Salakalastajien kalajuttu

On huru­-ukkojen retki tää…

kalastajat

Vuosi vuodelta harmaantuneempien (kaljuuntuneempien) kalastajaukkojen perinteinen kesäretki toteutettiin kesä­ heinäkuun vaihteessa. Jäsenet Pohjois­Pohjanmaalta ja Sydän­Savosta saapuivat suurine odotuksineen ja asianmukaisine kalastuslupineen sekä pyydyksineen.

kalastat patsolankoskella

Lampien lisäksi yritettiin jalokalan pyyntiä Patsolankoskella. Tarkoitusta varten savolainen salakalastaja osti Sinilinnusta vuorokauden luvan, jota käytti vain 1,5 tuntia. Luvanhaltija kalasti ja muut toimivat huutosakkina. Minkäänlaista kalaa ei noussut. Suosiolla myönnettiin, ettei oltu ainakaan virtaavan veden spesialisteja.

kalastaja ja jättiläinen

Kaustajärvelle suuntautuvan yleisöryntäyksen ehkäisemiseksi Salakalastajat pidättäytyvät suurilla saaliilla isottelusta ja korostavat vaatimattomien saaliiden kauneutta ja ekologiaa. Eräänlainen osanottajien välinen kilpailu muodostui kalastajaveli Veikon viimeisestä salaperäisestä saaliskalasta. Yksi tunnisti kasvamaan päästetyn kalan kuvan perusteella silakaksi, yksi haueksi, yksi loheksi ja yksi salakaksi. Ratkaisematta sekin jäi, ei elämässä saa kaikkeen vastausta. Jos kala osoittautuisi salakaksi, järjestömme nimi voitaisiin saman tien vaihtaa Kaustajärven Salakankalastajiksi.

värtsilän kesäteatteri

Kulttuurinautintoja saalistettiin Värtsilän Kesäteatterista, jossa esitettiin Rikkautta, rakkautta riittämiin ­näytelmä. Se oli eräänlainen opettavainen kuvaus varttuneemman väen järkiavioliittojen solmimisen koukeroisuudesta. Kihelmöivä jännitys laukesi onnelliseen loppuun, jossa kaikki saivat toisensa – ja ansioittensa ja kykyjensä mukaan.

Erityiskiitoksen ansaitsee tänäkin kesänä allekirjoittaneen sukulaisperhe. Ilman sen panosta olisi jääty kalaherkkuja paitsi. Viime kesän tapaan saatoimme nauttia Hotelli Joen mukavasta majoituksesta, saunasta ja aamiaisista.

Teksti ja kuvat: Leo Härkönen

7 comments for “Salakalastajien kalajuttu

  1. Salakan salakalastajat ovat liikkuneet niin salaisesti,
    ettei satuttu huomaamaan. Leksa muistaa varmaan
    reitin Riikunniemeen, tehkääpä joskus maihinnousu
    näillekin rannoille!

  2. Ja voishan sitä Ullukan rantaakin käydä tirkistämässä, ihan tietäkin myöten! Toivon kappelissa voisi vähän hengähtää ulos pahimmasta läähätyksestä.

  3. Kysyn Leksalta muistatko missä ja milloin viimeksi tavattiin
    ja juteltiin?
    Kysyjä on Pakarisen Pena!!

  4. Hirveästi hävettää mutta en saa päähäni kahta asiaa
    – kukahan se Johannes-nimimerkki oikeasti on…
    – ja Pentin tapaamisesta on varmaan ihmisikä…

    Sukupolvien välistä kuiluakaan ei kyllä voi syyttää.

  5. Leo kun luin kirjoittamaasi Salakalastajat kalajuttua,mietin kyllä
    me on joskus tavattu.Mietiskelin heinäkuun tapatumia ja sieltä
    se linkki tuli.
    Vuosi oli -63 heinäkuu tavattiin Vääränlammen päässä siinä
    Mielosen ja Hyvärisen välillä.
    Onhan siitä 52 vuotta aika rientää!!

  6. Ei mikään turha kalareissu. Vähempi ei olisi ollutkaan mitään.

  7. Yhdessä sovittiin että pidetään saaliiden suhteen tällä kertaa matalaa profiilia. Ihan vain liiallisen kalastusturismin estämiseksi.

    Tavallisesti asioista perillä olevalta taholta sain tietää, että ketkä minimerkkien takana ovat.

    Penalla on norsun muisti. Minä korvaan huonon muistini vielä kohtuullisesti toimivalla mielikuvituksella. Muistelmiini – jos sellaisia alan suoltaa – tuskin voi luottaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *