Presidenttiparille annetaan jouluhauki, mutta Riikunniemen Herrasväki (Lissun sanonta) sai yllättäen juhannushauen. Kaksi pohjanmaanpoikaa, Sami ja Vernu, olivat tulleet viikon lomalle Kaustajärvelle ennen armeijaan astumistaan. Samin liikkumislupa onkin voimassa toistaiseksi, mutta Vernulle hankittiin muutaman päivän vierailulupa rajavyöhykkeelle. Onneksi sellainen saatiin, olisihan se varsin ”epistä” jos lapsenlapset eivät voisi tulla kavereineen Kaustan mummolaan.
Puukkoja ja puntareita
Lupien voimassaolo mahdollisti siis sen, että pojat voivat mennä Kalmosaaren ja Lammassaaren aluevesille kalastamaan. Pari kertaa olivat olleet jo järvellä laihoin tuloksin. Toisena juhannuspäivänä olimme paapan kanssa putskahtaneet jo muate kun kännykkäni rämähti puoliltaöin soimaan. Pojat siellä soittelivat, että nyt teidän pitäisi tulla kiiruusti rantaan. Unen tokkuraisena kyselin, että eikö se voi odottaa aamuun? Ei voinut.
Poikien vene kiisi ”tuhatta ja sataa” kohti poukamaamme. Säikähdin jo, että on sattunut jokin haaveri. Kalapuukko lipsahtanut tai vieheen koukku tarttunut kämmeneen kuten vävylle männä suvena. Veneestä hyppäsikin kaksi iloista nuorukaista, toisella kalahaavi kourassaan. Haavissa sätkytteli mahdottoman iso hauki! Pojat eivät saaneet sitä kiikkerässä veneessä hengiltä – olivat kyllä yrittäneet – mutta siinä rytäkässä oli jo toisen virvelivavan kärkikin katkennut.
Puntari, vm 1895
Aika surkealta se kippuraan kääriytynyt haukiparka haavissa näytti yön hämäryydessä. Minusta tuntui, että se katsoi minua anovasti, viehekin roikkui vielä leukaperässä. Eipä siinä enää muu auttanut kuin tainnuttava kalautus saunahalolla. Hauki oli tarrannut vieheeseen juuri samoilla paikkeilla jossa meiltä viime kesänä katkesi siima jonkin ison vonkaleen sitä kiskoessa. Olisiko ollut peräti sama otus?
Kun miesväki hääräsi kalan kimpussa, kiiruhdin mökkiin etsimään millä sen voisi punnita. Olihan meillä talousvaaka ja henkilövaaka, mutta eihän sitä limaista mötikkää voisi kumpaankaan asettaa. Sitten muistin vanhan puntarin. Se on roikkunut turhanpanttina seinällä vuosikymmeniä, nyt sille tulisi käyttöä. Puntarin mötikkäpäässä on vuosiluku 1895, se on sama vuosi jolloin puolison isä oli syntynyt. Haluan kuvitella, että puntari on ostettu lapsen punnitsemiseen.
Kiisin siis takaisin rantaan puntari toisessa ja metrimitta toisessa kainalossa. Hetken jo kuvittelin, että näen unta ja että minut pitäisi nipistää hereille. Koska hyttyset hoitivat kuitenkin tehokkaasti sen nipistelyhomman voin olla varma että olin valveilla!
Hauki on kala
Vernu ja vonkale.
Ensin mitattiin pituus. Se oli 90 senttimetriä. Painon ilmoitusta odotimme jännityksellä, kuten laihduttajat ”Suurimmassa pudottajassa”. Eihän se ruosteisesta puntarinvarresta heti näkynytkään. Täytyi hakea suurennuslasikin avuksi. Viimein vaakitsija ilmoitti: 6,5 kg!
Hauki nappasi siis Pohjois-Karjalassa ensimmäistä kertaa vierailevan Vernun virveliin. Kotona ja siellä ruotuväessä on varmasti mieluisaa näyttää kavereille kuvia ja kertoa Kaustan jättikaloista jotka punnitaan järeillä 1800-luvun puntareilla! Samin saldoksi kertyi uusi, punainen virveli katkenneen tilalle. Hankimme sen heti seuraavana päivänä Kiteeltä. Minullekin selvisi, että on olemassa heittovapoja ja uisteluvapoja.
Teksti: Tellervo
Kuvat: Sami
Uskottava on. Ei ole kalavale, kun on niin kokeneella puntarilla punnittu, eikä metrimittakaan ole voinut seinällä kutistua. Kyllä tuollaisista pojista kouliintuu myös myös hyviä sissejä, jos joku isänmaata uhaten rajalla luvatta hiippailee.
Taisin muuten nähdä pojat Ullukan ja Jormanaisenniemen välillä veneellä lipumassa. Silloin oli vielä valveillaolon aika.
Mutta lopuksi – ehkä kalavale – muutama viikko sitten sain katiskasta saman kokoisen vohkaleen. Ei tullut punnittua. Mutta ei olisi myöskää aihetta kalavaleelle. Joka tapauksessa kaksi ateriaa siitä tuli.
Onnittelut haukivonkaleesta!
Onko teillä hyviä kalaruokaohjeita jaettavaksi? Hauki on jotenkin hankala
kala.
