Vladimirovista Karaseviin
Kekkosen ja muiden kotiryssät
Toistoinen kirja
Heikki Saari: Kotiryssät, suomalaista suhdetoimintaa neuvostoaikaan, Minerva
Kekkosen ”ikioma” kotiryssä, Viktor Vladimirov oli tämän alan miehistä maineikkain. Hän oli sodissa ansioitunut mies, joka
siirrettiin KGB:n listoille ja Suomen asioita välittämään, kohdekaupunkina Helsinki. No, kotiryssä – nimityksellä oli tietysti vähän kyseenalainen kaiku, mutta tosiasiassa informaation suunta oli kahtalainen.
Vladimirovin tehtävä oli huolehtia siitä, että Kekkosen kannatus pysyi vankkumattomana ja sitten kun seuraajan oli aika astua kuvioihin, hänenkin piti olla Venäjän hyväksymä. Ahti Karjalaista suosittiin Venäjällä, mutta niinpä vain oli tyytyminen Mauno Koivistoon.
Lueskelin tätä kotiryssäkirjaa iltalukemisena ja huomasin, että tekstissä on tiettyä toistoisuutta, ikäänkuin näissä kotiryssä-spekulaatioissa olisi enemmän akanoita kuin jyviä ja kirjan tekijän olisi mahdollista vain toistaa samoja olettamuksia,
joista on puhuttu vuosikymmeniä.
Totuus lienee, että Kekkonen hoiti idänsuhteita viisaasti ja osasi olla ”mieliksi” veli venäläiselle. Kun tuli sitten kauppasopimusten kirjoittamisen aika, oli Urkki skarppina ja junaili ne Suomen parhaaksi. Kuulin Kuhmossa ollessani,
että Hrutshev antoi Kekkoselle ”lahjaksi” kokonaisen kaupungin rakentamisen Kostamukseen. Sehän merkitsi nälkämaan kansalle töitä ja toimeentuloa.
Vladimirovin edeltäjä Suomen suhteiden hoidossa oli Mihail Kotov ja kun Vladimirov lopetti ”ryssimisen” oli vuorossa Felix Karasev, jolla oli tehtävänä mm. houkutella Suomen venäläisväkeä muuttamaan takaisin Venäjälle.
” Neuvostoliiton poliittisena tavoitteena oli ennen kaikkea pitää huolta siitä, että Suomi säilytti ystävälliset suhteet Neuvostoliittoon. ” …
Jouko Varonen
Kekkosen kanssa kalalla. Presidentti Urho Kekkonen oli innokas kalamies, joka hoiti kalastamalla myös ulkopoliittisia suhteita. Kekkosen oli vain oltava aina porukan paras kalastaja, minkä takia muiden oli heitettävä saaliinsa takaisin.
Ti 14.4.2015 klo 20.00 Yle TV1
Katso yleareenassa täältä http://areena.yle.fi/tv/2246171
Niinpä niin ja Kekkosen kalat piti mitata Urkin omalla kala puntarilla, kuten Lapinmiesten tarinakin kertoo.
Kekkosen joka talvisen eräs kalareissu tuttavansa Aslakin luo, jossa olivat yötä myöten majoittuneina,
Kaamoksen hämyssä syntyi majan emännälle potra poika, joka piti punnitakin, mutta majassa ei ollut puntareita. Joten Urkin Adjutantti keksi, että Urkin repussa on kalapuntari.
Niin poikalapsi saatiin punnitksi ja olikin melkoinen vonkale, lähes kymmenkiloinen.
Olen jonkun verran lukenut tuosta ”kotiryssä” toiminnasta. Monella meikäläisellä toimijalla se oli luonteeltaan hyvin lähellä maanpetosta ja hyväksikäytettynä oloa. Joillekin tietoisesti ja joillekin pelkästä tyhmyydestä. Vastapuolen edustajat olivat kaikki tiedustelumiehiä ja alansa ammattilaisia. Heidän tehtävänsä oli kaksi suuntainen. Saada sisäpiirin tietoa Suomalaisesta politiikasta, taloudesta, kauppasuhteista jne. Toinen puoli oli syöttää Neuvostoliittoa palvelevaa informaatiota ja sillä tavalla vaikuttaa Suomalaisiin päätöksen tekijöihin. Törkeimmillään nämä kotiryssät sekaantuivat päivän politiikkaan ja ohjailivat veljespuolueen kannanottoja ja päätöksiä.
Kaiken kaikkiaan hyvin likaista ja tyhmää toimintaa Suomalaisilta, Siitä hyötyi vain toinen osapuoli.
On se aika jännää, että Kekkonen yhä uudestaan ja uudestaan kaivetaan esille menneisyyden uumenista. Motiivit ovat monenlaiset. Toivottavasti lukijat, kuulijat ja juttuseuralaiset riittävästi tosiasioista perillä. Minua ei enää Kekkosesta kirjoittelu hätkäytä. Sain suojarokotukset vuosikymmeniä sitten, kun kuulin vaalien alla Kekkosesta levitettyä roskatietoa, sellaista mitä ei tänään ilkeä julkisesti kertoa.
