän taivallettavaa vähemmän tälle aamulle. Kelikin näytti huononevan kaiken aikaa. Luultavasti järven jäällä olisi vettä. Karttoja tutkittiin, ja pieniä muutoksia tehtiin reittisuunnnitelmaan. Tavoite Kansanahon kansakoulu oli mäen päällä ja sinne oli jostakin kavuttava. Reittimme oli suunniteltu kulkemaan notkelmia seuraten että vältyttäisiin kiipeilemästä rinteitä. Vaarojen välisissä notkelmissa oli varmaan meri lunta, vaikka aukeilla ei ollut siitä puoltakaan. Nyt suojakeli ja vesisateet olivat tehneet tehtävänsä. Lumi upotti miltei pohjaan saakka ja notkelmissa virtaavat purot tulvivat.

Parin viimeisen kilometrin rämpimiseen kului aikaa kolme- neljä tuntia. Raskasta oli ja hiki haisi. Vaikutti siltä että myöhästyisimme sovitusta kokoontumisajasta, joten yritimme parhaamme. Loppukiristäkin puhuttiin. Purnausta ei kuulunut hirvittävän paljon. Tiesimme, että kohta pääsemme linja-autoon ja Onttolaan ja edelleen lomille. Tyttöystävä odotti monillakin kotipuolessa, joillakin vaimo, kenties pikku lapsikin. Se auttoi jaksamaan. Ennen kokoontumispaikkaa oli vielä huonoa tietä talsittavana hoikotvanen. Kyllä tämä loppumatka jaksetaan vaikka nelinkontin.. Sukset olalle ja menoksi..

Lähetti odottaa
Tulimme koulun tienhaaraan. Siellä istui mies lumipuvussa tupakkia poltellen. Mikäs mies se täällä on.. kysyttiin. Sanoi olevansa esikunnan lähetti. Sanoi ykskantaan että linja-autoja ei tule. Ne odottaa Selkien kylällä kymmenen kilometrin päässä. Pitäisi kävellä tai hiihtää sinne. Välillä on niin huonoa tietä että autot eivät millään pääsisi tänne tai täältä pois. Vesikeli on pehmittänyt lumisen syrjätien ajokelvottomaksi. Nokka-auralla aurattu kapea tie muistutti jo muutenkin kelkkailjoiden koveraa ränniä. Tiellä oli traktorin jäljet. Sekin oli rypenyt pohjia myöten

Korpilakko ja kapina

Kansanahon tielle osoittava viitta

Kansanahon tielle osoittava viitta

Ei voi olla totta.. ja paljon muitakin voimasanoja kuului joka suunnasta. Me ei lähdetä mihinkään.. tehdään lakko tai kapina tai ihan mikä vaan..

Lähetti tiesi kertoa, että yksi joukkue tässä jo kävi. Sekin teki lakon ja kapinan ja vaikka mitä ja jatkoi sitten matkaansa..

Joukkueenjohtaja oli sitä mieltä, että vaikka mikä lakko tehtäisiin niin tänne ei pääse yksikään linja-auto ennenkuin tie on avattu. Eikä tie aukea muulla kuin tiekarhulla tai caterpillarilla. Joten eiköhän laiteta tossua toisen eteen niin päästään joskus pois täältä. Näin tehtiin ja aikanaan saavuttiin Selkien mäelle. Huikeat näkymät Joensuun suuntaan ei nyt jaksanut kiinnostaa ketään. Rättiväsyneet rämpijät täyttivät auton. Ja ennenkuin auto oli laskeutunut Selkien mäen alas niin kaikki matkalaiset olivat sikeässä unessa. Näillä ”sissin juhlilla” ei ollut onnellista loppua. Kuitenkin tämä tarina tästä retkestä päättyy tähän.

Olisi mukava jos ilmaantuisi joku, joka on ollut mukana ja osaisi tarkentaa tarinaani. Monta aukkopaikkaa jäi tarinaan. Esimerkiksi olivatko nämä kovan onnen ”juhlat” 60 vai 70 luvulla. Vanhemmissa 60 luvun peruskartoissa Keskijärven tie päättyi Kansanahon koululle ja kapea Kansanahon tie on samalla paikallaan vieläkin. Ja mikä mahtoi olla vuosi kun kesä meinasi tulla kesken kovimman talven.