Kalastaja – Eemelin valssi – Kauko Käyhkö
https://www.youtube.com/watch?v=ntT4ZhTtsYk
Kalastustarina on kuin katkelma jännitysromaanista. Juttuun sopii varmaan tämä musiikki, vaikka Sami ja Vernu ei olekkaan Eemeleitä.
Hei vaan kaikki Värtsin gurmee-mestarit!
Mitenkään kalamiesten iloa pilaamatta
sanon kuitenkin, että kyllähän tuon kokoinen
kala on jo huushollerskan painajaisuni.
Vastaisuuden varalle olisi todellakin mukava saada
vinkkejä ison kalan käsittelystä ja ruoaksivalmistamisesta.
Netissä ehdoteltiin uunihaukea ja körpäkkää.
*
Jotkuthan laittavat hauenpään koristeeksikin,
mikä trofee se onkaa nimeltään? Tämänkin hauen
pää on kuulemma naulattu johonkin minua
säikyttelemään. En ole vielä käynyt etsiskelemässä.
*
”Kala-eemelit” kiittävät kommenteista! Kerroinkin juuri
pojille kuinka paljon Värtsillä on lukijoita Suomessa
ja jopa ulkomailla.
Isot onnittelut kalamiehille !!
Enpä ole ikinä saanut ongella noin isoa kalaa. Verkoilla ja katiskoilla kylläkin, mutta se onkin eri asia.
Eihän kala mitään reseptejä kaipaa, sen kun kypsentää jollain tavoin ja syö. Ellei sitten syö raakana. Tuollaisia isompia haukia, mitä ei millään jaksa yhtenä ruokana nauttia, voisi aivan nöyrästi jauhaa lihamyllyllä ja pakastaa kerta-annoksiin. Minulla se annosmöykky on noin kahden nyrkin kokoinen pallo. Painelen sen litteämmäksi niin ei vie pakkasessa niin paljon tilaa ja kypsyy keitossa sukkelampaan. Sitten kun mitään kunnon kalaa ei ole tarjolla niin keitän tästä pula-ajan haukijauheesta sopan. Kalajauheliha laitetaan jäisenä keittoon. Säilyy pakasteessa vuosia kun ei ole juurikaan rasvaa.
Tämmöinen iso kala sopii myös kuivattavaksi kunhan pienentelee sopiviksi paloiksi. Kevyt suolaus, kuivatus ja pakastimeen ettei kuivu liikaa.
Onpa mukava kaivaa retkellä repun taskusta kapa-haukea ja vuoleksia siitä siivuja hiukopalaksi.
Sellaista paperissa nuotiolla kokonaisena kypsennettyä haukea
olen joskus syönyt. Se oli maukasta. Siinä täytyy kääriä se ensimmäisenä
kalan ympärille tuleva voipaperi märkänä. Sen lisäksi kalan kääreeksi
täytyi laittaa runsaasti sanomalehteä. Kun paperit ovat palaneet, on kala
kypsä.
Alpolla on hyviä vinkkejä ja minä kun menin myymään lihamyllyn kirpparilla!
Nyt sille olisi käyttöä, kun pojat meilläkin saavat usein haukia saaliikseen.
Tuo jauhamisvinkki tuli uistelija tuttavilta. He kun uistelevat niin lähes aina tulee liikaa haukia. Yksi kiloinen hauki olisi ateriaksi sopiva annos, mutta kun siellä järvellä kun on niin mukava ulkoilla ja samalla vetää uistinta. Ja kun hauet tahtovat siinä järvessä olla liian suuria muutenkin. Jauhaminen on silloin kätevä apu. Kalakeitto haukijauheesta on muuten yllättävän hyvää.
Bonjasinko oikein, että ruodotkin jauhetaan? Jos, niin silloinhan ravintoarvot vain paranevat. Olenko oikeassa?
Komea on vonkale! Itse tykkään hauesta savustettuna. Tosin tuollaisen joutuu jo katkaisemaan, että mahtuu savustuspönttöön. Reilusti vaan merisuolaa ja jos ei yön yli niin ainakin muutama tunti suolautumista jääkaapissa ennen savustusta, Meillä on tehty hauesta myös haukipullia ja kyllä siitä kalasta on aina ne isoimmat ruodot siivottu pois ennen jauhamista.
Haukipullat voi tietysti maustaa kukin makunsa mukaan, mutta kananmunanvalkuaiset on syytä vatkata kovaksi vaahdoksi ja lisätä haukitaikinaan vasta viimeiseksi varovasti nostellen. Koko homman voi myös kypsentää vuoassa ja tehdä näin murekkeen. Vinkki on Patsolan koulun entisen maanmainion keittäjän Maija Nissisen.Olisillä hyviä ruokia!
Vanhan ajan lihamylly taitaisikin olla tarpeellinen
kapistus myös kalan käsittelyssä. Tuli mieleen
maan mainiot kalapihvit joita söimme tuttaviemme
mökillä Saimaan rannalla vuosikymmeniä sitten.
Lihamyllyllä sekin kalamassa ensin möyhennettiin.
Kiitos kaikille reseptin lähettäneille. Ne tulivatkin
tosi tarpeeseen, sillä viime yönä saaviin oli ilmaantunut
taas saalista. Silmämäärällä puntaroituna sellainen 3-4 kg mötikkä.
Onko tää nyt vain sattumaa vai onko isommat kalat
syönnillään keskiyöllä näin keskikesän aikaan?