Keväällä isäntä juoksutti mahlaa. Sitä virtasikin yllättävän runsaasti. Niinpä meillä oli mistä naapureillekin jakaa.
Mutta eräät ihmiset ovat sellaisia, että keksivät kaikenlaista hauskaa ihan tavallisista asioista. Eräänä toukokuisena viikonloppuna oli sitten ”kovat kuhut” naapuriin kahville.
Sielläpä odottikin yllätys. Eikä ollut ensimmäinen kerta, kun naapurissa ”polla säteilee”. Toivottavasti kuvat tuottavat hieman hilpeyttä myös Värtsin lukijoille!
Häh, onko kysymys Tohmajärven mahlatuotannon kilpailuyrityksestä vai yhteistyöstä? Mitkä ovat markkinat ja mihin suuntaan? Rajattomat mahdollisuudet? Onko pöytävaraus tehty Värtsilä-päiville? kyselee potaattipappi.
Tästähän tulee mieleen iloinen seisemänkymmentä-
luku. Taloyhtiömme oli nimeltään Koivurinne ja nimen
mukaisesti se sijaitsi koivikon keskellä jylhässä rinteessä
josta oli jopa näkymä Pieliselle.
F-portaan asukas juoksutti mahlaa keväisin ja koko
talon porukka oli kutsuttu mahlan maistajaisiin. Rinteeseen oli
pystytety telttasauna
jossa vuoron perään kylvettiin. Kerran, kun naisväki istui
lauteilla joku nojasi seinään liian voimakkaasti. Koko
katos kiepsahti nurin ja kieri alarinteeseen.
Naurua piisasi, ylärinteen naapuritkin hymyilivät
meille hyväntahtoisesti jälkeenpäin. Toivottavasti
lukijatkin hymyilevät, ettei tule vääinkäsityksiä
mahlan taikavoimasta.
Eräs mieshenkilö leipoi kerran minulle koivunmahlaan
sämpylät. Se oli sellainen yhdistelmä, joka ei unohdu koskaan!