Ehkäpä olet jo käynyt hankkimassa tarpeet palmusunnuntaita varten. Tarkoitan tietenkin virpomistarvikkeita. Jos olet asian unohtanut niin viimeistään nyt on aika käydä etsimässä sopivat pajunoksat virpovitsojen tekoa varten. Aikaa on vielä muutama päivä. Samalla kun kokeilet taitojasi vitsojen koristelussa ehdit vielä ennen toimeen ryhtymistä opetella sopivan virpolorun, vaikkapa tämän aikoja sitten Muolaan pitäjästä muistiin merkityn. Virpominen tosin on siirtynyt sunnuntaipäivään, eivätkä virpojat taida kopeekkoja pyydellä.
Virpolauantakina virvottiin pajunvitsoilla, joissa oli soreat urvut. Virvottaessa luettiin:
Kui monta urpaa? Kui monta oksaa?
”Virpoi varpoi vitsaksii,
tulevaks vuuveks
tuoreiks terveiks;
kuin monta urpaa,
nii monta uittii,
kui monta oksaa,
niin monta orrii,
kui monta lehtee,
nii monta lehmää!
Voiluska lehmästäis,
kakku taikinastais,
muna kanastais
ja kopeekka kukkarostais!”
(Lähde: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura,
Vanhat merkkipäivät)
Taikka näin
Uudella vitsalla virvoitan,
vanhan kuoren pois kirvoitan.
En suurta palkkaa vaadi,
enkä velkakirjaa laadi.
Jumala sinua siunatkoon!
Ja muistathan, että torstaina 26.3.2015 on
MLL:n ja seurakunnan yhteinen pääsiäisaskarteluilta perheille Värtsilän srk-kodilla klo 18. Alle kouluikäiselle vanhempi mukaan, omat pajunoksat, tarjoilu.
Palmusunnuntain aamun valjetessa, kun lapset
lepäsivät vielä makuusijoillaan, muamo kiersi
virpomassa jälkikasvunsa, jokaisen omalla vitsallaan:
Virvon, varvon/tuoreheksi, terveheksi /vuuvveksi vappaksi/
netäliksi velkapäeksi/siulle vitsa, miula palkka.
Nämä sanat saattelivat lapset paastoviikkoon ja suuren juhlan
odotukseen.
Näin kertoo vienankarjalainen viimeinen runonlaulaja
Jussi Huovinen (s. 1924)
kirjassa Virpomaperinne ja virpomaloruja.