Aikanaan historiantutkimus sananvapautta kunnioittavassa antaa meille riittävän oikeaa tietoa. Silloin kalajututkin suomitaan puhtaiksi poliittisesta pintalimasta ja laitetaan saalis pannulle, voita päälle ja pöytään. Myös kotiryssä – sanalle löytyy tosiasioihin perustuvaa tietoa.
Suomen selviytyminen slaavilaisen suurvallan vieressä vaatii suurta taitoa, tietoa, harkintaa ja kypsymistä elämään rinnakkain erilaisuuden kanssa.
Se mitä pidän isona vaarana on amerikkalaisuuden leviäminen suomalaiseen sieluun. ”Kauniit ja rohkeat” ovat kuvaruudulla. Ne entiset on yhä enemmän kiveen hakattuina hautausmailla. Toivon, että lapsemme ja nuoremme saavat kodeissa ja kouluissa sellaista oppia, etteivät joudu harhapoluille kännykät käsissään.
Presidentti Mauno Koivisto teki ensimmäisen virallisen
valtiovierailun Neuvostoliittoon, jolloin hänelle oli myönnetty
samassa yhteydessä korkea kunniamerkki. Tämä minun nykyinen
elämänkumppani oli kysynyt Vladimir A. Mihailovilta, että miksi te
annatte kunniamerkin nyt, eihän Koivisto ole vielä tehnyt mitään?
Tähän Mihailov oli vastannut, että ei ole, mutta hän tulee tekemään!
Joensuulainen S. A. Tervo sai Neuvostoliitosta huomattavan
rakennusurakan, ettei se olisi ollut juuri Kostamuksen rakentaminen?
Tuosta Värtsilä- Sortavala välisestä tieurakasta olisit tositarina, mutta
en uskalla kirjoittaa sitä tähän.
Tuohon edelliseen kommenttiini täsmennys:
Tervo yhtiöt olivat mukana Finn- Stroi rakennusyhtymässä
kohteena Kostamus- Svetogosk työmaat.
Eiran vinkki Kekkoseen ja kalastukseen tarjoaa aineksia meille kaikille, niin Kekkosen ja kepun irvailijoille – kuin myöskin meille, joita kiinnostavat henkilökohtaisten taipumusten ja mieltymysten, herkkähipiäisyyksien yms. seikkojen ohi katsominen, – siis se mitä mies sai OIKEASTI aikaan. ”Kekkosen kalansaalis” oli – Suomi sotien jälkeen sitoutumattomaksi länsimaiseksi sivistysmaaksi. – Tämän kalaruuan äärellä saa irvailla ihan miten vain sekä viskin että vodkan avulla. On hyvä muistaa, ettei edes Jeesuksen käyttäytyminen kaikkia miellyttänyt.
Kuinkas se tämä keskustelu Erkin toimesta siirtyi Kekkosen kehuskeluun. Aiheena oli kirjan kertomukset kotiryssä toiminnasta. Siinä oli osallistujia kymmenittäin ja meikäläiset politiikot ja teollisuus pamput suorastaan ylvästelivät sillä kenen kotiryssä on mahtavin?. Suomalaisilla oli myöskin sellainen käsitys, että on oltava kontakti Neukkulan tiedustelumieheen ja se oli yhtä kuin KGB agentti.
Meikäläisitä poliitikoissa oli niitä, jotka sen pelin taisivat mutta valtaosa vain lörpötteli tietonsa ja muidenkin asiat KGB:n yhteysmiehelleen. Mahtoi naapurin poika naurattaa meikäläisten rähmällään olo.
Kalevi, Eira antoi vinkin mielenkiintoiseen TV-ohjelmaan, jonka katsoin. Tekisi Sinullekin hyvää katsoa!
Minulla ei ole Kekkos-kompleksia. Ei myöskään tarvetta Kekkosen palvontaan. Tarkastelen asioita rauhallisesti ja järjen avulla. Kotiryssiä minulla ei ole ollut eikä tule olemaan. Mutta suhteita Neuvostoliittoon ja sittemmin tähän Venäjään kyllä paljonkin. Niitä on ollut ns. virallisella delegaatiotasolla että kirkollisella työsaralla että myös epävirallisesti humanitaarisella tavalla. Tämä on ollut mahdollista, koska Suomi on selvinnyt vaikeuksistaan Paasikiven-Kekkosen -linjalla, ja tasavalllan presidentti Sauli Niinistö jatkaa taitavasti perinnettä.
Olen voinut kirjoittaa tämän mielipiteeni, kun ei ole tarvinnut kysellä Moskovan eikä Helsingin ohjeistuksia.
Juhani Suomi kirjoittaa minusta tasapuolisesti Kekkosesta.
Kuten ensimmäisessä kommentissani totesin olen lukenut aika paljon lähimenneisyyden politiikkaa ja siihen liittyen kotiryssämenigistäkin. Lienen kommentoijista ainoa , joka näistä jotakin tietää. Jos näitä ikäviä totuuksia enemmän kaivelen niin verkkosivun sensuuri poistaa kommentin.