Alpo Rummukainen

14 comments for “Sissin juhlat 3

  1. Kiitos Alpo mukavasta tarinasta! Itse olen nuorempaa vuosikertaa, joten noita tarinasi aukkoja en valitettavasti pysty paikkaamaan.

  2. Täytyy sanoa, että kyllä Sinulla Alpo on kertojan lahjat. Moni osaa kirjoittaa, mutta Sinun tekstisi on niin elävää, että tilanteet ja tapahtumat voi ihan mielessään nähdä.

  3. Aika yksityiskohtaista tietoa sissien harjoitusretkestä. Yksi huomautus: kipinämikon äänekäs herätyshuuto ei sovi sisseille. Vihollinen voi kuulla ja tulla päättämään heränneiden päivät.

    Omilta sissiretkiltäni pari muistoa. Kontiorannassa piti opetella keittämään talvella pakissa vettä. Tarjolla oli lumihanki. Siitä sulatettavaa pakkiin. Mikä ryhmä saa ensimmäiseksi veden kiehumaan. Minun ryhmäni hävisi. Yritin selitellä, että olivat kaataneet taskumatista vettä pakkiin. Mutta sitten oli opittava sissitotuus. Voittajaryhmän kaveri – joka oli tukkijätkä – selitti, että he kaivoivat höttölumen alta jäistä lunta. Se sulaa nopeammin.

    Toinen opetus on Lapin ampumaleiriltä. Olimme purkautuneet härkävaunuista ja alkaneet hiihtää kohti leiripaikkaa. Järven jäällä lumen alla oli vettä. Helsingin kavereiden sukset takkuilivat, niin että hiihtäminen muuttui taaperrukseksi. Me maalaispojat neuvoimme: Hiihtäkää niin, ettette nosta suksia ladun pinnasta ilmaan, vaan liuttelette sukset koko ajan ladun pinnassa kiinni. Niin eivät jäädy ja takkuunnu. Neuvo meni perille ja hesarilaiset pääsivät perille.

  4. Tälläiset sarjat eivät synny itsestään, niihin
    on paneuduttava. Tässä jo ehdinkin kaipailla
    Alpoaatoksen kirjoituksia (kuin myös monen
    muunkin) Värtsin ahkeran avustajan.

  5. Kiitos Alpo,tuli sekin reissu heitettyä.

    Uskon että kertomasi jotos oli -60 luvun lopulta.Minun reissut olivat -70 luvun alussa ja samalla reisulla, ikävä kyllä ,ei koskaan oltu.

    Lisään tarinasi loppuun sen hienoimman hetken.
    Kun päästiin aina tuon rypemisen jälkeen Onttolaan ja miehistösaunaan oli tunne taivaallinen.
    Haisevat,oikeasti likaiset vaatteet vaihtoon ja kunnon saunomisen jälkeet puhtaat vetimet päälle ja sitten ruokalaan syömään.Uskotte että oli hyvä olo.
    Viikonloppuloma siihen päälle joka meni yleensä nukkuessa koska univajetta oli niin vahvasti.

    Sissimuonien kokkailusta minulle on jäänyt mieleen niiden maustaminen.
    Mausteena oli talviaikaan lähes aina muutama tippa oman nokan eritettä.
    Kun kuuman teen ,kiisselin tai sopan sai pakinkannessa suun eteen,nenän alle niin aina sieltä muutama tippa ehti keitokseen tipahtaa ennenkuin ymmärsin siirtää pakinkannen kauemmaksi.
    No hyvää oli ja vastustuskyky kasvoi.

  6. Maakunta-arkiston vanhoista kartoista löytyi tuo koulun sijainti. Sitten olikin ”helppo” käydä katsomassa miltä koulu näyttää nyt. Ajelin aamupakkasella osan tuota Kansanahon tietä. Se on nytkin vain pienen kylätien levyinen, mutkikas ja mäkinen. Suunnilleen yhtä mäkinen kuin Kukkovaaran tie ja yhtä mutkikas kuin Tervavaarantie. Koko tietä en uskaltanut ajaa siinä pelossa, että joku tulee vastaan. Ohituspaikalle saisi peruuttaa kenties pitkän matkan. Ihmettelenkin suuresti, miten joku taliaivo on voinut ajatellakaan, että noita teitä joku ”Ruposen ruskea” tai Lehtosen liikenne liikennöisi.

    Kuten Erkki kertoi, selviytymistaitot koostuvat varsin pienistä asioista. Minusta tärkeimpiä on lämpimänä pysyminen ja energian saanti. Eli taito tehdä tulet kelillä kuin kelillä ja löytää syötävää ellei sitä satu repussa olemaan.

    Kiitoksia kiinnostuksesta.
    Alpo

  7. Kiitti Jore tarkennuksesta. Mie olen ”saanut” olla noilla keikoilla yhteensä noin kuukauden joka vuosi parin vuosikymmenen aikana, joten ei ole ihme että vuosiluvut unohtuvat. Mitäpä niitä muistelemaan.
    Alpo

  8. Ei suoranaisesti liity tähän juttuun, mutta silti lainaus Karjalaisen jutusta:

    ”Entisen Närsäkkälän rajavartioaseman pihamaalla Kiteellä oli viime lauantaina surullista väkeä, sillä savuna ilmaan katosi perinteikkään vartioaseman vuonna 1958 rakennettu päärakennus.
    Tulipalo ei ollut sattumaa, vaan pitkään suunniteltu operaatio. Ennen polttamista rakennuksessa harjoitteli sekä rajavartiosto että pelastuslaitos.
    Talo poltettiin osana valtion tuottavuusohjelmaa. Omistaja, Senaatti-kiinteistöt, olisi halunnut peruskorjata rakennuksen, mutta vuokrat olisivat nousseet rajavartiostolle liian kalliiksi.
    Yksi pettyneistä oli Närsäkkälän vartioaseman vartiopäällikön tehtävistä vuonna 1980 eläkkeelle jäänyt Olavi Lautamäki.
    -  Niin hieno rakennus poltettiin! Me pidettiin viikkoa ennen polttamista muistelujaisia, jossa oli mukana entisiä vartioaseman työntekijöitä, ja 80 prosenttia piti päärakennuksen polttamista outona, Lautamäki sanoo.
    Karjalan Pyhäjärven rannalla oleva Närsäkkälän rajavartioasema lakkautettiin vuonna 2009 ja liitettiin Värtsilän vartioasemaan. Vakituista miehitystä ei enää ole, mutta paikka palvelee yhä partiotukikohtana. Partioiden tilapäistä käyttöä varten on rakennettu venevajan yhteyteen saunallinen yksiö.”


    Kuva: karjalainen.fi

  9. Vaan yksi ol joukosta poissa —. Niin polttivat minun entisen vartioaseman. Olin siellä vartiopäällikkönä Lautamäen jälkeen. Kauniit maisemat siellä Pyhäjärven rannalla. Närsäkkälästä Onttolaan muokkaamaan nuorukaisista maanpuolustajia.

  10. Tuleekohan tällaisesta yleisempääkin käytäntöä? Surullista! Eikö olisi löytynyt ostajia? Oliko hinta liian suuri? Vai eikö yritettykään myydä?