Erkki on politiikassa minulle vain Keskustepuolueen politrukki ja mielipiteet sen mukaiset. Olethan sieltä jossakin elämäsi vaiheessa leipäsikin tienennut.
Nuoremman aikakauden tuotteena en juurikaan pysty ottamaan kantaa näihin kotiryssäjuttuihin. Ehkä jotain niistä tiedänkin, mutta tuota nimitystähän sinällään on kyllä puolileikkisästi käytetty ainakin täällä Värtsilässä vielä 90-luvullakin.
Kun Venäjän vallankumouksen ja Neuvostoliiton sirpaloitumisen myötä itärajamme avautui laajemminkin matkustajaliikenteelle, niin suomalaismatkaajille oli käsittääkseni vähintäänkin erittäinkin suurta hyötyä, jopa välttämätöntä luoda nopeasti suhteita rajantakaisiin ihmisiin, koska ainakin pitempiaikaiset viisumit perustuivat muistaakseni jonkinlaiseen kutsuperiaatteeseen. Tällöin oli tietysti hyödyksi omistaa joku ”kotiryssä”.
Mainittu lähialuematkailuhan johti sittemmin jopa kansainvälisten perheiden perustamiseen ja venäläisten muuttamiseen Suomeen. Tässähän ei vapaiden ihmisten kohdalla olekaan mitään moitteen sijaa, mutta valitettavasti ilmiö johti myös hyvin monen värtsiläisenkin perheen hajoamiseen. Rajan kirot tulivat näin konkreettisemmaksi kuin rajan siunaus.
Rajan ylittäminen on nyt varsin vapaata ja helppoa, mutta itseäni se ei siitä huolimatta ainakaan vielä ole liiemmin houkutellut. Periaatteitani vastaan sotii rahan vieminen rajan yli. Neuvostoliitossa en käynyt koskaan ja Venäjän reissutkin näiltä parilta vuosikymmeneltä taitavat mahtua jopa yhden käden sormiin!
Kirjoittelu Kalevi Tikan ja minun välillä on nyt loppu. Aamen!!!
”Lienen kommentoijista ainoa , joka näistä jotakin tietää.”
Näinköhän on ?
Tosiaan huomasin, että miss Suomi kisat oli juuri. Joten nyt kait aloitetaan kisa, kuka on kaikkein viisain ja tietävin Värtsinkompuroija , vai oliko se kommentoija.
Tuohon edelliseen tuli ihan kiire vastata, ennenkuin joku muu omii tittelin. Niin minä itsehän se olen.
Tuttu suomalainen tunnuslause kuuluu jotenkin näin: ”Ruotsalaisia emme ole, venäläisiksi emme tahdo tulla, olkaamme siis suomalaisia”. Olen yrittänyt kulkea tämän ihanteen mukaan, onnistuen ja epäonnistuen, nieleskellen ja katkeruutta kokien, tunteen kuumentamana mutta myös viileän järjen otteessa. Monesti olen löytänyt myös keskustelukumppaneita, joiden kanssa on voinut yhdessä kasvaa. Mutta on myös ammuttu selkään, isketty pilkkakirveellä, nimitelty.
Silloin tällöin silmiin on osunut arvokas tietolähde, lehtijuttu, kirja, radio- tai TV-dokumentti, joka on avartanut mieltä ja lisännyt ymmärrystä. Tänä aamuna tapahtui tämmöistä. Vilkaisin netin kautta Karjalan Sanomia 15.4.2015. Siellä kerrotaan karjalaisyntyisestä opettajasta, tulkista ja toimittajasta nimeltään Jukka Petrov. Suosittelen vilkaisemaan tuota tietolähdettä. Kun tästä selviän liikenteeseen, niin hankin käsiini mainitun lehden ihan paperimuodossa. Ellei sitten joku tankkaajamatkalla käyvä ystävä sattuisi sitä tuomaan tuliaisina.
Jos joku haluaa pitää oman päänsä ja mielipiteensä tuntematta tarvetta sen tarkistamiseen, niin en suosittele tätäkään ärsykettä. Rauha, rauha, vaikkei rauhaa olisikaan!
Tuoltapa tuon Erkin mainitseman Karjalan Sanomat voi tilata ihan kotipostilaatikkoon saakka toimitettuna 😉
http://www.karjalansanomat.ru/sivu/tilaukset-ulkomaille
Pääministeri Kekkosen ollessa puhujamatkalla Lapissa ja
ruoskiessa selvin sanoin kokoomusta hän lopuksi totesi:
No. turhahan minun on täällä pohjoisessa kokoomuksesta
puhua, sillä eihän täällä kokoomusta taida olla kuin joku
varoittava esimerkki , vai kuinka arvoisat kuulijat ?
Tällöin nousi ylös eräs hyvin lihava mies ja sanoi olevansa
kokoomuslainen.- Kuten sanoin ,vain varoittava esimerkki,
totesi pääministeri.
Ihan hyvää palautetta on tullut kommentistani ja uskotaan ”Kalevi älä ylvästele” se on oikea neuvo.