  11. Sain tästä Alpon kirjoituksesta kipinän pistämään muutaman
    sanan omia kokemuksia Intin ajalta.
    Olin siihen aikaan kirjoilla Helsingissä kun kävin kutsunoissa ja tapana
    oli ,että palvelukseen lähetettiin kauemmmaksi kotoa niinpä
    sain passituksen paloaukealle Ylämyllylle oli vuodet 1962-1963 olin
    jo lukenut Väinö Linnan kirjan , vaikka silloin varuskunta oli aivan
    alku tekijöissään. Sotaharjoituksia oli tiedossa kaksi : talvella
    Rovajärvellä Lapissa ja keväällä toinen Mouhijärvellä Nokian
    lähellä.Rovajärven harjoitus ajoittui pari viikkoa ennnen Pääsiäistä
    olihan meillä ollut , jo yöpymishajoituksia ennen sitä montaa kertaa
    talvisissa olosuhteissa . Härkävaunuilla sinne mentiin ainakin pari
    vuorokautta perillä odotti aivan talviset olosuhteet lunta oli yli metrin
    yöllä oli pakkasta yli -20 päivällä kun aurinkopaistoi jopa +4. Itse
    palvelin viestipatterissa . Ahkioilla vedettiin johtokeloja umpihangessa
    tulenjohtopaikoille samoin Tykö radiot olivat mukana upottavassa
    hangessa se ei ollut niitä helpoimpia hommia. Samoin teltan pystytys
    syvään lumeen monta kertaa kun saimme sen lämpimäksi niin tuli käsky
    linjat ja teltat puretaan ja siirrytään uuteen paikkaan. Ja usein se tapahtui yöllä ja niin ettei vihollinen sitä huomaisi. Univelkaa tuli siinä
    lähes kahdenviikon aikana ihan tarpeellinen määrä.Kuka oli vuorollaan
    kipinämikkona niin usein sitä nukahti ja heräsi siihen kun joku huusi täällähän on yhtä kylmä kuin hel..tissä. Ruokahuolto näissä on näissä
    olosuhteissa haastavaa kun siirrytään jatkuvasti paikasta toiseen oli
    varattava vanikan pala hätävaraksi taskuun samoin suojua keitettiin pakissa johon oli jemmattu laitettavaksi muutama sokerin pala.
    Muistuu mieleen Tuntemattoman Sotilaan Mäkilä, kun aikanaan
    harjoitus päättyi lähdimme kohti Ylämyllyä niin näimme kun töpinän
    pojat heittelivät laatikollisen makkarapötköjä junasta radan sivuun
    lumihankeen olishan ne kyllä maistunut meillekin siellä maastossa.
    Kaikille jotka olivat mukana harjoituksissa oli luvattu Pääsiäisloma
    mutta me muutamat kaverit kävimme sellaisella alueella jonne ei tykistö
    keskityksen olis saanut mennä.Lomat peruttiin. Minäkin olin aikanaan varannut paikkaliput junaan ja sopinut menosta pyhiksi Helsingiin.
    Mutta yrittänyttä ei laiteta sanoo vanha sanalasku. Niinpä komppanian kirjuri oli unohtanut vetää jostakin syystä minun nimeni punakynällä yli ja kun Vääpeli jakoi lomalitterat se ei asiaa
    huomannut, se tästä Rovajärvestä.
    Mouhijärvelle menimme Toukokuun alkupäivinä oli kuumat päivät ja
    tykit olivat autojemme perässä näihin harjoituksiin otettiin tieytysti vanhat
    tykit joissa oli pyörissä osa vielä puuta matkan aikana ne alkoivat
    rapistua välilä ne piti ajaa veteen turpoamaan ,että matka pääsi jatkumaan. Maittakoon ,että mm Kontiolahden varuskunnan sotilaat
    ajoivat sinne polkupyörillä ainakin osan matkaa, me tykkimiehet
    matkailimme auton lavalla koko matkan vähän siinä soiteltiin suuta
    pyöräilijöihin päin .Kun palvelee hyvin sen ajan 8 kk niinkuin minäkin
    niin kutsuja ei ole tullut edes sotaharjoituksiin vai liekkö kantakorteista
    hävinnyt tieto meikäläisestä, kun meillä kotona kävi murtovarkaita ja
    veivät mm minun Sotilaspassini ja jouduin sen uusimaan niin siitä uupui paljon tietoja joita oli alkuperäisessä passissa.

    .

  12. Jotenkin hullulta näyttää ja vähän myös tuntuukin tuo rajavartioaseman polttaminen. Toivottavasti tämä ei ole sitä kuuluisaa poltetun maan taktiikkaa.
    Ilmarille sen verran, että ne töpinän pojat olisivat todennäköisesti ”polttaneet” lomansa, jos olisivat tuoneet vanhat makkarat vielä takaisin kassulle 🙂

  13. Veljeni Seppo oli rajavartijana monet vuodet Närsäkkälän vartioasemalla. Hiihteli Pohjois-Karjalan kärjessä nuoruusvuosinaan. Sepolla oli Närsäkkälästä monesti kotiin tuomisena arvokaloja, joita kirkasvetinen järvi antoi kalastajan antimiksi. Veljeni on jo edesmennyt (harmi), mutta hänen muistonsa ja periksi antamaton luonne, jonka olemme perintönä saaneet jälkipolvilta ovat kansakunnan voimavara jonka olemassaolo on turvattava.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *